Tuttu juttu muutaman vuoden takaa tuli tänään mieleen jonottaessani Cittarin kasalle. Olipa paljon väkeä jo ennen kolmea. Pääsevätkö ihmiset perjantaisin aikaisemmin pois työstä.
Aina sitä joutuisinta ja lyhyintä jonoa hakee vanhasta tottumuksesta, vaikka kiireet ovat itsellä menneet menojaan.
Tänään edelläni nuori nainen oli päässyt jo maksuvaiheeseen. Ajattelin että kohta tulisi vuoroni, kun neidillä oli noin vähän ostoksia. Siitä manööveristä tulikin pitkä, kun maksuvälineitä ei tahtonut millään löytyä.
Vetoketjulokerosta tyhjennettiin ensin kolikot tiskille - ei riittänyt. Seteleitä ei löytynyt lompsasta eikä taskuista eikä olkalaukun lokeroista.
Ilmeisesti hoksasi sitten, että pankkikortti pitäisi lompsassa jossain olla. Hän alkoi lappaa lompsaa tyhjäksi tiskille. Sieltä tuli uskomaton määrä lippua, lappua ja korttia.
Osa lenteli lattialle. No lopulta löytyi pankkikortti ja kauppa sai rahansa. Nainen oli jo aika hermostunut ja sulloi lompsansa ja lipukkeensa sikin sokin olkalaukkuun. Oli minulla naurussa pitelemistä.
Pakostakin tulee katsottua muitten ostoksia odotellessa vuoroaan. Em neidin edellä oli nuori pariskunta, jolla oli kaksi kärryllistä tavaraa. Kolme koria juotavia, ties kuinka monta pussia shipsejä tms. ym ym. Oho tulipa iso lasku, pussukasta kaivettiin sileät viissatanen ja pari sadan euron seteliä. Kassa tarkisti aitouden. Huhh, huhh. Näinkö oikein, eikö viissatanen olekin olemassa, satasta näkee useammin ja sen tunnistaa.
Aina sitä joutuisinta ja lyhyintä jonoa hakee vanhasta tottumuksesta, vaikka kiireet ovat itsellä menneet menojaan.
Tänään edelläni nuori nainen oli päässyt jo maksuvaiheeseen. Ajattelin että kohta tulisi vuoroni, kun neidillä oli noin vähän ostoksia. Siitä manööveristä tulikin pitkä, kun maksuvälineitä ei tahtonut millään löytyä.
Vetoketjulokerosta tyhjennettiin ensin kolikot tiskille - ei riittänyt. Seteleitä ei löytynyt lompsasta eikä taskuista eikä olkalaukun lokeroista.
Ilmeisesti hoksasi sitten, että pankkikortti pitäisi lompsassa jossain olla. Hän alkoi lappaa lompsaa tyhjäksi tiskille. Sieltä tuli uskomaton määrä lippua, lappua ja korttia.
Osa lenteli lattialle. No lopulta löytyi pankkikortti ja kauppa sai rahansa. Nainen oli jo aika hermostunut ja sulloi lompsansa ja lipukkeensa sikin sokin olkalaukkuun. Oli minulla naurussa pitelemistä.
Pakostakin tulee katsottua muitten ostoksia odotellessa vuoroaan. Em neidin edellä oli nuori pariskunta, jolla oli kaksi kärryllistä tavaraa. Kolme koria juotavia, ties kuinka monta pussia shipsejä tms. ym ym. Oho tulipa iso lasku, pussukasta kaivettiin sileät viissatanen ja pari sadan euron seteliä. Kassa tarkisti aitouden. Huhh, huhh. Näinkö oikein, eikö viissatanen olekin olemassa, satasta näkee useammin ja sen tunnistaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
lattiaa ja koko käytävän täyttäen tulivat kaksi naista vastaani, niin itseenä keskittyneinä,
ja muutaa porukkaa halveksivana, että jouduin pysähtymään paikalleni katsoakseni, tulevatko suoraan päälle,
mutta antoivat kuitenkin sitten huomionsa kohdistua minunkin vähäpätöiseen,
kapeaan olemukseeni sen verran, että no, mitäs jos annettaisiin tuon jäädä eloon kuitenkin,
eihän siitä haittaakaan oo.
Sama pari tuli jo aikaisemmin ALKOsta, ja kärryt aivan piripinnassa siinä jutun lomassa kuin automaattisesti pysähdyttiin limsajääkaapin eteen ja lastattiin sieltä pulloja kuormaan aivan koko ajan muuta puhellen kuin automaattisesti.
Suomi armas synnyinmaa!
Minuu harmittaa, ettei suomenksi laiteta sitä depid/credit toimintoa näkyville. Nuoriltakin muisti näkyy pätkivät taas sen nelinumeroisen tunnusluvun kanssa kassajonoissa. Nopeita silloin toimivat.
Läppätasku on käytössäni, jos ruuhka-aikaan asioin. Kortteineen päivineen.Onneks' ei itsellä enää ole kiire, on aikaa hymyilläkin joskus tilanteille.
En minäkään viissatasta nähnyt, mutta tuskinpa tulee tilannetta, että joutuisin sellaisen "saamaan." Niin on pienet ympyräni. Olen järjestellyt ruokalaskuni maksamiset kortin näyttöön, jota ei tarvitse survoa näyttölaitteeseen.
Tuleehan noita kommelluksia tehtyä. Joskus irtoaa punnituksessa saatu lappu, hyvä tuuri, jos on liimautunut koriin tai muihin tavaroihin. Ainakin kerran olen joutunut kipaisemaan uuden vaakareissun ja jono seisoo...kyllä se ottaa tunaroijankin päähän.
Kerran katosi säitytyslokeron avain. Ravasin ympäri myymälää, tutkin taskuni ihan kiemurrellen tarkkaan. Ei löytynyt...kävin palvelutiskillä kyselemässä. Ei muuta kuin 13 eron maksua ehdottivat. Vielä kerran päätin hakea, kopeloin housuni lahkeet joka kohdasta...ja viimein tärppäsi. Taskussani oli pieni reikä, jota en edes huomannut, mutta avain löytyi ihan kengän rajasta. Eipä muuta kuin sakseja tai puukkoa kyselemään.
Eipähän noista isoja painajaisia jää.