opettaja kurittajana??

Oletko koskaan ajatellut, että lapsesi voi vaikka liioitella?! Ja mitä tulee lapsien välisiin keskusteluihin niin en niille kovin paljon painoa antaisi. Kun yksi aloittaa niin toinen hoksaa, että "ai joo, niin varmaan täytyy olla kun tuo noin sanoo" ja on samaa mieltä. Vanhempien kysellessä moni lapsi aavistelee mitä vanhempi haluaa kuulla ja kertoo asian niin. Kysymyksenasettelu ratkaisee paljon.
Et kerro minkä ikäinen lapsesi on, mutta usealla adhd-lapsella on koulussa avustaja lähistöllä edes joillakin tunneilla, joten ehkä olisi syytä hankkia aikuisen mielipidettä asiasta? Tuskin adhd myöskään pelkästään omassa luokassa on ongelmissa, joten ehkä voisit kysyä muilta opettajilta mitä he ovat nähneet? Tai jos et uskalla itse kysyä (ASIALLISESTI, syyttelemättä) niin ehkä rehtori kyselisi puolestasi.

ps. Opettele myös kirjoittamaan. Pisteen jälkeen tulee iso kirjain. Kannattaa miettiä myös mihin väliin se piste tulee niin on helpompi lukea tekstiäsi ja ottaa se vakavasti. Nyt se on vaikeaa.

Tietenkään ei saa olla väkivaltainen, mutta opettajalla on oikeus saada häiriköivä lapsi ulos luokasta - tarpeellista voimaa käyttäen, jos sana ei tehoa.

Kirjoituksessasi peräät vain lapsesi oikeuksia. Opettajalla on kuitenkin vastuu yli kahdenkymmenen lapsen työrauhasta. Se ylittää kyllä lapsesi oikeuden riehua luokassa. Lisäksi opettajalla on oikeus vaatia itselleenkin työrauhaa, ja tätä seikkaa ei osa vanhemmista ja lapsista tunnu millään käsittävän.

Mitähän juttuja ne ovat, joita yksikään vanhempi ei haluaisi kuulla lapsensa suusta? Haistatteluja, valheita, huutoa? Ehkä opettajakaan ei halua näitä kuunnella! Minusta sinun kannattaisi miettiä toimintamallisi uudestaan. Otit lapsen pois koulusta, ope on ehkä kiitollinen hetken hengähdystauosta ja hyvä niin. Mutta mahtaako lapsesi nyt oppia sen mallin, että kun on vaikeuksia, lähdetään karkuun sen sijaan, että asiat puhuttaisiin kunnolla läpi ja sovittaisiin toimista vaikeuksien välttämiseksi?

Minäkään en paljon painoa panisi lasten keskinäiselle chattailulle. Eikä taida viime kädessä panna oikeuslaitoskaan.

Aloittajan teksti oli tosiaan vaikealukuista, kun sisältää niin paljon kielivirheitä. Hän säästelee välilyöntinppäintä ja ehkäpä hänen koneessaan ei edes ole shift-näppäintä.

Olen pahoillani niin lapsen kuin opettajankin puolesta. Lapsi ei sairaudelleen mitään voi ja tuskin on tarkoituksella vaikea ja siksi hän sitten kokee ojennuksen epäopikeudenmukaisena. Opettajan on kuitenkin pidettävä työrauhaa yllä jotenkin, vaikka sitten poistettava lapsi luokasta.

Kuusivuotias on jo yllättävän vahva ja lapsen siirtäminen syrjään vastoin lapsen tahtoa voi vaatia aika tukevaa otetta. Tottahan se ikävältä tuntuu, mutta napakat otteet ovat myös osa turvallisuutta - otteesta lipeävä, kiemurteleva lapsi voi satuttaa itsensä.

Lasten puheista on usein vaikea ottaa selvää, mikä on totta ja mikä kuvitelmaa. En siksi lapsen kavereiden puheita nielisi sulattelematta. Ykkösluokkalaisten käsitys siitä, miksi aikuiset asioita tekevät (esim. poistavat jonkun luokasta) voi olla aika vääristynyt.

Opettajan ja lapsen suhde ja sitä kautta opettajan ja kodin suhde tuntuu kovin tulehtuneelta. Asiaa ei auta, jos kuuntelette huhupuheita ja toisen käden tietoja. Kannattaisi järjestää yhteinen juttelutilaisuus. Lähtökohtana se, että opettaja ja koti toimivat yhdessä lapsen eduksi. Syyttelemättä ketään. Te olette huolissanne lapsestanne. Opettaja on huolissaan muista lapsista ja varmasti aika väsynyt pyörittämään normaalipäivän ohella erityislapsen erityistarpeita. Tiedätte varmaan kokemuksesta, millainen ADHD-lapsi voi olla. Kun siihen päälle sitten laitetaan toistakymmentä muuta lasta, jotka eivät hekään aina ole välttämättä ole kovin rauhallisia... lapsenne käytös häiritsee ja mahdollisesti lietsoo myös muita häiriökäyttäytymään.

Onko kunnan mahdollista kustantaa lapsellesi tai lapsesi luokalle koulunkäyntiavustajaa, joka voisi tukea opettajan työtä? Onko lapsellanne lääkitys? Jos, ei voisiko sellaista harkita ainakin päivisin, että jaksaisi koulussa paremmin keskittyä? ADHD-lapsille on myös erilaisia terapiamahdollisuuksia, joilla tuetaan itsehillintää ja keskittymiskykyä. Voisitteko saada omalääkäriltä lähetteen sellaiseen?

Mahdollisuuksien rajoissa voisi myös olla, että lapsellenne olisi hyvä kypsyä vielä ja aloittaa koulu uudestaan ensi syksynä?

Mutta ennenkaikkea - niin vaikeaa kuin se onkin, lähtekää oletuksesta, että opettaja on toiminut asiallisesti ja tällaisellä asenteella sitten menette käynnistämään kommunikaatioyhteyttä. Koko ajan pitäen mielessä, että olennaista ei ole, kuka on ollut oikeassa tai väärässä jostain pikkujutusta. Kokonaiskuva ratkaisee. Lapsellanne on neurologinen ongelma, joka on ongelma koulunkäynnissä. Asialle on tehtävissä jotain syyttelemättä ketään. Hakekaa ratkaisuja, älkää kaivelko menneitä. Kodin ja koulun YHTEISTYÖ on ratkaisu. Keskustelu käyntiin aikuisten kesken, ei lasten juttuja väliin. Teidän on oltava opettajan kanssa samalla puolella, ei linnoittauduttava eri leireihin. Voi tuntua, että liitoudutte silloin lasta vastaan, mutta näinhän ei ole - te liittoudutte lapsen sairautta vastaan.

Jos tällaisellä kypsyllä asenteella lähestyminen ei tuota tulosta, niin sitten opettaja voi tosiaan olla vaikea ihminen ja voisi olla parempi, jos lapsenne vaihtaa koulua.