Pakkanen on tiiviisti ajan ilmiöiden tuntumassa uusimmassaaan. Osansa saavat niin puumanaiset, jatkuvat katutyöt, kielen kurjistuminen, nettilehden suosio, kapakoiden nimenvaihdokset kuin Madonnan housukaupat. Mitä Kalle Päätalo on sosiologisessa mielessä sotakorvausajan kuvaajana sitä Outi on Helsingin muuttumisen tarkkana kirjaajana.
Toki kirjalla on jännitysviihteellinen arvonsakin, korkea. Tyyyli on vetävä ja miljöökuvaus aistillisen tarkkaa. Kaikkine karmeine kämppineen. Yöpuistosta tuttu herkkukauppa on mukana tässäkin, ja sen henkilöstö saattaa vielä saada oman tarinansa. Sen verran auki asiat jäävät.
Jollekin lukijalle saattaa olla mahottomuus viihtyä verkkaisesti etenevän juonikuvion matkassa. Onko se nyt laitaa, että ketään ei saada hengiltä ennen parinsadan tunnelmasivun kahlaamista? Tai hengiltä ja hengiltä, lukijan pitää vain olla tarkkana, koska kaikella on merkityksensä.
Lähtökohtaisesti kyse on palvelutarjonnan muutoksesta. Toki on tarvetta niin naisten omalle kuolaavista äijistä vapaalle kuntokeskukselle, kuin seuralaispalvelulle. Josta saa vuokrata tyylikästä miesseuraa niin taidenäyttelyyn kuin eräretkelle. Hintavaa tietennii, mutta ainahan laatu maksaa. Toteaa seuralaispalvelun perustaja, it-alalta kenkää saanut ja ammatin lisäksi myös nimensä vaihtanut Rebecca. Kuntosalilta hän värvää hommiinsa näyttävän personal trainer Sampon, jolle löytyy heti keikkaa. Pelivelkakierteinen Sampo on pian valmis myös hinnaston ulkopuolisiin erikoispalveluihin. Entinen roikkuvainen tyttis ei Sampon urakehityksestä tykkää, eikä paras kaverikaan ole mielissään. Kun ensimmäinen erikoisasiakas ilmoittaa ostavansa Sampon kokonaan omaan käyttöönsä soppa kiehuu pian yli ja Sampo löytyy kallo murskana.
Tästä varsinainen rikostarina alkaa, kirjan viimeiseltä kolmannekselta. Outin vakiohahmo, graafikko Laine hiippailee taustalla, hieman vailla funktiota. Varsinainen selvittäjä, karun looginen komisario Ström kasvaa naisena ja poliisina kotimaisen dekkarikirjallisuuden voimahahmoksi. Ohi hössöttävän M Kallion tai pullariippuvaisen V Ahavan.
Rohkenen suositella, muillekin kuin eiralaisille.
Toki kirjalla on jännitysviihteellinen arvonsakin, korkea. Tyyyli on vetävä ja miljöökuvaus aistillisen tarkkaa. Kaikkine karmeine kämppineen. Yöpuistosta tuttu herkkukauppa on mukana tässäkin, ja sen henkilöstö saattaa vielä saada oman tarinansa. Sen verran auki asiat jäävät.
Jollekin lukijalle saattaa olla mahottomuus viihtyä verkkaisesti etenevän juonikuvion matkassa. Onko se nyt laitaa, että ketään ei saada hengiltä ennen parinsadan tunnelmasivun kahlaamista? Tai hengiltä ja hengiltä, lukijan pitää vain olla tarkkana, koska kaikella on merkityksensä.
Lähtökohtaisesti kyse on palvelutarjonnan muutoksesta. Toki on tarvetta niin naisten omalle kuolaavista äijistä vapaalle kuntokeskukselle, kuin seuralaispalvelulle. Josta saa vuokrata tyylikästä miesseuraa niin taidenäyttelyyn kuin eräretkelle. Hintavaa tietennii, mutta ainahan laatu maksaa. Toteaa seuralaispalvelun perustaja, it-alalta kenkää saanut ja ammatin lisäksi myös nimensä vaihtanut Rebecca. Kuntosalilta hän värvää hommiinsa näyttävän personal trainer Sampon, jolle löytyy heti keikkaa. Pelivelkakierteinen Sampo on pian valmis myös hinnaston ulkopuolisiin erikoispalveluihin. Entinen roikkuvainen tyttis ei Sampon urakehityksestä tykkää, eikä paras kaverikaan ole mielissään. Kun ensimmäinen erikoisasiakas ilmoittaa ostavansa Sampon kokonaan omaan käyttöönsä soppa kiehuu pian yli ja Sampo löytyy kallo murskana.
Tästä varsinainen rikostarina alkaa, kirjan viimeiseltä kolmannekselta. Outin vakiohahmo, graafikko Laine hiippailee taustalla, hieman vailla funktiota. Varsinainen selvittäjä, karun looginen komisario Ström kasvaa naisena ja poliisina kotimaisen dekkarikirjallisuuden voimahahmoksi. Ohi hössöttävän M Kallion tai pullariippuvaisen V Ahavan.
Rohkenen suositella, muillekin kuin eiralaisille.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.