soutaa huopaa

ulapalle eksynyt kirjoitti:

Mulla on sellanen olo että mua roikotetaan suhteessa, jossa toinen ei kuitenkaan halua kunnolla olla.
Ihanan alkuhuuman jälkeen meininki kylmeni rajusti. Yhdessä oli siihen asti tosi kivaa ja sivulauseissa puhuttiin tulevastakin - ei vakavista asioista mutta niin että oli selkeää että molemmat tahtovat tapailun jatkuvan.
Jossain vaiheessa hän sit alkoi hankalaks ja näkeminenkin alkoi yhtäkkiä olla hankalaa ja vaatia erityistä jaksamista. Erehdyin ilmeisesti suhtautumaan meihin kuin pariin. En pitänyt häntä tietenkään tilivelvollisena mutta tottakai normaaliin tapaan kysyin näkemisistämme ja hänen aikataulujaan koska odotin aina meidän näkemistä.
Hän ei tykännyt tollasesta ollenkaan, vaikka mikään mun mielestä ei ollut muuttunut, vaan koki mun tiedustelut ja aikataulujen yhteensovittamiset jonain ihme painostuksena:( Meidän tapaaminen alkoi yhtäkkiä olla aina se jota voidaan siirtää muiden juttujen tieltä yms joten otin etäisyyttä ja kaiketi hänkin, tilanne tasoittui ja rauhoittui siitä, mutta välimme ovat selkeästi kylmenneet, viilenneet ja etääntyneet.

Välillä taas näkeminen alkoi olla niin hankalaa että päättelin siitä ettei yksinkertaisesti tahdo mua tavata eikä vaan saa sanottua sitä suoraan. Oli tosi hermoja raastavaa kun ei saatu ikinä sovittua mitään ja jos sovittiinkin niin niitä sit peruttiin ja siirrettiin. joten jossain vaiheessa palo pinna ja ilmoitin sit että unohdetaan koko juttu –en jaksa. Hän ei reagoinut siihe mitenkään ja aattelin et on varmaan tyytyväinen mun tekemään ratkaisuun.

Sit alko kuitenkin pitää entiseen tapaan yhteyttä ja ihmetteli kun en ollutkaan kiinnostunut olemaan väleissä. En nähnyt mitään syytä olla tekemisissä kun jo aiemmin se tuntui niin vaikealta ja hankalalta, ja juuri sen takia olin alun perin kimpaantunutkin. Ajattelin että totaali rauhan antaminen olisi kaikista paras. Hänen ei tarvis ahdistuu yhteydenotoistani ja mun ei tarvi kokea roikkuvani hänen hameenhelmassa.
En haluu olla siinä asemassa, et yritän koko ajan ehdottaa ja sovittaa omia menojani toisen elämän mukaan koska kokoajan tuntu tulevan pakkeja tai vaan vaikutti ettei toista kiinnosta ja et oon ainoa joka haluu viettää yhdessä aikaa, ja se ei tuntunut hyvältä.

Nyt kuitenkin taas tapaillaan, mulla tuli ikävä ja jotenkin molempien osalta tilanne luontevasti ajautui tähän. En tajuu vaan et taas mulla alkaa olla sellanen olo ettei ole seurastani kovin kiinnostunut. Lämpöä ja läheisyyttä on muttei läheskään siinä määrin ku joskus aiemmin. Puheenkin ja käytöksen tasolla sen huomaa. Kun nähdään saattaa olla aika poissaoleva, tai hiljainen tai keskittynyt johonkin omiin juttuihinsa. Jos hempeilen välillä tekstareissa, ohittaa sujuvasti hempeilyt ja vastaa asiaan.
Oon aatellut kattoo ajan kanssa ja YRITTÄÄ olla miettimättä asioita liikaa, tai ainakaan ottaa niitä puheeksi. Mut kyllä mietin tän kaiken perusteella et miks ylipäätään ehdottaa ja haluu nähdä mua.

Tuntuu viestittävän kaikella käytöksellään ettei romanttismielessä oo enää musta kovin kiinnostunut, siitä huolimatta et kävellään kaupungilla käsi kädessä, suukotellaan yms. ,mutta kylhän tunnen sen muutoksen mikä on tapahtunut varsinkin kun silloin kun aloitimme tapailun HÄN oli se innokkaampi osapuoli.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä