Minulla on kohta neljän vuoden ajan ollut yksi äärimmäisen vastenmielinen, seuraansa tyrkyttävä ihailija, ruma haiseva kännikala. Hän matkustaa usein kaupunkiin samalla bussilla.
Vuoden päivät meni niin että hän tyrkytti seuraansa, tuppasi väkisin istumaan viereeni ja aloitti makeilunsa ja sönkötyksensä. Oli jostain jopa ottanut selvää nimestäni. Kestin vuoden, ajattelin että jos en koskaan reagoi, en vastaa mitään enkä edes katso sinnepäin, niin pakko sen idiootin on lopulta antaa periksi. Yritin aina olla kuin en näkisi enkä kuulisi mitään enkä vastannut tyypille sanallakaan.
Sitten kerran, noin vuoden päästä, meni hermot, kun hän sattui taas samalle bussipysäkille, tuli änkyräkännissä, hieltä ja viinalta LÖYHKÄÄVÄNÄ lässyttämään jotain, käveli perässä kun menin poispäin, kinusi minulta ranskiksia ( olin tulossa grilliltä ) ja kun en antanut niitä, työnsi likaisen kouransa väkisin paperilautaselle. Jouduin heittämään koko satsin roskiin, inhotti niin, en voinut syödä! Hermostuin ja sanoin hyvin kipakasti, että lähde ukko kävelemään, olet läähättänyt perääni vuoden päivät, etkö ymmärrä ettei minua kiinnosta, en ole kiinnostunut seurastani ja haluan olla rauhassa.
Siitä alkoi varsinainen vainomaminen.
Se jatkuu vieläkin, 2½ vuotta tuon ranskisjutun jälkeen!
Joskus saan olla pitkiäkin aikoja ukolta rauhassa, hän tulee samaan bussiin mutta ei kiinnitä minuun huomiota. Mutta juuri kun alan uskoa että nyt tuo kiusaaminen ja ahdistelu on loppunut, niin seuraavalla kerralla hän änkee taas viereen sössötämään jotain. Selvin päin hän saattaa olla ihan siivostikin, häiriköi eniten ollessaan humalassa. Joko heittelee kovaan ääneen minua koskevia "piikkejä" ( "saatana että täällä on vittumaisia ja leuhkoja akkoja, mitä ne luulee olevansa " ja sitä rataa ), mihin en KOSKAAN reagoi. Tai sitten """"ttuilee ja haistattelee suoraan minulle,tai - harvemmin - tulee taas makeilemaan ja tekemään "tuttavuutta".
Noin kuukausi sitten ukko änkesi humalassa väkisin istumaan viereeni, kun olin bussissa lapsen kanssa ja yritti väkisin silitellä sylissäni olevan pikkutytön poskea. Suutuin ja käskin mennä muualle.
Tänään odotin bussia ja huomasin että ukko on taas samalla pysäkillä. Menin kauemmas seisomaan ettei se näkisi minua, huomasin helpotuksekseni että sillä oli muuta seuraa, se jutteli jonkun kanssa. Ajattelin että huh-huh mikä helpotus, ei se nyt huomaa minua tai ei välitä eikä tule sönköttämään mitään.
Ku bussi tuli, lähdin bussin ovea kohti. Äkkiä, juuri kun olin nousemassa bussiin, ovella äijä ryntää eteeni ja karjaisee että MENE HELVETTIIN SIITÄ ÄMMÄ, MÄ TAPAN SUT!
Ihme kyllä pikemminkin suutuin kuin pelästyin. Sanoin että siirryhän syrjään että minä pääsen bussiin. Ihme kyllä hän siirtyi. Nousin bussiin, hän tuli perässäni, katsoi minne menin istumaan ja tuli käytävän toiselle puolelle istumaan ja jatkoi riidan haastamista. Sanoin kuskille että heitätkö tuon ukon ulos, se uhkailee minua. Kuski vain väisteli ja mumisi että koettakaapa nyt olla sovussa, sanoi miehelle että no rauhoitupas. Ukko selitti että ei kun tämä nainenhan se aina haastaa riitaa ja tahallaan ärsyttää minua, en minä mitään ole tehnyt.
Hermostuin kerta kaikkiaan, minulta paloi pinna aivan totaalisesti. Huusin sille ukolle suoraa huutoa ( koko kuluneen 3 ½ vuoden edestä!!! ) ja päästelin suustani aika kovaa tekstiä, mm. sanoin että eikö mene perille ettei seurasi kiinnosta, kuinka monta vuotta menee ennen kuin tajuat sen, minua eivät tuollaiset alkoholiongelmaiset luuserit kiinnosta, jätä saatanan käppänä minut lopultakin rauhaan, ilmoitan sinusta poliisille jos et lopeta jne. Siis korotin ääntäni, koska olin jo niin kypsänä siihen tyyppiin.
No, eikös joku sivullinen puuttunut asiaan ja alkanut selittää minulle että MINUN pitäisi rauhoittua, häiritsen muita matkustajia!!!!
Helkkari, mitä ihmettä minä teen? Pitääkö minun vain odottaa kuinka monta vuotta kestää ennen kuin hän oma-alotteisesti ja omasta tahdostaan lopettaa? Kai joku naisrauha kuuluu Suomessakin voida ihmiselle taata?
En tiedä tyypin nimeä, ja luultavasti on turha soittaa poliisille koska hän ei ole ns. tehnyt mitään.
Muuta en tahdo kuin saada olla siltä öklötykseltä rauhassa! Eikö siihen ole olemassa mitään keinoa?
Vuoden päivät meni niin että hän tyrkytti seuraansa, tuppasi väkisin istumaan viereeni ja aloitti makeilunsa ja sönkötyksensä. Oli jostain jopa ottanut selvää nimestäni. Kestin vuoden, ajattelin että jos en koskaan reagoi, en vastaa mitään enkä edes katso sinnepäin, niin pakko sen idiootin on lopulta antaa periksi. Yritin aina olla kuin en näkisi enkä kuulisi mitään enkä vastannut tyypille sanallakaan.
Sitten kerran, noin vuoden päästä, meni hermot, kun hän sattui taas samalle bussipysäkille, tuli änkyräkännissä, hieltä ja viinalta LÖYHKÄÄVÄNÄ lässyttämään jotain, käveli perässä kun menin poispäin, kinusi minulta ranskiksia ( olin tulossa grilliltä ) ja kun en antanut niitä, työnsi likaisen kouransa väkisin paperilautaselle. Jouduin heittämään koko satsin roskiin, inhotti niin, en voinut syödä! Hermostuin ja sanoin hyvin kipakasti, että lähde ukko kävelemään, olet läähättänyt perääni vuoden päivät, etkö ymmärrä ettei minua kiinnosta, en ole kiinnostunut seurastani ja haluan olla rauhassa.
Siitä alkoi varsinainen vainomaminen.
Se jatkuu vieläkin, 2½ vuotta tuon ranskisjutun jälkeen!
Joskus saan olla pitkiäkin aikoja ukolta rauhassa, hän tulee samaan bussiin mutta ei kiinnitä minuun huomiota. Mutta juuri kun alan uskoa että nyt tuo kiusaaminen ja ahdistelu on loppunut, niin seuraavalla kerralla hän änkee taas viereen sössötämään jotain. Selvin päin hän saattaa olla ihan siivostikin, häiriköi eniten ollessaan humalassa. Joko heittelee kovaan ääneen minua koskevia "piikkejä" ( "saatana että täällä on vittumaisia ja leuhkoja akkoja, mitä ne luulee olevansa " ja sitä rataa ), mihin en KOSKAAN reagoi. Tai sitten """"ttuilee ja haistattelee suoraan minulle,tai - harvemmin - tulee taas makeilemaan ja tekemään "tuttavuutta".
Noin kuukausi sitten ukko änkesi humalassa väkisin istumaan viereeni, kun olin bussissa lapsen kanssa ja yritti väkisin silitellä sylissäni olevan pikkutytön poskea. Suutuin ja käskin mennä muualle.
Tänään odotin bussia ja huomasin että ukko on taas samalla pysäkillä. Menin kauemmas seisomaan ettei se näkisi minua, huomasin helpotuksekseni että sillä oli muuta seuraa, se jutteli jonkun kanssa. Ajattelin että huh-huh mikä helpotus, ei se nyt huomaa minua tai ei välitä eikä tule sönköttämään mitään.
Ku bussi tuli, lähdin bussin ovea kohti. Äkkiä, juuri kun olin nousemassa bussiin, ovella äijä ryntää eteeni ja karjaisee että MENE HELVETTIIN SIITÄ ÄMMÄ, MÄ TAPAN SUT!
Ihme kyllä pikemminkin suutuin kuin pelästyin. Sanoin että siirryhän syrjään että minä pääsen bussiin. Ihme kyllä hän siirtyi. Nousin bussiin, hän tuli perässäni, katsoi minne menin istumaan ja tuli käytävän toiselle puolelle istumaan ja jatkoi riidan haastamista. Sanoin kuskille että heitätkö tuon ukon ulos, se uhkailee minua. Kuski vain väisteli ja mumisi että koettakaapa nyt olla sovussa, sanoi miehelle että no rauhoitupas. Ukko selitti että ei kun tämä nainenhan se aina haastaa riitaa ja tahallaan ärsyttää minua, en minä mitään ole tehnyt.
Hermostuin kerta kaikkiaan, minulta paloi pinna aivan totaalisesti. Huusin sille ukolle suoraa huutoa ( koko kuluneen 3 ½ vuoden edestä!!! ) ja päästelin suustani aika kovaa tekstiä, mm. sanoin että eikö mene perille ettei seurasi kiinnosta, kuinka monta vuotta menee ennen kuin tajuat sen, minua eivät tuollaiset alkoholiongelmaiset luuserit kiinnosta, jätä saatanan käppänä minut lopultakin rauhaan, ilmoitan sinusta poliisille jos et lopeta jne. Siis korotin ääntäni, koska olin jo niin kypsänä siihen tyyppiin.
No, eikös joku sivullinen puuttunut asiaan ja alkanut selittää minulle että MINUN pitäisi rauhoittua, häiritsen muita matkustajia!!!!
Helkkari, mitä ihmettä minä teen? Pitääkö minun vain odottaa kuinka monta vuotta kestää ennen kuin hän oma-alotteisesti ja omasta tahdostaan lopettaa? Kai joku naisrauha kuuluu Suomessakin voida ihmiselle taata?
En tiedä tyypin nimeä, ja luultavasti on turha soittaa poliisille koska hän ei ole ns. tehnyt mitään.
Muuta en tahdo kuin saada olla siltä öklötykseltä rauhassa! Eikö siihen ole olemassa mitään keinoa?
Vastaukset 21
Vanhimmat
On tehnyt, laiton uhkaus:
"Ku bussi tuli, lähdin bussin ovea kohti. Äkkiä, juuri kun olin nousemassa bussiin, ovella äijä ryntää eteeni ja karjaisee että MENE HELVETTIIN SIITÄ ÄMMÄ, MÄ TAPAN SUT!"
Kaipa voisit tuolla perusteella hakea lähestymiskieltoa?
Entä kun 1. en tiedä ko. rutjakkeen ( hän tietää minun, mistä lie saanut selville ) nimeä ja kun 2. bussissa olleet matkistajat tod.näk - koska eivät kuulleet kun ukko esitti minulle tappouhkauksensa bussin ULKOPUOLELLA - mahdollisesti todistaisivat, että minä olin se joka karjui kurkku suorana? Mikä sitä paitsi pitää paikkasa.
Jos palstalla on joku armeijan palveluksessa oleva tms. asiantuntija. niin kysyisin neuvoa:
Ukko oli minua uhakillessaan sotilaspuvussa, koska taitaa olla kertausharjoituksissa. Kehuskeli tässä noin kuukausi sitten kovaan ääneen käyvänsä aina välillä kertausharjoituksissa ( kaikkia ne sinne ottavatkin! ). Onko armeijalla nykyään olemassa jokin sotilaskuri tms. johon voi vedota? Saako armeijan asussa olla änkyräkännissä ja häiriköidä naisia?
No jo nyt on prkl! Olen sitä mieltä että kyllä tuommoinen taliaivo pitää saada ojennukseen.
Nuo tuon sortin psykopaatit on tosiaan hankalia hoitaa; niiden aivotoiminnassa täytyy olla jonkin sortin aineenvaihduntahäiriö? Kyllä nyt olisi hyvä kun tuntisi jonkin sortin Raidin - sellainen kyllä panisi ukon ojennukseen.
Mutta kun kaidalla tiellä pysytään, niin pitää lähteä ratkomaan ongelmaa laillista tietä. Miten tämä tapahtuu, olen kyllä yhtä neuvoton kuin sinäkin :o(
Miesporukoissa oli ennenvanhaan tapana panna tuollaiset ojennukseen ryhmäpuhuttelun avulla. Lue yksi kuvaus sellaisesta netissä:
http://www.diktaattori.fi/kirjat/tuupovaaran_novelli_1.html
En osaa neuvoa, mutta olen hengessä puolellasi!
Voimia ja viisautta taistelussasi.
Kiitos myötätunnosta.
Olisi hyvä kun tuntisin jonkun oikein isokokoisen ja lihaksikkaan miehen joka tekisi sen palveluksen että näyttelisi yhtä roolia, eli menisi jututtamaan öykkäriä esiintyen miesystävänäni. Mutta en tunne ketään sellaista.
Sinua ei suojele kukaan,mutta öykkäreitä ja psykopaatteja suojelee laki.Vain kovallatyöllä näistä pääsee eroon.Jos jaksat niin tee häiriköstä ilmoitus poliisille aina kun sitä esiintyy.Toinen keino ota esim:kuljettajilta nimikirjoitus ja päivämäärät aina kun häirikkö ilmestyy ryttyilemään,teet jonkinlaisen valmiin A 4 paperilla olevan kaavakkeen jossa ilmaiset tuon yksilön häiritsevän sinua ja haluat sen loppuvan.
Tällöin kiireisten bussinkuljettajien tarvitsee kirjoittaa vain nimensä paperiin.Kun näitä kertyy jonkin verran asia lähtee helpommin etenemään lakiteitse.Näiden hullujen kanssa ei ole leikkimistä,ne voi tehdä elämästä helvettiä.Koetahan jaksella.
Tuo allekirjoitettava paperi on hyvä idea, mutta miten muotoilen asian paperille, kun en todellakaan tiedä ko. ukon nimeä?
Jos kaveri häiritsee bussissa, käy sanomassa
bussikuskille tyypin kosketelleen. Bussikuskilla on oikeus poistaa häiriköivä matkustaja tarvittaessa voimakeinoin. Kuski saa myös värvätä apuvoimia tällaisessa poistotilanteessa.
Mikäli kuski ei reagoi ahdisteluusi, ilmoita bussifirmaan että ahdistelijat saavat mellastaa vapaasti autoissa, luulisi että jotain alkaa tapahtumaan.
Eihän tämä nyt vielä ongelmaa kokonaan ratkaise, mutta alkuhan tämäkin.
Ukosta liitteeksi.Eli teksti voisi olla.Valokuvassa oleva henkilö on sinä ja sinä päivänä ahdistellut linja-autossa sen ja sen nimistä henkilöä,eikä ole ahdistelun kohteeksi joutuneen pyynnöistä huolimatta keskeyttänyt ahdisteluaan.Kuskin allekirjoitus.Näin olet pitänyt malttisi,eikä tuo hullu pysty manipuloimaan muita matkustajia puolelleen.Elikkä ei ole helppoa,mutta näin se vain on valitettavasti.
Yksi vaihtoehto voisi olla ahdistelutilanteessa rohkeasti avun pyytäminen jos esim. bussipysäkillä sattuu olemaan miespuoleisia henkilöitä.
Jos ei tuo k*sipää mikään hirveä kaappi ole niin luulisi jonkun heittävän sen katuojaan. Ainakaan itse en kääntäisi selkääni jos apua pyydettäisiin.
Olen kerran pyytänyt apua esim. joltain paikalla olevalta isommalta mieheltä, mutta kaikki kääntävät selkänsä ja ovat niin kuin eivät näkisi ja kuulisi yhtään mitään. Tyyliin ei koske minua, ei kuulu minulle.
karu totuus on että viranomaiset ja tämän oikeusvaltion ihmisoikeusaktivistit ovat onnistuneet kasvattamaan suomalaisista sellaisia raukkoja ettei lähimmäisen auttaminen tule missään tilanteessa kyseeseen.ongelmien tai kenties jopa mahdollisen tuomion pelossa.omaa naistani jos vastaava häirikkö piinaisi eikä poliisi tietenkään pystyisi auttamaan,pieksisin sen kusipään liikuntakyvyttömäksi.ja jos nostaisi kanteen pieksisin sen jälkeen päivittäin vaikka koko kyseisen hepun loppuelämän.en todellakaan ole kiinnostunut paljonko saisin tuomiota koska kyse on minun perheestäni ja periaatteeni on puolustaa sitä tavalla tai toisella.toki kaikki ajattelee että nyt olen huono ihminen ja kuuluisin hoitoon.jos näin on niin hyvin on teidätkin kasvatettu tai aivopesty hylkäämään perheenne.
Puhut kovia sanoja, veli hyvä. Valitettavasti olet oikeassa siinä, että yhteisöllinen vastuu lähimmäisen hyvinvoinnista ei kuulu nykypäivän urbaaniin kulttuuriin.
Toisaalta tässä on nyt taas yksi tapaus, jossa on niin sanoakseni helppoa "olla maalla viisas kun merellä on hätä" :o(
Totuus on karua. Valitettavasti.
Tuommosille menee puhe toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Tuossa tarvitaan jo jonkinlaisia toimenpiteitä.
Kyllä minä ainakin auttaisin jos joku spurgu häiriköi jotain ja minulta pyydettäisiin apua.
Kuka tahansa normaali ihminen olisi tehnyt jo jotain, muutakin kuin kirjoittanut "ahdingostaan" tänne. Poliisi auttaa täysi-ikäisiäkin.
Millainen kotikasvatus sinulla on? Miten hyvin osaat lukea kaupunkiympäristöä?
Henkilö on sinulle kaiketi hyvin tärkeä, koska tiedät miltei päivälleen hänen aloittamansa tyrkyttäytymisen ajankohdat.
Oma kielenkäyttösi ja ruokailutottutuksesi sekä erityisesti se, että päästät jonkun tuollaisen "inhoamasi" häirikön lautasellesi kertoo enemmän sinusta itsestäsi, kuin hänestä.
... hänen kaksoisveljensä. Ole ystävällinen, älä yritä jatkaa keskustelua. Ei kiinnosta kommunoikointi kaltaistesi kanssa.
...miehen apua, joka matkustaa muutaman kerran sitä reittiä niin, että se kaveri sattuu samaan kyytiin. Mielellään se kaveri voisi olla joku mun kaltainen 194/92kg ja harrastanut bodausta useamman vuoden, jotta fyysinen koskemattomuus on taattu. Eli ei muuta kuin bussiin, istutaan riittävän lähelle sitä otusta ja näytellään vastarakastuneita vaikka harrastamalla kielisuudelmia koko bussimatkan ajan, jee!
Kokonaisuutena toi voisi olla hauskaa vastapainoa tylsälle bussimatkustamiselle ja samalla sen öklötyksen pelkääminen/kuvotus varmasti unohtuu ainakin hetkeksi. Ja sopivassa kohtaa sille pojalle voisi pitää pienen puhuttelun kuinka naisten seurassa käyttäydytään.
Yleensä nämä uskovat kerrasta etenkin, jos kaverille vakuuttuu ettei moista käytöstä enää sallita ja seuraavasta kerrasta seuraa välitön rangaistus. Ja kyllä se kaveri tietää äänestä kuka puhuu lämpimikseen ja kuka pitää lupauksensa. Älä ota nössöä siihen hommaan.
-Jonttu-
sinäkö meinaat että reilu 190cm ja 94 kiloa muutama viikko salilla takaa sulle fyysisen koskemattomuuden...voi poika oletko lukenut liikaa HE-maneja tai sit olet popsinut liikaa jotain pillereitä...mieti ite...sullekkin löytyy aina voittaja...esim tällainen 156cm karate tyttö, mä potkaisen polveen ja väännän sua nenästä...sitten tuletkin jo kiltisti perässä ;-)
... että oikein kokonaista 156cm ja vikkelän nokkela pimu se siellä uhoaa nuoruuden innoissaan? Nyt mun kyllä tekis mieli kokeilla kumpi meistä jää alimmaiseksi, mutta sehän ei ole hauskaa, jos tämän hurjan kamppailun voittajalle ei ole tarjolla muhevaa palkintoa (tykkään saada niitä).
Mun mieleen tulee ainakin muutama kiva "kilpanto", mutta sä oot kummiski mamis isolla m:llä...
Ei vais, nyt mä lähden salille bodaan ja jätän sut sormi suussa lukeen tätä tekstii. Älä pure kynsiä rikki!
-Jonttu The Great-
...muuten tuossa salilla loppuvenyttelyjä tehdessä mieleen, että noilla mitoilla sä olet pakostakin varmaan treenanut sen kuuluisan spakaatin tekemistä melko paljokin..kö? - No ei se mua oikeastaan silleen kiinnosta, mutta aattelinpa vaan aikani kuluksi kysäistä moista asiaa, you know?
-Jonttu-
oikeassa olet, notkeus on myös nopeutta ja sitä mä lajissani tarvitsen,se takaa myöskin puhtaat liikeradat....oishan se matsi tatamilla...hhmm..mielenkiintoinen ja voittaja saisi määrätä palkinnon...;-)
...silleen mäkin sen aattelin, et heti ottelun ratkettua siirytään automaattisesti palkinnonjakomoodiin sen enempää aikailematta, eiks jee? Sovitaan vaiks niin, että palkinnon saa vapaasti valita siinä sillä hetkellä tarjolla olevista jutskista ja voittajalla ei esimerkiksi ole oikeutta vaatia vaikkapa toisen kotona pakastimessa olevia jäätelöitä itselleen...
Eli, vain me kaksi siinä tatamilla ja voittaja ottaa paikalla olevasta tarjonnasta mitä haluaa? ... siis ihan mitä vaan, vai haluaisiks sittenkin tehdä jonkin listan mistä valita tyyliin;
* ballaadi rakkaudesta...
* runo voittajalle...
* tanssahtelua tatamilla...
* kielisuudelmin höystetty illallinen punaviinin kera...
* niska-, hartia- tai syvähierontaa...
* spakaattitarjotin tatamilla...
* yms.
Voi, ihan tunnen kuinka lihakseni pullistelevat tulevan koitoksen innostamina. Toivottavasti koet samoin sekä kilpailun jälkeen tunnet kuinka suuri kokemus täyttää sisimpääsi ja avaudut ennenkokemattomalla tavalla vastaanottamaan kilpakumpanisi lämpimät kiitokset...
Milloin ja missä ottelu pidetään?
-Jonttu-