Metsästystä ilman metsästystä???

Tuo MEJÄ kyllä kiinnostaisi. Nykyisen rohjoni kanssa olen omaksi ilokseni ja koiran iloksi treenaillut pelto- ja metsäjälkeä. Ja olen tietoinen, ettei seropin kanssa voi osallistua kilpailuihin. Nykyinenkin on seropi, tosin ei metsästysrotuinen (hoffi sakemanni).

Olette(ko?) kuitenkin sitä mieltä, että metsästysrotuinen koirakin voi elää aivan onnellista elämää vietit tyydytettynä jos se pääsee ns. perhekoiran ja kaverikoiran virastaan välillä jäljestelemään? Eikö ääntään metsästyksessä käyttävä koira tarvitse välttämättä sitä metsässä päänpaukutusta?

Jos näin on, niin täähän näyttää heti vihreää valoa. ;)

AloittajaTäti kirjoitti:

Tuo MEJÄ kyllä kiinnostaisi. Nykyisen rohjoni kanssa olen omaksi ilokseni ja koiran iloksi treenaillut pelto- ja metsäjälkeä. Ja olen tietoinen, ettei seropin kanssa voi osallistua kilpailuihin. Nykyinenkin on seropi, tosin ei metsästysrotuinen (hoffi sakemanni).

Olette(ko?) kuitenkin sitä mieltä, että metsästysrotuinen koirakin voi elää aivan onnellista elämää vietit tyydytettynä jos se pääsee ns. perhekoiran ja kaverikoiran virastaan välillä jäljestelemään? Eikö ääntään metsästyksessä käyttävä koira tarvitse välttämättä sitä metsässä päänpaukutusta?

Jos näin on, niin täähän näyttää heti vihreää valoa. ;)

Lue lisää

Jos tarkoitat päänpaukutuksella haukkumista (=seuraus) niin ei kai koira sitä kaipaa vaan tuoretta riistaa (=syy).

Ns. riistaintoahan ei pääse purkamaan kuin elävällä riistalla.

vai mitä?

"Ulkokoiran elämään soveltuva turkki. Koiraa ei siis olla unohtamassa pihan perälle, vaan sen tulisi kyetä asumaan ulkona tarhassa taikka sitten kenneltiloissa (rajuimmilla pakkasilla) työpäivien ajan.
Koko saisi olla jotakuinkin 17-25kg. Tällainen olisi kätevä mukana asuntovaunulla ja autossa. Nykyinen jättiläinen teettää välillä harmaita hiuksia kun se ei kokonsa puolesta mahdu aina mukaan.
Myös laumasosiaalisuus olisi tärkeää. Jonkinasteinen miellyttämishalu olematta lapanen. Kovuutta saisi löytyä mieluummin kuin liikaa pehmeyttä. Vahtia saisi, mutta sen vietin ei tarvitsisi olla turhan korostettu ettei koirasta tule räkyttäjää. Tokikin tuohon voi vaikuttaa koulutuksen avulla."

täältä koiraa kirjoitti:

vai mitä?

"Ulkokoiran elämään soveltuva turkki. Koiraa ei siis olla unohtamassa pihan perälle, vaan sen tulisi kyetä asumaan ulkona tarhassa taikka sitten kenneltiloissa (rajuimmilla pakkasilla) työpäivien ajan.
Koko saisi olla jotakuinkin 17-25kg. Tällainen olisi kätevä mukana asuntovaunulla ja autossa. Nykyinen jättiläinen teettää välillä harmaita hiuksia kun se ei kokonsa puolesta mahdu aina mukaan.
Myös laumasosiaalisuus olisi tärkeää. Jonkinasteinen miellyttämishalu olematta lapanen. Kovuutta saisi löytyä mieluummin kuin liikaa pehmeyttä. Vahtia saisi, mutta sen vietin ei tarvitsisi olla turhan korostettu ettei koirasta tule räkyttäjää. Tokikin tuohon voi vaikuttaa koulutuksen avulla."

Lue lisää

En ole etsimässä täältä koiraa.
En ylipäätään ole ottamassa vielä koiraa eikä tämä taida olla mikään myyntipalsta.

Etsiskelen suurinpiirtein kriteereihini sopivaa koiraa (osa kriteereistä joustavia) ja otan koiran vasta kun nämä nykyiset vähenevät enintään yhteen. Ja siihen toivottavasti menee vielä ainakin 4 vuotta.

Se, mitä hain postauksellani, oli:
Onko olemassa jotain vaihtoehtoa metsästykselle (ideoita???), vai hankinko vaan sen metsästysluvan ym. tarvittavan vai koulutanko koiran tutun metsästäjän kanssa metsästäjän satunnaiseen käyttöön?

Metsästystä harrastavilta ja metsästävät rodut tuntevilta siis tuota kyselin.

AloittajaTäti kirjoitti:

En ole etsimässä täältä koiraa.
En ylipäätään ole ottamassa vielä koiraa eikä tämä taida olla mikään myyntipalsta.

Etsiskelen suurinpiirtein kriteereihini sopivaa koiraa (osa kriteereistä joustavia) ja otan koiran vasta kun nämä nykyiset vähenevät enintään yhteen. Ja siihen toivottavasti menee vielä ainakin 4 vuotta.

Se, mitä hain postauksellani, oli:
Onko olemassa jotain vaihtoehtoa metsästykselle (ideoita???), vai hankinko vaan sen metsästysluvan ym. tarvittavan vai koulutanko koiran tutun metsästäjän kanssa metsästäjän satunnaiseen käyttöön?

Metsästystä harrastavilta ja metsästävät rodut tuntevilta siis tuota kyselin.

Lue lisää

Jos koira kärsii metsästämättömyydestä,se ei olisi metsästyskauden ulkopuolella rento ja ystävällinen, vaan stressaantunut.

Saaliin jäljestys ei muuta kuin yllytä koiraa etsimään ja ajamaan eläimiä vapaana ja >>vauhdilla>>.

Metsästyskausi on lyhyt ja koirat vaikuttavat pärjäävän loistavasti niiden ulkopuolellakin. Ne eivät karkaile, vaan viihtyvät ihmisten seurassa ja nauttivat liikunnasta ja aktivoinneista. Toki ilman riittävää liikunta-ja toimintamäärää ne joutuvat keksimään itse tekemistä ja saattavat karkailla ajamaan villieläimiä.

No, kerrotaanpa oman kokemuksen pohjalta... Itselläni siis Karjalankarhukoira. Kohta kaksikin. Niitä on tullut paljon nähtyä, samoin kuin muitakin metsästyskoiria.

rre6:lle... kirjoitit: "Vaikeasti yhteensovitettavia kriteereitä (sosiaalinen, vartioiva, ulkokoira, riistaverinen, kova ja hellä, hiljainen, älykkölapanen...)
Jätit kertomatta sen sukupuolitoiveen. Itse unohtaisin pystykorvarodut (pl. narttuvaihtoehto) esittämiesi reunaehtojen jälkeen"

Karhukoirastani ja monesta muusta hyvin kasvatetusta saman rodun edustajasta (sukupuoleen katsomatta) voin todeta, että ovat sosiaalisia, vartioivia, ulkokoiria(kin), riistaverisiä, kovia ja helliä (niin, tuo karhunkin pysäyttävä voi olla hellä!). Hiljaisia eivät ole ja en tiedä mitä älykkölapanen tarkoittaa, mutta jos tarkoittaa tyhmää niin sitä eivät karhukoirat ole. Itsellä myös uros ja hyvin pärjätään. Myös toisten koirien kanssa. En nyt tietenkään voi mennä vannomaan, että kaikki karhukoiraurokset ovat kilttejä ja sopivat jokaiselle, mutta paljon se kasvatuksestakin on kiinni. Toki, rotumääritelmäkin sallii karhukoirilla agressiivisuuden toisia uroksia kohtaan... (mutta ei koskaan ihmistä kohtaan).

Sen ainakin uskallan vannoa, että kaikki pystykorvametsästyskoirat ovat erittäin aktiivisia. On kyllä poikkeuksellista, jos siellä on joku luonnostaan sohvaperuna. Maailmaan kyllä mahtuu monen moista... ;) Varaudu kuitenkin todella liikunnalliseen elämäntapaan tällaisen koiran hankittuasi.

Jämptejä, laikoja ja harmaita pidetään helpompina käsitellä kuin karhukoiraa (eli ovat vähemmän kovaluonteisia). Ehkä näin on, ehkä ei. Tähän mennessä tavatut, ovat olleet "pehmeämpiä" kuin karhukoirat. Karhukoiran luonne noin muuten (uskollisuus, rehellisyys, konstailemattomuus, aito rakkaus omia ihmisiään kohtaan) on kuitenkin mielestäni ylivertaista. (Koulutettujen) karhukoirien tottelevaisuuskin kyllä jaksaa aina yllättää. Itsekin olen, ennen kuin tiesin paremmin, sortunut siihen propagandaan ja perimätietoon, että karhukoirat ovat suurinpiirtein tappajia...

Sitten ketjunaloittajalle...

Mieti mikä on ominaisuus, jota ei saa olla. Jos pitää olla hiljanen, niin ei kannata metsästyspystykorvaa valita. Muuten, Suomenpystykorva on myös monipuolinen rotu ja kiva koira muutenkin. Kokokin vastannee vaatimuksiasi. Ja on nätti.

Jos ottaisit koiran, jolla on viettiä esim. hirvien perään (pysäyttäisi haukkumalla), niin ei niitä hirviä tarvitse kaataa. Voitte käydä nuuskimassa kaadettua hirveä, harjoitella 20.8. - 31.12. metsästysoikeuden haltijan luvalla metsässä (haukkumassa hirveä) ja sitten käydä haukkukokeissa (jossa ei edelleenkään ammuta hirveä). Kokeista saa sitten sitä jännitystä ja tavoitteita harrastukseensa (ja palvelet rodunjalostustakin). Metsästyskorttia et tarvitse koiranohjaajana, mutta tuomarikortti täytyy suorittaa, koska talkoopohjalla näitä koehommia tehdään ja pitää sitten vähän aina autella muitakin (pitää nimittäin itse aina kokeisiin hommata kaksi tuomaria mukaan ja yleensä pitää tarjota vastapalveluksena itseään heille tuomariksi). Suomenpystykorvasta on kyllä hirvimetsällekin, mutta parhaiten soveltunevat lintuja haukkumaan (ja kokeita on siihenkin).

Sitten tuo jäljestyskin on ihan hyvä ja mielenkiintoinen vaihtoehto.

Mitä ikinä valitsetkin, hoida koiraasi hyvin rodun ominaisuuksia kunnoittaen! Hyvät jatkot sulle!

Suomi-rodun edustaja kirjoitti:

No, kerrotaanpa oman kokemuksen pohjalta... Itselläni siis Karjalankarhukoira. Kohta kaksikin. Niitä on tullut paljon nähtyä, samoin kuin muitakin metsästyskoiria.

rre6:lle... kirjoitit: "Vaikeasti yhteensovitettavia kriteereitä (sosiaalinen, vartioiva, ulkokoira, riistaverinen, kova ja hellä, hiljainen, älykkölapanen...)
Jätit kertomatta sen sukupuolitoiveen. Itse unohtaisin pystykorvarodut (pl. narttuvaihtoehto) esittämiesi reunaehtojen jälkeen"

Karhukoirastani ja monesta muusta hyvin kasvatetusta saman rodun edustajasta (sukupuoleen katsomatta) voin todeta, että ovat sosiaalisia, vartioivia, ulkokoiria(kin), riistaverisiä, kovia ja helliä (niin, tuo karhunkin pysäyttävä voi olla hellä!). Hiljaisia eivät ole ja en tiedä mitä älykkölapanen tarkoittaa, mutta jos tarkoittaa tyhmää niin sitä eivät karhukoirat ole. Itsellä myös uros ja hyvin pärjätään. Myös toisten koirien kanssa. En nyt tietenkään voi mennä vannomaan, että kaikki karhukoiraurokset ovat kilttejä ja sopivat jokaiselle, mutta paljon se kasvatuksestakin on kiinni. Toki, rotumääritelmäkin sallii karhukoirilla agressiivisuuden toisia uroksia kohtaan... (mutta ei koskaan ihmistä kohtaan).

Sen ainakin uskallan vannoa, että kaikki pystykorvametsästyskoirat ovat erittäin aktiivisia. On kyllä poikkeuksellista, jos siellä on joku luonnostaan sohvaperuna. Maailmaan kyllä mahtuu monen moista... ;) Varaudu kuitenkin todella liikunnalliseen elämäntapaan tällaisen koiran hankittuasi.

Jämptejä, laikoja ja harmaita pidetään helpompina käsitellä kuin karhukoiraa (eli ovat vähemmän kovaluonteisia). Ehkä näin on, ehkä ei. Tähän mennessä tavatut, ovat olleet "pehmeämpiä" kuin karhukoirat. Karhukoiran luonne noin muuten (uskollisuus, rehellisyys, konstailemattomuus, aito rakkaus omia ihmisiään kohtaan) on kuitenkin mielestäni ylivertaista. (Koulutettujen) karhukoirien tottelevaisuuskin kyllä jaksaa aina yllättää. Itsekin olen, ennen kuin tiesin paremmin, sortunut siihen propagandaan ja perimätietoon, että karhukoirat ovat suurinpiirtein tappajia...

Sitten ketjunaloittajalle...

Mieti mikä on ominaisuus, jota ei saa olla. Jos pitää olla hiljanen, niin ei kannata metsästyspystykorvaa valita. Muuten, Suomenpystykorva on myös monipuolinen rotu ja kiva koira muutenkin. Kokokin vastannee vaatimuksiasi. Ja on nätti.

Jos ottaisit koiran, jolla on viettiä esim. hirvien perään (pysäyttäisi haukkumalla), niin ei niitä hirviä tarvitse kaataa. Voitte käydä nuuskimassa kaadettua hirveä, harjoitella 20.8. - 31.12. metsästysoikeuden haltijan luvalla metsässä (haukkumassa hirveä) ja sitten käydä haukkukokeissa (jossa ei edelleenkään ammuta hirveä). Kokeista saa sitten sitä jännitystä ja tavoitteita harrastukseensa (ja palvelet rodunjalostustakin). Metsästyskorttia et tarvitse koiranohjaajana, mutta tuomarikortti täytyy suorittaa, koska talkoopohjalla näitä koehommia tehdään ja pitää sitten vähän aina autella muitakin (pitää nimittäin itse aina kokeisiin hommata kaksi tuomaria mukaan ja yleensä pitää tarjota vastapalveluksena itseään heille tuomariksi). Suomenpystykorvasta on kyllä hirvimetsällekin, mutta parhaiten soveltunevat lintuja haukkumaan (ja kokeita on siihenkin).

Sitten tuo jäljestyskin on ihan hyvä ja mielenkiintoinen vaihtoehto.

Mitä ikinä valitsetkin, hoida koiraasi hyvin rodun ominaisuuksia kunnoittaen! Hyvät jatkot sulle!

Lue lisää

Sori kun vastasin vaikken ole "mehtämies" olen nimittäin "mehtänainen". ;)