Kysymys sille 100% naiselle, joka täällä aina kitisee biologisen/geneettisen/kromosomaalisen sukupuolen tieteellisyydestä eikä ole koskaan ollut trans. Että miten tilanteessa, jossa epäilen jonkun olevan trans, mutta joka elää siinä roolissa, mikä hänelle on syntymässä määritelty, pitäisi toimia, jos joku kysyy, olinko tänään cissien kanssa? Luontevaa olisi sanoa, että no, on se biologisesti mies/nainen, mutten tiedä onko hän cis. Mutta kun voi kauhistus, tämä ei ole tieteellistä. Enkä kyllä ole hänelle mitään verikokeita tehnytkään. Eikä tuollaista asiaa voi oikein kaikilta kysyäkään.
Tieteellisyydestä kysymys
eräs henkilö
7426
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Provoiletko siksi, ettet ole ymmärtänyt noiden asioiden ongelmia? Kuvitteletko että cis on jotenkin uber-hyvä termi? Käytetään sitäkin aivan yhtä puusilmäisesti jotain olemusta kuvaamaan kuten sinäkin tuossa teet, vaikkei se ihme olekaan. Jaotteleminen on ihmiseläimen luonteessa.
Olet selkeästi pihalla kuin lumiukko noista asioista, mitä olet ilmeisesti läältä lukenut, etkä ole ymmärtänyt mitä on sanottu. Tiedän lisäksi sattumalta, että täällä on useampikin henkilö, joka ei hahmota itseään transihmiseksi tai vaivaudu nimittämään eri elämänvaiheitaan sillä. Miksi pitäisi jos ei huvita, pakottaako valkotakkinen setä laboratoriossa? Etkö tiennyt että olemme vain hiirulaisten koe-eläimiä ja vastaus on 42.
päähän, että kun ko. ihmiset eivät uskalla sanoa haukkujille vastaan, vittuillaan sitten vaikka täällä ja muuallakin niille, jotka oikesti yrittävät olla kohteliaita ja natistaan joka ainoasta termistä. Jos yrittää kysyä mikä olisi kohtelias termi, vastausta ei saa.
Jotkut on vaan niin herkkiä vetämään hernepurkin nenäänsä sanot vaikka miten.
Valitettavasti en ymmärtänyt alkuperäistä kysymystä ollenkaan: oliko tarkoituksena ensin esittää, että kyseessä on muka joku muu ihminen, mutta lopulta vahingossa tunnustettiinkin olevan ihan omasta itsestänsä kysymys?
Jos taas ei ollut, niin en ole kartalla.
Mutta koitan täysin umpimetsäläisenä lähestyä sukupuoli-aihetta eräistä näkökulmista, joihin olen törmännyt oman elämäni aikana.
Ensinnäkin haluan huomauttaa ihmisten perustelevan biologialla ja luonnollisuudella asioita.
Käsitteinä suomenkielen sanoissa 'luonnollinen', 'luonnoton' ja 'yliluonnollinen' kielitieteitä tuntemattomana minulle on jo lähtökohtaisesti mielenkiintoisia piirteitä:
Termi 'yliluonnollinen' käsittääkseni viittaa jumaluuksiin tai muihin maapallolta oletettavasti puuttuviin, mahdollisesti fiktiivisiinkin tahoihin, joiden siis ei koeta olevan mahdollisia esiintyä pallollamme alkuunsakaan. Mutta ei toki niitä voi täysin kieltääkään. Siksi hieman ehkä hankalakin termi nykytietämyksen valossa.
Tästä voisi kuitenkin ehkä lisäksi päätellä myös, että sanan merkitys johtaisi siihen, että nämä kaksi muuta kategoriaa pitäisi siis kuitenkin, kaikesta huolimatta, olla ihan mahdollisia tällekin maalliselle pallolle, ihan 'luonnostaan':
Termillä 'luonnoton' viitataan tiloihin, joita ei ole pystytty ajatustasolla hyväksymään, vaikka se näyttäisi esiintyvän tällä planeetalla, ja ihan olevan kongreettisestikin olemassa ja todistettavissa.
Mutta termi 'luonnollinen' tekee ihannetilan sille, että tämä on yleisesti havaittua ja koettua, jotakin niin yleistä, että sitä pidetään jopa ainoana oikeana vaihtoehtona.
Termi 'luonnollinen' on sinänsä kovin ristiriitainen, että se korostaa käyttäjänsä asennemaailmaa, ajatusmaailmaa, jonka hän kokee itse henkilökohtaisesti todeksi.
Mitä voimakkaammin mielipiteisiin vaikuttava taho laukookaan kyseisiä termejä suustaan, sitä vakaammin sanoma uppoaa totuutena ihmisiin. Olenko ihan väärässä?
Eli itse olisin valmis purkamaan myytit kyseisten sanojen ympäriltä: vähintään yhtä epätieteellisiä sanoja kuin tämä minun puheenvuoronikin. Niissä voi olla pointtinsa, mutta ehkä tässä omassanikin? Toivon niin ainakin vilpittömästi.
Eli oletetaan, että siis sekä puheenvuoroni että kyseiset termit ovat yhtä tyhjiä, koska haluatte todennäköisesti ajatella, että ainakin minun puheenvuoroni on tyhjä.
Seuraavaksi voisin tarkastella 'biologiaa'. Tätä termiä lähinnä siltä kantilta, että sitä asenteenhaltijan omaa mielipidettään esittäessä käytetään usein tyrmäämään joskus jopa hieman kevyenlaisesti ja hyvin usein linkitettynä aiemmin mainittuihin termeihin, onko asenteenhaltijan tarkasteleman henkilön eli esimerkiksi naisen oma kokemusmaailma arvostelijan kokemien sukupuolellisten tunnusmerkkien vastainen.
Biologiahan itsessään osoittaa lukuisin keinoin, aina mutaatioista ja harvinaisista ilmiöistä alkaen, että variaatiota kyllä löytyy.
Maailmaan syntyy, uskoo sitä arvostelija tai ei, yksittäistäkin ja useissa lajeissa todistetusti myös jatkuvasti variaatiota sukupuolellisesti.
On kasveja, joilla ei ole hedettä tai emiä. Joita perinteisesti viitataan tarvittavan lisääntymiseen. Kyllä, niitä tarvitaan lisääntymiseen. Mutta se ei tee tyhjäksi sen kasvin olemassa oloa, joka ei lisäänny. Se esiintyy biologisesti. Ja luonnossa. Sitä voi esimerkiksi haistaa, koskea, katsoa, maistaminen voi olla joskus tietty myös vaarallistakin, mutta senkin voinee tehdä. Se on kuitenkin yhtä varmasti olemassa kuin Sinä ja minä, jos se kasvaa, elää ja kuolee tuolla tuulessa ja tuiskussa.
Sen tarkoitus ei ole lisääntyä. Sen tarkoitus on elää. Kenties miellyttää, tulla syödyksi, tai jotakin muuta. Mutta se ei ole tarkoitukseton.
Lisääntymiskyvyttömyys ei tee yksilöä tarkoituksettomaksi. Tai olemattomaksi.
Entä kastemato? Sehän kykenee lisääntymään yksinkin. Ja niitä esiintyy luonnossa aivan järkyttävän paljon, ilman niitä ei olisi ehkä edes Sinua tai minua. Se on todella merkityksellinen elämän kierrossa, vaikka ei välttämättä lisäännykään suvullisesti. Tai alkueläimet, bakteerit tms. jotka jakaantuvat.. Ei tarvita urosta ja naarasta. Ja tämä kaikki tapahtuu biologisesti oikein, tuolla luonnossa. Koitapa kieltää kastematoa lisääntymättä suvuttomasti taas kerran. Joudut hyväksymään sen lisääntymisen ihan biologisena faktana.
Roughgarden kirjoitti mielenkiintoisen myytinmurtamiskirjan eläimistä, nisäkkäistä yms. sukupuolellisesti aikanaan perinteisesti uroksiin ja naaraisiin jaetuista pelkistyksistä. Kirjassa on viitteitä, että koko lajikirjossa on sekä sukupuolellisesti että seksuaalisesti mielenkiintoisia, mutta valitettavasti lähes kuoliaaksi vaiettuja totuuksia.
Kirja tullee vielä joku päivä toivottavasti kääntämään todeksi ne vaietut totuudet. Mutta koska on sen aika, sitä en tiedä.
(Jatkuu..)
Sitten on todellakin yksittäistapauksia, kuten esimerkiksi:
* Somaattinen mosaiikki, eli samassa kehossa sekä xx että xy soluja: http://en.wikipedia.org/wiki/Mosaic_(genetics)
* yhteenkasvaneet kaksoset, esimerkiksi alin kappale tällä sivulla kiintoisa: http://english.pravda.ru/society/stories/13-12-2005/9380-siamese-1/
* kahdeksanraajainen tyttö: http://www.youtube.com/watch?v=XM82Hs0LEpc
Liitin nuo lähinnä mielenkiintoisimpina yksittäistapauksina, mitä nyt muistan. Mutta kuten nähdään, vaikka ovatkin yksittäisiä, ovat olemassa. Luonnossa. Joku on heidät havainnut. Kokenut keidän olemassa olonsa ja niin edelleen. Biologisesti siis mahdollisia.
Eli: älkää hyvät ihmiset vedotko biologiaan. Sillä sen mukaan on enemmän mahdollista, kuin ehkä itse haluatte uskoa.
Tästä pääsemme siihen takaisin, että ihmisyydessä selvästi suosituinta on olla mies. Joka pitää naisista. Ja on lisääntymiskykyinen. Mielellään vahva fyysiesti ja terve psyykkisesti.
Hän siis pitää naisista. Mutta hänelle saattaa osua parittelukumppaniksi - ah, kuinka ollakaan - nainen. Entä jos nainen on ulkoisesti ja henkisesti tämän miehen unelma? Mutta syystä tai toisesta nainen ei kykenekään siihen ryhdyttäessä synnyttämään miehelle poikaa (kuinkas muuten). (Tai voihan pakka olla toisinkin päin, nainen OK, mies on muuten uljas ilmestys - mutta huono hedelmöittäjäksi)
Länsimaissa ei ehkä ajatella, että suurin osa maailman väestöstä toivoisi: poikaa. Sillä hänestä voisi kasvaa isänsä kaltainen, perheensä pää jne.. Suvun jatkumisen ja muunkin yhteiskunnallisesti ylistetyn symboli.
Eli jos on 'käypäinen' nainen, ihan kaikin muin havaintomenetelmin, mutta ei tuota riittävän voimakkaita sukusoluja tai kohdussa on jotakin ongelmaa tms. mikä aiheuttaa sen, että hän ei voi syystä tai toisesta synnyttää ainakaan ilman lääketieteen väliintuloa lapsia itse?
Pitääkö hänelle ensinnäkin keksiä eriyttävä nimitys, jos hän ei olekaan nainen enää sanan hedelmällisimmässä merkityksessä länsimaiselle idealistiselle tilanteelle? Kuulostaa siltä, että kuitenkin, kaikesta huolimatta, hän on ihan täysimittainen nainen huolimatta ehkä omasta / miehensä / lähipiirinsä aiheuttamasta häpeäntunteesta, jos sellaista on asiasta syntyäkseen, jos joku heistä kokee, että kyseinen asia on ongelma.
Hän saanee elää kuitenkin pääasiallisesti elämänsä, miten parhaaksi katsoo: saattaa hakea lääketieteellistä helpotusta ongelmaansa. Käydä kuntosalilla, hoitaa työnsä, parisuhteensa, ystävyyssuhteensa yms. muutoin ihan OK.
Samaten voisi esimerkiksi olla olemassa nainen, joka ei ole genitaaliensa ulkoisiin häpyhuuliin tai rintojensa kokoon tai kasvoihinsa täysin tyytyväinen, hänhän saattaa jopa hakea kirurgisia helpotuksia vaivaansa. Mutta näin sivuhuomiona kukaan ei kyseenalaista hänenkään naiseuttaan. Paheksuntaa saattaa tulla, mutta onko sen väliä, jos henkilön elämänlaatu pääpiirteittän kuitenkin kohenee?
(jatkuu..)
Oma, lähinnä sydäntäni oleva asia ovat kaltaiseni naiset, jotka myös esiinnymme luonnossa. Meitä on ollut ollut olemassa historian sivut, dokumentoituina monissa kulttuureissakin. Naisia, joita ulkopuolinen erottelee siksi, että saatamme kantaa syntymästä asti eri sukupuolen identiteettiä paperilla tai lisäksi ulkoisiakin tunnusmerkkejä. toisilla meillä on myös epätoivottuja piirteitä genitaaleissa. Toisilla ne jopa toimivat ja tuottavat sukusoluja. Kaikilla ei.
Toiset saavat intersukupuolisen leiman otasaansa, toiset vain muuten leimataan luokkaan, johon hänet saattaisi ilman hänen mielipidettään helposti sysätä.
Eli. Meitäkin esiintyy luonnossa. On osoitettu tuossa edellä, että luonnossa tapahtuu. Se ei ole tieteellinen osoitus koska en ole 'pätevä', mutta oletan osoittaneeni niin. Mutta on myös vallalla oleva käsitys lääketieteessä, että tilamme on helpohkosti saatavissa elämänlaadullisesti paremmalle tasolle, toiset meistä korjataan yksilön toivomilla korjauksilla, toisille riittää pelkkä status. Että saa itse identidioida itsensä. Eli. Naisia.
Mutta yhteisinä piirteinä meille kuvatuille naisille on, että emme joko kykene lisääntymään, tai meitä väheksytään kehollisten ominaisuuksiemme tai niiden korjaamishalujemme takia. Pidettiin meistä siis asennetasolla, tai sitten ei.
Kun kerran luonto toimii, me olemme olemassa, meillä on rakkautta, tunteita, keho, mieli, haisemmetai jopa tuoksumme, maistumme.. Meidät voi nähdä. Aina löytyy joku ei pidä näkemästään, oli kyseessä sitten kasvi, eläin, tai ihminen. Mutta joku jostakin tykkää. Aina kaikelle on paikkansa. Luonnossa.
Pyydän ottamaan näitä pikkuseikkoja huomioon ja kannustan laajentamaan ajattelua luokittelusta siihen suuntaan, että 'ei se nyt ole ihan niin kamalaa'.
Kaikkea ei toki tarvitse henkilökohtaisesti pitää sopivana itselleen. En voi kuitenkaan väittää, ettenkö olisi hieman harmissani, että toiset piilottavat muutosvastarintansa muka-päteville väitteille biologiasta, 'kuinka aina on ollut niin', lisääntymisen tärkeydestä yms.
Edeleen kannattaa muistaa, että Kiinassa, Intiassa ja laajalti myös esimerkiksi Afrikassa on lisääntymisen kanssa pikku ongelmia. Haluaisin kysyä, kuinka biologisesti on kestävää, jos koko maailma lisääntyy vielä rajusti lisää? Voisi jopa koittaa hakea hieman omanarvon tunnetta: onko vihdoin meidän lisääntymiskyvyttömien, mutta rakastavien yksilöiden tarkoitus näyttää maailmalle, että voi antaa rakkautta ja nyt se pelottava sana: harrastaa jopa seksiä niin, että lopputuloksena ei ole hedelmöittyminen?
Sitäpaitsi, suurin osa länsimaisista heteropareistakin taitaa jo harrastaa muutakin seksiä kuin lisääntymiseen tähtäävää. Koska se taitaa olla mukavaa ihan muutenkin.
Voisiko siis olla ihan biologisestikin perustellen oikein ajatella, että luonnossa variaatio on mahdollista, tämän tiedon kanssa voi elää sopuisasti, kaikilla voi olla oikeus onneen ja rakkauteen? Lisääntymiskykyisiä heteroita on toki perinteisesti ajateltu olevan enemmistöllisesti. Mutta heterouskin taitaa olla vain vallalla oleva näkemys..
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8772014
Mielipiteeni on siis, että sukupuolisuus on yksilön oma asia. Seksuaalisuus on yksilön oma asia myöskin. Lisääntymiskyvyn puute ei ole kuin kehollinen ongelma. Kaiken ei tarvitse johtaa väkiluvun lisääntymiseen. Rakkaus on tärkeintä, eikö vain? Lupa rakastaa toista ja lupa saada vastarakkautta toiselta. Muiden yksityiselämiin puuttuminen ei liene kenenkään etu.
Niin kauan, kun parien kesken tai vaikka keskenään usemmankin henkilön kesken muodostamissa suhteissa vallitsee yksimielisesti, että kaikki on kaikille OK, silloin he saavat toteuttaa elämänlaatuaan miten haluavat. Myös heterot. Ja me muut. Ilman, että se kuuluu kellekään muulle mitenkään.
Tässä olisi yksi ja omanlainen, joidenkin mielestä täysin turha ja kyseenalainen mielipide, mutta mielekäs ihmiselle, joka haluaa katsoa eteenpäin elämässään. Haluathan Sinäkin?
Hieman tieteellisempi, sekä osittain pitkällekin samansuuntainen puheenvuoro löytyy oheisen linkin noin 39 minuutin kohdilla alkavasta Tommi Paalasen puheenvuorosta. Kuinka ollakaan, yleisössä erät täti-ihminen ottaa tuon kovin yleisen biologia-kortin käyttöönsä, johon Tommi ihan asiallisesti kommentoi vähän samansuuntaisesti, mitä tässä pitkähkössä puheenvuorossani itse koitin ihan näin epätieteelliseltä pohjalta muotoilla..
http://video.helsinki.fi/Arkisto/flash.php?id=19943