ku olen tässä pähkäillyt (vaikka tyhmältähän tää alotus varmaa kuulostaa mutta kuitenkin...) siis kun en ole koskaan itseäni luokitellut mihinkään lokeroon, ihastunut lähinnä ihmisiin ajattelematta sukupuolta sen suuremmin. Mutta voisinko nykyisin jo sanoa itseäni lesboksi???
Vaikka edellinen pitkä suhteeni miehen kanssa ja lapsetkin tehtynä, mutta täysin varmana siitä, että miehiä en enää elämääni halua. En edes seksin merkeissä, koska aina enemmän nauttinut siitäkin naisten kanssa. Koska tuntuu siltä, että jos olen joissain yhteyksissä sanonut olevani esim. bi, niin naisten kiinnostus loppuu kuin seinään ja heti on oletuksena, että palaan miesten pariin joskus tai petän heti tai leikkimielellä liikenteessä. Vaikka vakaasti sitä mieltä, että haluan loppuelämäni jakaa naisen kanssa.
Joo siis sekavaa tekstiä ja typerääkin pähkäilyni ehkä mutta jos joku kertoisi mielipiteensä edes... ja ei, en ihan teini enää vaan ikää jo 28, enkä millään tavoin kaapissa, jos joku nyt sitä pähkäili.
Vaikka edellinen pitkä suhteeni miehen kanssa ja lapsetkin tehtynä, mutta täysin varmana siitä, että miehiä en enää elämääni halua. En edes seksin merkeissä, koska aina enemmän nauttinut siitäkin naisten kanssa. Koska tuntuu siltä, että jos olen joissain yhteyksissä sanonut olevani esim. bi, niin naisten kiinnostus loppuu kuin seinään ja heti on oletuksena, että palaan miesten pariin joskus tai petän heti tai leikkimielellä liikenteessä. Vaikka vakaasti sitä mieltä, että haluan loppuelämäni jakaa naisen kanssa.
Joo siis sekavaa tekstiä ja typerääkin pähkäilyni ehkä mutta jos joku kertoisi mielipiteensä edes... ja ei, en ihan teini enää vaan ikää jo 28, enkä millään tavoin kaapissa, jos joku nyt sitä pähkäili.
Vastaukset 12
Vanhimmat
se on niin monesti nähty tositarina, että ei kannata ihmetellä naisten käytöstä kertoessasi etä olet bi. Ja bi varmaan oletkin, koska kuitenkin nautit seksistä miesten kanssa eikä sulla ole ollut mitään ongelmaa leikkiä kotia ja tehdä lapsia miehen kanssa. Nyt siis kaiken tuon jälkeen onkin kiva piristäytyä pikku lesbosuhteella, mutta sit kuitenkin pitää portti auki miesmaailmaan kun niitä lapsiakin sit koulussa kiusataan jos äiti seurustelisi naisen kanssa... eli mieheen tulet kuitenkin taas vaihtamaan... hohhoijaa mistä noita wannabe-lesboja oikeen tuleee?
Ikää jo 28? Kakarahan sä olet, kakara joka on tehny kakaroita.
Biin vakaat mielipiteet vaihtuu seuraavassa mutkassa uusiin vakaisiin mielipiteisiin.
to be be: olipas tarpeettoman mauton kommentti....
Ap:lle: niin kuin itsekin totesit, ihan turhaa pähkäilyä. Jos käsitin oikein niin haet "lupaa" kutsua itseäs lesboks että saisit parempaa vastaanottoa? Ei sellaisiin ihmisiin kannata jäädä jotka perää sulta vakuuksia. Ei oo identiteetistä kuitenkaan kiinni, VAIKKA bi-käsite on tosi laaja haarukka ja siihen mahtuu kaikenlaista, joten uskon että voi helposti joutua suurennuslasin alle.
Uskon että sit kun Rakkaus leimahtaa niin ei enää tarvi paljon selitellä.
Molemmat saamani vastaukset laitto ajattelemaan asioita moneltakin kantilta. Olen joutunut tekemään töitä melko paljon, että olen itseni ja seksuaalisuuteni viimein hyväksynyt. Heterosuhteissa en ole ollut täysin onnellinen ja ollut tunne että jokin on vialla.
Ja ei miun ajatukset naisten suhteen kyllä muutu, on näitä tunteit ja ajatuksia väännetty ja käännetty ihan mielenterveyshoitajan kanssa käymissäni keskusteluissa.
Saat luvan käyttää sanaa lesboa itsestäsi. :D
Mutta mikä ihmeen huono itsetunto vallitsee joissain ihmisissä kun oletetaan että biit ja panseksuaalit "aina palaavat munaan koska naiset ei kelpaa"? En vaan ymmärrä. Ja samojen mielestä kaikki jotka ovat olleet miesten kanssa mutta ovat kokeneet vastenmieliseksi ovat biitä, ja koska biit palaavat munan luokse he ovat loppujen lopuksi lähes heteroita.
Eikös lesbon määritelmä ole 'nainen joka pitää enimmäkseen tai ainostaan naisista romanttisesti'?
Yhdyn myös 15 1 nimimerkin kommenttiin että bi-haarukkaan mahtuu kaikki melkein kokeilunhaluisista heteroista ja lesboihin jotka ylä-asteessa joskus ovat fantasioineet prinssistään/miehestä.
"..kun oletetaan että biit ja panseksuaalit "aina palaavat munaan koska naiset ei kelpaa"?"
Mitä ihmettä? Tavallaan ymmärrän tuon Lesbojen epäluulon Bi-seksuaaleja kohtaan, mutta mitä tekemistä Pan-seksuaaleilla on siinä asiassa?
Itse olen Pan-seksuaali. Pan-seksuaalille ihminen on ennenkaikkea ihminen, persoona, sielu - ei sukupuolielin. Kun Pan rakastuu niin hän on sitten (ikävä kyllä) kiinni vain ja ainoastaan ko. tyypissä (sielussa), eikä halua ketään muuta. Tarkemmin sanottun EI PYSTY haluamaan ketään muuta (yritetty on), eli näin ollen ei myöskään voi hakea lohtu seksiä mistään muualta. Seksuaalinen halu syntyy halusta olla sen toisen ihmisen kanssa (johon on sattunut rakastumaan) yhtä kaikilla tasoilla ja eikä se ole sama asia jonkun toisen kanssa. Ei myöskään voi arvata ennalta kumpaan sukupuoleen Pan-seksuaali rakastuu. Lähtökohtaisesti Pan-seksuaali ei ole kiinnostunut kummastakaan sukupuolesta.
Tai näin ainakin minä sen määrittelen, näin minä tunnen.
siis pan-seksuaali voi rakastua mihin vaan, ei pelkästään mieheen tai naiseen eli on vielä "pelottavampi" kuin pelkkä bi-seksuaali
No eiköhän lesboille ja bi-seksuaaleillekin "ihminen ole ihminen" eikä pelkkä pimppi. Tuo tekstisi kyllä kuulosti siltä että nostat itseäsi jalustalle tämän seksuaalisen määritelmäsi kera. Tuo kupla on kyllä pakko rikkoa - et ole niin erityinen ja samaa sitoutumista ja tunnesyvyyttä voi kokea seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta moni muukin. Yksilöitähän tässä kaikki ollaan.
Minä olen bisse ja oppinut hyväksymään sen; miehet viehättää jollain tavalla samoin kuin naisetkin, mutta lähempänä olen silti lesboa, kuin "täysin" bisseä; tunnen saavani naisen kanssa täydellisemmän suhteen, kuin miehen kanssa.
Olen kyllä törmännyt samaan asiaan kuin sinäkin; lesbot pelkäävät, että bi-nainen karkaa suhteesta miehen perään... Tai sitten heitä inhottaa ajatus siitä, mitä se rakkaansa on tehnyt miesten kanssa. Mutta, mutta... Kun ryhdytään uuteen suhteeseen, niin eihän niitä exiä kuulu ottaa siihen "mukaan"; olivatpa he kumpaa sukupuolta hyvänsä. Toki aiemmat suhteet vaikuttavat siinä, millaisia olemme uudessa suhteessa, mutta eihän niillä kokemuksilla ole kuitenkaan tarkoitus "retostella". Ja kun suhde päättyy, varsinkin pettämiseen taikka uuteen vaihtamiseen, eikö tilanne ole aivan sama, onko se kolmas pyörä mies vai nainen, tulos on kuitenkin sama; sydän särkyy.
Minä en ole sitä mieltä, että itsensä kutsuminen lesboksi olisi yhtään sen parempaa ja tavoiteltavampaa kuin bisseksikään. Vähemmistöä olemme kuitenkin kaikki. Bisse vain kokee viehätystä ihmiseen hänen persoonansa takia, ei jalkovälin varustelun perusteella. Jos joku nainen ei hyväksy sinua, koska sanot olevasi bisse, hän ei ole arvoisesi. Aikaa se voi viedä, että hän hyväksyy menneisyytesi, mutta pidemmän päälle, jos oikeasti rakastaa, se on pikkuasia.
Minun vaimoni on ollut naimisissa miehen kanssa, tosin ei ole lapsia tehnyt. Ja hän on muutenkin puolet elämästä ollut miesten kanssa. Kunnes tapasi minut. Naisen. Ollaan oltu naimisissa nyt 2 vuotta, yhdessäoloa 4v. Hän luokittelee itseään bi:ksi, vaikka elääkin lesbosuhteessa ja on periaattessa lesbo NYT. En osaa sanoa, missä vaiheessa joksikin synnytään.. mutta en minä ainakaan luule, että hän menisi miehen luo, jos meillä menisikin poikki tai jotain. Kyllähän ihminen voi löytää itsestäs "lesbouden" vielä myöhäisiässäkin.. kuten vaimoni 43 vuotiaana??
Moni lesbo on kokenut miessuhteita. Varsinkin jos on aloittanut seurustelusuhteet tai seksielämän kovin nuorena. Seksuaalisuss voi kehittyä myöhemminkin - ja näin monelle homolle käykin. Itselläni oli ensimmäinen naissuhde vasta kakskymppisenä, mutta en sen jälkeen ole enää miesten kanssa seurustellut. En vaan tiennyt olevani lesbo. En ollut miesten/poikien kanssa edes bi vaan hetero.
Nyt olen taas sinkku ja en lokeroi itseäni mihinkään. Epäilen, että se toinen olisi enää mies, mutta en tiedä varmasti. Itse olen uskollista tyyppiä, ja olen kyllä saanut kokea pettäviä lesboja enemmän kuin bi-seksuaaleja. Ei seksuaalisuus yksin määritä kenenkään arvoja.
Olin minäkin kai ihan hetero 20. v asti.. kunnes kuin salama kirkkaasta taivaasta tajusinkin: "aiii SE onkin SE juttu, jota olen koko ajan kaipanut!" Naisten välinen rakkaus ja kaikki siihen liittyvä.. se oli minun maailma.. ihan kuin olisin "kotiin tullut". Yritin joitakin kertoja kundien kanssa jotain "normaali elämää", mutta ei.. lesbo mikä lesbo. Luokittelen itteeni kuitenkin täyyysin lesboksi ja olen aivan helvetin onnellinen siitä:) Nyt jo kolmekymppinen.. ja lapsia ollaan suunnittelemassa naiseni kaa:)
Hei, älä aloita lokerointia nytkään, vaan elä hetkessä ja sen hetken tuoman fiiliksen mukaan. Tiedän muutamia samassa tilanteessa olevia naisia, ja heille olen ihan saman sanonut. Se että luokittelet itsesi vaikkapa Bi seksuaaliksi, on ehkä toisille karkoittava tekijä, koska omissa kokemuksissa on silloin jonkinmoinen negatiivinen tapahtuma. Itse näkisin asian näin, että paskaan voi astua ihan missä tahaansa suhteessa ( hetero, bi ja lesbo) Ei se että on Bi tai Hetero saati Lepakko tee ihmisestä sen lokekon vuoksi jotenkin riskialttiimpaa pettäjää.. Ja kiinnostuminen ainakin henkilökohtaisesti minulla lähtee ihmisestä ( vaikkakin nyt puhun naisista) Ei siitä lokerosta, mihin meillä tuntuis kaikilla olevan kova tarve kuulua.
Itse en taistele sitä tosiasiaa vastaan, että en ole ollut kertaakaan rakastumassa mieheen, vaikkakin ympärilläni on loistavia jäpiköitä. Se jos tekee minusta lesbon, olkoon niin :) Elän sen faktan kanssa ihan sitä suuremmin pohtimatta ja murehtimatta. Suhteessa on kuitenkin aina kaksi persoonaa ja ihmistä (suuntautumisesta riippumatta) Joiden keskenään on opeteltava ja ansaittava ne asiat, mitkä suhteen jatkuvuuden kannalta on oleellisia. Älä siis stressaa suotta, kaikki tulevat kohtaamasi ihmiset eivät onneksi ajattele asiaa liian kaavamaisesti ja peilaten omiin kokemuksiinsa :) Ja kun seuraavan kerran kolisee, anna kolista kunnolla ilman turhia pelkoja olemisestasi.