Pahnan pohjimmaiset

Minusta taas erittäin osuva ja hyväntahtoinenkin tilannearvio. Elävää elämää kokeneen miehen ajattelua.

Hyväntahtoisuus on teinien kanssa välttämätöntä, ja enemmän tulosta syntyy kuuntelemalla moottoripyörä jengejäkin, vaikka ne kaupan edessä joskus kommenttejaan hauskasti esittää.

Joulukin oli aikaa, jolloin *vanhakin nuortuu* kuin lapsi leikkimään! Mikäs sen somempaa. Härkäviikot vievät kohti kevättä, harmittaa vaan tuo valon vähyys maalaamisen kannalta. Malttaa vaan täytyy:)

sinisirkku- kirjoitti:

Minusta taas erittäin osuva ja hyväntahtoinenkin tilannearvio. Elävää elämää kokeneen miehen ajattelua.

Hyväntahtoisuus on teinien kanssa välttämätöntä, ja enemmän tulosta syntyy kuuntelemalla moottoripyörä jengejäkin, vaikka ne kaupan edessä joskus kommenttejaan hauskasti esittää.

Joulukin oli aikaa, jolloin *vanhakin nuortuu* kuin lapsi leikkimään! Mikäs sen somempaa. Härkäviikot vievät kohti kevättä, harmittaa vaan tuo valon vähyys maalaamisen kannalta. Malttaa vaan täytyy:)

Lue lisää

Ilmoittaudun kyllä pahnan pohjimmaiseksi,mutta ei minulla siitä mitään haittaa ollut,päinvastoin iso sisarrusparvi piti minua kuin kukkaa kämmenellä. Enkä usko, että muissakaan perheissä nuorin olisi juuri joutunut kärsimään kotioloissa.
No koulussa kyllä köyhimmät ja pienimmät joutuivat jo omana aikanani kiusatuiksi, syrjityiksi, jos olit vahva ja pystyit puolustautumaan silloin pärjäsit.
Samahan pätee nykyäänkin koulumaailmassa, kiusattuja ovat juuri heikoimmat ei hyvin pärjäävät, hiljasimmat, myös politiikalla on merkitys.

Sama minulla, työskentelin mies porukoissa ja olihan sielläkin syrjimistä, aliarvioimista, liekö hekin pahnan pohjimmaisia?
Lyhyesti: Late Vaan

LateVaan kirjoitti:

Ilmoittaudun kyllä pahnan pohjimmaiseksi,mutta ei minulla siitä mitään haittaa ollut,päinvastoin iso sisarrusparvi piti minua kuin kukkaa kämmenellä. Enkä usko, että muissakaan perheissä nuorin olisi juuri joutunut kärsimään kotioloissa.
No koulussa kyllä köyhimmät ja pienimmät joutuivat jo omana aikanani kiusatuiksi, syrjityiksi, jos olit vahva ja pystyit puolustautumaan silloin pärjäsit.
Samahan pätee nykyäänkin koulumaailmassa, kiusattuja ovat juuri heikoimmat ei hyvin pärjäävät, hiljasimmat, myös politiikalla on merkitys.

Sama minulla, työskentelin mies porukoissa ja olihan sielläkin syrjimistä, aliarvioimista, liekö hekin pahnan pohjimmaisia?
Lyhyesti: Late Vaan

Lue lisää

Oikeassahan, Late, olet. Kyllä perheessä "pahnanpohjimmainen" sai myös apua ja ahtaissa oloissa kaikkinensa teveellä tavalla kasvatti sopeutumiseen. Käytinkin aluksi vain hyväntahtoista sanontaa. Koulun aloitin sattuneista syistä - jo "vanhana savottajätkänä" - aika myöhään. Kyllähän sitä irvailua köyhyydestä oli, joka kai näkyi. Ja kyllähän sitä "punikin pennuksi" huutelua turvallisen välimatkan päästä joutui kuulemaan. Kaipa vanhemmat opetti. En silti voi valittaa, että olisin joutunut pahoin kärsimään. Tarvittaessa kyllä onnistuin hyvin pitämään puoleni, ja sittenkin: vain tarvittaessa.

"Pahnan pohjimmaiset" toisessa merkityksessä, josta jo kerroin. Mielikuvani nousi siitä, kun lähes jokaisen asiallisen ketjun jälkeen, marssivat rääväsuut esiin. Vaikka kuinka julistetaan, että "nimettömillle" vain asia on tärkein. Mistä helkutista niistä useimmista löytyy mitään asiaa! On toki muutama poikkeus. Aina vaan ei voi olla varma, onko takana "kamelontti."

Nyt haaskan tavoin riepoteltavina ovat aputoimittaja, Ruuneperi, Kukkahame, sini-sirkku. Missä se mainostettu asia tässä parjausryöpyssä on? Kyllä luulen ymmärtäväni ainakin jonkun verran huumoria, leikinlaskua, jopa pientä "jymäyttämistä." En ole erikoinen "hienohipäisyyden" puolustelijakaan, mutta rajansa kaikella jahdilla. Ja kun nämä vekkulit/ vekkuli huutavat heti apua pienestäkin huomauttamisesta: huutavat poliisia, on muka omat tuomarit asialla jne. Eipä tuolla mölyllä merkitystä ole.'

Kun satuin mainitsemaan muutamia nimimerkkejä, kaikki he ovat erilaisia. Voin senkin sanoa, että monista heidän "väläyksistään" en erityisemmin pidä. Eikä tarvitsekaan, en heti aloita parjausryöppyä, en ehkä ota heti kantaakaan. Pidän heitä persoonaalisina kirjoittajina, en esikuvinani, mutta väriläikkinä, jotka ovat ihan hyvästä.

Ja nyt arvokkaampiin harrustuksiini, monoa toisen eteen.