Tämä on totta

joku vanha kello kilkahtelee. Kun tuon Laura Närhen biisin kuulin ekan kerran, tykästyin heti, ja tuo runo on upea kylkiäinen.

Mitään ei ole koskaan menetetty, vasta kun se viimeinen naula naulataan. Mutta niin kauan kuin itse syytät itseäsi, niin tekee se toinenkin. Virheitä sattuu, mutta niistä otetaan opiksi ja sitten jatketaan. Fu shui nan shou. Kaatunutta vettä ei saa takaisin lasiin, mutta voitte aina aloittaa uudella lasilla.

Mikäs "mutta" vaihe mulle iski...

t. Mutter(i)

Oikein vai väärin?
Omatuntoni vaikenee ja todennäköisesti räjähtää vielä joku päivä...

"Omatunto anna minun olla
pidä vapaata yö
päästä irti arkiasioista
nuku ja juo ja syö
edes tämä yö"

http://www.youtube.com/watch?v=xMEqsEHbiak

Onko rikos rakastaa? Eikö elämästänsä nauttia saa? Vaikeita kysymyksiä..

Kiitos runoilijalle. Tulkitsin runosi taas omalla tavallani, oman ajatusmaailmani mukaan, niinhän me kaikki lukijat teemme. Mollisointuinen runo vaikutti taas vahvasti omaan tunnetilaani. Ei ole ehkä hyväksi, mutta minkäs teet...

Ilonpisaroita päivääsi toivotan..

Ah. Mikä viesti...

Ihanaa tunteilla leikittelyä! Kiitos!

Rakkaus - jos se on
miksi siihen ei uskalla?
Luottamus - rikkoontunut
joku sen voi korjata.
Uskallus - se on vain
otettava vastaan!

Aika rankka viikko takana, heijastuu varmasti ”molli voittoisuutena”, mutta tekstistä huolimatta, ”taiteilija” hymyilee yhä ;)

Black and white.Omatunto tai ”sydän”, tuo ihmisen monimutkainen sisäinen kokemus.

Omalla kohdalla se on autuus ja taakka. Toisaalla raastaa ja repii, ”tunnollisuudessaan” vaatii monesti ehkä jopa liikaan täydellisyyteen ja aiheuttaa siten riittämättömyyden tunnetta ja uupumusta. Kolikon toisella puolella taas aiheuttaa hyvän olon tunnetta ja onnistumisina valtavia ”viboja” ruokkien vaatimustason ylläpitoa ja peräksi antamattomuutta ponnistella uusissa haasteissa ja saada latauksensa purettua oikeanlaiseen toimeliaisuuteen, joka taas ruokkii hyvänolontunnetta, antaa virikkeitä…

Totuus lienee, että kokonaisvaltainen menestys tulee nauttimalla elämästä. Se on kykyä olla tasapainossa niin itsensä kuin ympäristönsä kanssa henkisellä, fyysisellä ja materiaalisella tasolla.
Mulla on ollut monesti hetkiä, jolloin en ole ollut tasapainossa elämäni kanssa ja ehyt kokonaisuus on kärsinyt. Se täydellisyyteen pyrkinen heittää todella helposti raiteiltaan, tässä nyt viittaan työelämän haasteisiin uppoutumisena.

Mielestäni intohimo on erittäin tärkeä osa hyvää elämää. Se, että löytää sen oman juttunsa, jota tekisi työkseen vaikka ilmaiseksi, on suuri lahja. Ainoastaan ollessamme rehellisiä itsellemme kutsumuksemme voi tulla luoksemme. Sitä ei voi löytää etsimällä. Kutsumuksen löytäminen on vain puolet ongelmasta, sillä sen seuraaminen vaatii yleensä paljon rohkeutta, koska se on harvoin sitä, mitä haluaisimme sen olevan. Ja tässä on se syy, miksi kutsumuksen seuraaminen ei yleensä ole helppoa. Mä olen tunnistanut tässä suhteessa yhden suurimmista puutteistani, olla riittävän rohkea tehdäkseni itsestäni itseni näköisen.

Tyytyväisyys, joka kumpuaa sisältämme, on pysyvämpää, kun taas onnellisuus on useimmiten hetkellistä. Mäkin olen pyrkinyt rakentamaan enemmän tyytyväisyyden peruskalliolle, onnen hetket tulee ja menee, mutta koko elämän kirjo eri vivahteissaan jatkuu 24/7.

Kiitos ystävät kommenteistanne, olen otettu jälleen kerran ;)

http://www.youtube.com/watch?v=cX-8MHKuQ5I&feature=related