Eikö ne ole nuo harmaat hapset
hitain askelin etenee
ylös taivaalle katselee
Hiljaiselle penkille siihen
silmänsä sulkee
auringon säteet lämmittää
Tekee lämmössä matkaa sinne
missä ei maan varjot yllä
Harmaa haps tuntien oman haurauden
kokee olon kevyen
laulua pienen linnun läsnä
Viipyy harmaa haps
ei kiireen pyörässä enää
pyörivä ratas pysähtynny
Oikaisee selkäänsä nojaa keppiinsä
tuntien olen auringon laps
itsekseen hymyilee
sanooki sen itselleen ääneen
Auringon laps
poskipäillä lämmin kyynel
hitain askelin etenee
ylös taivaalle katselee
Hiljaiselle penkille siihen
silmänsä sulkee
auringon säteet lämmittää
Tekee lämmössä matkaa sinne
missä ei maan varjot yllä
Harmaa haps tuntien oman haurauden
kokee olon kevyen
laulua pienen linnun läsnä
Viipyy harmaa haps
ei kiireen pyörässä enää
pyörivä ratas pysähtynny
Oikaisee selkäänsä nojaa keppiinsä
tuntien olen auringon laps
itsekseen hymyilee
sanooki sen itselleen ääneen
Auringon laps
poskipäillä lämmin kyynel
Vastaukset 2
Vanhimmat
Upea!
Tämä runosi kyllä liikauttaa sisintä!
Näin runosi, kuin kuvana, edessäni
niin hyvin olet sulkakynääsi keinuttanut -
Seesteinen, kaunis rauha kulkee riveilläsi -
Jälleen (liki) sanatonna luen sinua! :)
Kiitos Liisa tästä - hienosta hetkestä - runosi äärellä!
http://www.vastavalo.fi/albums/userpics/11701/IMG_3493--2.jpg
On jo hämärtyvä ilta
ja tunteita niin sydämellä.
Kävin tänään erään 88 vuotiaan luona,
minua liikuttaa hänen lämmin katseensa.
Sain hetken olla ,
läsnä tuon auringon lapsen
miten hän oli kiitollinen
erotessa jo kysyi
koska tuun uudestaan
Sinulle keväästä kertovia säleliä, linnut jo laulaa,
kevään hengityksen jo kuulen, tempaa mukaansa.
Lämmin kiitokseni vierailustas, jätit itsestäs, kiitos.