henkinenirokeesi

kolmenkymmenen vuoden horroksesta hiljattain herännyt hermokimppu, joka valloittaa arkipäivän luovuudella jos siihen annetaan mahdollisuus. Kuten kuka tahansa, olen minäkin kuin mimosa, hitaasti aukeneva, mutta sattuessa nopeasti sulkeutuva.
Arvostan taiteita ja niiden tekijöitä, arvostan ihmisten rohkeutta puuttua vääryyksiin ja etsin rohkeutta itsestäni. Joskus sitä löydänkin.
Jos pitäisi valita olenko poika miehen ruumiissa vai päinvastoin, olisin juuri päinvastoin. Paljon on ymmärtämättä vielä. Vähän on ymmärretty, kuten että ennakkoluuloja täytyy purkaa.
Taidan olla aika sovinnainen ja arka, mutta edistys on suhteessa lähtötilanteeseen, ei suhteessa muihin ihmisiin.
Olen isä pienelle koululaiselle. Olen ennen kaikkea ihminen, joka sompailee miehuuden, herkkyyden, rehellisyyden ja pelkuruuden (tai ujouden) välimaastossa, enkä näytä ulospäin aina mitä tunnen.

Suosikkibändit/artistit: Extreme, irina, klassinen, muse
Suosikkileffat: Aidosti Outoa, Donnie Darko, Hellboy, sovinto (ruotsi) Kopps (ruotsi) Låt den rätte komma in
Lempikirjat: suomalainen nykylyriikka ja draamakirjallisuus.
Vapaa-aikanani: rullaluistelu, valokuvaus, kirjoittelu, leffankatselu ja muu rötvääminen
Katson tv:stä mieluiten: ruotsalaiset etsiväsarjat

Koulutus: Lukio
Ase tai siviilipalvelus: alik
Siviilisääty: Sinkku
Lapset: Olen ylpeä vanhempi