Itse en näe yhteishuoltajuudessa muuta kuin huonoa!Et voi edes tiliä avata lapselle ilman toisen suostumusta.Entäs passit ja muut sitten?Ja puhe siitä että yhteishuoltajuus on parempi lapselle koska siinä hoidetaan YHDESSÄ lapsen asioita?Miten niin yhdessä!?Molemmat saavat hoidella lapsen asioita omilla tahoillaan(oikeuksillaan mihin yhteishuolto oikeuttaa....) eikä välttämättä tarvitse ekskumppanin kanssa kommunikoida lainkaan.(Tietty oikeus tulee kuvioihin sitten ääritapauksissa mutta nyt kirjotus ihan näistä yleisimmistä jutuista....)Ja tätä kutsutaan hyvät naiset ja herrat YHTEIShuoltajuudeksi??Kun taas yksinhuoltajuudessa tuollaisia ongelmia ei ole.(Ja joo.Tiedän että niitä kusipää yyhoitakin on jotka vievät etien rahat eivätkä kerro lapsesta mitään tietoa etälle ymym...mut nyt ei lähetä heitä haukkuun/kehuun...)Yksinhuoltajuudessa(fiksut)lähit jakavat lasta koskevat tiedot etän kanssa ja ottavat hänet etänä myös huomioon lasta koskevissa asioissa,antavat lapsen nähdä etää ja muuten olla osana toistensa elämää..
Käytän nyt isä(etä)ja äiti(lähi)"nimityksillä"koska useimmiten se on niin..
Eli isälle yhteishuoltajuus on loppujenviimeksi vain mahdolisuus tuntea ja saada itsensä kuulostamaan tärkeältä,mahdollisuus myös vaikuttaa,lue.kiusata,eksän elämää.Totuushan on että isän on sitä yksinhuoltajuutta aika vaikea saada,jos äidin luona kaikki perusasiat kunnossa eikä äiti suostu sitä isälle antamaan.Näin ollen isä kuitenkin yhteishuollossa tulee jossain vaiheessa äidin allekirjoitusta tarvitsemaan muutamissa papereissa joten miksi täytyy tehdä kiusaa väkisin hakemalla yhteishuoltajuutta?Äidin kuollessakin lapsi menee isälleen jos asiat kunnossa isä ja lapsen välillään,huolimatta huoltomuodosta!Todellisuudessa yhteishuoltosopimusten allekirjoitus vähentää ainoastaan sossun töitä mahdollisissa muutoksissa,riitatilanteissa.Ei mitään muuta!Voivat nostaa kädet pystyyn"mutta teillä on tämä yhteishuolto...."
Lapsi ei ole jaettavissa.Lapsi on yksilö,100% oma itsenä(50%isiä 50%äiti=100%lapsi eli ei puolet kenenkään!)Lapsi tuskin välitää onko yhteis vai yksinhuolto jos elämä vain on kunnossa,on rakkautta ja välittämistä ja molemmat vanhemmat elämässä mukana.Tai edes se toinen,isä tai äiti.Sataprosenttisesti.
Käytän nyt isä(etä)ja äiti(lähi)"nimityksillä"koska useimmiten se on niin..
Eli isälle yhteishuoltajuus on loppujenviimeksi vain mahdolisuus tuntea ja saada itsensä kuulostamaan tärkeältä,mahdollisuus myös vaikuttaa,lue.kiusata,eksän elämää.Totuushan on että isän on sitä yksinhuoltajuutta aika vaikea saada,jos äidin luona kaikki perusasiat kunnossa eikä äiti suostu sitä isälle antamaan.Näin ollen isä kuitenkin yhteishuollossa tulee jossain vaiheessa äidin allekirjoitusta tarvitsemaan muutamissa papereissa joten miksi täytyy tehdä kiusaa väkisin hakemalla yhteishuoltajuutta?Äidin kuollessakin lapsi menee isälleen jos asiat kunnossa isä ja lapsen välillään,huolimatta huoltomuodosta!Todellisuudessa yhteishuoltosopimusten allekirjoitus vähentää ainoastaan sossun töitä mahdollisissa muutoksissa,riitatilanteissa.Ei mitään muuta!Voivat nostaa kädet pystyyn"mutta teillä on tämä yhteishuolto...."
Lapsi ei ole jaettavissa.Lapsi on yksilö,100% oma itsenä(50%isiä 50%äiti=100%lapsi eli ei puolet kenenkään!)Lapsi tuskin välitää onko yhteis vai yksinhuolto jos elämä vain on kunnossa,on rakkautta ja välittämistä ja molemmat vanhemmat elämässä mukana.Tai edes se toinen,isä tai äiti.Sataprosenttisesti.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Lähivanhemmalle on samantekevää mikä se huoltomuoto on mutta etävanhemmalle sillä on suurikin merkitys ja vaikuttaa myös etävanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen. Lapsella on automaattisesti kaksi huoltajaa jos syntyy avioliittoon ja yleensä myös vahvistetaan isän huoltajuus avoliitossa isyysselvityksen yhteydessä. Miksi vanhempien ero pitäisi vaikuttaa huoltajuuteen? Etävanhempana voi olla tosi vaikeaa hoitaa lapsen asioita jos ei ole huoltaja. Ei saa passia lapselle edes lomamatkaa varten, ei voi osallistua vanhempainiltoihin jne. Etävanhemmuus kun on niin paljon muutakin kun tapaamisia. Etävanhempi joutuu myös olemaan pitkiä aikoja erossa lapsesta ja sen takia huoltajuudella on myös suuri henkinen merkitys.
Eihän nuo huoltomuodot ole kuin juridisia, käytännössä niiden merkitykset ovat vähäiset. Ei huoltomuodolla ratkaista arkielämän tosiongelmia. Juridisesti säädetty ei valitettasti tarkoita sitä, että lapsia huollettaisiin käytännössä yhdessä, mutta toisaalta ei yksinhuolto ole mitenkään este, sille etteikö käytännössä toteutuisi yhteishuolto.
Juridisesti on säädetty sekin, että muualla asuvalla vanhemmalla ei ole, kuin yksi velvollisuus ja oikeus, maksaa elatusapua. Kuten sanoit muualla asuva on yleensä isä, joten voistaisiin sanoa, että juridisesti, äitiys on valtion tukema oikeus, isyys saadaan äidin armosta.
Kyllä etävanhemmalla on rutkasti velvollisuuksia. Huoltajana hänen velvollisuutensa on kasvattaa lasta ja hoitaa, huolehtia lapsen suhteesta toiseen vanhempaan ja ylipäänsä huolehtia lapsesta kokonaisvaltaisesti. Sellaista käsitettä kun muualla asuva vanhempi ei edes tunneta lainsäädännössä paitsi elatuslaista. Huoltolaki lähtee siitä että kummallakin vanhemmalla on yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet.
Se on totta ettei huoltajuus näy arkielämässä ja se onkin lähivanhemmalle samantekevää. Mutta etävanhemmalle se on tärkeää, vahvistaa hänen ja lapsen välistä suhdetta ja toisaalta tietyissä ongelmatilanteissa hyvinkin tärkeä.
olla edes minkäänlaisessa puhelin yhteydessä, vaikka on yhteishuoltajuus. Jos toisen päätöstä tarvitaan, saa sen kukin viranomainen hoitaa tältä toiselta, minä en tule olemaan missään tekemisissä tämän toisen huoltajan kanssa, on huoltomuoto mikä hyvänsä, niin hyvä ei ole mikään laki, että se siihen pystyisi minua pakottamaan. Ja tämä toinen huoltajahan ei tiedä lasten asioista juuri mitään, ja tekee siis päätöksensä siltä pohjalta, mutta ei voi mitään!
"Huoltolaki lähtee siitä että kummallakin vanhemmalla on yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet".Mutta miten sinä pystyt toimimaan vapaammin yhteishuoltajuudessa koska tarvitset kuitenkin useimmiten myös sen toisen huoltajan nimeä ja suostumusta?Ja jos toinen ei anna suostumustaan niin pahassa tapauksessa oikeuteen josta seuraa täysin pilalle menneet vanhempien välit.Ja asiat jotka yhteishuoltajuudessa sitten saa tehdä omalla huoltajuusnimekkeellään:mitä YHTEIStä käsiteltävää silloin on kun molemmat saavat hoidettua tahollaan tietyt asiansa?Ei.Kyllä se yksinhuoltajuus on ainoa järkevä.MINUN mielestäni..Ymmärtääkseni myös isäkin saa lapsestaan tietoja,osallistua vanhempainiltoihin jne jos näistä asioista on erikseen ilmoitettu päiväkoteihin tai kouluihin ja sovittu äidin kanssa?Automaattisestihan se ei mene niin varmastikaan mutta onko se sitten niin suuri "nöyryytys"isälle kun ei ilman äidin ilmoittelua saa mennä iltoihin istumaan.....
ja jos oikeuteen menee ja ilmenee ettei yhteishuoltajuus onnistu niin,in the end,yksinhuoltajuushan siitä rapsahtaa.Näinhän se menee!
Toisen suostumusta tarvitaan harvoin. Mutta jos et ole huoltaja et voi hakea passia jos exä vastustaa, et voi osallistua vanhempainkokouksiin jos exä vastustaa, et voi vaikuttaa lastensuojelutilanteessa lapsesi asioihin, et saa tietoja lääkäriltä jne.
Tietysti on ihannetilanne että hoidetaan tärkeimmät asiat yhdessä. Mutta jos tähän ei kyetä niin sitten toiseksi paras tilanne on että hoidetaan sitten kumpikin erikseen. Huonoin ratkaisu (jos ei ole hyvin vankkoja perusteita) on katkaista toiselta huoltajuussuhde lapseen ja tällä tavalla heikentää lapsen ja toisen vanhemman suhdetta.
suhteen heikentyminen tapahtuu isän korvien välissä, huoltajuus ei siihen vaikuta!!!! Mahtaa olla rakkaus lapseen aika heikolla pohjalla, jos se katoaa huoltomuodon vuoksi!!!
Ei tuo ole oikein vaan se mikä on lasten kannalta paras vaihtoehto... Lopettakaa nyt toi aikuisten parhaaksi höpötys ja keskittykää lapsiinne....
Toki huoltajuus vaikuttaa lapsen ja vanhemman suhteeseen. Jos et ole lapsen huoltaja niin et ole enää samalla tavalla vanhempi lapselle tai vastuussa lapsesta. Samoin se hankaloittaa ihan konkreettisesti asioiden hoitamista jos ei ole huoltaja.
Tapaamisten aikana vanhemmat ovat vastuissa lapsistaan, oli huoltomuoto mikä hyvänsä! Samoin se yhteishuoltajuus hankaloittaa lähiä konkreettisten asioiden hoitamista!
Yhtälailla se yksinhuoltajuus hankaloittaa etävanhemman elämää ja konkreettisten asioiden hoitamista. Ja sen lisäksi tosiaan heikentää lapsen ja etävanhemman välistä suhdetta.
oikeesti toi suhteeseen vaikuttaminen, kun niin jauhat siitä, miks se suhde huononee????
Mun mielestä taas lähi sijoittaa jo niiiin paljon elämäänsä lapsiin, että siinä ei enää tarvi etän sitä hankaloittaa kiusaamalla yhteishuoltajuudella, koska sehän on selvä että aika harva etä arvostaa lähivanhemman panosta lasten suhteen, vaan esittää vaatimuksiaan jatkuvasti.
Kun et ole lapsen huoltaja et ole enää vastuussa lapsesta samalla tavalla. Näin ollen lapsi ei ole enää samalla tavalla oma lapsi ja sehän vaikuttaa miten suhtaudut lapseen. Toki sukulaislapsikin on rakas mutta se tunneside on ihan erilainen kun et ole hänen vanhempansa. Sen lisäksi huoltajuus tarvitaan monissa asioissa kun hoitaa lapsen asioita. Passia ei saa, ei voi osallistua koulu/päiväkotiasioihin jne ja toki tämäkin vaikuttaa lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen.
Yhteishuoltajuus ei ole kiusaamista vaan tasavertaisen vanhemmuuden edellytys.
saa yhteishuollossakaan, kun toinen sen evää! Ja meillä isä ei oo kyllä vastuussa muulloin kun tapaamisen aikana, ja se taitaa olla laissakin. Ja eihän biologisuus ja tunneside muutu miksikään juridisen päätäntävallan pienentyessä, jonka saa viedessä käräjille vielä takaisinkin, jos tarve vaatii!
Yhteishuolto on liian usein kiusantekoa, joka kohdistuu lapseen, ja yhteiskunta sen hyväksyy ja Suomen laki.
Passin saa jos on yhteishuolto vaikka toinen vastustaa - poliisi voi myöntää jos toinen kiusaamistarkoituksessa ei suostu allekirjoittamaan hakemusta. Jos on yksinhuolto toisella ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia saada passia lapselle.
Toki se vanhemman rooli/huoltajuus vaikuttaa minkälainen tunneside sinulla on lapseen. Päätäntävalta on yksi osa vanhemmuutta. Ja toki etävanhempi on vastuussa lapsesta silloinkin kun lapsi on lähivanhemman luona. Tietysti kukin vanhempi on vastuussa mitä siellä omassa kodissa tapahtuu ja käytännön hoitovastuu on sillä vanhemmalla jonka luona lapsi kulloinkin on. Mutta kyllä vastuu lapsen harrastuksista, terveydenhoidosta, koulusta, vaatehankinnoista jne ovat silti vanhemmilla vaikka lapsi on välillä toisen luona.
Tässäkään ei ole kyse lapsen parhaasta vaan katkerista vanhemmista... Ja kyllä sen tilin voi aukaista ilman toisen suostumusta.
Siksi Yhteishuoltajuutta suositaan, että toinen ei yksin voisi määrätä lapsen tekemisistä. "Yhteishuoltajuus" kyllä vaatii aikuisia vanhempia, mitä te ette selvästikkään ole. Lapsella ei ole hyvä olla ennen kuin vanhemmat pääsevät erotilanteen yli eikä mikään muuta sitä asiaa...
Joo voit sä avata tilin mutta et lapsen omalla nimellä................
Juuri niin, avaat tilin omalla nimelle ja annat lapsellesi käyttöoikeuden siihen, mikä siinä on ongelma?
Onko tässä nyt tapahtunut jokin hirvittävä vääryys. Isänäiti avasi lapsillemme tilit, kummallekkin heidän omalla nimellään ja meillä molemmilla vanhemmilla on siihen käyttöoikeus. Eikä minulta tai isältä kysytty mitään? Ollaan siis erottu jo vuosia sitten...
törkeetä.miten kehtaavat tajavascript:void(0);llettaa lapsille rahaa?kyl aikusilla tulis olla tieto jos lapsilla ylimääräistä.rahankäyttökin on osa kasvatusta ja miten sen osan laita jos lapsilla itsellään oikeus hässiä rahansa taivaantuuliin?
Joo, näin meilläkin. Etä käsittää yhteishuoltajuuden siten että voi aina käyttää tuota hienoa sanaa tarvittaessa ja vaatiessaan jotain mm. tapaamisia etelänreissumme aikaan "meillä on kuitenkin yhteishuoltajuus, etkä sä voi yksin asioista päättää". Tai vaatiessaan kaikki joulut kun eihän lapsi ole nähnyt isää moneen kuukauteen (kenen vika se sitten on...?) Mutta yhdessäkään lapsen vanhempainillassa ei ole koskaan näkynyt, eikä juhlassa. Yhteytensä kouluun hoitaa siten, että kerran vuodessa soittaa opettajalle erittäin tuskaisen puhelun haukkuessaan ja vaatiessaan kaikenlaista. Samoin tätä yhteishuoltajuus-käsitettä käytetään kätevästi vaadittaessa joka viikko lapsen koulunaikaisista tapahtumista tilitys (joilla ei siis oikeasti merkitystä sen enempää), pelkät tiedotteen ja lääkäri, loma yms. ilmoitukset ei riitä. Samaten kaikki vuodet on vaadittu elatusmaksuista luopumista, sillä meillä on yhteishuoltajuus (elarit ulosotossa...). Minä taas näen yhteishuoltajuuden ihan eri tavalla. Yhdessä huolletaan (maksetaan, hoidetaan yms.). Mutta hän näkee yhteishuoltajuuden siten täysin eri tavalla. Lakitermejä ei suostu lukemaan, sillä HÄN on oikeassa. Jatkuvasti riitaa, erimielisyyksiä, näkemyseroja yms. Enää 6 vuotta niin tämä tuska loppuu! Eli loppusuoralla mennään!
Tosin meillä on 15 vuotta vielä jäljellä tätä yhteishuoltajuus paskaa.
Mutta tein päätöksen, että minähän en sen mulkun kanssa juttele mitään, en vastaa puheluihin jos ei lapset ole hänellä. Ja jos hänen päätöstään johonkin tarvitaan, saa viranomaiset sitä kysellä. Minua ei velvoita mikään laki vastaamaan puhelimeen kun herralla on asiaa, saatika soitteleen hänelle. Meillähän on yhteishuoltajuus ja hän saa hoitaa oman puolensa ihan keskenänsä... Ja jos tekee kiusaa, soitan sossuun et mites ny toimitaan...
Puolivahingossa eron yhteydessä sain yksinhuoltajuuden, hain sitä ja ex ei laittanut vastaan niin meni läpi. Myöhemmin olen monesti kiittänyt ylempiä tahoja tästä koska se on helpottanut nimenomaan passien ym. hakujen yhteydessä kun ei ole tarvinnut rukoilla häntä tulemaan paikalle (kiusallaan ei olisi tullut). Olen sanonut ettei tuo käytännössä vaikuta sun mahdollisuuksiin osallistua lasten elämään, nähdä voit niin paljon kun haluat ym.
En ymmärrä miksi ihmiset valittavat että toisella on yksinhuoltajuus enkä voi osallistua lasten elämään. Niin ei voi hakea lapselle passia tai aukaista tiliä mutta se on vain pala paperia ja tapaamiset on toinen juttu ja niiden kauttahan se yhteys lapseen pidetään eikä sen mukaan mitä virallisissa papereissa lukee, vai?
Yhteishuoltajuus voi toimia toisilla, toisilla se pahimmassa tapauksessa hankaloittaa elämää koska etä ei tee mitään lasten hyväksi mutta on heti vaatimassa ja hankaloittamassa lähivanhemman elämää. Lapsen etu kun joskus menisi edelle niin hyvä olisi.
Jos se on vain pala paperia niin miksi sitten sinulle niin tärkeä? Tuon palan ansioista kuitenkin etävanhempikin voi osallistua lapsen elämään, lomailla lapsen kanssa, osallistua vanhempainkokouksiin, allekirjoittaa koulun tiedotteita, saa pääsyn oppilashuoltojärjestelmään ja voi kuittailla poissaoloja, osallistua lastensuojelutyöskentelyyn jos sellainen tulee, saa tietoja lapsen terveydenhuollosta ja voi tehdä päätöksiä siinäkin.
Ei se paperi olekaan minulle tärkeä. Olen sanonut että se voidaan käydä vaihtamassa yhteishuoltajuudeksi jos niin haluat, olisi muuttunut jo alussa yhteishuoltajuudeksi jos hän olisi ottanut paperin tosissaan ja tehnyt asian eteen jotain, en olisi vaatinut sitä yksinhuoltajuutta, kunhan huvikseen kirjasin sen paperiin ja kuten olen todennut, onneksi toimin näin, mutta herra nirppanokka pitää mielummin marttyyrin roolia yllä ja kertoilee kaikille kuinka ilkeä olen ja plää plää. Tosi-asiassa hän on ja voisi vieläkin osallitua lasten elämään niin paljon kuin olisi halunnut, lomailla niin paljon kuin haluaa, käydä vanhempai-illoissa (niissä ei muuten kysytä kuka olet muuten kuin kenen vanhempi eikä tivata millä oikeudella joten sinne voi mennä vaikka papereissa lukisi mitä, kuten sanoin paperia voi käyttää tekosyynä mutta syy osallistumattomuuteen on yleensä saamattomuus/laiskuus/välinpitämättömyys) jne.
Osallistuminen lapsen elämään ei todellakaan ole mistään paperinpalasta kiinni!