http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Ilkka Jo 90 000 salannut tietonsa sukututkijoilta/1135262984776/?cmp=tm_etu_uusimmat_uutiset
http://www.vaestorekisterikeskus.fi/vrk/home.nsf/pages/CE19685E7E4A7454C2256EEE003F0F49?opendocument
http://www.vaestorekisterikeskus.fi/vrk/home.nsf/pages/CE19685E7E4A7454C2256EEE003F0F49?opendocument
Vastaukset 10
Vanhimmat
Otahan vain ne lääkkeesi ihan lääkärin ohjeen mukaan, niin helpottaa kummasti.
Nyt on tulossa kielto seurakunnille, että sukututkijoita ei enää saa päästää seurakunnan kirkonkirjoja tutkimaan, vaan tutkimuspyyntö on esitettävä kanslisteille, jotka sitten etsivät tarvittavat tiedot.
Maksu etsimisestä on 33 E/h, ja yhden tiedon hakeminen maksaa helposti tunnin hinnan.
Henkilökunta on vaikeassa tilanteessa. koska tutkimuspyyntöjä voi tulla paljon, eikä lisätyövoimaa ole.
Kun työntekijä ei ole sukututkija, ei ole lainkaan sanottu, että hän osaa löytää oikeat henkilöt rippikirjoista. Samannimisiä henkilöitä on Suomen seurakunnissa paljon.
Suktutkija voi tarkastaa löytönsä kastettujen luettelosta ja varmistaa, että löydetty henkilö on se oikea.
Kun määräys koskee 100 v. nuormpia tietoja, niin monelta jää kokonaan sukututkimuksen alkaminen, sillä on mahdotonta löytää esivanhempiaan 3-4 polven päästä julkisista arkistoista.
Tällä tavalla sukutukimus loppuu vähitellen Suomesta ja olemme takapajula, jossa ihmiset eivät enää pysty etsimään juuriaan. Muissa pohjoismaissa sukutukijoilla on pääsy miltei kaikkiin tietoihin ilman aikarajoituksia.
Yleensä sanotaan, että sukututkimus loppuu siihen, kun ensimmäinen hevosvaras tulee esiin.
Tätä vitsiä vääntävät nimen omaan ne, jotka eivät tiedä mitään sukututkimuksesta. Heille ei menneet polvet ole tärkeät, eikä omien juurien löytäminen. He epäilevät kaiken aikaa, että menneisyydestä nousee jotain hävettävää. Tai sitten paljastuu, että suku ei olekaan kotoisin Ruotsista, vaan "Anderson"-nimi johtuu ruotsinkielisen papin kirjoitustavasta Hämeen perukoilla.
Sukutukijaa innostaa heti, kun esivanhemmista eroittautuu joku "hevosvaras", eli muusta joukosta poikkeava elämäntarina. Moni sukututkija voi mielenkiinnolla seurata esim. Siperiaan karkoitettua sukulaista. Häntä ei missään tapauksessa unohdeta sukukirjasta!
Tuosta vastauksesta tulikin mieleen.
Pari sukulaistani tuomittiin aikanaan Siperiaan. Armonanomuksia ei hyväksytty. Kansallisarkistosta jollakin pikahaulla selvisi, että toinen näistä ei ollut tullut Tobolskiin, joka kaiketi oli puolimatkassa. Toisesta ei senkään vertaa tietoja.
Mistä jatkan etsintää ja miten?
Itselleni valkeni, että Siperiaan suorastaan anottiin pois suomalaisista vankiloista. Siperiassa oli suomalainen asujamisto ja heillä oli siellä oma kirkkoherra nimeltä Granö, etunimi ei nyt muistu mieleen. Granö oli Kauhavan seurakunnan pappina ennen lähtöään Siperiaan.
Tv:ssä oli joitakin aikoja sitten dokumentti Vladivostokin lähimailta, missä yhä on suomalaisten jälkiä kaupunkikuvassa.
Omaan sukuuni kuuluu kaukaisena henkilönä Siperiaan karkoitettu, joka avioitui Granön taloudenhoitajan kanssa ja palasi tuomionsa jälkeen Suomeen.
Suosittelen, että kysyt Kansallisarkiston henkilökunnalta neuvoja. He opastavat varmasti eteenpäin.
Omalta osaltani kävi niin onnekkaasti, että sain valmiit tiedot asiasta, joten en ole itse siis tutkinut näitä tietoja sen enempää. Mutta uskoisin, että Granön nimellä voi löytyä jotain yleistietoa tuosta ajasta.
Katso netistä Karkotetut suomalaiset Autonomian aikana - olikohan otsake tämä, mutta sinne päin. Ehkäpä etsimäsi nimet ovat siinä luettelossa.
Nimet ovat ja siinä kaikki. Kansallisarkistosta taannoin selvisi se vähä, että toinen ei ollut tullut Tobolskiin ja toisesta ei mitään tietoja. Ehkä useamman päivän uhraaminen ja vähän parempi venäjän taito olisi tuonut jotain lisääkin, mutta vieraalla paikkakunnalla jne...
Krasnojarskin lähistöllä tiettävästi on ollut joku karkotuspaikka. Enempää en tästä tiedä.
Tästä aiheesta keskusteleminen on sallittua ainoastaan sellaisille, joiden mielipide on oikea!
Tuo on kyllä huomattu todeksi jo näin lyhyessä ajassa!
olen laitanut pariinkin srktaan nyt kyselyn esitellyt ihan itseni ja kyse ihan lähilähi sukulaisesta ,vastausta en ole saanut:(.Sukututkimus on kivaa puuhaa ja tärkeää tietää mistä tulee.
No ei hätää elämme yksilöllisyyden aikaa, olkaa rauhassa ihmiset:(.
Välittäminen itsestään ja muista onkin:(.kauniisti sanottuna.