Tuttava ei koskaan tai TODELLA harvoin, sanoo mitään hyvää mistään sinuun liittyvästä, kodistasi, vaatteistasi, sinusta ihmisenä, yms. Kehuminen on hänelle liikaa, häntä kyllä saa kehua, mutta än itse ei pysty hevillä toista kehumaan, vaikka olisi aihettakin.
Olen joskus välillä miettinyt et on meitä moneen junaan....
Olen joskus välillä miettinyt et on meitä moneen junaan....
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olla asiat toisinpäin.
Uskon että monetkin ystävistäni haluaisivat sanoa jotain ilkeää, mutta ymmärrän hyvin että ei se ilmasta synny.
Syykin pitäisi olla.
Monesti olen katsellut kavereitteni ilmeitä kun hymyilen heille ja huomaan että katseen takana kulkee epätoivoinen juonne, halu mollata, edes vähän, mutta aina sitten sulavat vahaksi.
Minulla on ne Lucky Lipsitkin. Sama juttu, puhuu tai pussaa, ei pahaa sanaa saa kuulla.
Voihan olla että se ei aina johdukaan minusta vaan siitä että kaverini ovat onnellisia itsevarmoja ihmisiä, nauttivat samasta kun minäkin ja välttävät niitä joiden huulet ja aivot kaipaisivat täytettä.
Mutta kapeat, kiristyneet huulet, eivät aina ole kateuden merkki, monilla kavereillani ne värähtelevät aistikkaan ystävällisesti.
Joitain tuttuja on joilla on kaikki hyvin, on poreammetta ja kerrostalosaunaa, Bang et Olofsenin kotiteatterit ja erityinen sadan Taalan seteli nuuskaamista varten.
Mutta heille on tuskallista vierailla kodissa josta huokuu onnellisuus, kuin löyly rantasaunasta.
H
Minulla menee kaiken järjen mukaan huonosti.
Perheessä on ollut hyvin pitkäaikaista sairautta, rakkaan läheisen kuolema ja vaikka mitä pienempää harmia.
Surun on sydämessä voimakkaana, mutta en ole onneton, on hyvä koti ja itse olen vielä terve.
Kun kuolema koskettaa läheltä, toisarvoiset asiat osaa panna oikeaan järjestykseen.
Jos joku saa iloa mollaamisestani niin suon sen hänelle, ei tunnu missään.
Kaikki pelkoni ovat hävinneet, enempää ei voi satuttaa, tykkään elää, mutta ei kuolema pelota.
perusvalitusta.
Taisi tulla kirjoitettua väärään ketjuun?
H.
Siitä tulee kirjoitettua mikä on eniten mielessä.
Sivusin keskustelun aihettakin.
En ole väärässä ketjussa, vaan oikeassa:)
on, tai oikeastaan vain yksi, jonka huulet hymyilevät ja sanat imartelevat, mutta silmät ovat kuin jääpiikit.
En ota hänen kehumisiaan todesta, koska epäilen, että seuraavalle kuulijalle hän jo moittii juuri minulle kehumaansa asiaa.
Ystävät sanovat suoraan mitä mieltä ovat ja se on otettava nöyränä vastaan, *prkl*. :)
Totuus on parempi kuin kiero valhe.
Jos ystävätär kehuisi jotenkin epäilisin hänen pyytävän jotain ,
-- jos hän kokee kehumiset mielistelyksi, ei kehtaa mielistellä, tahtoo olla vilpitön rehellinen, sellainen kuin on ---- siis todellinen ystävä ------
ei kovin fiksssua ja ystävällistä. Jos olen ostanut uudet kivat korkkarir, ruokapöydän tuolit, laukun tai ostanut uuden maton, ei ikinä mitään positivista niistä. Minä en voi olla sanomatta hänen kivasta uudesta takistaan tai muusta, että "kiva on".
myös eräästä,ja olempa jo ottanut etäisyyttä.Minulle tuli vaan mieleen,että hän ei pidä minusta,ehkä yksinäisyyttään on muka kaveria.
Ei tunnu kivalle,kun toinen mollaa jopa kylässä ja minun kotiani? En pyydä enää kylään.
Elämän varrellahan on tullut ystäviä ja tuttavia... Kyllä oikeat ystävät jää ja "turhat tuttavat mennä saa"... Liekö kukaan niin riipuvainen tuollaisista tuttavista joten miksi moista sietää???
-- mikä ystävä se on joka odottaa pelkästään imarteluja, heh saa mennä sinne mistä on tullukki -----
Tosi on, kyllä "ystävät" häipyvät kun tilanne muuttuu, mutta en kaipaa ketään ns. ystävää, tuttavina voidaan moikata kun tavataan.
Kyllä oikeat ystävät jää... Kun jäin "yksinäni"ympyröihini, pitkäaikaisen kumppanini poistuttua, juuri nuo "oikeat" tulivat kielloistani huolimatta... Kantoivat huolta minusta, toivat elämään.......
Poimia voi heistä oikeastaan vain yhden,joka sanoo aina jotain kaunista kodistani.Ei muut,ei edes sukulaiset.
Liekkö se kateutta,vai mitä.Ei haluta tunnustaa,nähdä ja kuulla että tuolla ihmisellä on asiat hyvin,niinkuin onkin,mitä nyt muutamia poikkeuksia,mut miks pienistä valittaisi.
Itse yritän muistaa huomioida,jos jokin asia on jossain jollekkin tärkeä ja on hyvin.On kiva nähdä ja kuulla kun vastaanottaja oikein hehkuu ja on mielissään.
Vaikka hyvin kasvatetut pelargoniat!
Ei kai me kotiamme rakenneta vieraitamme tai tuttaviamme varten... Vaikka asunkin miehenä yksin, on kotini aina siisti ja juuri sellainen kun minä sen haluan olla... Kukaan ei ole ainakaan minule kysenalaistanut tuota oman kotini imagoa... No, kyllähän kun tuo "tärkeämpi" vierailu on tulossa, pitää hiukka "pingottaa" niin keittiötaidossa kun, mmm... :)
odota kehuja keneltäkään, mutta itse kyllä ihastelen :)
Ei kaikki ihmiset olekka luanteeltas simmossii,
että edes ossaa kehuu.Huihai heille !
Mää kehun kyl,jos jostain tykkään.
miesystävästäni,että mollaa joka asiassa,päättelin,että ei rakasta ja sillä selvä,ns.ystävä voi olla mutta ei ole rakkautta.
Joka asiassa oli myös muiden puolella ja joka asiassa minua vastaa,sano kännissä rakastavansa,ei koskaan selvinpäin.
Ei sellainen ole rakkautta,enkä itsekkään voinut rakastaa.
Minulla on ystävä joka ei huomaa koskaan mitään. Vaikka olisin edellisenä päivänä kertonut hänelle meneväni kampaajalle ja tulevani sen jälkeen käymään kahvilla. Häneltä pitää silti kysyä mitä mieltä hän on uusista hiuksistani. En usko että hän tekee sen ilkeyttään tai edes tahallaan, toiset ihmiset vaan ovat sellaisia. Itse kyllä huomaan aina kaikki ja mielelläni sanonkin sen ääneen.
nuorempana pidin itselläni sellaista komentoa, että kaikkia ihmisiä piti ainakin sietää, jos ei pitää voinut.
Vanhempana olen tuosta säännöstä lipsunut. Ihan voimavarasyistä, kun olin huomaavinani, että aloittajan kuvaamat ihmiset vievät suunnattomasti energiaa kun vastavuoroisuus ei toimi. Siis jos aloittaja tarkoitti ihmisiä, jotka näkevät vain itsensä, puhuvat vain itsestään. Joku puutehan ihmisellä täytyy olla jos noin tekee, mutta ei taida olla minun vallassani tuota puutetta korjata, kun vaikuttaa, että heille ei mikään riitä. Surullistahan tuo on, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan edes kunnon tölväisy
ei auta, niin täydellinen on umpio.