Meillä on tausta sellainen että teinitytön kanssa ollaan kohta 3 vuotta rampattu sossun palavereissa ja hetkittäin tyttö on asunut läheisessä perhetukikeskuksessa, josta on aina kotiutettu jossain vaiheessa, ollaan sitä itsekin haluttu ja toivottu.
Nyt tilanne on se että musta tuntuu että en enää jaksa, asiat ei vaan tunnu menevän likan kaaliin. Pyöritään yhtä ympyrää ja voimat rupee olemaan loppu. Oon sitä mieltä että nyt pitää jotain oikeesti tapahtua ja kotielämä on rauhotettava. Ennen oli ongelma tytön juoksut ja alkoholi, nykyään ei käy enää edes koulua.
Mä oon niin kyllästynyt noihin sossupalavereissa juoksuihin. Tukitoimia ollaan saatu.
Mä olen ihan kahden vaihella, toisaalta en haluaisi lapsestani "luopua" ja toisaalta hajotaan kohta koko perhe jos tää vielä jatkuu näin. Elämä tuntuu pyörivän yhden lapsen ympärillä vaikka on muitakin lapsia, omaa elämäkin pitäisi olla, ei vaan enää ole.
Olen paljon lukenut täällä aloituksia ja olen aivan kauhuissani, monet on kokeneet paljon vääryyttä ja olen siitä todella pahoillani. Myös noista lastensuojelulaitoksista ja perheistä olen saanut vähän epämukavan kuvan, jos epämukava edes riittää kertomaan minkä kuvan olen saanut.
Kysyisinkin että onko kelleen täällä hyviä kokemuksia laitoksista? onko asiat parantuneet vai onko niin että lapsi on joutunut vielä pahempiin piireihin ja asiat on vaan menneet huonompaan suuntaan?
Lähinnä juuri vanhemmilta toivosin vastauksia, en laitoksissa työskenteleviltä tai vastaavilta.
Nyt tilanne on se että musta tuntuu että en enää jaksa, asiat ei vaan tunnu menevän likan kaaliin. Pyöritään yhtä ympyrää ja voimat rupee olemaan loppu. Oon sitä mieltä että nyt pitää jotain oikeesti tapahtua ja kotielämä on rauhotettava. Ennen oli ongelma tytön juoksut ja alkoholi, nykyään ei käy enää edes koulua.
Mä oon niin kyllästynyt noihin sossupalavereissa juoksuihin. Tukitoimia ollaan saatu.
Mä olen ihan kahden vaihella, toisaalta en haluaisi lapsestani "luopua" ja toisaalta hajotaan kohta koko perhe jos tää vielä jatkuu näin. Elämä tuntuu pyörivän yhden lapsen ympärillä vaikka on muitakin lapsia, omaa elämäkin pitäisi olla, ei vaan enää ole.
Olen paljon lukenut täällä aloituksia ja olen aivan kauhuissani, monet on kokeneet paljon vääryyttä ja olen siitä todella pahoillani. Myös noista lastensuojelulaitoksista ja perheistä olen saanut vähän epämukavan kuvan, jos epämukava edes riittää kertomaan minkä kuvan olen saanut.
Kysyisinkin että onko kelleen täällä hyviä kokemuksia laitoksista? onko asiat parantuneet vai onko niin että lapsi on joutunut vielä pahempiin piireihin ja asiat on vaan menneet huonompaan suuntaan?
Lähinnä juuri vanhemmilta toivosin vastauksia, en laitoksissa työskenteleviltä tai vastaavilta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.