Niissä oli tunnelmaa. Kertokaa muistoistanne, voi tulla mielenkiintoinen ketju.
Minä muistan että posti tuli myös kauppaan, ja postiautoa oli odottelemassa koko kylä. Kauppias luki kovalla äänellä postin saajat, ja jokainen sai omansa. Kauppiaan rouva palveli asiakkaita. Laittoi irtorinkeleitä pussiin, ja laski hevosenkenkänauloja! Laski makulatuurin laitaan kynällä, ja kääräisi paperiin sitten irtosillin, että ei mennyt paperi hukkkaan.
Muistetteko vanhanajan kyläkaupat?
muistelija mummo
54
2771
Vastaukset
- katleija 4
Kaupungissa olevaa pikkupuotia ei oikein voinut kyläkaupaksi kutsua, sitä sanottiin kivijalkakaupaksi. Asuimme kaupungissa hieman keskustasta sivussa ja lähin kauppa oli vanhan puurakenteisen omakotitalon kivijalassa. Puoti oli hyvin pieni, ei sinne monta asiakasta kerralla mahtunut. Sitä piti vanha talossa asuva nainen ja kauppa oli Irjan puoti (nimi muutettu). Maito myytiin irtomaitona hinkkiin ja muutenkaan eivät tavarat olleet pakkauksissa niinkuin nykyään. Keksitkin olivat irtokeksejä ja niiden hinta kallistui selvästi, kun siirryttiin pakkauksiin. Jauheliha jauhettiin ostajan nähdessä. Teemakkarasta ostettiin pätkä. Leivätkin kääräistiin paperiin. Eipä tullut paljoa jätettä, jos ruoat tarkkaan syötiin. Eipä ollut muovikassejakaan, vaan omat kassit.
Kaupassa oli tunnelmaa, kauppias kyllä tiesi kaikki lähiseudun asiat ja kova olikin kyselemään, mutta hyvän palvelun asiakas sai.
Pikku puoti tyydytti silloin hyvin jokapäiväiset tarpeet. Lähistöllä oli lyhyttavaraliike, josta sai vaikka rintaliivit ja pumpulipöksyt ostettua. Tavaravalikoima oli melkoinen. Aika nostalgista on noita aikoja muistella, ku kaikki oli vielä niin pientä.- Hyvin pärjättiin
Ruisjauhot, kauraryynit ym. kauppias lapioi koussikalla ruskeisiin kauppapusseihin. Meidän kylälle tuli lihaa ja makkaraa kerran viikossa, silloin sai kun oli etukäteen tilaus annettu. Kauppias otti autosta tilatut määrät. Kun ei mitään kylmälaitteita ollut olemassakaan. Talvella saatiin jääsilakoita, kun pysyivät kylmässä varastossa jäässä.
- Jouluomenat
Hyvin pärjättiin kirjoitti:
Ruisjauhot, kauraryynit ym. kauppias lapioi koussikalla ruskeisiin kauppapusseihin. Meidän kylälle tuli lihaa ja makkaraa kerran viikossa, silloin sai kun oli etukäteen tilaus annettu. Kauppias otti autosta tilatut määrät. Kun ei mitään kylmälaitteita ollut olemassakaan. Talvella saatiin jääsilakoita, kun pysyivät kylmässä varastossa jäässä.
Jouluomenat.Niitä tuli joulun alla kauppaan, ja ihan koko kauppa tuoksui silloin joululle.Muutenhan siellä oli vaan se tupakan haju, kun ukot sai vapaasti polttaa piippujaan, ja kessusätkijään. Ei tullut kellekkään edes pieneen mieleen kieltää siitä ketään. Samoin Jymytopat sai vaikka kuinka pieni tytön hupakko ostaa kaupasta. Ei ollut vielä tupakkalakeja.
Jouluomenat kirjoitti:
Jouluomenat.Niitä tuli joulun alla kauppaan, ja ihan koko kauppa tuoksui silloin joululle.Muutenhan siellä oli vaan se tupakan haju, kun ukot sai vapaasti polttaa piippujaan, ja kessusätkijään. Ei tullut kellekkään edes pieneen mieleen kieltää siitä ketään. Samoin Jymytopat sai vaikka kuinka pieni tytön hupakko ostaa kaupasta. Ei ollut vielä tupakkalakeja.
Meillä oli osuuskaupalle viiden kilometrin matka. Enimmäkseen jalan tai polkupyörällä siellä käytiin. Pyöriä ei kyllä ollut kuin se yksi, ja jos se sattui olemaan isän käytössä, niin sitten vain toista toisen eteen. Kaupassa oli yksi vitriinitiski, jossa oli vedettävät laatikot, ja lasi päällä, joten asiakkaat pääsivät ihailemaan pikkutavaroita lasin läpi. Syksyllä siihen ilmaantui kauniita kynäpenaleita. Ne oli puisia, ja niissä oli se auki vedettävä kansi. Muistan miten heti ihastuin siihen, ja aloin heti pennosiani säästämään, että saisin sen ihanuuden. Ja sitten minulle tulikin tilaisuus, kun sama kauppa alkoi ostaa käpyjä. Läksin heti käpymetsään, ja pian jo kävelin kaupalle reppu selässä ja kassit kädessä. Sain niistä rahaa niin paljon, että ostin sen penalin, kamman, ja vähän jotain karkkejakin. Ja muistan ikäni, miten askeleeni oli kevyt, kun kävelin kotia kohti. Välillä piti aina seisahtua, ja ihailla sitä penalia. Siinä kannessa oli tie, ja siinä kävelemässä tyttö, ja poika, ja ihan ylinnä paistoi aurinko. Pinta oli lakattu kauniiksi ja kiiltäväksi. Ja voi miten iloinen, ja onnellinen minä olin.
Eipä taitaisi enää nykyajan lapsille olla suurikaan ilonaihe!- 8+7
Jouluomenat kirjoitti:
Jouluomenat.Niitä tuli joulun alla kauppaan, ja ihan koko kauppa tuoksui silloin joululle.Muutenhan siellä oli vaan se tupakan haju, kun ukot sai vapaasti polttaa piippujaan, ja kessusätkijään. Ei tullut kellekkään edes pieneen mieleen kieltää siitä ketään. Samoin Jymytopat sai vaikka kuinka pieni tytön hupakko ostaa kaupasta. Ei ollut vielä tupakkalakeja.
nimi osuuskauppa. Oli noin sadan metrin päässä kotitalosta. Siellä oli tuore lihapuoli ja toisella puolella kaikenlaista sekatavaraa.
Muistan miten pienenä tyttönä juoksin sinne aika usein ja Rissasen täti aina tiesi millaista lihaa äiti halusi.
Kauppiaina olivat herra ja rouva Rissanen ja joskus joku apulainen.
Ihmeellistä miten vähällä silloin pärjättiin verrattuna nykyaikaan, kun minäkin yksin asuva käyn kaupassa melkein joka päivä ja kannan isot kassit kotiin. - mökin mukula
8+7 kirjoitti:
nimi osuuskauppa. Oli noin sadan metrin päässä kotitalosta. Siellä oli tuore lihapuoli ja toisella puolella kaikenlaista sekatavaraa.
Muistan miten pienenä tyttönä juoksin sinne aika usein ja Rissasen täti aina tiesi millaista lihaa äiti halusi.
Kauppiaina olivat herra ja rouva Rissanen ja joskus joku apulainen.
Ihmeellistä miten vähällä silloin pärjättiin verrattuna nykyaikaan, kun minäkin yksin asuva käyn kaupassa melkein joka päivä ja kannan isot kassit kotiin.Ja kaikki kauppiaat oli arvokasta väkeä, huomattavasti tavallista rahvasta parempaa. Arvostettiin yleisesti, sanottiin kauppiaan rouva. Ei sitä tavallista mökin akkaa rouviteltu.
- Taina vaan
mökin mukula kirjoitti:
Ja kaikki kauppiaat oli arvokasta väkeä, huomattavasti tavallista rahvasta parempaa. Arvostettiin yleisesti, sanottiin kauppiaan rouva. Ei sitä tavallista mökin akkaa rouviteltu.
Oli sok:n, ja otk:n kauppoja. Nykyisin ainakin sokkarit edelleen voimissaan, ja taitaa ne valintatalot olla niitä otk: jäänteitä. K-kaupat taisi olla niitä yksityisiä kauppoja siihen aikaan.
Muistatteko, kun niitä ostoskuitteja kerättiin, minäkin sain yhtenä vuonna täkit, niillä kuiteilla! - *Kukkahame*
Taina vaan kirjoitti:
Oli sok:n, ja otk:n kauppoja. Nykyisin ainakin sokkarit edelleen voimissaan, ja taitaa ne valintatalot olla niitä otk: jäänteitä. K-kaupat taisi olla niitä yksityisiä kauppoja siihen aikaan.
Muistatteko, kun niitä ostoskuitteja kerättiin, minäkin sain yhtenä vuonna täkit, niillä kuiteilla!Hyvinkin toki muistan, isälläni oli sellainen kyläkauppa.
Siellä oli ihan mitä vaan, silmäneulasta rautakankeen, tosin alku oli aika hepposta, mitä sattui saamaan.
Muistaakseni elintarvikkeista sokeri ja kahvi olivat viimeiset kuponki tavarat, on kyllä pari kuponkiarkkeja tallessa jossain, ne piti saksilla leikata ei ollut perforointia.
Oli ensimmäiset karkit kovia ja paperipäällysteisiä hedelmänmakuisia, kekseistä muistaisin Rex-keksit, sitten alkoi saamaan niitä kuuluisia Hangon keksejä, kaikki irtotavarana.
Puukolla leikattiin makkaraa ja joku emäntä pyysi 'siivuttamaan' kun kotona ei ollut kunnon veistä, sellaista se oli ja tyytyväisiä oltiin siihenkin vähään.
Isot perheet tilasi kauraryynejä säkeittäin, olin lähetti vein sen säkin jos asiakkaalla ei ollut polkupyörää, niitäkään ei monessa talossa ollut.
Silloin tehtiin flanellista alusvaatteet miehille ja naisille, teollisuus aloitti vasta vuosia sodan jälkeen tuotannon.
Joskus sisarusten kanssa muistellaan niitä aikoja ja erikoisia tapauksia, ja mitäs muuta kuin hauskoilta ne tuntuu.
Syksyllä ostettiin marjoja, koko vuoden ostettiin 'tuottajilta kananmunia ja kotonakirnuttua voita, se oli hyvin kysyttyä kirkonkylän keskustassa, jonne sitä sitten vietiin.
Toiset lapset oli kateita kun meillä oli joskus makkarasoppaa ja -kastiketta, ne oli tehty siitä kuivuneesta päästä ja se poistettiin joka aamu, sitä ei voinut asiakkaalle myydä oli 'pahan väristä' isän mielestä.
Tupakkakin tuli aikojen takaa myyntiin valmiina, osa kasvatti sitä kasvimaalla ja isolla hakula sitten hakkasivat, ja tekivät sanomalehden kulmaan sätkää.
Meillä ei saanut kaupassa sisällä polttaa, kun isällä oli jotain sotavikaa keuhkoissa.
Johan tätä tulikin, oli vaan niin kivaa muistella tuota aikaa. - onnellisia silti
*Kukkahame* kirjoitti:
Hyvinkin toki muistan, isälläni oli sellainen kyläkauppa.
Siellä oli ihan mitä vaan, silmäneulasta rautakankeen, tosin alku oli aika hepposta, mitä sattui saamaan.
Muistaakseni elintarvikkeista sokeri ja kahvi olivat viimeiset kuponki tavarat, on kyllä pari kuponkiarkkeja tallessa jossain, ne piti saksilla leikata ei ollut perforointia.
Oli ensimmäiset karkit kovia ja paperipäällysteisiä hedelmänmakuisia, kekseistä muistaisin Rex-keksit, sitten alkoi saamaan niitä kuuluisia Hangon keksejä, kaikki irtotavarana.
Puukolla leikattiin makkaraa ja joku emäntä pyysi 'siivuttamaan' kun kotona ei ollut kunnon veistä, sellaista se oli ja tyytyväisiä oltiin siihenkin vähään.
Isot perheet tilasi kauraryynejä säkeittäin, olin lähetti vein sen säkin jos asiakkaalla ei ollut polkupyörää, niitäkään ei monessa talossa ollut.
Silloin tehtiin flanellista alusvaatteet miehille ja naisille, teollisuus aloitti vasta vuosia sodan jälkeen tuotannon.
Joskus sisarusten kanssa muistellaan niitä aikoja ja erikoisia tapauksia, ja mitäs muuta kuin hauskoilta ne tuntuu.
Syksyllä ostettiin marjoja, koko vuoden ostettiin 'tuottajilta kananmunia ja kotonakirnuttua voita, se oli hyvin kysyttyä kirkonkylän keskustassa, jonne sitä sitten vietiin.
Toiset lapset oli kateita kun meillä oli joskus makkarasoppaa ja -kastiketta, ne oli tehty siitä kuivuneesta päästä ja se poistettiin joka aamu, sitä ei voinut asiakkaalle myydä oli 'pahan väristä' isän mielestä.
Tupakkakin tuli aikojen takaa myyntiin valmiina, osa kasvatti sitä kasvimaalla ja isolla hakula sitten hakkasivat, ja tekivät sanomalehden kulmaan sätkää.
Meillä ei saanut kaupassa sisällä polttaa, kun isällä oli jotain sotavikaa keuhkoissa.
Johan tätä tulikin, oli vaan niin kivaa muistella tuota aikaa.roikkui kaupan seinällä. Länkiä, rahkeita, rautaisia luokkiakin jo. Ja tietenkin hevosenkenkiä, monen kokoisia. Köyttäkin sai ostaa metritavarana. Kun meille ostettiin köyttä, niin me lapset saatiin se solmuinen vanha kiikkutarpeiksi heinäladon kattoon. Siihen laudanpalaistuimeksi, niin kiikku oli valmis, ja kovassa käytössä. Ei ne kummia leikkimahdollisuudetkaan olleet.
- *Kukkahame*
onnellisia silti kirjoitti:
roikkui kaupan seinällä. Länkiä, rahkeita, rautaisia luokkiakin jo. Ja tietenkin hevosenkenkiä, monen kokoisia. Köyttäkin sai ostaa metritavarana. Kun meille ostettiin köyttä, niin me lapset saatiin se solmuinen vanha kiikkutarpeiksi heinäladon kattoon. Siihen laudanpalaistuimeksi, niin kiikku oli valmis, ja kovassa käytössä. Ei ne kummia leikkimahdollisuudetkaan olleet.
Tuli mieleeni kaikki oli pakattu kestäviin siisteihin pahvilaatikoihin, niillä oli kova kysyntä, aina oli lista seinällä kun laatikko tyhjeni, ottajia oli ja monessa talossa oli keksilaatikoita jossain nurkassa siellä oli kengät ja sukat ja tarvekaluja, kaapistoja ei ollut riittämiin, pienet tilat ja monta lasta, sai kaiken järjestykseen.
Jauhot varsinkin vehnäjauhot oli kangaspusseissa, ne pestiin ja valkaistiin ja äitini teki niistä lakanoita, hyvä oli nukkua. - sinisirkku-ek
*Kukkahame* kirjoitti:
Hyvinkin toki muistan, isälläni oli sellainen kyläkauppa.
Siellä oli ihan mitä vaan, silmäneulasta rautakankeen, tosin alku oli aika hepposta, mitä sattui saamaan.
Muistaakseni elintarvikkeista sokeri ja kahvi olivat viimeiset kuponki tavarat, on kyllä pari kuponkiarkkeja tallessa jossain, ne piti saksilla leikata ei ollut perforointia.
Oli ensimmäiset karkit kovia ja paperipäällysteisiä hedelmänmakuisia, kekseistä muistaisin Rex-keksit, sitten alkoi saamaan niitä kuuluisia Hangon keksejä, kaikki irtotavarana.
Puukolla leikattiin makkaraa ja joku emäntä pyysi 'siivuttamaan' kun kotona ei ollut kunnon veistä, sellaista se oli ja tyytyväisiä oltiin siihenkin vähään.
Isot perheet tilasi kauraryynejä säkeittäin, olin lähetti vein sen säkin jos asiakkaalla ei ollut polkupyörää, niitäkään ei monessa talossa ollut.
Silloin tehtiin flanellista alusvaatteet miehille ja naisille, teollisuus aloitti vasta vuosia sodan jälkeen tuotannon.
Joskus sisarusten kanssa muistellaan niitä aikoja ja erikoisia tapauksia, ja mitäs muuta kuin hauskoilta ne tuntuu.
Syksyllä ostettiin marjoja, koko vuoden ostettiin 'tuottajilta kananmunia ja kotonakirnuttua voita, se oli hyvin kysyttyä kirkonkylän keskustassa, jonne sitä sitten vietiin.
Toiset lapset oli kateita kun meillä oli joskus makkarasoppaa ja -kastiketta, ne oli tehty siitä kuivuneesta päästä ja se poistettiin joka aamu, sitä ei voinut asiakkaalle myydä oli 'pahan väristä' isän mielestä.
Tupakkakin tuli aikojen takaa myyntiin valmiina, osa kasvatti sitä kasvimaalla ja isolla hakula sitten hakkasivat, ja tekivät sanomalehden kulmaan sätkää.
Meillä ei saanut kaupassa sisällä polttaa, kun isällä oli jotain sotavikaa keuhkoissa.
Johan tätä tulikin, oli vaan niin kivaa muistella tuota aikaa.Muistuu minullakin mieleen muutamat kyläkaupat,joista ensimmäinen oli Kuhmoisten Pihlajakosken kyläkauppa. Lapsena en niinkään joutunut ostamaan mitään mummolassa ollessani, mutta kaupan näin 4 v. sitten käydessäni lapsuuden maisemissa, ja sama nostalginen muistojen tulva pani minut ostamaan keraamiset muki joissa luki Pihlajakoski:)
Tie Rantalaan tuntui tutummalta kuin kauppa n. 3 km. ja laivaranta kaupan lähellä, sekä Päijännelaiva kauniin valkoinen.
Jämsän Vaherissa asuin kesän enoni luona samassa rakennuksessa, jossa kyläkauppa oli toisessa päässä. Toki kävin siellä, näkihän siellä ihmisiä, samoin kuin kaupan pihalla, mutta ostokset hoiteli enoni vaimo ilmeisesti. Pientä serkkuani ulkoilutin ja autoin pienissä talousaskareissa sisällä.
Eniten on jäänyt mieleeni kyläkauppa Gotlannin Karlby'ssä, juuri ennen rälsbuss asemaa(sähköjuna) ihana vanha kauppa, missä löytyi mekkojakin riippumassa seinällä henkarissa, ja kangaskenkiä.
Toffe'oli herkkua joskus, kun oli saanut/ansainnut rahaa, ja Pommac:D
Lasipurkit karamelleineen rivissä ovat jääneet mieleeni myös, vaikka en muista muuta ostaneeni kuin harvoin toffekarkkeja.
Aseman vilkkaus herätti pientä mielenkiintoa pyöräillessäni siitä ohi, mutta kyllä silloikin maatilan elämä, eläimineen oli viihtyisin paikka.
Villi navettakissa muistuu nytkin mielee, kuinka se oppi luottamaan minuun ja tulemaan syliin.
Kauan sain istua viljamakasiinin portailla, ennenkuin se huomasi minun kaipaavan silittää sitä.
Muistoja tulvii niin, että on lopetettava:D kun kaupassa en paljon asioinut. Helsingissä kotikadulla kylläkin äidin asioilla.
Kauan vielä istuin kissa sylissäni, molemmat hiljaa onnellisina. - sinisirkku-ek
sinisirkku-ek kirjoitti:
Muistuu minullakin mieleen muutamat kyläkaupat,joista ensimmäinen oli Kuhmoisten Pihlajakosken kyläkauppa. Lapsena en niinkään joutunut ostamaan mitään mummolassa ollessani, mutta kaupan näin 4 v. sitten käydessäni lapsuuden maisemissa, ja sama nostalginen muistojen tulva pani minut ostamaan keraamiset muki joissa luki Pihlajakoski:)
Tie Rantalaan tuntui tutummalta kuin kauppa n. 3 km. ja laivaranta kaupan lähellä, sekä Päijännelaiva kauniin valkoinen.
Jämsän Vaherissa asuin kesän enoni luona samassa rakennuksessa, jossa kyläkauppa oli toisessa päässä. Toki kävin siellä, näkihän siellä ihmisiä, samoin kuin kaupan pihalla, mutta ostokset hoiteli enoni vaimo ilmeisesti. Pientä serkkuani ulkoilutin ja autoin pienissä talousaskareissa sisällä.
Eniten on jäänyt mieleeni kyläkauppa Gotlannin Karlby'ssä, juuri ennen rälsbuss asemaa(sähköjuna) ihana vanha kauppa, missä löytyi mekkojakin riippumassa seinällä henkarissa, ja kangaskenkiä.
Toffe'oli herkkua joskus, kun oli saanut/ansainnut rahaa, ja Pommac:D
Lasipurkit karamelleineen rivissä ovat jääneet mieleeni myös, vaikka en muista muuta ostaneeni kuin harvoin toffekarkkeja.
Aseman vilkkaus herätti pientä mielenkiintoa pyöräillessäni siitä ohi, mutta kyllä silloikin maatilan elämä, eläimineen oli viihtyisin paikka.
Villi navettakissa muistuu nytkin mielee, kuinka se oppi luottamaan minuun ja tulemaan syliin.
Kauan sain istua viljamakasiinin portailla, ennenkuin se huomasi minun kaipaavan silittää sitä.
Muistoja tulvii niin, että on lopetettava:D kun kaupassa en paljon asioinut. Helsingissä kotikadulla kylläkin äidin asioilla.
Kauan vielä istuin kissa sylissäni, molemmat hiljaa onnellisina.Johan on kursori heilahtanut innosta:D
- Meripoika!
sinisirkku-ek kirjoitti:
Johan on kursori heilahtanut innosta:D
oli Rosalassa sellane pikkupuoti. Hevosvaljaista kettinkiin löytyi kaikkea. Viehättäviä olivat nuo pikkupuodit.
- vai meripoika
Meripoika! kirjoitti:
oli Rosalassa sellane pikkupuoti. Hevosvaljaista kettinkiin löytyi kaikkea. Viehättäviä olivat nuo pikkupuodit.
mistä tänne sellanen yhtäkkiä ilmaantu DDDDDDDDDDDDDDD
- puntarissa
sinisirkku-ek kirjoitti:
Johan on kursori heilahtanut innosta:D
Koko lapsuuden aika tulvahtaa mieleeni, kun tätä lukee! Miten kaikessa, puutteessakin oltiin onnellisia. Osattiin nauttia pienistä asioista. Tekisi varmaan hyvää näille nykylapsillekkin, jotka tahtovat olla tyytymättömiä kaikkeen.
- Kaija P.
puntarissa kirjoitti:
Koko lapsuuden aika tulvahtaa mieleeni, kun tätä lukee! Miten kaikessa, puutteessakin oltiin onnellisia. Osattiin nauttia pienistä asioista. Tekisi varmaan hyvää näille nykylapsillekkin, jotka tahtovat olla tyytymättömiä kaikkeen.
Kävin rippikouluaikanani Iitissa Kolisevan kylällä sukulaisissa. Ja siellä käytiin tosi pienessä kyläkaupassa. Sitä piti pikkumökissä, jo vanhempi nainen. Kauppahuone oli ihan pieni kamari, melkein komero. Mutta sieltä sai kahvia, sokeria, keksejä, rinkeleitä, ja jotain karkkejakin. Käytiin siellä monta kertaa jotain hyvää hakemassa. Sisälle mentiin, ja sitten kauppias otti avaimen ja lähti kauppaan. Ei ollut jonoja, niin tehtiin omia hommia niin kauan kun asiakastuli. Kaupan takana oli suuri kallio, missä nuoret tapasivat, istuskeltiin vaan, ei ollut kaljaa, eikä tupakkaa kellään. Juteltiin, ja lähdettiin kotiin.
Minä olin Helsinkiläinen, mutta hyvin sovin siihen maalaisporukkaan Kaija P. kirjoitti:
Kävin rippikouluaikanani Iitissa Kolisevan kylällä sukulaisissa. Ja siellä käytiin tosi pienessä kyläkaupassa. Sitä piti pikkumökissä, jo vanhempi nainen. Kauppahuone oli ihan pieni kamari, melkein komero. Mutta sieltä sai kahvia, sokeria, keksejä, rinkeleitä, ja jotain karkkejakin. Käytiin siellä monta kertaa jotain hyvää hakemassa. Sisälle mentiin, ja sitten kauppias otti avaimen ja lähti kauppaan. Ei ollut jonoja, niin tehtiin omia hommia niin kauan kun asiakastuli. Kaupan takana oli suuri kallio, missä nuoret tapasivat, istuskeltiin vaan, ei ollut kaljaa, eikä tupakkaa kellään. Juteltiin, ja lähdettiin kotiin.
Minä olin Helsinkiläinen, mutta hyvin sovin siihen maalaisporukkaanKun ensimmäiset jäätelöt tuli meidän kylän kauppaan. Asiasta oli ilmoiteltu etukäteen, että melkein kaikki lapset, ja nuoret oli paikalla. Jäätelöt tuli linja-autossa , ja ne oli pakattu pahvilaatikkoon, jossa oli savuavaa keinojäätä. ( Siinä jo oli ihmettä kerrakseen)
Kaupassa oli metallinen laatikko, jossa oli hyvin raskas kansi. ja laatikon sisällä kiersi kehä, johon laitettiin hakattua luonnonjäätä, ja karkeata suolaa kantta myöten täyteen. Siinä virityksessä jäätelöt säilyivät muutaman päivän.
Jäätelöt oli pakattu pahvisiin pikareihin, ja mukaan sai tosi karkean puisen lusikan. Mutta voi miten se oli hyvää.
Kauppias taas ilmoitti koska seuraavaa jäätelöä tulee, että ei muuta kuin kotiin ja hankkimaan pennosia uuteen makunautintoon.- Lorena*
sinisirkku-ek kirjoitti:
Muistuu minullakin mieleen muutamat kyläkaupat,joista ensimmäinen oli Kuhmoisten Pihlajakosken kyläkauppa. Lapsena en niinkään joutunut ostamaan mitään mummolassa ollessani, mutta kaupan näin 4 v. sitten käydessäni lapsuuden maisemissa, ja sama nostalginen muistojen tulva pani minut ostamaan keraamiset muki joissa luki Pihlajakoski:)
Tie Rantalaan tuntui tutummalta kuin kauppa n. 3 km. ja laivaranta kaupan lähellä, sekä Päijännelaiva kauniin valkoinen.
Jämsän Vaherissa asuin kesän enoni luona samassa rakennuksessa, jossa kyläkauppa oli toisessa päässä. Toki kävin siellä, näkihän siellä ihmisiä, samoin kuin kaupan pihalla, mutta ostokset hoiteli enoni vaimo ilmeisesti. Pientä serkkuani ulkoilutin ja autoin pienissä talousaskareissa sisällä.
Eniten on jäänyt mieleeni kyläkauppa Gotlannin Karlby'ssä, juuri ennen rälsbuss asemaa(sähköjuna) ihana vanha kauppa, missä löytyi mekkojakin riippumassa seinällä henkarissa, ja kangaskenkiä.
Toffe'oli herkkua joskus, kun oli saanut/ansainnut rahaa, ja Pommac:D
Lasipurkit karamelleineen rivissä ovat jääneet mieleeni myös, vaikka en muista muuta ostaneeni kuin harvoin toffekarkkeja.
Aseman vilkkaus herätti pientä mielenkiintoa pyöräillessäni siitä ohi, mutta kyllä silloikin maatilan elämä, eläimineen oli viihtyisin paikka.
Villi navettakissa muistuu nytkin mielee, kuinka se oppi luottamaan minuun ja tulemaan syliin.
Kauan sain istua viljamakasiinin portailla, ennenkuin se huomasi minun kaipaavan silittää sitä.
Muistoja tulvii niin, että on lopetettava:D kun kaupassa en paljon asioinut. Helsingissä kotikadulla kylläkin äidin asioilla.
Kauan vielä istuin kissa sylissäni, molemmat hiljaa onnellisina.Ensiksi, meistähän taitaa sinisirkun kanssa tulla "melkein sukulaisia" sillä kotiseutupitäjääni kuuluu Vaheri ehkä Pihlajakoskikin vai kuuluuko se Kuhmoisiin? Kumpikin hyvin tuttuja paikkoja jotka mielessä aina välkkyvät paratiisin kaltaisina.
Voi miten hauskaa on lukea niistä entisajan sekatavarakaupoista. Kotini lähellä oli piikuruinen sekatavara kauppa jossa myytiin silmäneuloista traktoreihin saakka. asiakastila oli vain noin 4 x 4 m, hyvinhän ne asiakkaat siihen mahtuivat, jos ei sitten odotettiin pihalla vuoroa. Puuronkastikejauhe oli punasta jota me lapset joukolla imeskelimme, etusormi kastettiin suussa ja eikun pussiin ja nuolemaan. Pinimint pastillit tulivat senjälkeen ja olivat mustia pieniä kun hiiren papanat, seuraava makunautinto olikin Pax-pastillit.
Joululahjaksi sain puisen penaalin, samanlainen vetokantta myöten kun Marja-Liisa kertoi.Penaali oli käytössä koko kouluajan.
Ja ne alusvaatteet, flanelliset luukkuhousut sekä liivit, harmaat kumiset sukkanauhat, tietenkin pässinpökkimät kutittavat 2oikein kaks nurin käsinkudotut sukat. Niitä oli pidettävä kun ei muuta ollut. Laamapaita tuntui aivan ylellisyydeltä niin pehmeä ja valkoinen se oli. Vaatetus oli tällaista jokaisella.
Muistelen Koskenpäällä lähellä Jyväskylää oli muutama vuosi sitten vielä oikea vanhanajan kyläkauppa hyvin vanhalla omistajalla, hän toimi myyjänä loppuun saakka. Laskelma seurasi aina asiakkaan mukana kääreeseen kierretyssä paperissa ja käsin kirjoitettu ja laskettu. Tavara valikoima oli sanoin kuvaamattoman laaja.
Miehiä varten kasvatettiin kessua, joka myös kuivattiin ja hakattiin pölkkyyn kaiverretussa kolossa käyttövalmiiksi. Naisille Pellavaa, niiden kasvatus ja käsittely aivinalangoiksi onkin jo pitkä juttu. Olutta valmistettiin kotona, siirappia sokerijuurikkaista ja perunajauhoja perunoista. Elettiin pitkälti omavaraistaloutta maalaistaloissa joka minunkin koti oli. Kangasta kudottiin, ompelija ompeli vaatteita, pyykkäri kävi säännöllisesti ja pyykki huuhdottiin myös talvella lähijärven avannossa. Lisäväkeä huusholleissa tarvittiin, ei ollut nykyajan koneita ja vempaimia.
Aika mennyt ei koskaan enää palaa, olimme kiitollisia pienistäkin asioista ja se penaali oli suorastaan elämäni onnellisin joululahja. Hyvin siihen mahtui pyyhekumi, mustekynä terineen, lyijykynä, terotin ja muutama värikynä jos sattui olemaan. marja-liisa41 kirjoitti:
Kun ensimmäiset jäätelöt tuli meidän kylän kauppaan. Asiasta oli ilmoiteltu etukäteen, että melkein kaikki lapset, ja nuoret oli paikalla. Jäätelöt tuli linja-autossa , ja ne oli pakattu pahvilaatikkoon, jossa oli savuavaa keinojäätä. ( Siinä jo oli ihmettä kerrakseen)
Kaupassa oli metallinen laatikko, jossa oli hyvin raskas kansi. ja laatikon sisällä kiersi kehä, johon laitettiin hakattua luonnonjäätä, ja karkeata suolaa kantta myöten täyteen. Siinä virityksessä jäätelöt säilyivät muutaman päivän.
Jäätelöt oli pakattu pahvisiin pikareihin, ja mukaan sai tosi karkean puisen lusikan. Mutta voi miten se oli hyvää.
Kauppias taas ilmoitti koska seuraavaa jäätelöä tulee, että ei muuta kuin kotiin ja hankkimaan pennosia uuteen makunautintoon.siält sai mitä vaa. Muun pistetti ain asiall ja karasinki siäll uskoste,ko kaik vanha tätise pyysivä. Sikuri sai semsis sinisis pötköis,nualeskeli sitä mennessän ja sai fliiteihin koton,ko se ei kuulemma ollu mukuloit varte. Sit tul ensmäissi villalankakeriiki pässin pökkimä omatekose lankan tilall,sai osta villajakkulanka ja väänsinki sitt semmose ainakki kymmene numero liia suure ittellen. Se ei oikke ikinäs ollu sopivaist kokko ja ko oma mukulan ol piäni,nii mää riisti se ja kudosin koko laumall sukki.
- s.s-ek
FlikklapsRaumalt kirjoitti:
siält sai mitä vaa. Muun pistetti ain asiall ja karasinki siäll uskoste,ko kaik vanha tätise pyysivä. Sikuri sai semsis sinisis pötköis,nualeskeli sitä mennessän ja sai fliiteihin koton,ko se ei kuulemma ollu mukuloit varte. Sit tul ensmäissi villalankakeriiki pässin pökkimä omatekose lankan tilall,sai osta villajakkulanka ja väänsinki sitt semmose ainakki kymmene numero liia suure ittellen. Se ei oikke ikinäs ollu sopivaist kokko ja ko oma mukulan ol piäni,nii mää riisti se ja kudosin koko laumall sukki.
Olihan hauska tarina:D Että voi kuvitella innoissaan kun kutosit sitä nuttua! Hyvin hyödynsit lankasi sentään.Toi vauhti on verraton!
Terveisin sinisirkku - sinisirkku-ek
Lorena* kirjoitti:
Ensiksi, meistähän taitaa sinisirkun kanssa tulla "melkein sukulaisia" sillä kotiseutupitäjääni kuuluu Vaheri ehkä Pihlajakoskikin vai kuuluuko se Kuhmoisiin? Kumpikin hyvin tuttuja paikkoja jotka mielessä aina välkkyvät paratiisin kaltaisina.
Voi miten hauskaa on lukea niistä entisajan sekatavarakaupoista. Kotini lähellä oli piikuruinen sekatavara kauppa jossa myytiin silmäneuloista traktoreihin saakka. asiakastila oli vain noin 4 x 4 m, hyvinhän ne asiakkaat siihen mahtuivat, jos ei sitten odotettiin pihalla vuoroa. Puuronkastikejauhe oli punasta jota me lapset joukolla imeskelimme, etusormi kastettiin suussa ja eikun pussiin ja nuolemaan. Pinimint pastillit tulivat senjälkeen ja olivat mustia pieniä kun hiiren papanat, seuraava makunautinto olikin Pax-pastillit.
Joululahjaksi sain puisen penaalin, samanlainen vetokantta myöten kun Marja-Liisa kertoi.Penaali oli käytössä koko kouluajan.
Ja ne alusvaatteet, flanelliset luukkuhousut sekä liivit, harmaat kumiset sukkanauhat, tietenkin pässinpökkimät kutittavat 2oikein kaks nurin käsinkudotut sukat. Niitä oli pidettävä kun ei muuta ollut. Laamapaita tuntui aivan ylellisyydeltä niin pehmeä ja valkoinen se oli. Vaatetus oli tällaista jokaisella.
Muistelen Koskenpäällä lähellä Jyväskylää oli muutama vuosi sitten vielä oikea vanhanajan kyläkauppa hyvin vanhalla omistajalla, hän toimi myyjänä loppuun saakka. Laskelma seurasi aina asiakkaan mukana kääreeseen kierretyssä paperissa ja käsin kirjoitettu ja laskettu. Tavara valikoima oli sanoin kuvaamattoman laaja.
Miehiä varten kasvatettiin kessua, joka myös kuivattiin ja hakattiin pölkkyyn kaiverretussa kolossa käyttövalmiiksi. Naisille Pellavaa, niiden kasvatus ja käsittely aivinalangoiksi onkin jo pitkä juttu. Olutta valmistettiin kotona, siirappia sokerijuurikkaista ja perunajauhoja perunoista. Elettiin pitkälti omavaraistaloutta maalaistaloissa joka minunkin koti oli. Kangasta kudottiin, ompelija ompeli vaatteita, pyykkäri kävi säännöllisesti ja pyykki huuhdottiin myös talvella lähijärven avannossa. Lisäväkeä huusholleissa tarvittiin, ei ollut nykyajan koneita ja vempaimia.
Aika mennyt ei koskaan enää palaa, olimme kiitollisia pienistäkin asioista ja se penaali oli suorastaan elämäni onnellisin joululahja. Hyvin siihen mahtui pyyhekumi, mustekynä terineen, lyijykynä, terotin ja muutama värikynä jos sattui olemaan.Hei Lorena*
Pihlajakoski kuuluu Kuhmoisten kirkonkylään. Mummolani oli Pihlajajärven rannalla, joka ulottuu Harjunsalmen luona 4-tiehen. Rakkaita maisemia minullekin, joskin Harjunsalmen osa on vain läpikulkumatkalla Rukalle ja Pintamolle tutumpi.
Sitävastoin Kuhmoisten kk. Papinsaari on Mummon ja Papan hautapaikkana jonkinverran tuttu, niin kaunis sillalla yhdistettu mantereeseen. Siellä on monia sukulaisia, joita nyt en kaikkia muuta kuin nimeltä ole kuullut.
Vaherin kylässä oli Pappani sisko talon emäntänä, eno oli Ruolahdessa, jossa se kyläkauppa oli. Vaherissa en käynyt koskaan kaupassa, sinne mentiin hevoskärryillä, ainakin 5 km sinne oli.
Hiihdin matkan kyllä kouluun, ollessani kevättalven siellä 8-9 vuotisena ummikkona:D
Niin monessa paikassa tuli oltua, niinä levottomina aikoina, että meinas mennä seeeekaisin:D sinisirkku-ek kirjoitti:
Hei Lorena*
Pihlajakoski kuuluu Kuhmoisten kirkonkylään. Mummolani oli Pihlajajärven rannalla, joka ulottuu Harjunsalmen luona 4-tiehen. Rakkaita maisemia minullekin, joskin Harjunsalmen osa on vain läpikulkumatkalla Rukalle ja Pintamolle tutumpi.
Sitävastoin Kuhmoisten kk. Papinsaari on Mummon ja Papan hautapaikkana jonkinverran tuttu, niin kaunis sillalla yhdistettu mantereeseen. Siellä on monia sukulaisia, joita nyt en kaikkia muuta kuin nimeltä ole kuullut.
Vaherin kylässä oli Pappani sisko talon emäntänä, eno oli Ruolahdessa, jossa se kyläkauppa oli. Vaherissa en käynyt koskaan kaupassa, sinne mentiin hevoskärryillä, ainakin 5 km sinne oli.
Hiihdin matkan kyllä kouluun, ollessani kevättalven siellä 8-9 vuotisena ummikkona:D
Niin monessa paikassa tuli oltua, niinä levottomina aikoina, että meinas mennä seeeekaisin:DSyntymäkylässäni oli kolme kauppaa, ensin oli yksi osuuliike ja kaksi kyläkauppaa, myöhemmin toinen kyläkauppa muuttui osuuskaupaksi.
Sota-ajan kaupoiksi kauppoja oli tarpeeksi, maalaiskylä kun oli, varmaan ihan liiankin monta.
Sota.aikana ja vielä vuosia jälkeenkin ruokatavarat olivat kortilla kahvi ehkä kauemmin vasta olympialaisiksi vapautui 1952.
Mielihän siellä kaupoissa teki käydä, mutta hyvä oli kun sai sen mitä perheessä tarvittiin.
Tikkunekut oli valmistettu siirapista, voipaperi ruutti jossa oli siirapilla maustettu kova nekku tikulla. joskus voi saada lakua.
Sodan jälkeen kaupat ottivat vastaan paperia ja rautaromua siitä sitten sai jonkun markan ja
voi ostaa mitä oli hyvää saatavilla.
Tuo lappujen palautus oli osuusliikeen hommia, mutta ne rahat mitä siitä tuli meni leivän ostoon.
Olin isosta perheestä se pahnanpohjimmainen, vanhemmat veljet olivat sodassa ja me nuorimmat kotona. Ekan penaalin ja puukon sain vanhimmalta veljeltä, oli tehnyt rintamalla ollessaan, puukko on vielä minulla muistona veljestäni.
Yksi muisto vielä sota-ajasta, Helsingin liikennelaitos ajoi vuoron kotikylään lauantaina ja sunnuntaina takaisin,kävivät hamstrausreissulla maalaiskylässä 36km sivu.
Nyt nämä kyläkaupat ovat pois kylästä, ei ole yhtään kauppaa jäljellä.
Asun Suomen väkiluvultaan suurimmassa maalaiskunnassa samassa, jossa olen syntynyt.
Terv: Late- *Kukkahame*
LateVaan kirjoitti:
Syntymäkylässäni oli kolme kauppaa, ensin oli yksi osuuliike ja kaksi kyläkauppaa, myöhemmin toinen kyläkauppa muuttui osuuskaupaksi.
Sota-ajan kaupoiksi kauppoja oli tarpeeksi, maalaiskylä kun oli, varmaan ihan liiankin monta.
Sota.aikana ja vielä vuosia jälkeenkin ruokatavarat olivat kortilla kahvi ehkä kauemmin vasta olympialaisiksi vapautui 1952.
Mielihän siellä kaupoissa teki käydä, mutta hyvä oli kun sai sen mitä perheessä tarvittiin.
Tikkunekut oli valmistettu siirapista, voipaperi ruutti jossa oli siirapilla maustettu kova nekku tikulla. joskus voi saada lakua.
Sodan jälkeen kaupat ottivat vastaan paperia ja rautaromua siitä sitten sai jonkun markan ja
voi ostaa mitä oli hyvää saatavilla.
Tuo lappujen palautus oli osuusliikeen hommia, mutta ne rahat mitä siitä tuli meni leivän ostoon.
Olin isosta perheestä se pahnanpohjimmainen, vanhemmat veljet olivat sodassa ja me nuorimmat kotona. Ekan penaalin ja puukon sain vanhimmalta veljeltä, oli tehnyt rintamalla ollessaan, puukko on vielä minulla muistona veljestäni.
Yksi muisto vielä sota-ajasta, Helsingin liikennelaitos ajoi vuoron kotikylään lauantaina ja sunnuntaina takaisin,kävivät hamstrausreissulla maalaiskylässä 36km sivu.
Nyt nämä kyläkaupat ovat pois kylästä, ei ole yhtään kauppaa jäljellä.
Asun Suomen väkiluvultaan suurimmassa maalaiskunnassa samassa, jossa olen syntynyt.
Terv: LateKyllä se asukasluvultaan onkin Suomen suurin, mutta pinta-alaltaan menee Inari ohi.
Asumme samoilla veljesten tanhuvilla, hyvä paikka asua kaupunkimaisessa ympäristössä. - 17+8
*Kukkahame* kirjoitti:
Kyllä se asukasluvultaan onkin Suomen suurin, mutta pinta-alaltaan menee Inari ohi.
Asumme samoilla veljesten tanhuvilla, hyvä paikka asua kaupunkimaisessa ympäristössä.On ollut lukea tätä ketjua, teidän kaikkien tarinoita, kiitos myös aloittajalle!
- Vitsiksi meni
17+8 kirjoitti:
On ollut lukea tätä ketjua, teidän kaikkien tarinoita, kiitos myös aloittajalle!
Kylälle tuli uusi pienen osuuskaupan hoitaja, sellanen nuorehko mies perheineen.
Oikea vääräleuka joka vitsaili isännille sen ajan vitsejä. Isännille näytteli tarvikkeita, osta tästä emännälle uudet riemukaaren verhot. No ne asiat olivat uusia myymälänhoitajalle vastanaineena. Isäntä vastaamaan, sinulle se on riemukaari vielä meikäläiselle bajatso tuleeko satoa vai ei. - 111127
Vitsiksi meni kirjoitti:
Kylälle tuli uusi pienen osuuskaupan hoitaja, sellanen nuorehko mies perheineen.
Oikea vääräleuka joka vitsaili isännille sen ajan vitsejä. Isännille näytteli tarvikkeita, osta tästä emännälle uudet riemukaaren verhot. No ne asiat olivat uusia myymälänhoitajalle vastanaineena. Isäntä vastaamaan, sinulle se on riemukaari vielä meikäläiselle bajatso tuleeko satoa vai ei.jonninjoutavinta mitä olla voikaan.
- Sekaan mahtuu
111127 kirjoitti:
jonninjoutavinta mitä olla voikaan.
Annetaan vaan vitsien mennä, ja jatkakaa entiseen malliin
- sinisirkku-
Sekaan mahtuu kirjoitti:
Annetaan vaan vitsien mennä, ja jatkakaa entiseen malliin
Sellaista kauppaa saisi varmaan hakea kuin neulaa heinäsuovasta, josta löytyisi , sekä hevoskengän nauloja, että määrluja, ja hellamustaa!
Sellaisen naulan kun iski hirsiseinään jo se naula piti. Kiva hieman neliömäinen *tappikin* siihen jäi:D Varmaan on tallella vieläkin.
Ne määrlut, sitä sanaa en meinnut tajuta, sellainen kaareva kakspiikkinen, jolla kiinnitetään piikkilanka,tai sähköpaimenen lanka.
Täytyyhän niilläkin olla suomenkielinen nimi, mene nyt rautakauppaan ja kysy määrluja:D Kyllä siinä myyjämiehellä olis nauramista ja kysymistä edelleen.
Vaan selviää ne asiat puhumalla, mutta niin on kaupat kuin tarvejututkin muuttuneet nykyaikana.
Fiskars, vai Billnäs'issäköhän-- Karjalohjaa kuitenkin, on ne ihanat varastot, mistä voi hankkia kaikkea vanhaa tavaraa, kaakeliuunin luukuista erikoisiin ikkunoihin, ja oviin.
Aarreaittoja, joista löytää moni rakentaja ja harrastajakin tarvitsemaansa!
Koko miljö' on vanhaa ruukin aluetta rakennuksineen ja kahviloineen.
Joki keskellä rauhallisena lipumassa, kerrassaan hieno kohde nykyihmiselle nähdä. Antskog on siinä aika lähellä, jossa kälyni syntymäkoti on vieläkin.
Paljon osaavaa työväkeä saapui Euroopasta, panemaan alulle Ruukin toimintaa,
ja saattaapa hiusten tumman värin perusteella olettaa, heidän jälkipolviaan siellä vieläkin elelevän. Lieneekö olleet Baskeja tai Portugalilaisia, joitakin tarinoita olen kuunnellut :) heippa taas... Hyvin pärjättiin kirjoitti:
Ruisjauhot, kauraryynit ym. kauppias lapioi koussikalla ruskeisiin kauppapusseihin. Meidän kylälle tuli lihaa ja makkaraa kerran viikossa, silloin sai kun oli etukäteen tilaus annettu. Kauppias otti autosta tilatut määrät. Kun ei mitään kylmälaitteita ollut olemassakaan. Talvella saatiin jääsilakoita, kun pysyivät kylmässä varastossa jäässä.
Tuosta hevosenkengästä kun sinisirkku mainitsi, tuli mieleen 60-luku. Silloin oli muodissa hevosenkengän heitto. Minäkin olin tosi hyvä, niinpä päätin, kun vaimon sukulainen kirjailija Lahtinen, jolla oli kaikkea, täytti 50 v, ostaa lahjaksi 5 hevosenkenkää. Tosiaan kiersin koko pitäjän vanhat kaupat. Lopulta eräässä kaupassa löytyikin kenkiä, sanoin tarvitsevani viisi viiden numeron kenkää, kauppias ihmetteli miten niin viisi, no minä selostin.
Kun ne oli ostettu ajattelin, että pitää kaivertaa jotakin, niinpä menin paikalliseen kultasepänliikkeeseen ja kysyin kaiverratteko sellaiseen tavaraan, jota ei ole ostettu täältä. Kultaseppä mietti pitkään ja sanoi, että oikeastaan pitäisi ostaa, johon minä onko teillä myytävänä hevosenkenkiä. Eipä ollut ja kultaseppä lupautui kaivertamaan joka kenkään R L 50v, vieläpä ilmaiseksi.
Terv: Late- vähän pieleen meni
sinisirkku- kirjoitti:
Sellaista kauppaa saisi varmaan hakea kuin neulaa heinäsuovasta, josta löytyisi , sekä hevoskengän nauloja, että määrluja, ja hellamustaa!
Sellaisen naulan kun iski hirsiseinään jo se naula piti. Kiva hieman neliömäinen *tappikin* siihen jäi:D Varmaan on tallella vieläkin.
Ne määrlut, sitä sanaa en meinnut tajuta, sellainen kaareva kakspiikkinen, jolla kiinnitetään piikkilanka,tai sähköpaimenen lanka.
Täytyyhän niilläkin olla suomenkielinen nimi, mene nyt rautakauppaan ja kysy määrluja:D Kyllä siinä myyjämiehellä olis nauramista ja kysymistä edelleen.
Vaan selviää ne asiat puhumalla, mutta niin on kaupat kuin tarvejututkin muuttuneet nykyaikana.
Fiskars, vai Billnäs'issäköhän-- Karjalohjaa kuitenkin, on ne ihanat varastot, mistä voi hankkia kaikkea vanhaa tavaraa, kaakeliuunin luukuista erikoisiin ikkunoihin, ja oviin.
Aarreaittoja, joista löytää moni rakentaja ja harrastajakin tarvitsemaansa!
Koko miljö' on vanhaa ruukin aluetta rakennuksineen ja kahviloineen.
Joki keskellä rauhallisena lipumassa, kerrassaan hieno kohde nykyihmiselle nähdä. Antskog on siinä aika lähellä, jossa kälyni syntymäkoti on vieläkin.
Paljon osaavaa työväkeä saapui Euroopasta, panemaan alulle Ruukin toimintaa,
ja saattaapa hiusten tumman värin perusteella olettaa, heidän jälkipolviaan siellä vieläkin elelevän. Lieneekö olleet Baskeja tai Portugalilaisia, joitakin tarinoita olen kuunnellut :) heippa taas...Billnäs ja Fiskars kuuluivat Pohjan kuntaan, Pohja kuuluu taas nykyisin Raaseporiin.
- sinisirkku-
vähän pieleen meni kirjoitti:
Billnäs ja Fiskars kuuluivat Pohjan kuntaan, Pohja kuuluu taas nykyisin Raaseporiin.
Kiitos, tuo olikin hyvä oikaisu, Raasepori kun on ollutkin meidän oloissamme
suurin ruukkipaikkakunta.
Ajatella, jo 1641 tuo perustettiin, ja oli toiminnassa eri omistajilla vuoteen 1920. Parhaimmillaan työllisti yli 1000 ihmistä, viennin sijoittuessa valtaosin Tallinnaan ja Tukholmaan sekä Venäjälle.
Historiallinen katsaus ennen alkavaa teollistumista:D
Fiskarsin hyvät tuotteet kirveistä tarvekaluihin jatkavat nyt maailmallakin!
Kiinalaiset niitä on juonisti matkineet oranssilla värillä, mutta heikoiksi jääneet, saksetkin! - sinisirkku-
LateVaan kirjoitti:
Tuosta hevosenkengästä kun sinisirkku mainitsi, tuli mieleen 60-luku. Silloin oli muodissa hevosenkengän heitto. Minäkin olin tosi hyvä, niinpä päätin, kun vaimon sukulainen kirjailija Lahtinen, jolla oli kaikkea, täytti 50 v, ostaa lahjaksi 5 hevosenkenkää. Tosiaan kiersin koko pitäjän vanhat kaupat. Lopulta eräässä kaupassa löytyikin kenkiä, sanoin tarvitsevani viisi viiden numeron kenkää, kauppias ihmetteli miten niin viisi, no minä selostin.
Kun ne oli ostettu ajattelin, että pitää kaivertaa jotakin, niinpä menin paikalliseen kultasepänliikkeeseen ja kysyin kaiverratteko sellaiseen tavaraan, jota ei ole ostettu täältä. Kultaseppä mietti pitkään ja sanoi, että oikeastaan pitäisi ostaa, johon minä onko teillä myytävänä hevosenkenkiä. Eipä ollut ja kultaseppä lupautui kaivertamaan joka kenkään R L 50v, vieläpä ilmaiseksi.
Terv: LateHarvallapa sellaiset kengät onkaan!
- meren helmassa
Meripoika! kirjoitti:
oli Rosalassa sellane pikkupuoti. Hevosvaljaista kettinkiin löytyi kaikkea. Viehättäviä olivat nuo pikkupuodit.
Tuo Rosalan saari näkyy olevan Saaristomerellä lähellä Bengtskärin komeaa majakkaa.
Joku Viikinki Centra on nähtävänä siellä Rosalassa:D On meijän maassa paljon historiallisia paikkoja tutkittavina!
* Sun nimes rannalla siel'
-se onko säilynyt viel' *
Voi, Johan Vegelius, Kumlinge saaren köyhä pappi, monine lapsineen, joka kaiversi J.V. alkukirjaimensa graniittikallioon Johanskär'issä. Kirjakin on hänestä, Kumlingeprästen, olisko ollut Margit Söderholmin kirjoittama.
Luin kirjan kovin nuorena, en paljon siitä muista, uidessani ja viettäessäni kesiäni lasten kanssa Johanskär'issä.
Kalasti ahvenia vapaa-aikanaan perheelleen ruuaksi, kalastaja kertoi vieläkin siellä olevan
nimenä abborregrund,-- ahvenpaikka. marja-liisa41 kirjoitti:
Meillä oli osuuskaupalle viiden kilometrin matka. Enimmäkseen jalan tai polkupyörällä siellä käytiin. Pyöriä ei kyllä ollut kuin se yksi, ja jos se sattui olemaan isän käytössä, niin sitten vain toista toisen eteen. Kaupassa oli yksi vitriinitiski, jossa oli vedettävät laatikot, ja lasi päällä, joten asiakkaat pääsivät ihailemaan pikkutavaroita lasin läpi. Syksyllä siihen ilmaantui kauniita kynäpenaleita. Ne oli puisia, ja niissä oli se auki vedettävä kansi. Muistan miten heti ihastuin siihen, ja aloin heti pennosiani säästämään, että saisin sen ihanuuden. Ja sitten minulle tulikin tilaisuus, kun sama kauppa alkoi ostaa käpyjä. Läksin heti käpymetsään, ja pian jo kävelin kaupalle reppu selässä ja kassit kädessä. Sain niistä rahaa niin paljon, että ostin sen penalin, kamman, ja vähän jotain karkkejakin. Ja muistan ikäni, miten askeleeni oli kevyt, kun kävelin kotia kohti. Välillä piti aina seisahtua, ja ihailla sitä penalia. Siinä kannessa oli tie, ja siinä kävelemässä tyttö, ja poika, ja ihan ylinnä paistoi aurinko. Pinta oli lakattu kauniiksi ja kiiltäväksi. Ja voi miten iloinen, ja onnellinen minä olin.
Eipä taitaisi enää nykyajan lapsille olla suurikaan ilonaihe!No ainakin oma kauppa lie ollut jokakylässä? Asuttiin niin korvessa, että eka polkupyörä tais tulla veljen ostamana siinä v.1950 paikkeilla.
Vanhat hevostiet olivat kivisiä. Kyllä kai sitä piti työntää ainakin yli kilometrin ennenkuin ajamaan pääsi. 'Kaapuntiin' oli matkaa 35 km; veli ajoi siellä 'polokupyörällä' useinkin.
Kauppaan oli ehkä 2.5 km lyhimmillään. Sitten tuli pääkylälle Osuuskaupan lisäksi yksityinen kauppiasyrittäjä.
Muistan kun niillä olemattomilla viikkorahoilla ostettiin pieni pala lenkkimakkaraa. Hyvää olevinaan. Maalaistalossa syksyn tullen ympärivuotisen kalan lisäksi saatiin paljon nauttia riistaruuista.
Nyt kun rötökset ovat jo vanhentuneet, osa riistasaaliista oli kielletyllä loukkupyynnillä saatuja.- Se oli silloin.
Meripoika! kirjoitti:
oli Rosalassa sellane pikkupuoti. Hevosvaljaista kettinkiin löytyi kaikkea. Viehättäviä olivat nuo pikkupuodit.
-Meripoika-
70-luvulla minäkin kävin tuossa pikku-kaupassa.
Olin kalastamassa Örön saarella. Kuului silloin
Hangon rannikkopatteristoon. Oli mahtava ka-
lapaikka. - Kyyneleetsilmissä
marja-liisa41 kirjoitti:
Meillä oli osuuskaupalle viiden kilometrin matka. Enimmäkseen jalan tai polkupyörällä siellä käytiin. Pyöriä ei kyllä ollut kuin se yksi, ja jos se sattui olemaan isän käytössä, niin sitten vain toista toisen eteen. Kaupassa oli yksi vitriinitiski, jossa oli vedettävät laatikot, ja lasi päällä, joten asiakkaat pääsivät ihailemaan pikkutavaroita lasin läpi. Syksyllä siihen ilmaantui kauniita kynäpenaleita. Ne oli puisia, ja niissä oli se auki vedettävä kansi. Muistan miten heti ihastuin siihen, ja aloin heti pennosiani säästämään, että saisin sen ihanuuden. Ja sitten minulle tulikin tilaisuus, kun sama kauppa alkoi ostaa käpyjä. Läksin heti käpymetsään, ja pian jo kävelin kaupalle reppu selässä ja kassit kädessä. Sain niistä rahaa niin paljon, että ostin sen penalin, kamman, ja vähän jotain karkkejakin. Ja muistan ikäni, miten askeleeni oli kevyt, kun kävelin kotia kohti. Välillä piti aina seisahtua, ja ihailla sitä penalia. Siinä kannessa oli tie, ja siinä kävelemässä tyttö, ja poika, ja ihan ylinnä paistoi aurinko. Pinta oli lakattu kauniiksi ja kiiltäväksi. Ja voi miten iloinen, ja onnellinen minä olin.
Eipä taitaisi enää nykyajan lapsille olla suurikaan ilonaihe!Ihania olleet ajat. Itse olen syntynyt 1977. Lapsuus meni lautapelien parissa. Afrikan tähti päällimmäisenä mielessä. Ei ollut kännykkää eikä nettiä. Oli se huoletonta aikaa...
- Elli Langenskiöld
Niissä oli myytävänä sokeritoppia, polkupyörän renkaita, siirappia, puolukoita, pumpernikkeleitä, makaroonia, jauhoja, näkkäriä ja ottivat vastaan kerääjiltä lumppuja ulkovarastoon. Kauppa varmasti kannatti.
- Tunnelmaa oli
Valkoisia vehnäjauhosäkkejä kerättiin ja hyödynnettiin kotikäsitöissä. Meitä nuorempia nauratti kovasti mummun valkoinen yöpaita, jonka helmassa sininen teksti; Vaasan Höyrymylly.
- Pär Pillhard
Tunnelmaa oli kirjoitti:
Valkoisia vehnäjauhosäkkejä kerättiin ja hyödynnettiin kotikäsitöissä. Meitä nuorempia nauratti kovasti mummun valkoinen yöpaita, jonka helmassa sininen teksti; Vaasan Höyrymylly.
...etupuolella Extra Prima ja takapuolella Granular.
- automaattinenvastaaj
Pär Pillhard kirjoitti:
...etupuolella Extra Prima ja takapuolella Granular.
Hevosenkengät ovat palanneet kauppojen hyllyille.
Hevostilat ovat hyvin tavallinen näky aivan pääkaupunkiseudulla, suuria ratsastustalleja kaikkialla. - Päärlyt
Pär Pillhard kirjoitti:
...etupuolella Extra Prima ja takapuolella Granular.
........etutaskun kohdalla kullatuin kirjaimin mustalla kankaalla,"Vanhat antiikin riipukset" käyttöön jos pelaa?
- sinisirkku-
automaattinenvastaaj kirjoitti:
Hevosenkengät ovat palanneet kauppojen hyllyille.
Hevostilat ovat hyvin tavallinen näky aivan pääkaupunkiseudulla, suuria ratsastustalleja kaikkialla.Hei! Vieläköhän ne on käsin taottuja, ainakin ne näytti siltä! Kyllä on paksu sarveikavio hevosella, vaikka niitä ei loppuun asti naputeltukaan, vaan taivutettin loput rautakenkään. Mies hevosen kavio jalkojen välissä kumarassa, ja hevonen suostuu!
Ne kun jodutaan putsaamaan ja vuolemaankin sopivan korkuisiksi. Lastut vaan lenteli kun Bertel reippaasti vuoli. Kössin tuoksukin vielä muistuu mieleen. Ihana punaruskea liinakkoharja:D, ja komeat häntäjouhet, nyyhk...ystäväni, samettiturpani, kaunisilmäni.
- Hannu-poika
Puuronkastikejauhe oli jatkosedan aikana ehkä ainoita herkkuja sen ajan lapsille. Minulla pienen kyläkaupan pojalle Pohjois-Karjalan perukoilla. Sain sitä omasta kaupasta. Sininen paperipussi, jonka sisällä oli puhertavaa makeaa jauhetta. Se pussi oli minulla usein puseron vasemmassa rintataskussa. Siitä sitten suussa kosteuteulla sormella vähän kerrallaan maisteltiin. Miltähän se nyt maistuisi.
Toinen herkku oli sitten lyseoaikana 1946 syksyllä saatu amerikanpaketti. Me, ainoastaan toisluokkalaiset Joensuun Lyseon oppilaat saimme sellaisen. Poika , jonka paketissa oli hammastahnaa, nousi suureen suosioon luokkatovereittensa joukossa. Oli jono kavereta makumassa: Anna vaikka ihan pikkusen sitä minullekin. Eikä sillä hampaita pesty, herkuteltiin maiskutellen. Eikä näitä asioita ikävinä muistele. Kerrassaan hienoja muistoja tämän ajan kylläisuuden keskelle.Se puuronkastikejauhe oli suurinta herkkua.Sitä minäkin köyhä maalaistalon kasvattitytär pystyin ostamaan,kun muutaman pennin se maksoi ja koulumatkalla jota noin kuutisen kilometria talviaikaan rättitöppösillä viuhdoin,sain makuelämyksen joka vieläkin tuntuu kielenpäällä.
En yleensä ole vanhojenviestien esiintuonnin kannalla,nehän me jokainen voimme lukea arkistosta,mutta tälle esiintuojalle annan siunaukseni ama- vertti matinpoika
rituliini_38 kirjoitti:
Se puuronkastikejauhe oli suurinta herkkua.Sitä minäkin köyhä maalaistalon kasvattitytär pystyin ostamaan,kun muutaman pennin se maksoi ja koulumatkalla jota noin kuutisen kilometria talviaikaan rättitöppösillä viuhdoin,sain makuelämyksen joka vieläkin tuntuu kielenpäällä.
En yleensä ole vanhojenviestien esiintuonnin kannalla,nehän me jokainen voimme lukea arkistosta,mutta tälle esiintuojalle annan siunaukseni amaKyllä kyläkauppoja vielä siellä täällä on tänäkin päivänä, ikääntynyt, autoton asiakaskunta niitä käyttääkin.
Kuitenkaan sellaisia wanhoja maalaiskyläkauppoja tuskin enää on, koska aika on niin muuttut. Niistä saattoi vaada valjaitakin hevosille.
Hieno persoonallinen tuoksunsakin niissä oli. Nykyajan hienot ihmiset nyrpistäisivät niille nokkajaan.
- Kiharatukka!
Meilläkin kylän posti tuli kyläkauppaan.
Yks isäntä hevosella rahtas.
Kun matka oli pitkä, jäi joskus suuas.
taan kait kiinni, ja jouduttiin oottamaan
myöhään iltaan.
Silloin pääsin tutustumaan eka kertaa
naispuolisen anatomiaan. Ihan läheltä
ja sormen kanssa. Oli vähä pelottava
se anatomi, mutta hyvin siinä kävi. Hei! Minä en noista kyläkaupoista oikein tiedä mitään,mutta Vaasankadulla Stadissa, oli Siirtomaatavarakauppa,ihan tuollaisella nimellä.. Siellä myytiin kaikenlaista,sekalaista tavaraa..Töngimme aina roskista,kun sieltä vietiin roskia laatikkoon.. Löytyi jotain vähän mädäntyneitä omenoita ja appelsiinia.. Varmaan ensimmäinen,maistamani banaani,oli sieltä roskiksestä löydetty.. Joskus autokuskit,jotka vei sinne tavaraa,antoivat meille,rikkoutuneita irtokarkkeja,olivat reiluja..Jos oli rahaa,niin ostimme Marja-Lisan puuronkastiketta ja nuolimme sitä siitä pussista..Muistaako joku sen.. En ole varma nimestä..Oli kuva tytöstä,jolla oli lautanen edessä ja siinä jotain punasta,puuron päällä. Myytiin myös kuivattuja vihanneksia..niitäkin ostimme,jos oli rahaa.. Sellaista tuli mieleen..t.Irkku
Meillä oli kyläkauppoja 3 kappaletta oli yksityinen ja kaksi osuukauppaa SOK lainen Kivi ja osusliike Elanto 117 oli kaupan numero, se oli lähin 100mm. Nykyisin vaikka asukkaita on paljon enemmän ei kylässä ole yhtään kauppaa. Elannossa tuli eniten käytyä, sota-aikana elintarvikkeet olivat kortilla. Jokaisella oli omat kuponkit lihat, maidot, voit, jauhot, makkarat,kahvia ei saanut, sekin oli kortilla kun sitä ulkomailta alkoi saamaan se oli myös viimeinen tarvike joka oli kortilla. Varmaan muitakin tuotteita oli kortilla.Eihän niitä oikeita karamellejä saanut nekin olivat korvikkeita, oli ainakin sellaista Rana merkkistä porkkanamössöä joka maistui makealta. Eihän sinne kauppaan paljon asiaa lapsilla ollut, eihän tuota omaa rahaa juuri koskaan ollut. Olihan siellä kaksi pankkia ja postikonttori. nyt ei niitäkään.
- nostaligista
Kuulin ennen joulua tuosta Jalavan kaupasta. Toiveeni on, että matka suuntautusi ensi kesänä Taivalkosken suuntaan ja pääsisi käymään ko kaupassa. Noita vanhan ajan kauppoja on varmaan muutamia eri puolella suomea, kun vaan tietäisi.
http://www.jalavankauppa.net/ - illalla.
Itselläni ei ikävä kyllä, suuren kaupungin tyttösenä, ole mitään muistikuvia kyläkaupoista.
Taivalkoskelle olen joskus ihan asiaa tehden aikonut lähteä.
Vielä on jäänyt lähtemättä.
Asiaa sivuten laitan linkin ainakin maankuulusta Taimi Perkiönmäestä, ja hänen kaupastaan, perustettu 1950.
Kauppa on tunnettu siitä, että sen varastoissa on vuosikymmenien ikäisiä asusteita, mutta siis uusia ja käyttämättömiä. Moni asioi liikkeessä pitkien matkojen takaa.
Jutussa käynti viime itsenäisyyspäiväkutsuilla presidentin linnassa.
http://yle.fi/uutiset/linnan_juhlat_hurmasi_88-vuotiaan_vaatekauppiaan/6406835En löydä nykyistä päivämäärää, enkä ymmärrä miten muistelu on nostettu esiin, mutta kiitos sen tuojalle!
Harvinaisen ihanaa luettavaa, ollaako me kaikki niin "ehjiä" ja kaikesta pahaa-aavistamattomampia, palatessamme nuoruuden, lähes lapsuuden aikaan muistoissa?
Omista muistoistani herkistää eniten tuo villikissan luottamus ja lämpö, sen uskaltautuessa vihdoin syliini, tunteja se kestikin saavuttaa.
Kesämökille mennessä on kaksi kyläkauppaa, mökkimme on itä-suomessa ja saaressa, naapuri saari on iso jossa oli ennen koulu ja kyläkauppa. 25 vuotta sitten rakennettiin sinne tie mutta lossilla joutuu vielä menemään, tien tultua koulu lopetettiin 15 v sitten kyläkauppa loppui n 7 v sitten kun kauppias tuli eläkeikään eikä jatkajia löytynyt. Nytten on lähimpään kauppaan 25 km ennen oli venematkaa sinne parikilometriä, se oli kiva kohtaamispaikka paikkakuntalaisten ja mökkiläisten kanssa kaupan edessä olevassa ulkokahvilassa jossa saattoi viihtyä hyväntovin.
- Sua-muistan
Muistan Lantmannan Penttilän ja Sipoon Handelslag:in :D https://youtu.be/EdvziHB1zTs
Meillä maaseudulla oli tietysti kauppa kuten joka kylässä. Siskon kanssa tultiin koulusta ja kauppaan piipahdettiin purkkaa ostamaan. Pieniä nelikulmaisia paloja, vaaleanpunaisia. Pihassa oli hevosmies ja reki oli menossa meille päin, könyttiin rekeen ja alettiin kaivamaan purukumit esiin. Jauhettiin ja jauhettiin mutta purkka ei loppunut, sylkäistiin tiensivuun ja otettiin uusi kun makukin oli mennyt. Niin me jatkettiin purkansyöntiä kunnes kuski sanoi että "eihän sitä pois syljetä vaan sitä syödään jouluun asti". Silloin välähti 😳 että voi jukupätkä miten monta purkkaa meni hukkaan. Se huopatossuissa ja karvalakissa hepoa ohjaileva mies on neuvonut minulle miten purkkaa syödään, tämän rekimatkan olen muistanut koko ikäni ja sen papan olemuksen. Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa 😊
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
57-vuotiads muka liian vanha töihin?
On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei3063538Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?
Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette2582004By the way, olet
mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei971424J-miehelle toivon
Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.851333Onko kaivattunne suosittu?
Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(911285- 591188
Täytyi haukkuu sut lyttyyn
En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti601174Onkohan sulla enää tunteita
kun nähdään seuraavan kerran? Niin hyvä fiilis on ollut viime aikoina, että se on nyt pahin pelkoni. Oletkohan unohtanut361024Kylpyläsaaren Lomakylän kahvilaravintola
Kävimme syömässä Kylpyläsaaressa. "Naudanliha burgeri" maksoi 18,90 euroa ja lisäksi limsa 4,50 euroa. Annoksen hinnaks46986Etkö ymmärrä että olen turhautunut
kun ei etene. Auttaisit rakas vai onko kaikki vain kuvitelmiani omassa päässäni?65904