Lyökää nyt saatanat puukolla

Huomiota voi pyytää muutoinkin.
Tässä elämässä.

"Elämä ja eläminen on kuni suuri valkea lautanen.
Tyhjän lautasen reunalla.
Leppäkerttu...yksipilkkuinen.

Tavoitellessaan toisiaan.
Reunan yli kiipustaa...

Itsensä löytää tyhjyyden äärellä.
Reunalla ollen, yrittää auttaa säärellä.

Mitä haluat lautasellesi kuolevainen?
On parempi jotta on olevainen!"

keisari ikäs?

Runo oli erittäin suoraviivainen ja sen aihe oli poikkeuksellisen raju. Runosi toisti ideaa samallalailla alusta loppuun. Minusta kolmos säkeen olisi voinut muotoilla paremmin. Se keskeytti aika pahasti.

Minä arvostan suoraa tekstiä, jossain mielessä. Sitähän se oli, keisari Runkku. Sulla on hyvä linja, pidä se. Tässä hienostelevassa maailmassa on terveempää huutaa totuus kuin alkaa vääntämään sitä joksikin mitä kuvittelee muiden hyväksyvän/haluavan. Totuus on se, että "muut" eivät itsekään tiedä mitä haluavat ennen kuin joku sen heille osoittaa.
Mulle on siis aivan sama milä sanoilla tunteesi ilmaiset, mutta mitä rehellisempiä ne ovat, sen voimakkaampia. Kun kasvat ihmisenä, myös sanasi muuttuvat. En näe sinua runoilijana, vaan ennemminkin sisällönluojana, tuot ulos konflikteja ja niitä jalostamalla tulee tragedioita ja draamoja. Sinä olet draama. Älä lähde ulos ryyppäämään ja nussimaan sekoilevia tyttöjä ( tai jos sun täytyy, niin sitten) vaan jää kotiin ja tee todellista taidetta. Luotua elämää. Se on vitusti paljon arvokkaampaa kuin tehdä itsestään idiootti oikeassa elämässä. tosin joskus edellä mainittu on edellytys sille että järkiintyy ja saa hengelleen sen lopullisen sysäyksen liikuttaa muita tekstillään.

Jatka elämistä ja kirjoittamista.
Niin ja haista paska.