Minua raivostuttaa, inhottaa, kun ukkeliini on imeneyt äitinsä mallin. Mitään itseasiassa ei ole harrastettu muuta, kuin metsästämistä. Muun ajan istutaan paskaluukun ääressä ja prätkytetään. Jo, prätkytetään, kun mitään ei saisi olla missään. Minä taas olan harrastuksiltani laaja-alainen, ja harrastan kotonani kaikenlaista tekemistä aina käsitöistä saakka.
Miehen äiti hoki aina, kun miehet jotain yrittivät tehdä, se seisoi rinta rottingilla vieressä ja hoki, että "hullun hommaa, tuosta ei tule yhtään mitään". Ei kertaakaan, ei koskaan kannustanut, ei missään. Kun appiukko sitten hyvää hyvyttään laittoi marjapensaisiin tukikehykset, anoppi meni ja soitti kirvesmiehen, ja teetätti samoihin marjapensaisiin uudet kehykset samana keväänä, kun appiukko juuri viikkoa kahta aiemmin oli ne tehnyt. Se oli anopin kannustusta.
Mies on tieten imenyt tämän kaiken itseensä, ja kun hän hokee ja halveeraa minun harrastuksiani, niin kyllä mua ärsyttää, suorastaan raivostuttaa. Voisi se itekkin jotain muutakin harrastaa, kuin vuosikymmenistä toiseen istua sen paskaluukun ääressä.
Ja just kun tein pakettia, niin taaskin raivostutti, sillä mun postitustarvikekansio olikiin tyhjä. Tosin löysin ne sitten toisarvoisesta laatikosta, nehän on roinia, mitä niitä säästämään (miehen näkökulma). Hänhän ei, eikä hänen kotonaan ole elämän päivänä edes pankkisiirtoa kirjoitettu. On vain menty pankkiin ja sanottu, että sen ja sen tilille niin ja niin paljon rahaa. Minä olen hoitanut laskut netissä niin kauan, kuin netti on ollut -90 luvulta alkain käytössä. Sitä ennen kirjoitin pankkisiirrot maksuja varten, ja sekös pahaa verta herätti. Sekä pakettien lähettämisessä tietenkin tarvittavat paperit, nehän on tarpeetonta roinaa.
Jos joskus vahingoissa sanon, että uutiset tulee, katotaas, niin sillon alko rätkytys, että minä se en koskaan saa kattoa mitä haluan, sinä aina määräät. Voi helevatin kuustoista. Jos 1/50 osan joskus toivoo, että katottas, niin jumalaton poru siitä tulee. Heh, nyt mököttää, mököttäköön.
Piti vaan käydä välillä purkamassa ärtysää mieltä, ei tässä muuta.
Miehen äiti hoki aina, kun miehet jotain yrittivät tehdä, se seisoi rinta rottingilla vieressä ja hoki, että "hullun hommaa, tuosta ei tule yhtään mitään". Ei kertaakaan, ei koskaan kannustanut, ei missään. Kun appiukko sitten hyvää hyvyttään laittoi marjapensaisiin tukikehykset, anoppi meni ja soitti kirvesmiehen, ja teetätti samoihin marjapensaisiin uudet kehykset samana keväänä, kun appiukko juuri viikkoa kahta aiemmin oli ne tehnyt. Se oli anopin kannustusta.
Mies on tieten imenyt tämän kaiken itseensä, ja kun hän hokee ja halveeraa minun harrastuksiani, niin kyllä mua ärsyttää, suorastaan raivostuttaa. Voisi se itekkin jotain muutakin harrastaa, kuin vuosikymmenistä toiseen istua sen paskaluukun ääressä.
Ja just kun tein pakettia, niin taaskin raivostutti, sillä mun postitustarvikekansio olikiin tyhjä. Tosin löysin ne sitten toisarvoisesta laatikosta, nehän on roinia, mitä niitä säästämään (miehen näkökulma). Hänhän ei, eikä hänen kotonaan ole elämän päivänä edes pankkisiirtoa kirjoitettu. On vain menty pankkiin ja sanottu, että sen ja sen tilille niin ja niin paljon rahaa. Minä olen hoitanut laskut netissä niin kauan, kuin netti on ollut -90 luvulta alkain käytössä. Sitä ennen kirjoitin pankkisiirrot maksuja varten, ja sekös pahaa verta herätti. Sekä pakettien lähettämisessä tietenkin tarvittavat paperit, nehän on tarpeetonta roinaa.
Jos joskus vahingoissa sanon, että uutiset tulee, katotaas, niin sillon alko rätkytys, että minä se en koskaan saa kattoa mitä haluan, sinä aina määräät. Voi helevatin kuustoista. Jos 1/50 osan joskus toivoo, että katottas, niin jumalaton poru siitä tulee. Heh, nyt mököttää, mököttäköön.
Piti vaan käydä välillä purkamassa ärtysää mieltä, ei tässä muuta.
Vastaukset 43
Vanhimmat
tulleet hulluiksi?
Sulosointuja Suomalaisten sävelten sorvista,pikkasen viittais tohon marttyyrikeskusteluun.
Ei tossa hulluureta oo kysymys itte meinasin kysyy et miksei aloittaja tee mitää elämälleen.
hyvä, että on tämmönen paikka, missä voi purkaa suurimmat paineet pois sielustaan.
Mä lähren ain siitä et aloitus on asiaa ja kuvailemasi elämä on hyvinkin todentuntuinen.
jos sä tääl purat kiukkus ja tilanne jatkuu samana niin mitä hyöryttää olla hetki vapaana kun kurjuus orottaa siinä ruurun vieressä kun katsees käännät.
Ens yönä herätät äijäs ja käsket sen laittaa valon lamppuun että näet lyörä nykkis pöytään ,alotan uuren lehren elämässäs.
..hyä neuvo.
-
Tsau:Friidu
samaa mieltä...
Tsau:Friidu
yhtyy edellisten näkemykseen..;)))
Tsau:Friidu
Ihan ystävän neuvo, toinen telkku ja välittömästi. Kun urheilu on joillekin se ainoa kanava ei yhdellä telkulla tule toimeen. Nyt ei ole enää vuosiin tarvinnut pyydellä kanavan vaihtoa, menen erihuoneeseen ja pistän oven kiinni.
Tuo mitä kerroit passatusta miehestä ja voimakkaasta anopista, on niin tuttua et vastaan vain et tiedetään..! Mutta paljon saa muuttumaan, ei riitelyllä mut viekkaudella :)) Mieti.. ? 'nauraa ja iskee silmää'
ja prätkytetään?
Vessassako teillä istutaan?
Minulla tuli mieleen sellainen vanhanaikainen maalaistalo. Pihan perällä puusee, jossa kolme reikää yhdellä istuu äitee, toisella poika ja kolmannessä pyllöttää miniä.
Kuule. Silloin kun TV tuli, oliks se -60 luvun alkuvuosina vai vieläkö oli -50 luvun loppua, niin lestadiolaiset yms. vanhoillisethan ristivät TV:n sontaluukuksi, ja televisioanteenin KONKURSSIHARAVAKSI. Joillain paikkakunnilla kävivät kantamassa uloskin niitä pirun rakkineita. Siitä lähtien meilläkin ko. hökötystä on sanottu sontaluukuksi.
Tosin kyllä sieltä tulee hyviäkin ohjelmia, mut paljon täyttä "sontaa". Mut onneksi on kanavia, voi aina kääntää. En ole koskaan ollut TV vastainen, mut en kyllä kaikkee silti katto, mitä siitä luukusta ulos tunkee.
Leevin usko on pilannut enemmän kuin antanut. Vislaa sellaiselle harhalle, jokainen katselee televisiostaan mitä haluaa, ja siihen ei uskonlahkolaisilla ole mitään sanomista. Pistä haulikko eteiseen ja räiskyttele ilmaan jos tulevat ovellesi koputtelemaan! Uskoisin et lopettavat.
Tiedän paljonkin noista leevinjutuista, ja aivan mielenhoitoa ovat monet hakeneet kun kylässä on painostettu joitain perheitä jne. Ilmoittakaa poliisille häirintä, kuvatkaa kännynvideolle tilanteet, ottakaa kirkonihmisiin yhteyttä , kyllä jostain näillekin hurahtaneille kuri saadaan.
No nyt taisi sulta mennä överiksi. Puhuin historiasta, ja niistähän siihen maailman aikaan uutisoitiin niin televisiossa, kuin lehdissäkin, millaista kotirauhan rikkomista joillain seutukunnilla oli harjoitettu. Televisiota meillä ei siihen aikaan ollut, kun ei ollut sähköäkään. Mutta käytiin aika ajoin 4 km:n päässä olevassa talossa telkkaria kattomassa. Se oli harras ja pyhä toimitus, kun me kylän kakarat istuimme lattialla jalat ristissä ohjelmaa odotellen.
Minä astuin televisioaikaan vasta 1979.
Uskopa hyviksesi se on vieläkin noin kun mennään tuonne leevinpitäjäalueille. Ja et maininnut historiikistä mitään.
Meille tuli sähkö vuonna 1955 ja telkku joskus 1962 tai 63. Puhelin tuli sähköjen myötä, sellainen veivattava...keskus... ja sit pyydettiin mihion tai kenelle haluaa. Kotona painotettiin ettei mitään saa puhua ohi suunsa puhelimenkeston aikana, oli tiedossa et santdat kuuntelee ja isoisemmat käyttää tietolähteenään. Pyydettiin vaan käymään, ja ei kerrottu miksi.
Tällähetkelläkin on mielenterveyspotilaita jotka kärsivät erkaantumisestaan tästä leevinhuraa uskosta ihan piisalle asti. Niitä sitten yrittää saada tähänpäivään onkin taas eri asia!
Kiva kun vastasit ja kaikkea muksaa sulle jatkossakin :)
Miulla semmonen vanhapiikatäti. Osti kyllä television silloin, kun niitä tuli, vaan sitten laittoi vaatehuoneeseensa, ja siellä on pysynyt. Toisaalta on sitten polvilaan lattialla, ja puhelimen kautta kuuntelee mm. jumalanpalveluksia puhelimesta. Hän kun on sellaisessa ringissä, jolle puhelinjumalanpalvelut tulevat.
Siinäkin on niin mustavalkoinen täti kuin olla voi. Kun hänen mielestään piru siellä televisossa riehuu, hän ei voi kuunnella sieltä sitten hartaustilaisuuksia eikä jumalanpalveluksia. Luonto-ohjelmista se tykkäisi, mut ei voi, kun piru on saastuttanut television. Samasta katseluaukosta tulee jumalanpalvelut, luonto-ohjelmat ja saastuttavat saatanalliset "säkeet", ei voi katsoa. Sitten hänelle pitäisi nauhoittaa lintujen ääniä luonnosta yms.
Kun se yhteisö vaatii määrätyllä tavalla toimimaan ja aivopesevät näitä heikkohermoisia peloitteluillaan. Mä peeveli haluan siihen myös kiinnittettävän huomiota kuin nyt tähän meneillä olevassa kirjapaino omistajaan joka sanelee jopa vaimojen painonkin! Mitä nyt lehdissä on lukenut. He jotka erkaantuvat ko. lahkoista uskaltavat kertoa, ymmärrän ettei pienessä pitäjässä lahkon alaisena repäisyä vanha täti uskalla tehdä.
Milloin näihinkin asioihin uskaltavat ottaa kantaa nämä meidän valitsemamme kansanedustajat. E-mailia olen lähettänyt muutamalle ja kertonut tapauksia. Tiedän monessakin perheessä olevan näitä saatanallisia vehkeitä , mutta piilotetusti kun ratsioitakin suoritetaan, sisareni vähän yli 40 ei piitannut kyläyhteisön tavoista, niin vain laittoi lautasen katolleen ja asensi pihavalot niillä nykyaikaisilla ajastuksilla tai mitä ne on, aina räpsähtää kun joku tulee liian liki taloa, kamera kuvaa liikujaa...portinpielessä lukee Kamera valvonta, he eivät miehensä kanssa tarvitse kunnanpalveluja eivätkä töitä, he tekevät työtään tietsikalla
.
Ovat miehensä kotitilalle palanneet, mies tuntuu jotenkin kuin menevän kasaan koko ajan, kukaan ei puhu missään ja kaupassakin tulee rakoa kertoo siskoni. Hän naureskelee vain, ja sanoo vielä pyllistävänsä tälle kylän leeviherralle ilman alushousuja, kysyen tekisikö mieli koittaa?
Ilmeisesti miehelle on jotain puheltu kun iloisesta on tullut kuin arka hiiri, siskoni on ilmoittanut olevansa evl-kirkon uskossa ja turha tulla muuta höpisemään!
Ja kuvitelkaa että kunnanjohtajana on hyvinkin tunnettu politiikko, joka ei NÄE mitään? Suomeksi, ei halua ottaa kantaa kunhan kyttää päästä pois kyseisestä paikasta.
Ja tällaisen sinä miljoonista valitsit.
Mutta eihän ilman riittävää kärjistystä ihmiset piristyisikään kommentoimaan.
Kuvaamasi tilanne on vähintäänkin hurja.
Vähempikin riittäisi.
Uskon kyllä sinun ajoittain todella kokevan asioita tuon suuntaisesti.
Meillä iltaruskoni lämpöä hiersivät alkuvuosina sukkani eteisen lattialla mutta kyllä hän niihinkin tottui.
Joskus liittomme alkukuukausina jouduin joskus väistelemään lentäviä tekstiilejä, muitakin kuin sukkia mutta kenkiä ei ollut ilmassa.
Anopin malli on tuntunut menneen perille siinäkin mielessä että miehesi on päättänyt ettei ikinä samoin kuin hänen kotonaan.
Jos tuo kuvaamasi tilanne olisi todellinen ja vallitseva niin ihmettelen hermojasi.
Vielä samassa taloudessa?!
Mutta hyvähän on välillä käydä piristämässä porukkaa.
on todistettu, mitä tarkoitetaan miehensä tai äitinsä tai naisensa "jumaloinnilla". Voisiko sen paremmin esittää pelon ja häpeän ja nöyryytysten maantiedettä.
ne uutiset ja paljon muutakin voi katsoa myös tästä "paskaluukusta"
http://areena.yle.fi/
Mistään muusta ne ei osaa puhua ja kaikkien muitten harrastuksia aliarvioivat.
Tykkäävät olla miesporukoissa ja monasti oikein vinettomainen ukko on
kavereitten mielestä tosi mukava jätkä. Maastopuvut päällä ovat niin
olevinaan,isoine paskamahoineen. Aviomiehinä täysiä paskoja.
Ei kai taas yleistetä jos joku yksilö kulkeekin "laput" silmillä...
Systerin ukko on metsästäjä ja kalastaja harrastuksiltaan, mutta noi sun määrittelemät jutut ei päde siihen.
Hirvenliha on hyvää ja maistuu kyllä meidän kaikkien suussa.
Mahtava persoona joka ajattelee läheisiään. Systeri ei olis voinut saada parempaa miestä enkä minä perempaa lankoa.
Aina on apua löytynyt jos sitä tarvitaan.
Tollaset yleistykset on kyllä täysin sieltä jostain pimeästä paikasta.
ku ite oot tollasen ottanu ukokses, nii itteespä täs niinku haukut. Valintas menny pieleen, ja silti oot jatkanu. Aika kumma juttu ehkä sä tarviit hiiren et voit olla ain oikees, vaikket oliskaa. Ei täs maas oo pakko olla kenenkää kans. Kerää tavaras ja häivy, tai heitä se ukko pihalle.
Vaimo sanoi että avioliitosta on kadonnut kaikki ilo, ripitystä viime sunnuntailta.
Pidän yhdestä tietystä kauraryynistä tehdystä puurosta enkä ole muita enää merkkejä ostellut, on merkki jämähtämisestä.
Mieltymykseni mustaan teehen on paha kun en halua kokeilla kaikenlaisia hajuvedelle haisevia teelajeja. Hän voi puolestani juoda mitä lystää, ei siitä pitäis tulla ongelmaa.
Jätän loton kymmeneksi viikoksi kerrallaan enkä täytä kuponkia netissä, on merkki vanhuudesta.
Käytän auton takapyyhkijää ja katson etupäässä keskipeilistä enkä käytä sivupeilejä yksistään takana tulevan liikenteen seuraamiseen.
Aamuisin haen lehdet ja sitten istun ja luen niitä aamukahvilla, hän ei viitsi edes nousta kun kumminkin luen lehtiä.
Tällaisista syistä pitäisi harkita kannattaako enää jatkaa. Pitäisikö näihin syytöksiin suhtautua vakavasti ja muuttaa käyttäytymistä?
Joo, siinpäs vasta sinisilmäinen. Ei näytä olevan elämää, ei uskalla katsoa elämää silmiin. Kuka on täydellinen, et edes sinä, vaikka niin luulet olevasi. En taida olla kovinaan sopeutuvaa tyyppiä.
Ei mitenkään epätavallinen tilanne, varmasti löytyy samasta asiasta kärsiviä.
Avioliitto on useasti taistelutanner missä voimia mitataan alistamalla.
Urheilu oli omallekin ukkelille pyhä asia. Oli yksi telkku ja muu perhe kyyristeli hiljaa nurkissa kun tuli joku matsi tai keilailua. Telkkari huusi yhdessä nurkassa ja radio samaa asiaa täysillä toisessa.
Muiden urheilukilpailujen aikana sai elää lähes normaalisti, kunhan ei olohuoneessa.
Minun harrastukset ja mieltymykset olivat pilkan kohteena. Työväenopistossa kävin katsomassa miehiä ja urkumusiikki kirkossa oli vain tyhmien harrastus. Ompelin paljon lapsille ja itselleni, se oli sallittua ainoastaan kun mies ei ollut kotona. Neuloa ja virkata sain kunnes lapset muuttivat kotoa ja jäimme kahden. Kiellettyjen listalle tuli myös lukeminen, jumppa kotona, lenkkeily ,kampaajalla käynti ja kynsien lakkaaminen. Rakas puoliso oli eläessään lukenut yhden kirjan, Tuntemattoman sotilaan.
Yhdessä olimme 37 vuotta, nyt olen ollut leskenä neljä. Arvatkaa otanko uuden miehen, ei niin kuuna kullanvaaleana.
Siinä totuus,jonka vahvistan. Urheilu.metsästys,kalja,kaverit ja lisäksi talvella pilkkiminen.
Kännissä maailman inhottavin ihminen,tosin paska muutenkin.
ollaan jollain tapaa vanhempiemme kaltaisia, olemmehan perineet tasan puolet ja puolet geeneistämmekin kummaltakin vanhemmalta.
On huvittavaa kun joku sanoo että olet kuin jompikumpi vanhempasi, mutta usein on kyse siitä ettei tunne itsessään samaiseen vanhempaansa viittaavia piirteita..
Eli..kannattaisikohan katsastaa sitä puolison perimää ja sen summaa..ja omaakin :)
Perimällemmehän emme mahda mitään mutta jotain on kuitenkin omassakin hallinnassa.
Turha paeta geenistön taakse!
Minun lapsuuden kotini oli niin karmea paikka että vanhempieni käytöksellä on ollut päinvastainen vaikutus tietoiseen käyttäytymiseeni.
Vanhempieni keskinäiseen haukkumiseen kuului mm. sukulaisten haukkuminen ja kielteisten piirteiden etsiminen sieltä.
olet sitten poikkeus :))
Joo..ei tietenkään ihan kaikki periydy, käytöskään välttämättä, mutta tunsitko vanhempiesi "salaisia" parempia puolia, oliko niitä?
Uskoisin että vanhempiesi kohdalla on sattunut yhteen kaksi ihmistä, jostka ovat saaneet toisistaan vain negatiiviset puolet esiin..
P.s. geenit periytyvät, mutta tapa jolla perittyjä ominaisuuksia käytämme , me opimme.
Huonotkin elämän mallit tiedostava ihminen voi muuttaa kohdallaan hyviksi..onhan esim. alkoholistien lapsia jotka ei koskekaan viinaan, tai ainakin yksi perheen lapsista.
Monesti perheessä jossa lapsia on hakattu, tai käytetty liian ankaraa ruumiillista kuritusta, lapset eivät halua ottaa kasvatus mallia kodistaan.
Miun näkemys on että myös luonteenpiirteet periytyvät, onneksi vaan ei aivan yksyhteen vain vanhempien kanssa..:)
Vanhemmissani.
Ehdoton rehellisyys ja vastuun tunto.
Ihminen tekee mitä tekee mutta vastaa tekemisistään viimeistä piirtoa myöten.
Ei välttämättä ole kaikissa tilanteissa järkevä asenne.
Meiltä on luultavasti jäänyt mm.kotivakuutuksesta hakematta korvauksia koska ei ole juolahtanut mieleen jos vahingossa tutuu olevan osasyynä vaikkapa hieman omaa huolimattomuutta.
Myös sanallisessa ilmaisussani tämä rajoite tuntuu.
En osaa jauhaa potaskaa.
Äärimmäistä epärehellisyyttäni edustaa se että jätän jotain asiaan liittyvää kertomatta mutta puheistani vastaan aina.
Eivät nuo puutteet aina eduksi ole mutta hemmetin helppo on noiden periaatteiden kanssa elää ja nukkua sikeästi.
Voi voi, nyt menit lankaan pahemman kerran. Kun katselin tosiaan puolison vanhempien asenteita ja ajatuksia, niin voi miten ihania olivat. Niin olivat myötäsukaisia, ettei taatusti onglemia tullut. Heidän mielestään ei ollut väliä, kuka teki ja mitä teki, kunhan vain työt tuli tehdyksi.
Mutta mutta.... annahan olla, kun sitten talokaupat oli tehty, ja oli vihitty, kelkka heitti kuperkeikkaa. Anoppi ei puhunut sanaakaan, kun lähdin navetan remonttiin mukaan. Kas, hänhän koki kilpailun kolahtaneen, miniä oli mukamas hänen mielestään parempi kuin hän ja näin ei saa olla, hän on paras..., jos sillä miniällä naula ja vasara kädessä pysyy, joten jos muuten ei voinut osoittaa mieltä, niin mököttämällä ja puhumattomuudella.
Kun tilasin jäteautoa tyhjentämään likakaivoa, sainkin anopin rippisaarnat silmilleni. "Meillä on aina miehet tuon homman hoitaneet" kuului komenteleva lausahdus, vaikka anopilla oma asunto, niin tuli senkin töksäyttämään ja sillä mieltään osoittamaan (hapannaamalla päätä pyörittämään).
Ihmettelin, mitä järkeä on miesten olla tukkimetsästä pois sen takia, että soittava loka-auton tyhjentämään kaivoa, kun se soittaminen ei suuhun meille akoillekkaan tartu? Mutta ei, kun miehet sen ovat ennenkin tehneet. Ilmoitin, että talon omistajuus on nyt vaihtunut, että nyt ei mennä entisten kaavojen mukaan. Mutta mitä se auttaa, ei mitään. Kun ihminen kateuksissaan haluaa viljellä ilkeyttä, niin viljelee.
Kun olisi tarvittu kaupassa käydä, tarjosiin anopille, että me mennään kauppaan, onko asiaa, lähetkö mukaan vai tuonko sulle tavarat?
Ei käynyt, rämpi puoliksi umpihankeen tukkimetsään sanomaan ukolleen, että pitää lähteä kauppaan. Seisoivat rapuilla, kun tulin lasten kanssa kaupasta, ja ajoivat tasan saman matkan samaan kauppaan. Ylpeys, ei antanut nousta edes miniän ajamaan autoon. Mutta meille jäi kuitenkin bensanmaksu.
Niin ihailevasti kun puhuivat joistain emännistä, jotka puivat eli käyttivät leikkuupuimuria yhdessä puolisonsa kanssa voronperään. Kun toinen huilasi, toinen pui. Mutta kuinkas käviään, kun tilanne tuli omalle kohdalle?
Appiukko suuttui niin, että lähti kylälle viuhtomaan äkäpäissään (mieheni sanoi, että nyt isä suuttui verisesti). Niin suuttui, oli kaksi viikkoa mykkänä ja murjotti, kun miniä vuorotteli isännän kanssa leikkuupuimurilla ajoa.
Anoppi, joka aina kuulutti suulla suuremmalla, että hän kyllä lapsia katsoo, mutta kuinkas kävikään? Kun meniin pellolle puintihommiin, eipä katosnut, vaan jouduin hankkimaan kunnallisen päivähoitopaikan. Että se siitä.... ja arvaatte, että vieläkin verisempi oli katkeruus.
Eivät tällaiset käytöstavat tule kättelyssä esille, vasta vuosien kuluttua nämä paljastuvat.
minukkana - miniänä viisi vuotta, monenlaista ja laatusta oli, mutta kun mitta tuli täyteen sanoin miehelleni että mie lähen lasten kanssa tule mukkaan tai jää äitis hoiviin..mukkaanhan tuo änkeyty.
Kaksi sukupolvea ei vaan taho sopia saman katon alle, - no ehkä katon, kun edes oisi oma huusholli toisessa päässä taloa tai pihaa...
Mutta ystäviä oltiin anopin kanssa myöhemmin, tai ainakin normaalit välit hänen kanssaan, nyt jo maan ilmaisissa hänkin. Anopissakin oli tosi hyviäkin puolia..ei kaikki ollut pahaa..
Joko ei sitten ihan "kamala" ollutkaan, tai sitten sinulla on tosi pitkä pinna ;D
Mulla kesti 6kk, samassa pihapiirissä, kun mitta tuli täyteen, ja lähdin. Tuli se mies myöskin, seuraavana päivänä, kun ensin sai selville missä olen ;D
Oltiin jo erottu, kun x,anoppi tuli tapaamaan, pyyteli anteeksi. Vielä vanhana, lähetti terveisiä toisen lapsensa mukana, ja pyyteli jos kävisin sairaalassa katsomassa, että varmasti olisin antanut anteeksi. Lähetin kirjeen, kerroin unohtaneeni koko asian, että ei mitään anteeksipyyntöjä tarvitse enää esittää. Nukkui pois siitä viikon päästä. Kai sai rauhan itselleen, kun tiesi väärin toimineensa, ja asia painoin mieltä.
pitkäkin pinna, se viruuuuuuu, mut sitku paukahtaa..son loppu sillon :)
Mutta en mie pahalla ajattele anoppiakaan, kukas se huusholliinsa vierasta immeistä ja etenkin kun äitin lellipoikakin he..vietiin :))
tuota telkkariasiaa voi tosiaan korjata sillä kun hommaa toisen töllön, en mie ainakaan viittis kinata kanavista loputtomiin, ja sitten antaa periksi räksytyksen ja painostuksen alla. :(
minkä ikäinen mahdat olla? Tuntuu siltä,että et oikein kuulu tähän ikäluokkaan. Hakisit apua, ihan totta, tekstisi on karmaisevaa luettavaa oli se kirjoitettu purkauksena tai vitsinä. Kummassakin tapauksessa kaikki terveydentilassasi ei ole ihan raiteillaan eikä siihen ole syynä ainoastaan jutussasi mainittu mies. Ei tässäkään muuta kuin että menisit lääkäriin.
Sitäkö varten, etten tiedä elämästä mitään, jonkun toisen pitäisi mennä lääkäriin? Oliskohoan Sinunkin aika hankkia elämää ympärillesi?
Ostin kerran Pattereilla toimivan, yhdenkäden ompelukoneen, sillä sai kätevästi suoraa ommelta housunlahkeisiin.
Sitä mukaa kun vatsanympärys kasvoi, housunkaulus laajeni ja housut pitenivät. Minä rakastin sitä konetta.
Vaan mieli musteni kerran. Sieluni riemuitsi kun nostin uudet housuni halpismarketin muovikassista, levitin ne hellästi sängyn päälle ja lähdin noutamaan laitettani.
Sen neula oli vääntynyt eikä se osunut enää reikäänsä..
Vatsassani väännähti ja juoksin vessaan, tuli ääntä ja tavaraa, olohuoneessa telkkarin ääni koveni.
Kun oloni helpottui kastelin naamani kylmällä vedellä, taoin hetken rintaani, kahdella kädellä, ja ääntelin hiljaa.
Astuin päättäväisesti olohuoneeseen ja kysyin matalalla, murisevalla äänellä: Kulta, mun kone on rikki, mitä on tapahtunut?
Ylipainosta se johtuu, 2-Diabetes ja verenkiertohäiriöt, sanoi tuo, ennen niin ihanainen.
Ei kun mun lankakone! Parahdin surkeana.
Sitä juuri tarkoitin, sanoi vaimo.
Keskustelu jatkui:
Minulla on uudet housut!
Jo oli aikakin....
Ei kun minun ompelukoneeni!!
Ai se, se ei jaksanut farkkujeni saumaa, yritin kaventaa takaa vähän.
Taas!!!! Saat jättää yhden jumppatunnin väliin että saan ostettua uuden!!!!, kulta...
En vieläkään ymmärrä miksi en ottanut jo silloin avioeroa.
Minäkin haluan tähän apua ja selityksen, muuten tuo Trauma seuraa minua hautaan.
H.
Tuollainen kone oli minullakin joskus, mieheni ostama. Tosin se vaki kone oli ja on kaikilla herkuilla varustettu Singer. Sen paikka on tilanpuutteen vuoksi aina ollut jossain kaapissa ompelu sessioiden välissä. Ukko jolla aina oli reikä taskunpohjassa tai muuta vastaavaa, kai mietti, että saisi nopeampaa ompeluapua tarvittaessa tuolla pelillä.
Minusta se yksikätinen oli täysin kelvoton kalu, ja mieheni käteen se ei istunut, hän oli vasuri.
Jonnekin se hukkui vähin äänin, traumoja ei jäänyt, en edes ole muistanut koko konetta ennen kuin nyt kun luin kirjoituksesi.
se entinen ukko, joka lähti jyviä viemään myllytettäväksi, siis jauhoiksi saamaan.
Kotiin tultuaan moitti akkansa, kun se oli sitonut säkinsuun niin huonosti, että se seitsemänkertaa matkalla aukesi.