Muutin miesystäväni luo,toiseen kaupunkiin.Täällä minulla on vain hänet ja hänen elämänpiirinsä,omia ystäviä ei ole ja harrastusten pariin on hankala päästä,huonojen kulkuyhteyksien takia. Tunsin hänen lapsensa entuudestaan ja tiesin,että he käyvät(murrosikää lähestyviä)usein isänsä luona. Tämä lähes päivittäinen ramppaaminen ja kulkeminen omilla avaimilla on kuitenkin alkanut ärsyttää minua yhä enemmän. Mitään sanomista ei minulla asiaan ole,tietenkään,mutta sietäminen ja ahdistuneisuus täytyisi vaan pystyä piilottamaan muilta.Mieheni ei kestä sitä,jos näytän kireältä tai masentuneelta. Asumme kaiken lisäksi hyvin ahtaasti. En tiedä miten jaksaa eteenpäin? Kaipaan tukea ja ajatustenvaihtoa samassa elämäntilanteessa olevilta. Myös meilit ovat tervetulleita: [email protected]
Kipuilua
Avokki 40+
4500
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aivan liian hätäistä toimintaa. onko paluu takaisin aivan mahdoton ajatus?
On siinä mielessä,että mieheni on sanonut että joko jatkamme näin ja asumme yhdessä tai sitten eroamme lopullisesti. Sopeutuminen tähän kuvioon on todella vaikeaa.. Kuitenkin rakastan miestäni,enkä haluaisi erota.
Huh huh.Itse tein osin saman virheen ja muutin liian aikaisin yhteen.Jos miehesi uhkailee sua noin niin ei kai hän sitten kovin edes rakasta.Toisaalta voit ja sun pitääkin pystyä puhumaan tuosta ongelmasta ja lapsilta voi vaatia edes ilmoitusta ,että ovat tulossa.Tai sitten nopeasti isompi asunto, jotta kaikille on tilaa.Tai sitten hankit oman kämpän tai ainakin auton,että pääset itseksesi liikkeelle,ettei tarvitse siellä kököttää.Hulluksi tulet pian kun saat olla piikana porukalle.
Taistelen itse hyvin samanlaisen haasteen edessä tällä hetkellä. Sulhaseni tahtoo minun lapsineni muuttavan luokseen vieraaseen kaupunkiin jossa olisin aivan tyhjän päällä. Joutuisin vaihtamaan työpaikkaa, myymään asuntoni ja lapseni koko turvaverkko isineen kaikkineen jäisi kauas. Emmin juuri sen takia, että mies painostaa ja painostaa eikä ymmärrä kuinka vaikea tilanne on minun pienen perheeni kannalta. Lapsi ei tahdo muuttaa enkä voi häntä pakottaa, on jo murroikäinen. Suhteemme tulee varmaankin kaatumaan tähän asiaan. Silti rakastan miestäni hyvin paljon. Minä kyllä jaksaisin odottaa että lapset kasvavat. Voimia sinulle!