mielelläsi ystäväsi/tuttavasi/rakkaasi, rautatie-asemalle, lentokentälle, laivasatamaan....Menetkö vastaan jos pystyt...
Vitsi. Meikälainen sellainen ikuin romantikko...minusta siinä on jotain vanhanaikaista...siis saatella ystäväni/tuttavani/ ja myöskin rakkaani...matkaan. Toivottaa Hyvää matkaa...halata, jäädä siinä vielä katsomaan kun toinen poistuu...Olla vähän huolissaan ennen kuin palaa....mutta, todella iloinen nähdessään kun toinen ihminen kertoo matkan/reissun sujuneen hyvin....kaikki OK...
Jäin tätä miettimään...Seuraavaksi kyllä muistan ostaa myös kukkia kun menen vastaan...
Olenkohan jotenkin kummallinen? tällainen kun itselleni on tullut tämän ikäisenä tärkeäksi....siksi ehkä sattuukin tuo menetys myös....Joku sanoo että, onhan puhelin....joo on se , mutta kun se ei riitä;)))
tsau:Friidu
Ei ole pakko avautua;)))
Vitsi. Meikälainen sellainen ikuin romantikko...minusta siinä on jotain vanhanaikaista...siis saatella ystäväni/tuttavani/ ja myöskin rakkaani...matkaan. Toivottaa Hyvää matkaa...halata, jäädä siinä vielä katsomaan kun toinen poistuu...Olla vähän huolissaan ennen kuin palaa....mutta, todella iloinen nähdessään kun toinen ihminen kertoo matkan/reissun sujuneen hyvin....kaikki OK...
Jäin tätä miettimään...Seuraavaksi kyllä muistan ostaa myös kukkia kun menen vastaan...
Olenkohan jotenkin kummallinen? tällainen kun itselleni on tullut tämän ikäisenä tärkeäksi....siksi ehkä sattuukin tuo menetys myös....Joku sanoo että, onhan puhelin....joo on se , mutta kun se ei riitä;)))
tsau:Friidu
Ei ole pakko avautua;)))
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ilman muuta. Kun ensin löydän sen ystävän tai rakkaan jota saattelen tai menen vastaan... Ei vaiskaan... Pikkasen monta vuosikymmentä on kyllä jo kulunut viimeisistä jäähyväisistä rautatieasemalla. Lapsille ja nuorille bussi- ja junamatkat ovat elämyksiä.
Siitä taas ei ole pitkä aika kun olen käynyt rautatieasemalla katselemassa lähteviä ja saapuvia junia. Jäähyväisiä ja odotusta. Iloisia jälleennäkemisiä ja hyvästejä. Se tunne kyllä kannattaa käydä kokemassa. Ei tarvitse matkustaa edes kauas.
syystä ollut aina kovin tärkeää...Muistan kun ensimmäisen miestäni (siitä on jo aikaa;))) siis tästäkin. Olin kerran laivarannassa vastassa. Hän oli lomareissullaan...Oli kesä. Olin ostanut hänelle pienen orvokkikimpun kun hän tuli Länsi-Satamaan vihdoin..ja minä olin tuo orvokki-kimppu kädessä häntä vastassa...Se lämmin syleily ja hänen silmänsä...loisteen muistan...Hän oli otettu näistä kukista...minä siis muistin...hänen lempikukkansa...viesti oli siinä että, muistin siis hänetkin;)))
Olen itse saanut myös tällaisen ihanan vastaanoton häneltä kun tulin rautatiellä takaisin himaan..hän oli vastassa ruusukimpun kanssa...Oli jotenkin upeaa tunne..
Olen vähän romantikko-luonne....eikä sitä sanaa vähän ehkä pitäisi kirjoittaa ollenkaan.
Tuossa sunnuntaina kun ystävärtäni olin lentokentällä vastassa.....vähän harmitti kun en ollut hänelle kukkia muistanut ostaa ja samalla toivottaa tervetulleeksi kotiin...Pienillä eleillä on mielestäni joskus, suurikin vaikutus....Niin tästä, oli liikuttava näky sielläkin todella iso-kokoinen mies...vastassa jotakin rakastaan pieni kukkakimppu kyllä näytti hänen käsissään jotenkin niin liikuttavalta....tuo konstrakti isomies ja pieni kukkakimppu....
Minusta tämä netti- ja kännykkä aikakausi on vaan niin tylsä jotenkin....Elänköhän väärällä vuosikymmennellä kun haikailen tällaisen perään. Lapsuudestani muistan kuinka koko perhe olimme aina Rautatieasemalla vastassa iso-äitiämme joka saapui Kouvolasta....tuo kuuluutus silloin joka alkoi...aina jotenkin näin pitkän matkanjunansaapuessa vihdoin...ensin BLING...sitten (jotain tähän tapaan)...Arvoisat matkustajat juna Pieksämäen-Parkanon kautta...Helsingiin...sapuu raiteelle 3....sitten sama tietysti ruotsiksi;))
Lähdön tunnelmassa on aina ollut jotain herkkää itselleni...Kuuntelin tuossa Laila Kinnusen upeaa: Mandshurian Kummut vuodelta 1967 siis venäjäksi...sanoista en ymmärtänyt mitään...mutta, se tunnelma ...kertoi kaipuusta....jostakin....ai että, kosketti sieluun...;))) samoin kun tämä Agentsien ja Markus Allanin yhteinen: Niin kauas Pilvet karkaa niin minäkin....upeita lauluja mielestäni molemmat....
Lähdön tunnelmissa ehkä jälleen itse...;))
Tsau:Friidu
Lainaan:
"Minusta tämä netti- ja kännykkä aikakausi on vaan niin tylsä jotenkin..."
No niin on. Oli se ihanaa odottaa kirjeitä postilaatikkoon. Monta päivää. Tulin niistä paljon iloisemmaksi kuin nykyisistä sähköpostiviesteistä. Nyt ei kirjeissä tule kuin laskuja :).
Jäin miettimään lisäksi, miksi minun pitäisi olla autolla vastassa jotakuta rakastettua tänä päivänä. Siksikö, että se joku olisi fanaattinen luonnonsuojelija vai siksi että matka sujuu rattoisammin ravintolavaunussa. Miten nuo vaihtoehdot eivät enää kuulostakaan houkuttelevilta? Se siitä romantiikasta. Tervetuloa arkirealismi.
Lentoasemalla kokemukseni mukaan aina joku tulee "avautumaan", kun olen odottamassa kotiin palaavia. Ei siinä mitään. Kyllä se on minulle sopinut ja oma aikanikin on kulunut niin rattoisammin.
En ole tällä hetkellä menossa mihinkään. Siihen aikaan, kun olisin ollut valmis nousemaan mihin vaan junaan tai lentämään vaikka maailman ääriin ja jäämään sinne, se johtui siitä, että kotonani oli hiukan ahdistavaa elää. Nyt ei ole sellaista eikä siksi kaipuuta mihinkään täältä poiskaan. En enää haaveile joka kerta lento- tai rautatieaseman ohi mennessäni menolipun ostamista johokin kauas eikä paluulippua ollenkaan.
Oma faijani oli sellainen menijäluonne...Minulla tämä sisäinen levottumuus mennä...on kyllä häneltä saatu geeni. Hän oli ammatiltaan taxikuski...sitä ennen kyllä teki vuosikymmeniä hommia konttorikonemenaakkino ja oli aina ns. matkatöissä...Tuo levoton veri;)) Kun olimme lapsia ja hänellä sitten oli aikaa olla himassakin välíllä...Lähdimme taas...jos, ei muuta niin kesällä autolla uimaan tms..koko pihan lapsilauma (niin paljon vain kuin tuohon vanhaan hoppaan mahtui...faijani otti mukaan)...Olin niin tottunut tähän lapsena...että, tein kyllä tätä vaistonvaraisesti myös oman lapseni kanssa ei minullekaan oma riittänyt...mukani aina myös pihamme muita lapsia näillä retkillä..
Nyt ei enää sillälailla jaksa...mutta, joku vaan pistää edelleenkin tämän veren liikkeelle....Kundin kanssa olemme samanlaisia liikellä olo rauhoittaa;))) Nautimme itse tästä matkustamisesta...päämäärä...tärkeä...mutta ei olennainen...juttu....
Tsau:Friidu
Ymmärtääköhän hän vaan :) Nuorena minulta kävi kätevästi lähdöt. Ns. kytkimen nosto kävi kätevästi ja nopeasti. Paras oli, kun päätin "alkaa alusta" ja vaihtaa maisemaa niin menin tienposkeen ja liftasin seuraavaan kaupunkiin. Kaksi viikkoa siitä eteenpäin asuin ja olin töissä siellä... seuraavat kymmenen vuotta ja löysin uusia ihania ystäviäkin. Tunsin kuuluvani heihin. Viime päivät he ovat olleet jollain tapaa ajatuksissani, kun löysin yhen videon, jossa oli heistä pari esiintymässä. Elämä oli niin huoletonta ja iloista. Ei ollut vastuuta lapsista tms. se oli niin helppoa ja samalla vaikeaakin.
Olin aiemmin runoillut: "tahtoisin kotiin, vaan en pääse, olen kuin vanki, kädet sidottuina, aikaan ja paikkaan, eikö koskaan rauhoitu, tämä levoton sielu, eikö koskaan ole paikkaa, jossa voisin sanoa, "olen kotona" "
Sitten myöhemmin, aika vanhana, ns. vakiinnuin ja olin aivan onnessani, kun minullakin oli oma perhe ja lapset. Silmäni aukenivat vasta monien vuosien jälkeen...
... Ja nyt tämä levoton sielu lähtee ulos lenkille, satakoon vaikka kissoja ja koiria niskaan... takaisin tullessa on sitten niin eufoorinen olo... kas, kun muutama vuosi sitten minun piti laittaa toimintatapani uusiksi. Kytkimen nosto ei käy ihan tosta vaan, kun on vastuuta muistakin kuin itsestä. Toisaalta, elämänihän meni kaikilta osa-alueiltaan uusiksi nytkin, monen vuoden valmistelun ja vielä useamman vuoden harkinnan jälkeen. Luulin, etten koskaan selviäisi ihan mahdottoman tuntuisesta tilanteesta. Selvisin, mutta nyt jokainen ystävällisesti minua kohtaan käyttäytyvä ihminen ja ystävällinen ele saa mun sydämein...kun en ole tottunut sellaiseen. Eivätkä ihmiset sitten oikeesti tarkoitakaan, mitä sanovat :(
Muutaman kerran vuodessa vien vaimoni rautatieasemalle hänen lähtiessään tyttöjen matkoille tai käymään penskojen luona pk-seudulla.
Muu käyttäytyminen olisi mielestäni hyvin tylyä ja antaisi väärän signaalin mielialasta.
Sama koskee paluuta. Käyn noutamassa.
Vaimo myös palaa aina siivottuun asuntoon.
Minusta se viestii että on tervetullut.
Kuinkas muuten?
Ei minusta tässä ole mitään romanttista tai vanhanaikaista. Pelkkä käytännön asia!
oletkin herrasmies l-l!
Olen vain itsekäs lyhyen ja pitemmän tähtäyksen suunnittelija.
Itsekkyyttäni.
Kumppanin hyvästä olosta huohtiminen antaa raamatullisen vastakaiun.
aina autolla vastassa. Ja samoin minä jos, mies lähtee yksin tai kundi reissuun (no ei yksin mutta, porukkansa kanssa olemme molemmat saattamassa) Usein kuitenkin nyt liikumme tällä hetkellä joko kahdestaan mieheni kanssa tai sitten kundi on mukana...Mutta, tuossa vähän hain tätä ett, perheen ulkopuoliset jäsenet;))) siis ystävät jne...ja tämä viettekö heillekin kukkia tms..kun tulevat pitkältä reissultaan tai lyhyemmältäkin vihdoin takaisin himaan (kotiin)....olkoon kysymyksessä sitten mies- tai naisystävä itselleni ei sillä merkitystä. Ystävä kun ystävä...
Omia ruusuja myöskin saanut sekä orkideoita jotka myöskin mielikukkia samoin kuin neilikat...minusta siinä on romantiikkaa ja viestiä....Välitän sinusta...olet tärkeä ja rakas ( on kysymys sitten aviopuolisosta tai ystävästä...) Ylipäätään itse tykkään viedä kukkia vaikka vaan rakkaalle siskolle jos, menen käymään (tiedän hänenkin ilahtuvan..) tai broidini vaimolle....Mieheni omat sisaret taas tyystin toisenlailla suhtautuvat tällaiseen. Vaivaautuvat että, pitääkö heidän tehdä samoin. Joulukukatkin koetaan tyhmänä;))) juttuna, nimipäivän muistamisesta tai muusta nyt puhumattakaan. Kaikki hoidetaan tekstiviestien...Ei kovin persoonallinen tapa muistaa...jotenkin itselleni joka olen romantikkoluonteeltani jopa tuntuu kylmältä tavalta yksistään pitää yhteyttä: Jouluna kun teksiviesti: Hyvää Joulua.........Olemme niin erilaisia;))
Tämä netti- ja puhelinkeskustelu kun minusta niin tylsä tapa pitää yhteyttä pelkästään...Vaikka käytännöllinen tarvittaessa. Itse ajattelin, nyt hankkia nämä laitteet joille voi soittaa netin kautta ulkomaille halvemmalla. Säästää tuossa puhelinmaksuissa....ja ystävät minullakin sanoneet joilla on käytössä että, todella hyvä keksintö...kandee siis hankkia...Kirjeitä olen huono kirjoittamaan minäkin...mutta, yritän muistaa vielä toisinaan postikorteilla edes.... Tällaiset sp:kirjeet jotka ovat ns. ketjukirjeitä joita sitten saan....helkkari tuntuu että, niistä vaikka sisältö vaikka niitä enkeleitä täynnä..ovat kuitenkin jotenkin niin persoonattomia...se ei edes tunnu henkilökohtaiselta viestiltä toiselta...ikään kuin ei nähdä vaivaa..lähetään koska se helppoa...ja sitten lopussa aina pyyntö tai jopa uhkaus...lähetä tämä seuraavalle 10 henkilöille;))) jotta, alkuperäinen toivomus toteutuu ....tms. En muuten lähetä....koska ahdistun;)))
Tsau:Friidu
nyt rahapussin nöyrien avaantumisen;))) ( tämä vain omakohtainen kokemus)...siis kandee....
Tsau:Friidu
Saattelen mielelläni. Usein on ollut lapanen noessa kun olen taputtanut veturia kiitokseksi.
Tyttöä, jolla ei ole rahaa,tai tarvetta autoon on oltava aina junilla.
Aina yhtä jännää, ainakin se odottaminen.
Satojen joukosta on hänet helppo erottaa. Suora ryhti, pää pystyssä ja pitkä askel.
tai hän oli nuortuuteni ensirakkaus...No, todella harvoin enää elämässä häneen satun törmäämään..Kuitenkin tästä on jo vuosi olemme kerran yhdessä syömässä...Hän tuli kaukaa kädet levällään minua vastaan...Puristi rintaansa vasten todella lujaa...ja sanoin sanat jotka painuvat sydämeeni sopukkaan....ehkä ikuisesti: Friidu....sinä. Olet maailmankaikista maailman ihmisistä se ihminen jonka tuntisin aina missä vaan...maailmankolkassa olisitkin. Tästä tapaamisesta oli kulunut vuosikymmeniä kun viimeksi olimme tavanneet...Lämmitti mieltäni niin helkutisti....nämä sanat. Hän siis muisti minut;))) Mies joka todella lennellyt pitkin maailmaa...Olin otettu...Ja voin kyllä sanoa että, tunsin minäkin...hänet aina erottuisi joukosta...suurestakin...
Tsau:Friidu
minusta taitaa sellainen vanhus sitten...jos, vanhaksi elän...Kiitti dösa kun toit himaan..Kiitti talo, kun annat suojan...Kiitti, kahvinkeitin kun jne...;)))) Sehän ei ole sitten mitään höperyyttä;))) Ainoastaan KIITOLLISUUTTA;))) Ystävä parkani...heillä jo nyt kestämistä...perhe tottunut...mutta, entä ystävät? (Ajattelee vähän mutta, vain vähän huolestuneena omaa tulevaisuuttaan....)
Tsau:Friidu
Herrasmies tekee herrasmiehen asioita kysymättä itseltään, teenkö sen mielelläni.
Aamuna vai teemuna?
Hande joka kirjoittaa aina väärin...
missä hitossa se 142 on... mrrr
herrasmiehet ole koskaan tehneet? Olenkohan ihan simppeli kun tota en edes ole tullut miettineeksi tuolta näkökannilta koskaan...Kyllä minäkin voin sanoa että, tunnen aika paljon ihmisiä ja paljon olen elämäni aikani myös kohdanut....ja kohtaan edelleenkin...:))) Olen sosiaalisesti hyvin avoin ihminen. En koskaan tiedä kenen uuden tuttavuuden kanssa puhun seuraavaksi...siis live-elämässäni...täällä puhumamattakaan;)))
Voin kyllä sanoa, että, joskus tulee pettyneeksi...mutta, se on harvinaista. Jos, ajattelen sitä määrää....tai paljoutta....;)) ja ihmismäärää jota minäkin kohtaan...tai olen kohdannut....elämäni aikana tähän mennessä ja kello on nyt....hetko 18.37 keskiviikko 12.1.2011;)))
Tsau:Friidu
Sulta sitten juna-asemalla kokkeilla?, silleen tietysti jotta muut ei niä?
Silleen henkilökohtaisesti?
En mie säre paikkoja, muuten vaan kututtelen...
Tietenkin valistuneemmat naarakset erottaa herrasmiehen kehnomiehestä.
aina tää päättyy tähän. Hande MÄ oon oikeesti ujo:))))) Hitsi sä tiedät sen...;))) Nyt et kiusaa...
Tsau:Friidu
Katsos friidu kun olen aina elänyt ilmapiirissä joissa herrasmiehiä on arvostettu.
Huono, mutta utelias ihminen.