Sofi Oksanen on esimerkki lahjakkuudesta, jota tavis ei suvaitse persoonana, mutta lukee silti hänen kirjojaan. Lenita Airisto herättää edelleen paljon negatiivisia tunteita vaikka hän kiistatta on lahjakas ja työtä pelkäämätön, mutta hyvin erilainen kuin toppatakkinen kanssasisarensa. Jorma Uotinen on lahjakas ja tunnustusta saanut, mutta jakaa persoonana mielipiteitä, koska eivät häneen kadunmiehen tunnusmerkit oikein sovi. Kaikille näille on yhteistä se,että he kertovat mielipiteensä suoraan ja pelkäämättä arvostelua. Makeilusta heitä ei voi syyttää.
Lahjakkus on erilaisuutta, muuten ei olisi lahjakas. Vai onko hyväksyttävä lahjakkuus sitä,että erityislahja pitää salata, jotta ei ärsytä ja sulautuu joukkoon? Vallitseeko meillä lahjattomien kulttuuri? Tanja Karpela siirtyy pois politiikasta. Hän on kaunis ja siksi kadehdittu, vaikka kauneus on suureksi osaksi luonnonlahja. Tanja on myös älykäs, ei hän noin pitkälle muuten olisi päässyt, jos kohta hänen osaamisensa ei ole korkeakoulututkinnoilla hankittua. Sitä onkin ollut vaikeaa tunnustaa.Timo K. Mukka oli kiistatta lahjakas ja maksoi erilaisuudestaan hengellään. Mihin olisikaan ehtinyt, jos olisi ollut vahvempi.
Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?
Lahjakkus on erilaisuutta, muuten ei olisi lahjakas. Vai onko hyväksyttävä lahjakkuus sitä,että erityislahja pitää salata, jotta ei ärsytä ja sulautuu joukkoon? Vallitseeko meillä lahjattomien kulttuuri? Tanja Karpela siirtyy pois politiikasta. Hän on kaunis ja siksi kadehdittu, vaikka kauneus on suureksi osaksi luonnonlahja. Tanja on myös älykäs, ei hän noin pitkälle muuten olisi päässyt, jos kohta hänen osaamisensa ei ole korkeakoulututkinnoilla hankittua. Sitä onkin ollut vaikeaa tunnustaa.Timo K. Mukka oli kiistatta lahjakas ja maksoi erilaisuudestaan hengellään. Mihin olisikaan ehtinyt, jos olisi ollut vahvempi.
Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Vai onko hyväksyttävä lahjakkuus sitä,että erityislahja pitää salata, jotta ei ärsytä ja sulautuu joukkoon?"
Nimenomaan! Vanhaa perua. Mozartkin sai kärsiä samaisesta ilmiöstä. Elämäkerran mukaan hän kohtasi kaikkialla hienovaraista torjuntaa ja selän kääntämisiä. Kuoltuaan hän tuli haudatuksi varattomien yhteishautaan. Vasta myöhemmin, kun hänen lahjakkuutensa ei enää polttanut kadehtijoiden mieltä poroksi, hän sai ansioidensa mukaisen arvostuksen. Mulla on tapana sanoa, että kynttilä kannattaa pitää vakan alla, jos mielii elää rauhassa ja välttää epäsopua. Tämä pätee sisarusten välillä, kaveripiirissä, työpaikalla ja kaikkialla yhteiskunnassa.
Ihmiset, varsinkin ne kaikkein sosiaalisimmat, näyttävät olevan sellaisia, etteivät hyväksy sitä, että joku erottuu porukasta, oli sitten kyse hyvästä tai huonosta ominaisuudesta. Muotikin on näennäisyksilöllisyytä eli henkilökohtaisia valintoja tiettyjen rajojen sisällä. Jos joku teini erehtyy pukeutumaan siten, ettei ilmennä olemuksellaan kuulumista johonkin ryhmään, hän on silmätikku, jolla ei ole taustaturvana samoin pukeutuvien ryhmää, ja vapaata riistaa kiusattavaksi.
vahvan itsetunnon ainakin peruskoulussa. Kaikkia erilaisia helposti kiusataan.
Peruskoulu on paikka jossa nuoren itsetunto joko murskataan tai hiotaan timantiksi.
Jos nuori, jolla on erikoislahjoja onnistuu pääsemään peruskoulun läpi rikkomatta sisintään hän ryvettyneenäkin pystyy saavuttamaan jatko-opinnoissa pitkän etumatkan kiusaajiinsa nähden. Nerothat ovat erilaisia ja kuten sanoit joutuvat kiusatuiksi ja sormella osoitettaviksi.
Mitään ei tosin saavuteta ilman kovaa työtä sillä pelkkä nerous ei johda menestykseen. Kilpailu on huipulla kovaa ja vaatii olemaan erilainen kuin muut paikasta auringossa kamppailevat.
Vaatetus ei suinkaan määrää menestystä, reinotossut hyvänä esimerkkinä ja tuulipukukin voi olla jonain päivänä parasta muodin huippua.
saako Suomessa olla lahjakas?
Lahjakkuudellahan me juuri tulemme kuuluisiksi muiden kansojen tasolla. Kuukuisiksi meidät tekevät lahjakkaat yksilöt, tiedemiehet, taitelijat, kirjailivat, muotoilijat, lista on loppumaton.
Mehän juuri tarvitsemme lahjakkuutta, ja sen mukanaan tuomaa julkisuutta.
Maamme on kooltaan niin minimaalinen, ja väestöä on alle monen suurkaupungin, että ilman lahjakkuutta hukumme muiden jalkoihin.
Mitä merkittävää on pikkusieluisten katkera ja kateellinen vähättely, kun itse eivät ole lahjakkaita, muussa, kuin pahan puhumisessa? Yekeekö jonkun naapurin ilkeys lahjakkuuden mitättömäksi?
Yhtenä suurimmista maamme lahjakkuuksista pidän nyt jo manan majoille muuttanutta Leena Peltonen-Palotietä. Niinkin uudella lailla, ja ylivertaisella lahjakkuudella on maatamme tehty tiettäväksi tieteenkin alalla.
Hänen laillaan suurin osa lahjakkuuksista tekee työtään poissa julkisuuden valokeilasta, jonka jäseniä taidetaan täällä eniten mietiskellä. Ihmisen elinolosuhteiden parantajuus on minulle erinomaisin lahjakkuuden laji.
pikkusieluisten kateus jne. Kuules aika paljon oikeassa elämässä. Niin paljon,että se voi jopa tappaa herkemmän henkilön. Taiteilijathan ovat herkkiä, se kuuluu luovuuteen osana yleensä. Otin esimerkin Timo K. Mukasta juuri siksi, sillä hänen elonsa kaatui mm. murska-arvosteluihin. Eikös Aleksis Kivikin kaatunut samaan ongelmaan.
Kateus ja pikkusieluisuus, niin varmaan,mutta kateudella ei kaikkea selitetä. Ei aina tarvitse olla kade, jos jostakin ei pidä tai jotakin ymmärrä. Kateus selityksenä syrjintään tai suoranaiseen kiusaamiseen on ihan liian heppoinen ratkaisu. Suomi on kiusaamisen luvattu maa ja kiusaajathan pelkäävät. Onko se pikkusieluisuutta vai kehittymättömyyttä tai tyhmyyttä, enpä tiedä, ehkä vähän kaikkea. Taiteissa arvostelijoilla ja medialla on suuri rooli, liian suuri, jos arvostelijaksi osuu omaa menestystään kyttäävä arvostelija tai toimittaja. Otetaan aivan kylmpästi sopivat tyypi, josta saa hyvän skuupin tai ämpärin loanheitolle, ei siinä tarvitse kade olla.
Otin tämän aiheen myös siksi,että lahjakkuus mielestäni vaatii aina tuen tai tukijan oli kyse suuresta mailmasta tai Suomesta, missä kulttuuri on sellainen, että ei saa erottua. Ellei Karita Mattila olisi maailmantähti vaan vain Suomessa menestynyt oopperalaulaja ja hän siinä asemassa olisi ilmaantunut puolialasti pressan kutsuille, arvostelu olisi ollut paljon murskaavampaa kuin taannoin. Maailmantähdelle ei uskalleta olla ilkeitä sinä määrin kuin halua olisi. Muistan Tamara Lundin, jonka ulkonäkö ilmeisesti ärsytti suurta osaa suomalaista yleisöä(ehkä nimi myös). Tamarasta melkein väkisin yritettiin mediassa muokata jonkinlainen "puolimaailman" nainen, laulutaito oli sivuseikka. Kun Tamara sai julkisuutta ulkomailla, juttujen sävy muutui kuin taikaiskusta. Sama ilmiö näkyy myös Sofi Oksasesta, jonka kohdalla arvostelut ovat lientyneet kummasti. Ennen sitä hän oli mm ulkonäöltään hörhö, nyt eksklusiivisesti pukeutunut eikä hänen seksuaalista suuntautuneisuuttaan paisutella enää joka käänteessä.
Mielenkiintoinen "lahjakkuus" sen sijaan on Juhani Palmu, melko avuton maalari. Ihan kamalia tauluja, jos suoraan sanon, mutta makuasioista ei voi kiistellä. Sekä suomalaisen että kansainvälisen taidemaailman tunnustus puuttuu täyisin, rahaa tulee ja menee. Oikeanlaisia yhteyksiä hänellä on, koska media noteeraa hänet. Taitava käyttämään mediaa ja julkisuutta, oli hyvää tai pahaa tai ei mitään kerrottavaa. Mutta onko hän taiteilija lainkaan vai vain taitava siipeilijä? Siinäpä kysymys. Esimerkiksi hän käy kuitenkin röyhkeydestä ja tietynlaisesta tunteettomuudesta. Väittää, että arvostelijat ja taidemaailma ovat hänelle kateita ja siitä syystä hän ei saa julkista tunnustusta eli palkintoja ja apurahoja.
Pystymetsästä lähtenyt rahaton ja vailla oikeanlaisia yhteyksiä oleva lahjakkuus ei menesty Suomessa ellei saa rahakasta tai arvovaltaista tukijaa tai kansainvälistä tunnustusta nopeasti tai voita huomattavaa palkintoa tms. Jollei lahjakkuutta lisäksi noteerata mediassa, ei ura urkene. Mitä mieltä olette? Onko kattohaikaroita Suomessa muitakin kuin sinä?
Suomessa voi näköjään menestyä vain sellaiset tyypit, joihin kansanmies tai -nainen voi samaistua. Ei saa olla liikaa luxusta, ei saa olla liian kaunis, tyylikäs, taiteellinen, viisas. Jos ei muuta, niin pitää ainakin olla lähtöisin työläiskodista, mielellään ankean lapsuuden ja nuoruuden kokenut, Suomen-Ruotsalaisuus on kauhistus.
Linda Lampeniuksestakin muistetaan mieluummin hänen esiintymisensä arveluttavan lehden sivuilla, kuin tunnustetaan hänen taitonsa lahjakkaana viulistina, joka kyllä kelpaa esiintymään Ruotsin kuninkaallisille, muttei juurikaan Suomen kansalta saanut arvostusta.
haluan vastata ehkä vähemmän hienosti.
Ensinnäkin, sinä otat kuuluisuuksiksi maailmanlaajuisesti vain taiteilijat. Minulle heitä tärkeämpiä, monessa merkityksessä, ovat tiedemiehet ja-naiset. Usei he tekevät työtään ahertaen omissa oloissaan, eivät kaipaa muuta, kuin työrauhaa.
Otit yhdeksi esimerkiksesi Aleksis Kiven. Lopullisesti, ruumiillisestihan, hänet vei keuhkotauti.
Saihan hän elinaikanaan tunnustustakin. Hänen moittijansa, August Ahlqvist itsekin mm. runoilija ja yliopiston opettaja, kirjailijana A. Oksanen, oli aikansa vaikuttaja. Ei siis ihme, että Kivi otti hänen arvostelunsa niin vakavasti.
Entisaikaan oli tosiaan yleensä erikoislahjakkuudella oltava joku mesenaatti, jos ihminen itse ei ollut rikkaasta kodista.
Historia on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka tekijän nerous on ymmärretty vasta pitkään hänen kuoltuaan.
Taiteen paremmuudesta tai huonommuudesta en ainakaan minä ala väittelemään, sehän on jo periaatteeltaan hyvin subjektiivinen asia.
En nyt ehdi, enkä jaksa alkaa enempää miettimään asiaa, mutta aina vain ihmettelen kysymystä, saako olla lahjakas.
Jos sen pystyisivät latistamaan pienimielisten vastalauseet, ihmettelen sen arvoa kokonaisuudessaan.
Ainahan kaikki erilaisuus saa vastaansa varsinkin tyhmien kuoron, joista suuri osa kateellisia, myös.
Ja, lopuksi, aika hyvä on sanonta, kukaan ei ole profeetta omalla maallaan.
Lähiympäristö näkee ihmisen, kauempana nähdään hänen kykynsä.
.