Cavalierin ominaispiirteistä

Meilläkin on kaksi uros cavaa, kaksi ja yksi vuotiaat. Heidän luonteen piirteitään on hauska seurata koska ovat joka asiassa kuin yö ja päivä!
Toinen on rohkeampi, toinen arempi
toinen on kova haukkumaan, toinen ei hauku koskaan
toinen on todella tottelevainen,toinen ei usko mitään.. Lista on loputon mutta molemmat ovat tottakai omalla tavallaan aivan ihania!

Vastaanpa minäkin
Eli kaksi narttua 3- ja 2-vuotiaat

Toinen syöppö, toista saa "houkutulla" syömään
Toinen kulkee irti lenkillä nenä pohkeessa, toinen viilettä hurjaa vauhtia näköetäisyydellä.
Toinen kuorsaa, toinen puhisee kainosti.
Toinen rakastaa lapsia, toinen hiukan karttaa vieraista lapsia.
Toinen ei koskaan ole tehdynt mitään pahaa, toinen on syönyt seinät, lattiat, auton, puhelimia ym. ym.
Toinen ei pelkää mitään, toinen on yksin hieman varautunut'
Toinen haukkuu silloin kun on epävarma, toinen oli puolivuotias kun vasta kuulin sen ensi kerran haukkuvan eikä hauku vieläkään kun äärimmäisen satunnaisesti.
Toinen oli sisäsiiti vasta lähes vuoden ikäisenä, toinen puolestaan reilu 4 kuisena (kumpikaan ei ole merkannut sisälle)
Toinen uisi vaikka koko päivän ja vielä yksikseen, toinen käy vain näyttämässä että osaa uida ja sitten pois.
Äänen korottamiseen kumpikiaan ei reagoi mitenkään. Tykkäävät molemmat valtavasti agilitystä, jopa tuo rauhallisempi saa tassunsa rivakasti liikkeelle.
Molemmat nuolisivat vaikka naaman puhki sekä mielellään makoilevat kiinni itsessä (joko sylissä tai ihan vieressä)
Kumpikaan ei ole sairastanut mitenkään.

Luonne koiralla on aika kummallinen jos niin voi sanoa. Taikka persoonallisuudeksi sitä voi ehkä paremminkin kutsua. ÄÄRETTÖMÄN ihmisrakas ja kaipaa aika paljon huomiota. Uudet säännöt, käskyt ja muut tajutaan aika äkkiä.

Ei ole mikään suursyömäri "HETIHETIHETI" -tyyppi, enemmänkin sellainen rauhallinen.
Lenkillä käyttäytyy ihan hyvin, ei rähise tai murise, tahtoisi mennä tutustumaan, mutta ei mitenkään yli-innokkaasti. Erittäin seurallinen, pitää lapsista, joskin on joskus taipumusta alistaa pienempiä lapsukaisia.

Meillä jonkin verran kuorsaa, joskus niinkin paljon että tuntuu että olisi isompikin tyyppi kyseessä.
Terveinä on pysytty.

Ei ole erityisen säikky äänen korottamiselle, mutta pistää vipinää kinttuihin jos käsketään.
Merkkaus loppui nuorena kuin seinään kun saatin itseteossa kiinni pölynimurin luota.

Julmat "koiranrakastajat" ovat jalostaneet koiriaan, niin ettei aivot mahdu päähän
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/TS Suosittu koirarotu halutaan lakkauttaa/1135266513094

Aivan sairas rotu
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011053013811574_uu.shtml

Oma cavalierini on sydäntenvalloittaja (niinkuin varmaan kaikki muutkin kyseisen rodun edustajat :)

Luonteeltaan: utelias, leikkisä, lempeä, ihmisrakas, vahva omistajan miellyttämisen halu ym... Vanhemmiten on tullut hieman läheisriippuvaisemmaksi ja haluaa aina olla ihmisten parissa

Ruokahalu on aina ollut erittäin hyvä ! Mistään ei nirsoile, joskus harvoin kun on ollut lääkekuuri päällä niin menee ihan ilman makkaraa sun muuta, suoraa vaan :D

Ei oikeastaan mitään sairauksia ollut. Iän mukana kylläkin kuuroutunut, mutta tottelee hyvin erilaisia käsimerkkejä. Emme ole oikeastaan ikinä suöttäneet koiralle mitään "ihmisten ruokaa" pelkästään koiran muonia ja kyllä on vatsa toiminut aina hyvin.
Ja tietenkin, kuorsaa kovaa :D

Koirani ei ole koskaan ollut mitenkään säikky, mutta ei myöskään "tunkeileva" tykkää ihmisten seurasta ja tulee toimeen muiden koirien kanssa :) aivan ihana pakkaus, eikä korkea ikäkään vielä pahemmin paina

Täälläkin asustaa sydämmenvalloittaja, kaikki aina ihastelevat meidän tyttöstä sillä se on niin rauhallinen, kiltti ja nätti.

*Millainen luonne, käytöstavat, taipumus oppia ja sisäistää uusia taitoja ja sääntöjä.
Luonne on mitä ihanina, rauhallinen olematta liian laiska ja osaa olla myös vilkas ja aktiivinen. Rakastaa ihan kaikkia ihmisiä paitsi kiljuvia, huitovia ja arvaamattomia lapsia kohtaan mutta on näitäkin kohtaan ystävällinen.
Oppii nopeasti kaikenlaista, erityisesti jos on ruokaa. Toki välillä koittaa että "onko ihan pakko tehdä näin".

*Ruokailutottumukset (ovatko ahneita vai maltillisia).
Ahne on mutta malttaa odottaa jos pyytää odottamaan, koulutuksessa kannattaa käyttää norminappuloita muussa tapauksessa saattaa keskittyä vain makupalaan eikä koulutukseen.

*Lenkillä käyttäytyminen, seurallisuus, lapsirakkaus, jne.
Lenkillä haluaisi tervehtiä kaikki ihmiset, toisia koiria kohtaan ujompi.
Seurallinen on joo, haluaisi vessaan mukaan, suihkuun mukaan jne... jos ei pääse niin raapii ovea ja jää lopulta oven taakse makaamaan.
Lapsille on kohtelias, on varovaisempi ja rauhallisempi kuin aikuista kohtaan.
Ei myöskään pure tai murise vaan vaihtaa huonetta jos lapset ottaa pannuun, lapsille kannattaa tehdä selväksi että vaikka häntä ja korvat ovat ihanan karvaisia niistä ei sää vetää ja koiran pitää antaa mennä pois jos se haluaa.

*Ovatko teidän Cavanne kovia kuorsaamaan? Innostuvatko leikkimään kuinka helposti, jos ovat jo vanhempia? Onko ollut sairauksia?
Kuorsaamista tapahtuu silloin tällöin, nukkuu kuitenkin enemmän hiljaa kuin kuorsaten.
On sisällä rauhallinen mutta intoutuu helposti leikkimään, tennispallo on ehdottomasti lempparilelu :D
Sairauksia ei ole ollut muuta kuin pari korvatulehduksen alkua ja sekin oli oma moka...

*Ovatko kuinka säikkyjä/arkoja komentamiselle/äänen korottamiselle?
Kestää kyllä säikähtämättä äänen korottamista mutta varsinaista huutamista säikähtää ja pelkääkin.

*Onko merkkaamisen kanssa ollut koskaan ongelmia tai sisäsiisteyden?
Sisäsiisteydessä ei ole ollut ongelmia :) Oppi omasta mielestä nopeasti sisäsiistiksi.

Hei,
minulla on 9 kk ikäinen Cava. Taitaa olla vielä pentutauti, kun käskyt menevät kuuroille korville!
Tavallinen ruoka maistuu paremmin (jopa kaalilaatikko) kuin mitkään nappulat; syö niitä vain silloin, kun ei muuta tarjolla.
Ja kuorsaa kyllä! Kotona on jo sisäsiisti, mutta kun menemme vieraaseen kotiin, niin johan jalka nousee ja lirauttelee sinne tänne.

Moikka!
Meillä on 2 cavaljier narttua , toinen kutsumanimeltään Veera ja toinen Siiri .
Veera täytti 3.5 3 ja Siiri 20.5 2 . Ne ovat kuin paita ja peppu , päivä ja yö-
Veera tuli ensin , ja se on trio , mutta aivan mahrottoman erikoisen värinen:
Toinen kylki on kokonaan musta ja toisella on 2 pienta valkoista läikkää ja jaloissakin on paljon ruskeita pilkkuja . Veera on minun koirani ja tunnen sen paremmin kuin kukaan muu , joten voin kertoa paljon . "Pöödi" on aika erikoinen persoona . Kun haimme sen kennelistä , siitä luvattiin vierellä pysyvä ja karkaamaton . No kun haimme Veeran , satoi . Se nukkui sen omassa kuljetuslootassa , johon mahtuvat mainiosti molemmat täysikasvuiset tytöt .
Veera oli alussa tosi itsenäinen , ja samana iltana , kun se oli tullut kotiin , iltapissalla käytiin 200 metrin päässä muista .
Veera on myös tosi nirso ruuan suhteen , ja alussa sille piti kokkailla ties mitä ja se piti syöttää lusikasta ;kyllä , ihan totta . Muuten se ei syönyt .
Nyt se syö jo ihan hyvin , jos vaan kokkaa aina jotain pientä siihen ruuan sekaan , esim. jauhelihaa , riisiä , eilisiä makarooneja , makkaraa , kalaa ...
Ja ilman joka-aamuista leipäänsä ( joku kuiva kantti ) se ei lähde ulos .
Mutta mustikoita se rakastaa ! Oltiin su-ma rauman seudulla säikässä , ja se raukka yritti syyä suoraan varvuista ... sille piti sitten poimia ....
Veera osoitti myös apaattisuuttaan kun toinen camu tuli kotiin , ja kun se oppi sisäsiistiksi ( elokuussa ) , se aijottiin jättää nukkumaan alakertaan , mutta ei . Armoton kapinointi , pissi kaikille matoille ja repi niitä ( näin kävi kaikille silkkimatoillemme ) . Ennen kuin koiruus syöksi meidät uusien mattohankintojen äärelle , päätin kokeilla , miten se reagoisi siihen , että se nukkuisi sängyssäni . No jo loppui ilkityöt . Meille tuli joskus 2006,2007 uudet VALKOISET ikean sohvat(silloin meillä oli ielä peruskoira , 15 vuotiaana kuollut suomenpystykorva riika) , ja ne ovat nyt koirien vallassa( veera vei nojatuuolin, joka on koko talon mmukavin tuoli) .
Veera pelkää pienikokoisia ihmisiä ellei tunne niitä . Veera on myös hankala motivoitava mutta nopea oppimaan . Ja aivan mahdoton pöydällä/tuolilla istuja . ( ja taas siiri sai haukkukohtauksen...)
Veera on hankala avautumaan mutta tukeutuu tiettyihin ihmisiin .
Veeralla on myös mahdoton tapa jahdata lentokoneita , jotka kulkevat aivan talomme yläpuolelta . Veera ja Siiri kulkevat lähes aina pihalla vapaana kaivamassa kantoja ja kukkapenkkiä...
siksi pöödi vetää hihnassa . Veera ei ole sen erikoisemmin seurallinen , paitsi että minua seuraa useinkin . Mutta kun veeraa alkaa rapsuttaa yms.se ei lähde mihinkään vaan vaatii lisää . Tyttö viihtyy sylissä mitä oudoimmissa asennoissa , selällään , halausasennossa , lonkan päällä istuen...
Molemmat koirat ovat mahdottomia koursamaan . Tai oikeastaan veera ei ole enää , se meni ohi siinä 2 iässä .
Veera ei ole sinäänsä säikky , ja onkin kahdesta johtaja . Ja veeruliini tykkää ajella autolla ( siis kattoa maisemia autosta)
Veeralla on luultavasti syringomyelia ja Siirillä lääkittävä kuivasilmäisyys .
Veeran tila ei ole ielä selvä , koska kuvaukseen ei olla saatu lähetettä .
Siiri on varsinainen ilopilleri ja tosi seurallinen . Siiri seuraa kaikkialle , ja on hyvin perso ruualle , ja se onkin ollut dieetillä jo jonkin aikaa . Siiri pitää lapsista , ja oppii nopeasti , koska motivoituu helposti .
Molemmat ovat kovia vartioimaan reviiriään ja niiden haukku on kuin tanskandogilla . Siiri on ryby .
TÄMÄ ON TOTTA VAIKKEI SILTÄ KUULOSTAKKAAN ; MUTTA Veera on purrut itseltaan 3 viimeistä häntänikamaa pois . Meillä taitaa vieläkin olla se hännänpää jossain täällä ...

Voi että, oli pakko tulla vielä kommetoimaan sillä tuon minun kommenttini jälkeen kului kolme viikkoa niin rakkaasta koirastani löytyi kasvain ja se jouduttiin lopettamaan saman tien, enkä edes hyvästejä ehtinyt kunnolla sanoa :'(