lapsettoman elämä

Katsos, kun kaikki eivät halua menettää vapauttaan ja nuorekkuuttaan. Elämä on sangen lyhyt. Miksi ihmeessä se pitäisi käyttää arkiseen toisen ihmisen tarpeista huolehtimiseen ja valmiin ladun hiihtämiseen? Miksi pitäisi vakavoitua, tylsistyä ja arkistua, kun voi vapaasti elää, mennä ja nauttia niin kauan kuin vain suinkin jaksaa. Taitaa vain käydä kateeksi, kun on itselläsi jo ne vuodet takana? Etkö ole lukenut tutkimusta, jonka mukaan lapsettomat ovat lapsia hankkineita onnellisempia:

http://www.ylioppilaslehti.fi/2010/12/10/ilonpilaaja/

Tuttusi kuulostaa ex-mieheltäni, paitsi että hän ei ollu 30-vuotias vaan 42. Minua tuollainen pelkkä biletys-matkustelu-ostelu-elämä ei taas kiinnostanut enää (ikää mulla 33), vaan halusin perustaa perheen ja viettää mieluummin koti-iltoja. Erosimme ja tässä siihen suurin syy.

mitäs sen lapsettoman ja lapsia haluamattoman ihmisen pitäisi mielestäsi tehdä?
istua kotona ja ihmetellä? ja varoa elämästä elämäänsä niinkuin haluaa, koska muuten hän loukkaa sinua?

kaikki eivät edelleenkään halua lapsia, kaikki eivät nauti perhe-elämästä, jotkut haluavat elää sitä elämäänsä ilman ns.uhrautumisia ja sen kummempia murehtimisia.

taitaa vain kateellisuuden vihreä peikko nostella päätään mielessäsi, kun kuulet että ystävälläsi on oikeasti kivaa elämässään..huom. itse olet tiesi valinnut perheenäitinä, se ei tarkoita sitä että muidenkin pitäisi sitten elää samalla lailla kuin sinä.

monilla on elämässään vain kaksi vaihtoehtoa, bilettäminen (viina) tai perhe. Itselläni ei ole perhettä, mutta en ole vuosikausiin harrastanut mitään biletystä, vaan omassa elämässäni on muita kiinnostuksen kohteita.

Monella käy siten, että kun tämä biletysputki alkaa tympäistä niin aletaan kaivata omaa perhettä ja lapsia. Jostain kumman syystä muutaman vuoden päästä siinä perhe-elämässä alkaa mättää asiat niin pahasti, että aletaan kaivata taas sitä biletystä. Avioerohan siitä seuraa. Yh-äideistä moni harrastaa tätä bilettämistä ja vetää perseet olalle säännöllisesti, rentoutuakseen. Itse en näe sitä mitenkään tavoittelemisen arvoisena elämänä.

Miksi tulet avautumaan tästä palstalle, jossa käy enimmäkseen sellaisia ihmisiä, jotka haluaisivat lapsia, mutta eivät jostain syystä saa niitä?

Katsos kun elämässä on muutakin kun lapset. Nykyään ihminen voi ja uskaltaa elää mieleistään elämää, eikä kulje " massan mukana" ja tee lapsia sen vuoksi kun muutkin tekevät. Varmaan jo 30-vee ihminen suurinpiirtein tietää, mitä elämältään haluaa ja sen ikäinen uskaltaakin myöntää että ei halua lapsia. Tiedän paljon äitejä, jotka työpaikalla kahvipöydällä valittavat että enää ei ole parisuhteesta mitään jäljellä, lapset via kaiken ajan. on stressiä, kirettä, itselle ei ole aikaa. Havahduin kun työkaveri sanoi että "elämä on yhtä taistelua päivästä toiseen, olen niiiin väsynyt". Itse en halua sellaista itselleni vaikka kuin koitan ajatella että nyt olisi hetki jos koskaan hankkia lapsia, koska on talo ja maailman ihanin mies. Mutta en halua sellaista elämää että olen lapsen kanssa kokoajan, en pääsisi koskaan mihinkään lähtemään.. minua voi sanoa itsekkääksi koska " meneminen " on tärkeämpää kuin lapsen hankkiminen. Mutta minun mielestäni olisin itsekäs siinä tapauksessa, jos hankkisin lapsia vaikka itse en hlua, hankkisin siis srn vuoksi koska se on normaalia ja muutkin hankkivat. mutta ei vanhemmuus tee autuaaksi. tykkään lapsista, ovat ihania, mutta kyse on omasta elämästä, mikä elämä itselle sopii.. älä tuomitse kaveriasi turhaan, on varmasti hyvä ihminen valinnastaan huolimatta. ei kaikki halua lapsia ( en tiiä haluaako kaverisi, ehkä hän joskus vielä haluaakin)eikä siinä ole mitää pahaa jos ei halua lapsia. kaverisi ei ole lapsellinen, sinä olet. Vanhemmuusko se tekee ihmisestä täydellisen? olet pahasti väärässä..
ihmiset pitävät niin itsestäänselvyytenä että aikuis iällä pitäisi hannkkia lapsia ja kummastellaan jos ei hankita..kyllä elämä voi olla ihanaa ilmankin. Ja ainiin, eihän voida sanoa että hankitaan lapsia. Lapsisa ei hankita. Niitä SAADAAN. Tai sitten ei.

Miksi luokittelet aiheessa lapsettomat ja lapselliset. Minulla on kaksi lasta ja tykkään käydä ajoittain baareissa, laivareissuilla, tyttöjen illoissa, shoppailemassa, ulkona syömässä. Me matkustamme, lasten kanssa ja ilman, meillä on uusi auto ja uusi talo. Se ei katso sitä onko minulla lapsia vai ei vaan on kuule ihan luonnekysymys! Ehkäpä ystävääsi ketuttaa se miten tylsä ja tosikko sinusta on tullut. Ja tottakai lapsettomat ajattelee minä minä minä. Sinuako ystäväsi pitäisi ajatella???

Taisi tämäkin kirjoitus olla typerä tapa hakea LAPSETTOMUUSPALSTALTA ihmisiä, jotka olisivat aloittajan elämästä kateellisia!!! Melko säälittävää, sanoisin...

Olen itsekin "lapsellinen" ihminen ja tällä palstalla käymässä vanhasta tottumuksesta, kun lapsettomuus (ilman omaa halua) kosketti joskus minua.

Ihmettelen kovasti miksi haluat tulla tänne kertomaan "ahdistuksestasi". Miksi tuttavasi elämäntapa peräti ahdistaa sinua, jos kerran koet olevasi paremmassa asemassa tuttavaasi verrattuna? Niinkuin sanot, ihmiset ovat erilaisia ja arvostukset ovat erilaisia. Et voi silti pelkästään elämäntavasta päätellä mitä joku arvostaa; voihan kyseinen henkilö peittää ostelullaan jotain puutetta elämässään. Ja toisaalta...miksei hän saisi matkustaa tai omistaa koiraa? Kun on lapseton, pitäisikö todella valittaa elämänsä tyhjyyttä ja kurjuutta & istua kotona seinää tuijotellen, jottei joku lähipiirin perheellinen ahdistuisi?

Niinkuin joku kirjoittikin, on ihmeellistä että vain ääripäät nähdään tästä ilmiöistä silloin kun halutaan keskustella aiheesta: on keskenkasvuinen bilettäjä ja sitten se pullantuoksuinen, perheen tarpeille uhrautuvat äiti. Haloo. Eiköhän valtaosa ihmisistä asetu johonkin välimaastoon.

Olipa tyhmä ja loukkaava kirjoitus.
Ovatko lapsettomat tosiaan mielestäsi itsekkäitä, kun eivät tee lapsia?
Mitä "lapsellista" siinä on, että tuttavasi pitää matkustelusta ja koira on hänelle rakas? Mitä hänen sitten pitäisi tehdä? Istua kotona ja kadehtia SINUN elämäntapaasi?

Minua eivät kiinnosta lapset EIKÄ biletys. Mieluiten olen kotona. Ja juuri kotonahan se lapsettomuuden paras puoli tuleekin esille: saa viettää sitä jokapäiväistä arkielämää ihan rauhassa, ilman ketään, jonka tarpeista pitäis huolehtia koko ajan. Sekä lapset että jatkuva biletys kuulostavat minusta tosi rankalta touhulta, koko ajan olisi muita ihmisiä ympärillä. Mutta kukin saa tietty elää kuten haluaa, kunhan tekee oikean valinnan, eikä varsinkaan sellaista, joka vahingoittaisi jotakuta muuta. Eli jos vanhemmaksi ryhtyy, on niistä lapsista myös huolehdittava, vaikka kuinka kyllästyttäisi.

"Minä, minä, minä" ja "minä ja minun lapset" ovat samalla suunnalla olevia ilmiöitä. Valitettavasti ne, jotka toimivat, lapsettomuudesta tai lapsista huolimatta yhteiseksi, heikompien tai esim. luonnon ja ympäristöasioiden hyväksi, ovat lienee vähemmistössä. Välimaastossa olevia toki on, enkä edellytä keneltäkään ilottomuutta.

Se on ahdistavaa, että varsinkin pienten lasten vanhemmilla ja lapsettomilla on niin vähän yhteistä jaettavaa, riippumatta siitä mikä on lapsettoman elämäntyyli. Lapsettomana olen kokenut myös tuttavaäidin julistukset perheen ja lasten kanssa vietetystä laatuajasta aika tökeröinä. Teet palveluksen, jos jaksat kiinostua kaikesta huolimatta kaverisi kuulumisista oikeasti, tai sitten ole rehellinen, ja sano, etteivät biletys- ja ostomaniajutut kiinnosta, jos muuta jaettavaa ei ole. Lapsettoman ja parisuhteettoman ihmisen elämä voi muuten olla hyvin stressaavaa. Mm. rentoutuminen perheen parissa puuttuu.

Olen 45v mies ja mulla ei ole koskaan ole ollut tarvetta hankkia omia lapsia. Totta kai jos joku haluaa lapsia, niin ei se mua häiritse :-)

Pidän lapsista - en ole lasten vihaaja. Mutta ihmisillä on erilaisia elämiä ja kohtaloita. Mua ei haittaa, jos kaverit ja tuttavat kertovat lapsistaan - päin vastoin olen erittäin kiinnostunut! Mun kaveri saa kohta kaksoset, ostin kummallekin jo tuttipullon aikaa sitten :-)

Tsemppiä kaikille, jotka yrittävät!

PS. En ole homo :-) Olen vain iloinen muiden puolesta!

Olet homo. Tekoiloinen muiden puolesta. Töttöröö vaan sullekin saamari soikoon. oot yhden sortin jeejeeadamlampertti. NÖSSÖ !!!!!

Ja tuo edellinen oli vissiin jonkun vastuullisen isukin kommentti....:)
Olisko kannattanut harkita sitä lisääntymistä kuitenkin?

ihanaa kansaa.. minua toi aloittaja ja jatkajatkin naurattavat jotka ovat niiiin itsenäisiä ja rohkeita ja kauniita ja rikkaita ilman lapsia :) hahahhhaaaaaaa
kuitenkin kun avaat Lapsettomuus osion,siinä lukee selkeessti "keskustele kipeästä aiheesta..jne"..eli olen sitä mieltä ettei tänne vahingossa eksy kovinkaan moni. olisi vaan vastoin luontoa sanoa että voih,kyllä haluisin vielä lapsia,vaikka ukkoni ei halua niitä kanssani. tai olen jo 43 ja tajusin etten enää saa lapsia. jokainen meistä elää omalla tavallaan ja haluaa monia eri asioita mutta kukaan ei pakota tulemaan lapsettomuuspalstalle jauhamaan miten ei missään nimessä lapsia halua.. en minäkään mene muita rienaamaan palstoille joissa ei mikään minua kiinnosta. "heppa palstalle :" yökkö!!olen paljon viksumpi ja onnellisempi ja kauniimpi ilman haisevia lemuavia kopukoita..miksi mun pitäs niitä haluta??yyööökkk!"

ninkö

Tässä yksi naisen mielipide, ikää 38v ja lapsia ei ole enkä halua. Komppaan edellistä muutenkin.

Evita-lehdessä on hyvä kysely aiheesta. Vastata voi 17.1. asti.
http://www.evitalehti.fi/kilpailut/vastaa-kyselyyn-ja-voita-designtuoli

Voin perheellisenä kertoa ettei lapsia tehdä sen takia kun muutkin tekevät. Ja sen myös että kun on lapsia on paljon enemmän menoa, matkustelua, shoppailua ja juhlimista (lue:ei känniörveltämistä) kuin lapsettomilla. Perhe-elämä on kuin sinkkuelämää mutta isommalla porukalla joka on läheisempi kun mikään ystävyyssuhde. En todellakaan ole sitä mieltä, että perheelliset ovat parempia, en todellakaan. Ei se elämä muutu tylsäksi vauvan saavuttua, vaan paremmaksi! Ja jos ei niitä lapsia halua ja on elämäänsä tyytyväinen niin silloin niitä ei tehdä ja kaikki on onnellisia!

NINKÖ