Olen 33-vuotias avioliitossa elävä mies(?). Olen transvestiitti ja vaimoni on asiasta tietoinen. Hän on sinut asian kanssa, mutta on useasti todennut, että mikäli olenkin transseksuali, on hän suursti pettynyt ja surullinen. Teini-iässä kävin läpi ajanjaksoja, joina koin olevani tyttö, mutta ajan myötä "asetuin" transvestiitiksi ja olin vuosikaudet sovussa itseni ja asian kanssa. Nyt kuitenkin parin viime vuoden aikana olen ymmärtänyt, että olen nainen. Asia on erittäin vaikea, sillä elämäni on erittäin hyvällä mallilla kaikilta muilta osin. Olen miettinyt ja itkenyt asiaa paljon ja pitkään ja huono vointini ei luonnollisesti ole jäänyt vaimoltanikaan huomaamatta. Olen yrittänyt kerätä rohkeutta puhua asiasta hänelle, mutten ole saanut keskustelua aikaiseksi. Koen asiasta erittäin huonoa omaatuntoa, sillä koen valehtelevani vaimolleni ja itselleni jatkuvasti. Huonoa oloani lisää toki se, että joudun elämään elämääni miehenä ja päivä päivältä koen vieraampana pukeutua töihin mieheksi ja esittää koko ajan julkisesti jotain, mitä en ole. En todellakaan tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Totaalinen omaksi itsekseni myös julkisesti ryhtyminen romahduttaisi elämäni erittäin monilta osin, alkaen mahdollisesti perhe-elämästi, ystävyyssuhteista ja aivan varmasti työelämästä. Koen tarvitsevani apua, mutten oikeastaan tiedä, mista sitä hakisin. ja millaista apua oikeastaan tarvitsisin, sitäkään en suoraan osaa sanoa. Tiedän ainoastaan sen, että oloni on surullinen, masentunut ja ahdistunut jatkuvasti. Nautin naiseudestani, enkä koe enää jaksavani elää miehen roolissa. Jos jollakin on kokemuksia tai ajatuksia asiasta, erittäin kiitollisena lukisin niistä.
Haleja kaikille, Julia.
Haleja kaikille, Julia.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Mitä jos hakeutuisit TTP:lle, Maaritin juttusille? Tai kävisit tapaamassa muita transihmisiä torstai-illoissa Setalla, Pikku-Huopalahdessa?
Kertomuksesi on melko pitkälle tuttua omastakin elämästäni. Minulla erona oli se että vaikka koinkin nuoruudessa itseni tytöksi, asialle ei voinut silloin tehdä mitään. Elämä kaikin puolin oli rakennettava tälle väärälle roolille. Mitä pidemmälle lykkäät ratkaisuasi, sitä enemmän kärsitte molemmat. Et kertonut lapsista mitään ja jos lapsia ei vielä ole, ratkaisu on helpompi. Minulla perhe oli esteenä vuosikymmenet, en halunnut rikkoa perhettäni ja hylätä lapsiani, mutta siitä joutuivat kaikki kärsimään. Vasta kun perhesiteet eivät olleet esteenä, pääsin aloittamaan korjausprosessin ja sen päätyttyä elämänlaatu parani paljon. Jos koet olevasi transsukupuolinen (ei siis transseksuaali) et ehkä pysty kuitenkaan estämään tilanteen etenemistä lopulliseen ratkaisuun. Jos vaimosi ei voisi elää kanssasi mikäli olisit nainen, sille ei mahda mitään, te molemmat vain kärsitte tilanteesta. Pelkäät perhe-elämän romahtamista, mutta todennäköisesti se romahtaa näinkin kun et pysty elämään loppuelämääsi väärää roolia eläen. Minäkin pelkäsin mitä ongelmia syntyy ystävyyssuhteista ja työelämästä. Kuitenkin niitä ongelmia ei tullutkaan. Ehkä sinulla ei mene aivan näin onnellisesti, mutta sen vuoksi ei kannata pilata elämäänsä että pelkää mitä muut sanoo. Harva työpaikka on sellainen että pakottaa lähtemään sukupuolen muuttuessa, esimerkiksi erottaminen korjausprosessin vuoksi on kielletty. Jossain työpaikassa voi tietenkin olla niin huono henki ettei sukupuolenkorjauksen jälkeen pysty siellä enää työskentelemään, mutta työpaikan tai jopa alan vaihto voi olla parempikin ratkaisu kun parhaimmillaan pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä.
Kannattaa todellakin hakeutua vertaistuen piiriin näin alkuvaiheessa. Sieltä saa parhaiten tukea toisilta transsukupuolisilta ihmisiltä. Ryhmiä kokoontuu eri puolilla Suomea, Helsingissä eniten. Edellä mainitun lisäksi kerran kuussa transnaisten ryhmä HeSetan tiloissa (voi olla parempi vaihtoehto).
"Harva työpaikka on sellainen että pakottaa lähtemään sukupuolen muuttuessa, esimerkiksi erottaminen korjausprosessin vuoksi on kielletty."
Tämä on lähinnä semantiikkaa. Työnantajilla on nykypäivänä käytännössä moninaisia tapoja järjestää työntekijälle nuo potkut, vaikka se varsinainen syy olisikin se korjausprosessi. Se on raakaa työelämää, etenkin yritysmaailmassa. Harva työnantaja järjestää itsensä oikeudelliseen pulaan antamalla potkut puhtaasti syrjintäsyistä ja sellaiset tottakai pitääkin haastaa oikeuteen ja sitä rataa. Yleensä syyt eivät ole kuitenkaan niin selvät ja tutkintaan ja oikeuteen vieminen voi olla pitkä ja raskas prosessi joka voi syödä varoja ja jossa ei ole selvyyttä voitosta. Vastakanteiden takia se voi myös vaarantaa tulevien työpaikkojen saannit, jos nuo vastakanteet menevätkin läpi (rikerekisteriä jne. jota toisissa paikoissa ei saa olla). Liittojen ym. apukaan ei ole aina selvää työtaisteluissa. Samalla kun pitäisi hakea uusia töitäkin ja selvitä kaiken muun prosessin alkamisesta seuraavan mahdollisten haasteiden kanssa. Nämä jutut pitää siis suunnitella huolella.
Kuitenkin, kuten sanoit tämä voi myös luoda mahdollisuuksia eikä näin todellakaan kaikkialla käy, ei kaikki saa potkuja. Eikä se ole edes relevantti pelko, jos oikeasti muutosta tarvitsee. Työpaikkapelkojen ei kannata antaa olla esteenä prosessille. Pitää luottaa saavutettaviin asioihin, eli todelliseen itseensä. Minä en ainakaan kyennyt elämään elämää jossa en ollut itseni näin pohjimmaisella tavalla. Tyhjä kuori ei elä, vaan on lähinnä filosofinen zombi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Filosofinen_zombi
Suunnittelu ja järjen käyttö prosessin aikana asioiden hoitamisen ja tulevaisuuden suhteen on kuitenkin tietty järkevää. Vertaistuki on hyvä asia, ainakin aluksi, kunhan ymmärtää sen että kukaan ei kuitenkaan olke täysin samanlainen.
ja transseksuaalilla? Samaa ne tarkoittavat molemmat.
Suomessa lääketieteellinen virallinen nimitys diagnoosille F 64.0 on transsukupuolisuus.
Jos tuo transseksuaali tulkittaisiin sananmukaisesti niin olisikohan kyseessä vastakkainen (muuttunut) seksuaalinen suuntautuminen. Tässäpä miettimistä.
Jos et ole onnellinen noin, olosi helpottuu ehkä vasta lähtiessäsi tähän pelottavaan elämän haltuunottamisen ja suuntansa korjaamisen kuuluisaan 'prosessiin'. Kolhuja tulee helpostikin joka suunnalta, esimerkiksi oma lähipiirini katosi lähes kokonaan ja lähes kaikki loputkin viskasin itse pois.
Nyt katselen maailmaa uusin silmin. Löysin uuden kumppanin, mutta valitettavasti löysin myös työtä omana itsenäni. Nyt joudun etsimään uudelleen. Ilmapiiriltään huomattavasti sopivampaa työympäristöä.
Suurin uhka 'elää itsenään' on päästää olemassa olevasta jo rakennetusta maailmastaan irti, katsoa, kuinka huterasti kaikki voi kaatua. Haavoja saattaa nuolla aikansa, mutta kun on sisältään vihdoin sanoinkuvainnollisesti uudellensyntymässä kaiken tuskan jälkeen, jonakin päivänä voi kuitenkin ymmärtää löytävänsä vielä hyvän elämän. Tällä kertaahan se on vihdoinkin totta.
Joskus vertaistukikin auttaa. Mutta valitettavasti niissäkin piireissä toteutetaan lokerointia. Kunhan elät onnellisena tällä kertaa ikiomaa ihmisyyttäsi, turhat lokerot kannattaisi ainakin omasta mielestäni karsia niin pian kuin mahdollista pois.
Tällöin olet nainen. Unohda muut termit. Ja korjaat, mitä korjaat, se on Sinun asiasi. Älä kerro muille, tai koittavat sulloa Sinutkin muotteihinsa. Ovat nimittäin vertaistukijatkin aivan hukassa keinotekoisiin muottipuristesokkeloihinsa itsekin.
Saati sitten kaikki se suuri yleisö, joista kukaan ei koskaan koe mitään läheskään vastaavaa omissa mielissään ja kehoissaan. Heidän muottinsa ovat helposti kuin kovinta timanttia, asetelmahan on heillä kantautunut läpi sukupolvien lähes kokonaan muuttumattomana.
Ei ole helppoa olla ihminen. Voimia kuitenkin Sinulle.
Kaikki tapahtui kolmanneksi pahimman skenaarion mukaan (pahemmat skenaariot olivat kuolema ja mielisairaus), nyt jälkikäteen olen tyytyväinen. Hartiavoimin olen joutunut tekemään töitä oman onnellisuuteni eteen.
Minä en ollut edes sinun asemassasi, elämäni ei ollut hyvällä mallilla prosessiin lähtiessä. On tietysti mahdollista, että tulet alas ja lujaa, mutta sinulla alas oli pitempi matka kuin minulla.
Lue nyt aluksi Seranon "Whipping Girl".
Sinulla on kuitenkin transvestiittimainen tapa katsoa asioita, minä en ainakaan tässä vaiheessa "nauti naiseudesta", minä vain olen se mikä olen päivästä toiseen miettimättä sitä sen enempää.
Sinulla tuntuu olevan oikea tilanne päällä. Voin kokemuksesta sanoa sen. Itse jaksoin 40-vuotiaaksi ja jouduin muutosprosessiin lapsiperheellisenä. Se että pidämme toisistamme ja näemme avioliiton hengellisenkin puolen on pitänyt meidät yhdessä. Usko, toivo ja rakkaus. Yhdessä vaiheessa vain rakkaus kantoi.
Kysyin transtukipisteeltä puolueetonta terapeuttia, koska puolisolla oli käsitys siitä että minut oli värvätty. Olin pitänyt kaappini piilossa, mutta puolisoni tiesi siitä. Yhteystiedon perusteella päädyin seksologi Kari Kaimolaan (psykologi, nacs), joka toimi paitsi minun niin myös puolisoni terapeuttina ja auttoi meitä keskustelemaan asiasta. Puolisolleni hän kertoi että kaikki transsuuntautuneisuudet eivät ole opittuja vaan ihmiseen sisään koodattuja. Valinta on ottaa ihminen kokonaisena tai luopua hänestä. Puoliso jäi mutta ehtona oli avioliitto. Tämän olen pitänyt. Puolison prosessi on DABDA-mallin mukainen kuoleman käsittely. Ensin hän kieltää asian (denial), sitten tulee suuttumus (anger), sitten käydään kauppaa (bargain), sitten tulee depressio ja viimein hyväksyminen (acceptance). Suosittelen terapeuttia, etenkin jos teillä on yhteisiä lapsia. T. Heli
Tähän ei ole helppoa vastausta. Monen on ollut pakko alkaa transseksuaaliksi mutta monet ovat myös oppineet olemaan tyytyväisiä transvestiitteinä. Pohdi mikä sinulle on tärkeintä.
Eikä transeksuaaliksi tarvitse ryhtyä jotta voisi harrastaa seksiä miehen kanssa, sillä saahan sitä transvestiittinakin munaa ihan riittävästi.
Ilmeeni kun aikuinen ihminen kirjoittaa toisen nimimerkillä.
Jos se olikin joku muu transu?
Eihän siinä pakoputkeen bylsimisessä mitään pahaa ole. Aika monet transvestiitit ja transseksuaalitkin pitää siitä.
Taitaa olla enemmänkin miesten päiväunia samoin kuin pääseminen kolmanneksi pyöräksi lesboparille.
Milläs vuosikymmenellä sinä elät? Anaaliseksi ei ole mitenkään tuntematonta nykynaisille. Toiset vain kokeilevat sitä usein miehen painostuksesta tai muuten eivätkä pidä, mutta samoin monet pitävät siitä aidosti. Seksuaalisuus on nykyään vähän vapautuneempaa kuin 30v sitten kun sinä olit nuori. Ei kannata ylläpitää vanhoja oletuksia.
Ei se mikään pelkkä miesten fantasia ole.
oletko nykynainen transtaustainen? Meinaan vaan, että jos olet, sinulla on silloin eturauhanen ja anaaliyhdyntä on silloin pikkasen eri tasolla. Cisnaisella on taas niitä hermopäätteitä juuri vaginassa.
Täysin merkityksetöntä. Etkö oikeasti ole tietoinen, että iso osa kaikista naisista voi nauttia ja nauttiikin anaaliyhdynnästä, eturauhasen kanssa tai ilman? Ei se eturauhanen ole se ainoa autuaaksi tekevä asia ja hermopäätteiden määrät vaihtelevat yksilöllisesti, sikäli kuin niilläkään on pelkästään asian kanssa tekemistä. Tekijöitä on aika monia ja erilaisia. Siitä saa selvän kun vaikkapa keskustelee useiden eri "cis"naisten kanssa, jotka anaaliseksistä tykkäävät.
Edelleen siis ihmettelen millä vuosikymmenellä toiset elää, vaikka onhan näitä samoja luuloja ihan jatkuvasti kaikenmaailman naisten nettipalstoilla, jossa jotkut hoitsuina itsensä esittelevät kirjoittelevat "asiantuntevia" viestejä anaaliseksin kauheuksista ja totuuksista. Ei sillä että jollain hoitsulla mitään varsinaista tietoa edes olisi asiasta. Tämä on yksi myyteistä ja asennemaailmavaikutuksista, jotka nykyaikana edelleen vallitsevat. Linkittyy jossain määrin homofobiaan ja toiseuttamiseen, sekä moniin muihin psyykkisiin blokkeihin mitä seksuaalisuuteen ja siitä kuulemiseen tulee.
Anaaliseksi sopii toisille ja ei sovi toisille, niin fyysisesti kuin psyykkisesti, riippumatta siitä sukupuolesta ja eturauhasista. Seksologisesti ja lääketieteellisesti siinä ei ole mitään vikaa ja siitä voi periaatteessa nauttia kuka tahansa kehonsa puolesta, vaikka erogeenisten alueiden vahvuus vaihteleekin AINA ihmisillä. Pääosin se mahdollisuus määräytyy kuitenkin päänsisäisesti.
on pakko todeta, että usein kuulee/lukee miesten valitusta, ettei löydä naista, jota anaaliseksi kiinnostaisi. Varmaan heitä on olemassa, mutta ilmeisesti ei kovinkaan paljon. Tottakai yksilöitä on jossain olemassa. Kuitenkin enemmistö taitaa olla homomiehiä, jotka anaaliseksistä nauttivat. Mutta jos olet transnainen, kuten päättelen siitä, ettet vastannut kun asiaa kysyttiin, ehket ole oikea ihminen puhumaan bio-cisnaisten seksuaalisuudesta.
Minua ei kiinnosta mitkään trans- tai cisnaiseudet, naisia kaikki. Olen ihan tarpeeksi jutellut sekä eturauhallisten että eturauhattomien naisten kanssa seksistä, että ottanut aiheesta selvää tutkitun tiedon osalta, jotta tiedän että anaaliseksi on mahdollista ja nautittavaa isolle osalle naisista ja ylipäänsä ihmisistä riippumatta rauhasista. Se on fysiologinen fakta. Nautinto tietenkin lähtee kuitenkin pääosin kehon yläpäästä, aivoista, joissa sijaitsee se mekanismi mistä ihminen kiihottuu ja nauttii ja mistä ei. Siihen vaikuttavat monenlaiset asiat kokemuksista sosiaalisesti opittuihin malleihin, jne. jne. Asia ei ole kiinni sen alapään rakenteesta.
Tämän aiheen kannalta on merkityksetöntä millainen keho minulla on. Ei se mitään miksikään muuta. Fysiologinen potentiaali on fakta.
Mitä miehiin tulee, he valittavat muutenkin siitä etteivät löydä "kokeilunhaluisia" naisia tai naisia ylipäänsä. Varsinkin täällä netissä. Jos vielä tätä nettiä katsoo, niin tämä paikkahan on täynnä ruikuttavia miesasiamiehiä, jotka ovat muodostaneet jonkun Laasasen huonosti tehdystä baariskene/suomi24nettideitti -gradusta muka vakavastiotettavan valitusvirren. Ehkä minä tunnen sitten lähinnä vain jotain alfauroksia, kun ei heillä ole tuntunut suhteista tai seurustelusuhteista olevan pulaa. Ihan normaaleilta kuitenkin tuntuvat. Vaikka enhän tiedä, ajattelevatko hekin että sais vähän enemmän naisilta irrota.
Seksuaalikäyttäytyminen ja asenteet ovat todistetusti muuttuneet varsin paljon viime vuosikymmenien aikana. Tietoa on paljon tarjolla.
psykiatri tai seksuaaliterapeutti oikein olet, kun oikein monet naiset kertovat sinulle yksityiskohtia intiimielämästään? Muuten on omituista, että juuri sinä satut tuntemaan kaikki ne poikkeukselliset heteronaiset, jotka kertovat noita asioita toiselle naiselle. Elleivät ne sitten pidä sinua miehenä...
Ehkäpä en sitten elä frigidipiireissä. Se on totta, että en elä 50-60-vuotiaiden piireissä kuten varmaan sinä elät, vaan nuorempien ihmisten parissa.
Et näemmä tiennyt edes sitä, että piireistä riippuen naisten keskiset jutut voi olla varsin roisejakin, siinä missä toisissa ei kehdata pukahtaa monista asioista. Et itse taida tuntea elämää.
nyt keskustelussa on ollut mukana vain henkilöitä joita ei ole syntymässään määritelty tytöksi. Hermopäätteistä puhuttaessa ei tunneta aivan täysin naisen anatomiaa. Suuri määrä hermopäätteitä on klitoriksessa, emättimessä on jo paljon vähemmän. Eroa transnaisen neovaginan hermotukseen ei taida olla kovinkaan paljon. Kunhan nainen (tai mieskin) saa anaalinsa venytettyä riittävästi, yhdynnästä voi nauttiakin. Mutta kyllä ne ensimmäiset kerrat ovat niin kivuliaita että kiinnostus voi loppua siihen. Omat roisitkin jutut on kummallakin sukupuolella.
Ettekö ihmiset lue viestejä? Ihan oikeasti nyt.
1. En missään vaiheessa väittänyt, etteikö klitoriksessa olisi eniten hermopäätteitä suurimmalla osalla naisista (joillain on tunnottomia eri syistä). Mistä sinä sen tähän vedit? En väittänyt missään vaiheessa, että anaaliseksi olisi jotenkin klitoriksesta saatavan nautinnon yli ajava. Ainoa hyödyllinen asia, mitä toit tuolla "valaisevalla" kommentilla (kiitos kun valistat meitä tyhmiä) oli se, että johtuen klitoriksen hermopäätetiheydestä verrattuna esimerkiksi sinne peräaukkoon, se ei ole fysiologisesti usein se ensimmäinen paikka, mitä naiset erogeenisessa mielessä kokeilevat. Se ei kuitenkaan sellaisenaan selitä paljoakaan, eikä liity suoranaisesti siihen mitä on sanottu.
2. Ei väitetty, että anaaliseksistä nautitaan automaattisesti suoraan. Väitettiin, tai pikemminkin kerrottiin se fakta, että suurimmalla osalla ihmisistä on ihan puhdas fysiologinen potentiaali nautintoon anaalin kautta, eri tavoilla. On kuitenkin iso kasa syitä, miksi tuota potentiaalia ei aina tutkita yksilön toimesta. Ei tietenkään ole mikään tarviskaan.
3. Suurimassa osassa ensikokeilujen kivuliaisuudesta ja sen jälkeisistä lopahtamisista lienee kyse vain osaamattomasta kumppanista ja hätäilystä (tai siitä painostuksesta), eikä riittävästä sensitiivisyydestä (vaikka voi olla muitakin syitä, esimerkiksi jos on jo alkuunsa estoinen, jne jne). Yksilö voi itsekin olla itsensä kanssa liian hätäinen. Ja niin edelleen. Mieliala on kaikessa ykkösasia. Tämä ei ole rakettitiedettä. Kysykää keneltä tahansa seksologilta tai muulta "asiantuntijalta".
4. Edelleenkään ei ole mitään taivaan väliä sillä mikä tai mitä kukin meistä on. Puhuin vain fysiologisesta potentiaalista, joka on fakta, sekä yleisistä estoista ja asennemaailmoista. Asioista voi ottaa selvää. Täällä on monella joku todella kummallinen tarve pystyä luokittelemaan ihmiset joksikin transuksi tai sissiksi joka asiassa, jossa aikuisten oikeasti sillä ei ole merkitystä. Lapsellista.
Osaatte kyllä vääntää ja väkertää yksinkertaisesta asiastakin ihmeellisen kysymyksen ja jotain arvo- tai asennelatautunutta mössöä. Ei tämä ole vaikeaa. Lukekaa niitä viestejä vaikka se silmä kädessä, jos se helpottaa.
Eiköhän nämä anaaliseksijutut voisi hoitaa tuolla seksiosiossa. Siellä voisi saada enemmän kannanottoja puolesta ja vastaan, miehiltä ja naisilta.
Olihan tuokin tulkinta että aloit puhumaan anaalin ja klitoriksen hermotuksista, vaikka toiset tarkoitti emättimen hermoja. Mutta kiinnostusta näyttää olevan, minulle kyllä riittää Töölössä rakennettu.
Klitoriksessa siis on eniten hermopäätteitä. Vaginassa onneksi vähemmän. Näin ihan synnytystäkin ajatellen. En muistanut sitä juuri kirjoittaessani, vaikka sinänsä asian tiesinkin. Silti onhan emätinorgasmi mahdollinen, en sitten tiedä onko transnaiselle. Itse en ainakaan ole sitä kokenut.
Jos kuuntelisit isojen tyttöjen juttuja, niin tietäisit että "transnainenkin" voi saada emättimen kautta orgasmin ja että mahdollisuus siihen on prosentuaalisesti suurempi kuin "cisnaisilla" erinäisistä syistä.
Saatteko te ihmiset oikeasti tietoa elämässänne ainoastaan itseltänne? Ihminen on sosiaalinen eläin. Vai ettekö vaan ole kenenkään kanssa tekemisissä ja luette vain tätä palstaa joskus?
sellaisissa piireissä jossa seksiasiat olisi päälimmäisiä.
En ymmärrä teitä fyysisten tosiasioiden kieltäjiä. Yleensä puolustaudun haukkujia vastaan sillä, etteivät transihmiset kuvittelekaan olevansa fyysisiä naisia, eikä sillä edes ole merkitystä, koska kyse on pään sisäisestä sukupuolikokemuksesta, mutta kai se on sitten uskottava, että meissä on myös teitä "aina oon nainen fyysisesti ollu enkä oo trans-sanasta kuullutkaan"-hörhöjä.
Mikä siinä on nyt niin vaikeaa ymmärtää etteivät kaikki koe olevansa samanlaisia transuja kuin sinä?
No eipä ihmetytä, sillä et noilla puheilla näytä ymmärtävän sukupuolesta senkään vertaa, tai siitä miten tieto rakennetaan ja miten sitä tuotetaan. On tämä hienoa, että meillä on sinun tai teidän (esim. Rantsu) kaltaisia eksperttejä kertomassa ihmisille fyysisistä sukupuolista ja realiteeteista ja siitä miten kaikki tiedämme, ettemme oikeita naisia ole niinqu ja että tiedämme sen niinqu.
Oikein hyvää peeärrää. Kävitkö ihan lääkärisedältä kysymässä että mikä se oikea sukupuolesi kuitenkin on? Tulihan vastaukseksi jämäkästi että biologinen mieshän se sinä? Sehän on Totuus, lukee isossa kirjassa ja kirjoitettu sanahan on vissi.
Tuo teidän iänikuinen ainaoonnainenollu-hölötys tai kritiikkiyritys mitä täällä heittelette jos jotain ei kiinnosta transuttelut on sitä itseään. Näkee kyllä harjoitetun funtsimisen määrät. Hiphei.
Siis kuka nyt on sitä mieltä, että fyysinen nainen=oikea nainen?
Siis kuka nyt on sitä mieltä että "fyysinen nainen" olisi jotenkin arvolatautumaton ja "objektiivinen" nimitys kehoille tai sukupuolisuudelle tai havainnoille?
Onko kieli- ja merkityspelin idea niin vaikea ymmärtää? Ei ole mitään "kovaa tiedettä" joka jotenkin pakenisi esimerkiksi sukupuoleen liittyvää merkityksenantopeliä. Merkityksille ei luonnossa esiinny sääntöjä joita voi havainnoida tai päätellä. Kaikki on keksittyä ja sovittua.
Olet tyhmä.
Jaa argumentit loppui ja siirryttiin nimittelyyn? :D Vai aivonystyrät?
että vaan transnaisista löytyy näitä munklitorisoliylikasvanut-mantraa toistelevia? Ei transmiesten kuule koskaan väittävän, että munat vaan jäi vähän pienemmiks ja auki oleviks... Ehkä he ovat läpimenevämpiä eikä tarvitse viettää loppuelämää palstoilla oman itsensä olemassaoloa todistellen.
Olisikohan niin ettei miehiä transutella samaan tapaan kuin naisia? Mitä ihmeen kicksejä ne transnais-transuttelijat saavat transuilustaan? En vaan millään tajua...
Eli kuten näimme, sieltä sitä 'vertaisten' ja trollaajienkin joukosta sataa: aina niin ihanaa laatikointia. Ja tärkeätä on kuulua niihin ryhmiin, mitä Sinulle luetellaan. Saat oikein valita, millä leimalla haluat itsesi leimattavan.
Kirjoitin myös neljän viestin mittaisen ajatelman aiheesta, jota koitan omalta osaltani kovasti tuputtaa maailmalle:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9596325#comment-47738024
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9596325#comment-47738047
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9596325#comment-47738055
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9596325#comment-47738142
Etenkin haluaisin painottaa viestiäni kaikille 'vertaisille'. Unohtakaa turhat kategoriat. Eletään ihmisinä. Rakastetaan ja tullaan rakastetuiksi.
Joillain on elämä ja lapsiakin. Ei, en ole Reija, mutta kerrankin samaa mieltä hänen kanssaan. Kaikilla ei ole aikaa miettiä joitain tieteellisyyksiä, toiset elävät elämäänsä tehden oikeita asioita, esim. kasvattaen tulevia sukupolvia maailmaan. Kaikilla ei ole aikaa viilata pisteitä.
Minäkään en ole se, jolle vastaat, mutta täytyy sanoa, että joo, tiedehän on pisteiden viilausta, kyllä kyllä, ja lisääntyminen on tälle maailmalle aina ja vain siunaus ja antaa ihmiselle jonkun tuulipukuisen elämäauktoriteetin aseman...
Nämä "minä teen oikeita asioita ja elän elämää" vs. "tieteellisyys" -kärjistykset ovat interetkeskustelujen ehdotonta suolaa. Oikeaa kärjistyksen ja järjenjuoksun riemuvoittoa, jossa ihmiset pääsevät sydämensä kyllyydestä pelkistämään ja laukomaan elämää suurempia mielipiteitä ja totuuksia.
Ajattelitko, että saattaapa tuolla vastaamasi viestin kirjoittajallakin olla lapsia? Ja ehkä elämä? Et. Luulottelet vain ja teet itsesi tyytyväiseksi kanamaisilla kärjistyksillä.
Yleensä lapsia saaneet ja ainakin kasvatukseen osallistuvat huomaavat, että maailmassa on muutakin kuin minäminäminä ja mun ainutlaatuinen naiseus. Ei niillä ole aikaa kirjoitella netissä hehtaarikirjoituksiaan. Puuma on kylläkin poikkeus.
Yleensä ja yleensä. Eli mutuilet pahansuopana tai tärkeilevänä. Et tiedä. Et tunne. Luulet vain. Miksi? Vapauttaisit mieltäsi aika paljon jos et koko ajan luulottelisi.
Eikö sinulla ole koskaan tuntia ylimääräistä aikaa viikossa? Vai kestääkö sinulta 8 tuntia kirjoittaa "pitkä" nettikirjoitus jonnekin palstalle? Ei ne lapsetkaan koko aikaa siinä vaippaiässä ole, eikä edes ala-astetta edeltävässä iässä. Eikä kaikki ole yksinhuoltajia.
A:
B:
A:
B:
A: Ylimielinen kirjoitus
B: Kehoitus hankkia elämä
A: Vittuilua ja mollaamista
B: Vittuilua ja mollaamista
"Sick of it all 22.1.2011 15:27
Joillain on elämä ja lapsiakin. Ei, en ole Reija, mutta kerrankin samaa mieltä hänen kanssaan. Kaikilla ei ole aikaa miettiä joitain tieteellisyyksiä, toiset elävät elämäänsä tehden oikeita asioita, esim. kasvattaen tulevia sukupolvia maailmaan. Kaikilla ei ole aikaa viilata pisteitä."
Ja
"Sick of it all 22.1.2011 18:13
Yleensä lapsia saaneet ja ainakin kasvatukseen osallistuvat huomaavat, että maailmassa on muutakin kuin minäminäminä ja mun ainutlaatuinen naiseus. Ei niillä ole aikaa kirjoitella netissä hehtaarikirjoituksiaan. Puuma on kylläkin poikkeus."
Voisiko minulla olla aikaa parantaa ehkäpä juuri vaikka kaikkien maailman lasten tähden maailmaa ahdasmielisyyttä vastaan? Enkä uskaltaisi täällä enää edes tunnustaa, vaikka minulla lapsia olisikin. Vaikka osallistuisinkin lasten kasvatukseen, synnyttämieni tai muiden. Jos lyön leiman otsaani suuntaan tai toiseen, fobioissaan piehtaroivat fanaatikot varmasti keksisivät minulle tai lähipiirilleni jotakin kivaa pikku väkivaltaviihdettä.
Hienoa, että keskityt jälkikasvusi turvaamiseen, minä koitan ottaa kantaa heidänkin turvallisuutensa eteen tulevaisuudessa ja näyttää maailmalle, että fobiat tällä sektorilla sekä kaikenlainen CIS-seksistinen maailmankuva on jopa terveydelle vaarallista levitettävää jälkipolville. Joku meistä aina kärsii tulevaisuudessakin ihanien fanaattisten sekoilijoiden käden / jalan / lyömäaseen / tuliaseen tms. kautta.
Yleisesti haluan ottaa uudelleen kantaa tuonne ylempänä ketjussa riehuvaan eipäs-juupasteluun, että ilmeisesti taas siellä on tarkoituksena piilottaa taas viestiketjun aloittajan fokus tähän todellakin täysillä 'skenessä' raivoavaan luokkatietoisuuteen, joka todennäköisesti on hänet ajanut jo kilometrien päähän meistä täällä riehuvista hulluista.
Hienoa työtä, trollit ja muut peikot. [peukut_pystyyn]
No on syytäkin olla huono omatunto kun hankkiutuu parisuhteeseen ja vielä valehtelee toiselle että joo, tää on vaan tiitteilyä. Pakotat toisen ensin hyväksymään jotain vaikeaa vaikka kokoajan tarkoituksesi on ollut pettää.
Transihmisten märkä unelma on kuvitella, että rakkaus olisi sukupuolisokea. Aika harvoin se on. Ansaitset jäädä yksin sen petoksen vuoksi mitä läheisimmälle, muka rakkaalle ihmiselle, itsekkyyttäsi olet tehnyt.
Nimimerkistä päätellen aloittaja on ilmeisesti nuoremman polven ihminen, joten tietoa on ilmeisesti ollut olemassa aikanaan. Mutta moni transsukupuolinen pyrkii elämään siinä synnytyslaitoksella määritellyssä sukupuolessaan koska koko ympärillä elävä ihmisjoukko myös edellyttää sitä. Moni pyrkii elämään kiltisti odotusten mukaisesti, kunnes mitta tulee täyteen. Joskus henkilö olettaa olevansa "vain" tiitti, mutta huomaa myöhemmin ettei oletus pidä paikkaansa, vaan kyse onkin transsukupuolisuudesta. Vanhemmassa ikäluokassa kun hoitoja ei ollut mahdollisuus saada, tuollainen välimaastossa eläminen oli käytännössä pakollista. Jos aiemmassa elämässä on tehnyt päätöksiä senhetkisen sukupuolen oletuksen mukaisesti, en minä ainakaan pidä sitä pettämisenä enkä itsekkyytenä koska kyseessä ei ole harkittu teko. Asia olisi eri jos vielä sen jälkeen kun on todennut oman sukupuoliristiriitansa hakeutuisi parisuhteeseen antaen ymmärtää sukupuolensa olevan papereiden mukainen.
HEI! Opiskelen terveydenhoitajaksi Porvoon Laurea AMK:ssa neljättä vuotta ja teen koulutyötä aiheesta trans-ihmisten perhe-elämän haasteet. Jos joku teistä jaksaisi vastata minulle, olisin todella kiitollinen, itselläni kun ei ole kokemusta aiheesta. Haluaisin lähinnä tietää, minkälaisia vaikeuksia olette kokeneet esimerkiksi terveydenhuollon piirin taholta. Tarkoitan siis perheitä, joilla on lapsia ja molemmat tai jompikumpi vanhemmista trans-ihminen. (Onko oikea termi..?)
Pohdin myös sukupuoli- sekä heteronormatiivisuutta, sekä kuinka nämä näkyvät terveydenhoitajan työssä. (Esimerkiksi lomakkeissa: Mitä vaihtoehtoja sukupuolelle? Miten erilaiset perhemuodot näkyvät? Mikä näkemys vanhemmuudesta? Jne.Visuaalisuudessa: mitä kuvia/lehtiä on vastaanottotilassa, mitä kuvia esitteissä?)
Oletteko kohdanneet oletuksia ja ennakkoluuloja terveydenhoitajan taholta? Miten näihin ennakkoluuloihin voisi vaikuttaa? Työn tavoitteena on oman tiedon lisääminen, ennakko-oletusten poistaminen, sukupuoli- ja heteronormatiivisten oletusten korjaaminen ja torjuminen sekä aihe-alueen tarkasteleminen lähemmin terveydenhoitajan näkökulmasta oman ammatillisen kasvun lisäämiseksi.
Vastaajat pysyvät anonyymeinä. Kiitos todella paljon etukäteen jos joku jaksaa vaivautua auttamaan minua! Vastata voi tänne tai mielummin s-postiosoitteeseeni [email protected] Hyvää syksyä kaikille! Terv. Aino Lipsanen