Hyvä vaimo vai hyvä äiti?

hyväksy lastasi niin ei ole olemassa kuin yksi ratkaisu, otat ja eroat miehestä, lapsihan tulee aina, tai ainakin tulisi tulla, ensimmäisenä...
Mitä mietittävää tuossa edes on..

mainitset lapsen ihonvärin ja käytoshäiriot.
Miten hän käyttäytyy?
Mikä on ihonväri?

Oletko varma että ongelma ei ole jokin muu?

Miten se voisi ihonväri olla?

"poikani ongelmat saavat minut tuntemaan, ettei hän kuulu enää perheeseeni"???

Haloo!!! Poikasi on menettänyt biologiset vanhempansa, adoptioisänsä (arkielämässä?) ja nyt edes mietit, että vielä adoptioäiti valitsee ennemmin rasistimiehen kuin oman lapsensa?? Kenellä tässä on ongelma?? Kanna vastuusi kuin aikuinen. Vai onko tämä provo?? Toivon että on.

Minun mielestä sinun pitäisi kokeilla miehesi kanssa terapiaa; sillä ne saattavat helpottaa oloanne.Mutta miehesi pitäisi muuttaa kyllä asennettaan samantie.

Kirjoitat, että poikasi ongelmat saavat sinut tuntemaan, että hän ei enää kuulu perheeseen?
Olet eronnut ns. adoptioisästä ja nyt sinulla on uusi mies, joka syrsii lastasi ihon värin vuoksi...Sinun mielestäsi hän ei kuulu enää perheeseen, siis adoptiolapsesi...

Sanon ihan suoraan, miehiä tulee ja menee... Lapsi kuuluu sinun perheeseesi ja miehesi ei sitä suvaitse menköön menojaan, hänhän se on se alikehittynyt eikä pieni poikasi, joka ei varmaan ymmärrä teidän aikuisten tunnekuohuja, hän on muutenkin tarpeeksi menettänyt elämässässän, eikö sinunkin mielestä? Onkohan lapsesi käytöshäiriöt aivan normaaleja lapsen tunnetiloja avioerosta ja nyt vielä uuden miehen agressiivisesta ja tunteettomasta käytöksestä? miten sinä mahdollisesti itse mahdollisesti tuossa iässä käyttäyisit tuossa tilanteessa, kun muutenkin koko oma elämäsi lapsena menee koko ajan uusiksi? Eikö lapsen pitäisi saada edes turvaa äidiltään? Kuka tyhmä nainen antaa syrjiä lastaan, mikään rakkaus ei ole niin tärkeää, että se tehdään lapselle...tuollainen mies on alikehittynyt, ei kukaan aikuinen mies syrji lasta ihon värin vuoksi, taitaa olla miehellä huono itsetunto? Minkä vuoksi aikoinaan adoptoit lapsen? Luulitko, että ylipäätään lapsen kasvatus on helppoa? kaikilla lapsilla on käytöshäiröitä eroprosessissa ja uusien suhteiden vuoksi, eikö adoptiolapsella niitä sitten saisi olla?

Lapsen ongelmat, oli biologinen tai adoptoitu, varmasti osaltaan johtuvat miehestäsi. Tosin et näiden ajankohdasta sinänsä sanonut - ovatko alkaneet kun aloit olla miehesi kanssa tms. Uuden puolison ei edes tarvitse olla "huono" tai siis lapsen käytöksen häiriintymiseen riittää kyllä ihan erokin ja uusi suhde vaikka ihan hyvänkin puolison kanssa. Tilanne pahenee taatusti, jos asioita ei ala hoitaa lapsen kanssa ja ota tämän tunteita (joita selvästi pienellä tässä tilanteessa paljon on!) huomioon.
Meillä lasten kautta kuulin miehen uudesta, siellä oli jo kyläilty heti alkuun puolin ja toisin ja muutenkin oltu paljon lasten kanssa, puutuin tähän heti kun sain tietää. Mieskin pikkuisen sitten alkoi ajatella. Myöhemmin tässä on tullut mieleen, että eskari-ikäisen agressiivinen käytös ja pienemmän lapset housuunpissaamis- ja yökasteluongelmat ajoittuvat siihen aikaan kun tämä on alkanut.
Itse en ole uutta suhdettani tuonut lasten elämään, ovat tavanneet pari kertaa, mutta mitään kotileikkejä ei olla harrastettu. Minusta minun täytyy laittaa lapseni itseni edelle ja olla vaikka yksin siihen asti että muuttavat kotoa, jos se sitä vaatii. Tähän mielestäni pitäisi olla sitoutunut jo lapsenhankintaa mietittäessä.
Suosittelen ottamaan yhteyttä perheneuvolaan ja puhumaan avoimesti näistä käytösongelmista. Näin minäkin olen tehnyt. Pari käyntikertaa ja todettiin, että kaikki on hyvin.