Tein päätöksen luopua nuoremmasta koirasta ja vanhemman aion pitää luonani.
Päätöstä on kypsytelty tarkasti ja se oli jo työn alla tänne ensimmäisen kerran kirjoitettuani.
Etsin nyt sille kotia.Koira on Kaukaasian paimenkoira ja uros.Se on iältään 7kk ja nimeltään Aku.
Aku on villi ja energinen.Sen koulutus on käynnissä, mutta hihnassa se ei vieläkään malta kulkea kunnolla.Sinun pitää siis olla vahva, että saat pidettyä sen hallussa.
Aku tarvitsee paljon aikaa ja huomiota.Yksin jäädessään se vielä saattaa tuhota paikkoja (syödä ovilistoja, tapettia), joten siinäkin tarvitset malttia.
Haluaisin käydä tapaamassa Akua aina välillä, jos se vain olisi mahdollista.Asun Helsingissä.Jos olet kiinnostunut ja asut myös Helsingissä tai lähiseudulla, jätä sp-osoitteesi, otan sinuun yhteyttä tarvittaessa.Huomenna menen yhtä kotia katsomaan, ehkä Aku löytää jo uuden kodin.Eron hetki tulee olemaan raskas, mutta ainoa ratkaisu.........
Toisen koiran kanssa alamme työskennellä koirapsykologilla.Koirahan sitä ei tarvitse, vaan tyttöystäväni.On turvallisempaa käsitellä koirapelkoa ammattilaisen kanssa, tyttöystäväni on siihen halukas ja sitoutunut.Elämme toivossa että hän kykenisi jatkossa olemaan koirani kanssa samassa huoneessa.Haluamme muuttaa mahdollisimman pian yhteen kun elämä koiran kanssa luonnistuu.Nuorempi koira aiheuttaisi tyttöystävälleni liian paljon stressiä, ehkä joskus voisimme ottaa uuden koiran ihan pennusta.No nyt ei ole aika sitä pohtia, vaikka katse jo siintääkin pitkälle yhteiseen tulevaisuuteen rakkauteni kanssa
Päätöstä on kypsytelty tarkasti ja se oli jo työn alla tänne ensimmäisen kerran kirjoitettuani.
Etsin nyt sille kotia.Koira on Kaukaasian paimenkoira ja uros.Se on iältään 7kk ja nimeltään Aku.
Aku on villi ja energinen.Sen koulutus on käynnissä, mutta hihnassa se ei vieläkään malta kulkea kunnolla.Sinun pitää siis olla vahva, että saat pidettyä sen hallussa.
Aku tarvitsee paljon aikaa ja huomiota.Yksin jäädessään se vielä saattaa tuhota paikkoja (syödä ovilistoja, tapettia), joten siinäkin tarvitset malttia.
Haluaisin käydä tapaamassa Akua aina välillä, jos se vain olisi mahdollista.Asun Helsingissä.Jos olet kiinnostunut ja asut myös Helsingissä tai lähiseudulla, jätä sp-osoitteesi, otan sinuun yhteyttä tarvittaessa.Huomenna menen yhtä kotia katsomaan, ehkä Aku löytää jo uuden kodin.Eron hetki tulee olemaan raskas, mutta ainoa ratkaisu.........
Toisen koiran kanssa alamme työskennellä koirapsykologilla.Koirahan sitä ei tarvitse, vaan tyttöystäväni.On turvallisempaa käsitellä koirapelkoa ammattilaisen kanssa, tyttöystäväni on siihen halukas ja sitoutunut.Elämme toivossa että hän kykenisi jatkossa olemaan koirani kanssa samassa huoneessa.Haluamme muuttaa mahdollisimman pian yhteen kun elämä koiran kanssa luonnistuu.Nuorempi koira aiheuttaisi tyttöystävälleni liian paljon stressiä, ehkä joskus voisimme ottaa uuden koiran ihan pennusta.No nyt ei ole aika sitä pohtia, vaikka katse jo siintääkin pitkälle yhteiseen tulevaisuuteen rakkauteni kanssa
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kauanko olette olleet yhdessä? Älä missään nimessä ota enää koskaan koiraa kun olet siitä valmis luopumaan noin helposti.
millähän perustein sä siellä komennat ja arvioit ihmisten tekemisiä ja tekemättä jättämisiä?
vaikken edellistä kirjoittanutkaan, että aloittajan oman kertomuksen perusteella tässä kommentoidaan.
Hyvin yksinkertaista.
Miten sinun kommenttisi liittyy keskustelun aiheeseen? Ei mitenkään.
saa tehtyä tekemälläkään, edes psykologi! Jos ihminen ei koirista pidä, niin kuin ei pelkääjä pidä, niin sitä ei ihmiseen saa istutettua millään konstilla eikä lääkäreillä. Suhteenne tulee kaatumaan mahdottomuuteensa, ja kaikki sinun uhrauksesi on ollut turhaa. Ilmeisesti et koiria hankkiessasi sitoutunutkaan myös niistä niiden elinajan huolehtimaan... tyypillistä nykyään, koira on lelu tai näyttöesine, mistä voi aina yhtä kirjavien ''pitovaikeuksien'' takia luopua.
Miten ihmeessä tosiaan luulet että tyttöystäväsi pärjää vanhemman koiran kanssa, vai saako sekin kenkää kun emäntä on vähän rakastunut.
koirapelkoinen voi vapautua pelostaan. aloittajan ratkaisumalli vaikuttaa just sellaiselta, et se vois onnistua. tässähän ei ollut kyse siitä, ettei ihminen pidä koirista, vaan koirapelosta. ne on kaks eri asiaa.
koiran kanssa, ja koira kyllä vaistoaa jos siitä ei tykkää, pelkkä pelon voittaminen ei auta. Jos intressit koiraan on noin erilaiset niin en lähtisi yrittämään yhteiselämää.
Käärmeen kanssa olis eri juttu, pelkkä pelon hallitseminen riittäisi, mutta koira kaipaa kontaktia, aitoa hellyyttä ja rakkautta.
Koira on mielenkiintoisempi kuin lesbo. Mitä tämä ilmoitus tällä palstalla tekee? Vai pitäisikö uudenkin omistajan olla lesbo. Ziisös...
haukkuu enemmän kuin koirani:(
Saatanan räksyttäjä koko akka prkl!
Ei mikään huono päätös. Kompromissi toikin. Pahempi olisi varmasti ollut jos vanhemmankin koiran olisit joutunut antamaan pois. Se olisi ollut ehkä jo liian suuri uhraus. Nuoremman kohdalla ihan ymmärrettävää. Niin pentu vielä ja oppii olemaan toisen ihmisen luona varttumassa, hyvissä ajoin. Pidä vanhempaa ja rauhallisempaa koiraasi opetuskoirana tyttöystävällesi. Tyttösi pääsee pelostansa varmasti yli kunhan sitä itse haluaa, eikä tee asiasta vaikeata.
toi sun tyttis voinut esti mennä sinne terapeutille ja saada hoitoa tohon pelkoonsa ennenkuin sun pitää luopua koirasta? Eikö sen jälkeen olisi voinut katsoa kuinka asia etenee?? Voihan se sun tyttis esti vaikka tutustua siihen vanhempaan koiraan ja sitten siihen nuorempaan..?
hienoa että tyttöystäväsi todella haluaa pois pelostaan. Onnea teille jatkoon ja malttia ja nauttikaa onnistumisista.
Minusta teitte oikean ratkaisun.
Hienoa että löysit ratkaisun. Toivottavasti Aku löytää hyvän kodin ja tyttöystäväsi terapia tuottaa tulosta.
Onnea teille!
koiralle kenkää ja koiria pelkäävä tyttöystävä koirapsykologille! Hah, ihmisen pitäisi kyllä pelkoineen mennä ihmispsykologille. Koiran käytöskouluttaja ei saa ihmistä pelostaan luopumaan, ja koira kyllä vaistoaa sen.
eikä mitään hienoa, kukaan muu tuosta ei tule hyötymään kuin korkeintaan Aku-koira, joka voi saada omistajan joka jaksaa siihen paneutua. Uusi tyttöystävä ei tule koskaan muuttumaan koiramyönteisemmäksi, eikä varsinkaan ''koirapsykologin'' vastaanotolla, hau hau vaan.
Pahasti kuullostaa siltä että nuorempi koirasi ja sinä olisitte ollut koirapsykologin tarpeessa. Mutta on parempi luopua koirasta jos siihen ei ole resursseja. Aivan liikaa kommentteja olisi mutta taitaa olla parasta jättää suurinta osaa niistä sanomatta.
Itse en ikinä suostuisi luopumaan koirastani seurustelusuhteen takia. Kukaan ihminen (paitsi oma lapsi) ei ole tuollaisten "uhrauksien" arvonen. Vaikkakin onhan tuo mukava tekosyy päästä hankalasta/vaativasta koirasta eroon (en tietenkään väitä että sinun tilanteeessa olisi kyse siitä).
Jos koirallesi löydät uuden kodin niin ole nyt tarpeeksi fiksu ja päästä koirastasi irti etkä käy tapaamassa sitä. Jos tuohon vaaditaan kommentteja niin todennäköisesti ihminen ei ole koskaan ollut tekemisissä vaativien koirien kanssa.
siis nyt puhutaan koirasta! Kukaan ei oo antanut lastaan pois kumppanin takia!! Koska sellaistakin tapahtuu!
Entä jos ois etsinyt kissalleen uuden kodin? tai hamsterilleen?
ihmeellistä syyllistämistä ja tuomitsemista jos ihminen etsii koiralle uuden kodiN??
Jossain maissa ja kodeissa koirilla ei ole mitään asiaa sisälle vaan ne pysyvät kotipihalla, yöt päivät. Toisissa maissa koirille ei ole kotia tai OMISTAJAA, ja tuskin osaavat niitä edes synnyinnäisesti kaivata. Jossain maissa koiria popsitaan lounaaksi..
Tässä tapauksessa ihminen etsii koiralleen uutta kotia, ei sen kummempaa. huh huh...
Luovuin akvaariosta kun tyttöystäväni ei pitänyt kaloista.Vedin ne pöntöstä alas!
Tuskin aiheuttaa kummoista älämölöä.Mutta jestas sentään kun ap tunnollisesti etsii hyvän kodin koiralleen ja vanhemmankin koiran kanssa aikoo tehdä töitä, että sekä koiralla ja tyttöystävällä olisi hyvä olla ja elää.
Koira jonka ap on antamassa pois löytää varmasti hyvän ja harrastavan kodin, näin uskoisin ap:n pitävän huolen.
Hirveetä tuomitsemista siitä huolimatta että koirille käy loppupeleissä hyvin!
Jos mun tyttis osoittaisi tuossa tilanteessa tuollaista määrää rakkautta, tekisin kaikkeni "maksaakseni" sen takaisin.
Edelleenkin. Et voi ymmärtää kun et ole koiraihminen.
Buahahahaaaa.... ainakaan muutaman kuukauden seurustelun jälkeen ei kukaan järkevä luovu eläimistään. Mutta niinhän se peruslesboilla menee, että heti ja nyt pitää muuttaa yhteen XD Puolen vuoden päästä ei sitten ollakaan enää kimpassa XD Sääli. Onneks en kuulu peruslesboihin. Lucky me
Jos lukisit viestin niin siinä ei sanota muuta kuin se että vain oma lapsi on sen uhrauksen arvonen eli että luovutaan koirasta!!
Kun tehdään se päätös että eläin otetaan niin se pitää tehdä siinä ymmärryksessä ja tiedossa että vastuu on elinikäinen. Ei eläin ole mikään koriste joka heitetään pois kun siihen kyllästyy tai kun tilanteet tulee hankalaksi.
Suurin ongelma itselläni tämän tekstin kanssa on se että kyseessä on kaukasian paimenkoira. Nyt ei fifi etsi kotia. Kaukkarit ovat ihania mutta äärettömän haastavia ja tulisi antaa vain ja ainoastaan osaaviin käsiin. Jo se että täällä suomi24 lesbo palstalla on siitä ilmotus on minusta huolestuttavaa. Kaikki koirarodut eivät todellakaan ole samanlaisia.
kyllä luulis näin koirattomana ihmisenä, että koiran sijoittaminen uuteen kotiin on koiran kannalta parempi vaihtoehto kuin sen pitäminen hankalassa tilanteessa. esim. tilanteessa, jossa sille ei riitä tarpeeksi aikaa. ja eiks täällä lesbopalstalla - ainakin lukuisista kommenteista päätellen - ole runsaasti vastuullisia koiraihmisiä. siinä mielessä koiran uuden kodin tarpeen mainitseminen täällä on ihan asiallista mielestäni. olisko jopa jotain lesboyhteisöllisyyttä.
tässähän ei kuitenkaan ole mistään koristeen pois heittämisestä kyse, vai mitä.
hakea tätä kautta koiralle kotia!!!
Laitoin kyllä koiran tiedot esille, jos mahdollisesti täällä olisi ollut koiraihminen joka olisi kiinnostunut ja johon olisin tottakai tutustunut asian merkeissä.Koiran omistajan ei siis "tarvitse olla lesbo"(niinkuin joku aiemmin siitä ilveili), eikä tarkoitus ollut täältä uutta omistajaa etsiä.
Ymmärrän kyllä että käsitätte asian väärin!En ole luopumassa koirastani "hetken mielijohteesta", eikä koira ole mulle "huonekalu" joka heitetään pois kun se ei sovi uuteen asuntoon.Tilanne on ollut hankala ja suhteessani tyttöystävääni suuri kulmakivi.Uskon vahvasti meidän rakkauteen ja koirasta luopuminen ei ole ollut helppoa.
Mutta koska Aku on nuori, vielä pentukoira, sen on helppo sopeutua uuteen kotiin.JA tiedän rodun haasteellisuuden, etsinkin hyvin tarkkaan sille sopivaa omistajaa.Jos uutta kotia ei tunnu löytyvän, en Akusta luovu!!!
Sattuu jotkut kommentit, mutta silti oli hyvä että kirjoitin.Nimittäin myös tyttöystäväni löysi palstalle.
Haluan vielä sanoa sulle sen, että on paljon perheitä ja koiran omistajia joissa tilanteet muuttuvat vuosien aikana hankaliksi pitää koiraa, jopa mahdottomiksi erillaisista syistä.
Toivoisinpa ihmisten osaavan luopuvan koiristaan ajoissa ajatellen koiran parasta.
Kuinkahan moni teistä on sitä mieltä tässäkin surullisessa tapauksessa, että koiran omistajan ei pitäisi luopua koiristaan vaikkakin riidan päätteeksi miesystävä viskoi Setterit parvekkeelta alas.Koiranomistaja olisi vielä halunnut koirat takaisin niiden toivuttua.Luuletteko ettei huonoa kohtelua koiria kohtaan miehen puolelta siinä perheessä ollut jo aiemmin.Jos nainen halusi jatkaa kuitenkin miehen kanssa, viisainta olisi ollut antaa sijoittaa koirat jo aiemmin uusiin perheisiin!
Minä uskon sydämestäni tekeväni oikein!Rakastan Akua ja haluan sille vain parasta.
Jokainen teistä saa tuomita minut miten haluaa, mutta uskokaa ettei koirani kärsi ja ne saavat elää loppuelämänsä onnellisena.
Siitä ettei mun pitäisi nähdä Akua siitä luovuttuani, neuvottelen uuden omistajan kanssa.Tietenkin annan uudelle kodille ja Akulle aikaa tutustua toisiinsa, mutta haluan ainakin silloin tällöin kuulla että Akulla menee hyvin, jollei muu yhteydenpito Akuun sovi.Kunnioitan uutta Akun perhettä ja annan kaiken rauhan heille elää omaa elämäänsä.
Mielipiteitä kirvoitti myös koirapsykologin kanssa työskentely vanhan koiran ja tyttöystävän kanssa.Idea tuli Akun ja vanhemman koirani kasvattajalta.Minusta se on ainakin kokeilemisen arvoinen.
Katsotaan miten se alkaa sujumaan.Ainakin tyttöystäväni on motivoitunut ja se tuntuu tällä hetkellä suurelta rakkauden osoitukselta minua kohtaan, koirapelko ei todellakaan ole hänelle pikku juttu.
Hyvää talven jatkoa edelleen!Nauttikaamme lumisessa ja äärettömän kauniissa metsässä kulkemisesta koiran kanssa tai ilman :)
eihänsitä koiraa olla roskiin heittämässä vaan sille etsitään uusi koti.
Koriste?? kyl teil on mielikuvitusta
Lähteekö vanhempikin koira sitten uuteen kotiin, jos tyttöystävän terapia ei toimikaan?
ethän sinä ole koirasi parasta ajattelemassa, vaan omaasi. Siksi siitä luovut.
No mun mielestä ei olis kovin tervettä laittaa koiran onnea ihmisen onnen edelle. Varsinkin kun se eläimen onni on hyyyvin tulkinnanvarainen ja suhteellinen käsite, ja perustuukin pääasiassa ihmisen tunnemaailman synnyttämään olettamukseen, mitä ei koskaan tulisi rinnastaa vaistojensa varassa elävään eläimeen.
Mun mielestä on jo hyyyvin kyseenalaista koirien pitäminen kerrostaloasunnoissa, yhtenä perheenjäsenenä. Tottohan toki koira sopeutuu, kun ei se muusta tiedä, ja kun perustarpeista huolehditaan.
Asia erikseen vahti-, metsästys- tai vaikka paimenkoirat, joita todella käytetään rodun alkuperäisessä käyttötarkoituksessa. Sellaisissa töissä joissa ne saa käyttää niille synnynnäisesti ominaisia taipumuksiaan. Päivittäin!
Mun mielestä eläinrakkaus on jotain ihan muuta kuin söpön pannan ostamista, koiran kanssa vierekkäin nukkumista tai uhrautuminen koiran "onnen" puolesta.
Kun normaali tasapainoinen koira elää apaattista kerrostaloelämää, odottaa kolme kertaa päivässä kuselle pääsyä, sille on ihan sama kenen lakanoissa se nukkuu tai minkävärinen lelu sille ostettu. Anteeks vaan mutta vaikka sen kanssa tekis mitkä lenkit päivässä, niin nää lemmikkikoirat ei mun mielestä ikinä saavuta onnellisen koiran elämää, vaikka toki ihmiset haluaa siihen uskoa, ne on vaan alistettu siihen rooliin koska ihmiset sattuu olemaan älykkäämpiä ja tykkää pitää lemmikkejä ja harrastaa koiria.
Jos koiran parasta haluttaisi ajatella, tulisi koiratehtailu ja jalostaminen lopettaa.
epäasiallisista kommenteista. Välität koiristasi ja haluat niilläkin kaiken olevan hyvin. Rakkaus on myös ihmiselle tärkeä asia. Tsemppiä sinulle. Usko pois, Aku saa hyvän kodin.
Kuule, muru, ihminen on ihmiselle tärkein, elukoilla ei ole koskaan mitään väliä. Mitä vitun väliä jollakin lemmikillä ja itkeä sen perään?? Haloo Helsinki!!!!!
Monille ihmisille ja niistä on enemmän seuraa kuin yhdestäkään turhautuneesta ihmisestä. Eläinrakas ihminen on paljon fiksumpi kuin yksikään nirppanokka joka ei ymmärrä eläimistä yhtään mitään!
aloitusviesti oli huono provo. vai oikeastiko luopuisit koirasta tuollaisesta syystä?? kuten joku hyvin sanoi jo aiemmin, että on se ihme kun koira tuntuu kyllä nykyään olevan vain joku lelu tai esine, minkä voi sitten heittää pois yhtäkkiä. ihmiset voisivat ajatella sitä koiran elinikää ennen kuin ottavat koiran!
yksikään nainen ei kyllä saisi minua luopumaan rakkaasta koirastani, enkä edes tapailisi ihmistä joka ei pidä eläimistä!
Mä oon niin monta kertaa nähnyt tuon kun nainen sanoo etten IKINÄ tekisi sitä tai tätä rakkauden tähden.
Mutta mitenkäs siinä sitten käykään kun rakastuu!?
Kaikki jotka on joskus RAKASTUNUT, ei ihastunut (moni sekoittaa ihastumisen rakastumiseen!), tietää mistä puhun.
Höpö höpö! Älä tyttö pieni höpise satuja. Montako kertaa itse olet rakastunut? Viisi? Kymmenen?
Onkos siellä sitten vanhapiika asialla, kun ei rakkauteen usko?Toivotaan että sinäkin koet kerran elämässäsi oikean rakkauden.
Rakkauteen uskomisella ja lemmikistä luopumisella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ikävää tuottaa pettymys mutta en ole vanhapiika. Viisi vuotta ollaan rekisteröidyssä parisuhteessa oltu. Syvästi rakastuneita olemme toisiimme.