No enhän mä malttanut olla aloittamatta ;-) Tulee tiputtelemalla, sori siitä, mutta mä lupaan olla nopea. Kappaleita tulee yhteensä kuusi, tässä ensimmäinen.
-Tonya-
Roope ja Jon
- Elokuun yö
Kappale 1
Kun Roope heräsi aamulla sängystään, hän ei heti muistanut edellispäivän tapahtumia. Kellon soidessa hän nousi vastahakoisesti ylös ja haroi unisena tukkaansa. Roope ei ollut aamuihmisiä, hän inhosi lähteä kouluun kahdeksaksi.
Vasta noustuaan sängystä ja puettuaan farkut ylleen hän muisti. Muisto sai koko hänen vatsansa kääntymään ylösalaisin, ja hän istui sängylle, koska pelkäsi jalkojensa pettävän alta.
Tappelu Jonin kanssa. Jälki-istunto. Laatikoiden kantaminen. Jon hänen takanaan. Jonin suu hänen suutaan vasten. Ja, ja…
Roope haroi jälleen hiuksiaan, tällä kertaa voimakkaammin. Erilaiset tuntemukset myllersivät hänen sisällään. Ensin hän pelästyi. Sitten hän pelästyi vielä lisää. Ja sitten…Jon oli halunnut häntä. Jon oli suudellut häntä. Jon oli tehnyt hänelle uskomattomia asioita. Jon, koulun komein poika. Valtava ilo tulvi Roopen sisään.
Lopulta pojat olivat irrottautuneet vastahakoisesti toisistaan, nousseet ylös, ja ruvenneet kantamaan painavia laatikoita hyllyyn. He olivat olleet pahasti aikataulusta jäljessä. Rehtori oli tullut kolmelta seuraamaan heidän työskentelyään ja päästänyt hiljaiset pojat kotiin vartin yli kolme, kun viimeinenkin laatikko oli kannettu hyllyyn. Päästyään ulos koulusta Jon oli taakseen katsomatta lähtenyt kävelemään kohti kotiaan, eikä Roope ollut saanut enää tilaisuutta puhua hänelle.
Mutta tänään, Roope ajatteli. Tänään hän näkisi taas Jonin. Ajatus karisti viimeisetkin unenrippeet Roopen silmistä, ja täysin heränneenä hän käveli portaat alas keittiöön.
Roopen isosisko Ronja istui syömässä aamupalaa. Hän kävi lukion kolmatta luokkaa, joten meni joka aamu myös kahdeksaksi. Sisarukset toivottivat huomenet toisilleen ja Roope istuutui pöytään ja alkoi tehdä itselleen leipää.
Ronjalla oli paitsi veljensä vaalea tukka, myös hänen tarkat, siniset silmänsä. Vieno hymy nousi Ronjan kasvoille, kun hän yhtäkkiä huomasi veljensä punottavat posket. Roopen kasvoilla oli ilme, jollaista Ronja ei ollut koskaan aikaisemmin hänellä nähnyt. Ihan kuin Roope olisi..
”Mitäs broidi on hommannut, kun tolla lailla silmät kiiluu?”
Roope nosti katseensa leivästä, jota hän oli yrittänyt voidella viimeisen minuutin ajan. Hän punastui vähän lisää. Jos vastapäätä olisi istunut joku muu kuin hänen välkky siskonsa, hän olisi voinut yrittää keksiä jotakin tekosyitä. Mutta Ronja, Ronja näki hänestä kaiken ja olisi vain innostunut lisää, jos olisi huomannut hänen yrittävän peitellä jotakin.
”Ööh, no, siis…”
”Et kai sä VAAN ole ihastunut? Sä et punastellut noin edes sillon, kun naapurin Pepe veti sulta housut nilkkoihin viisivuotiaana juhannusjuhlissa.”
”Kiitti Ronja, just tuon mä halusinkin kuulla.” Roope harkitsi ärtymistä. Ronja huomasi sen ja vaihtoi pehmeämpään sävyyn:
”Eikun ihan oikeesti. Sori. Siis kun sä näytät siltä että sulle on tapahtunu jotain. Niin että mitä sulle on tapahtunut? Ootsä löytäny jonkun?”
”No, tavallaan, tai siis en mä tiedä.”
”Wau! Aivan upeeta! Kuka se on?”
”Ööh…”
”Eikun kerro nyt! En mä kerro kellekkään!”
”Kun en mä oo oikein varma vielä mikä juttu se on.”
”No oletsä ihastunut?”
Pieni tauko. ”Joo.”
”Rakastunut?”
Pienellä äänellä. ”Kyllä kai.”
”Muttet tiedä mitä se toinen ajattelee?”
”No kyllä mä jotain tiedän, mutta…” Roopen ääni vaimeni.
”Oottekste suudelleet?”
”No joo”. Pieni hymy kareili Roopen huulilla. Ronja huomasi sen. Ilmeisesti hymy paljasti enemmän kuin Roope tarkoitti, sillä Ronja muutti seuraavan kysymyksensä toteamukseksi säikyttäen samalla veljensä pahanpäiväisesti.
”Te ootte sekstailleet.”
”Miten niin?”
”No voi jumalauta, se näkyy kilsan päähän sun naamastas.” Virnistys.
”Ei me, siis eikä kun, no..”
Ronja nauroi. Roopenkin naama suli leveään virneeseen.
”Kerro nyt oikeesti kuka se onnentyttö on! Mun on pakko saada tietää!”
Roopen hymy suli saman tien pois. Ronjakin vakavoitui huomattuaan sanoneensa jotakin kummallista. Sekunnin ajan hän kelasi, mitä oli juuri sanonut. Sitten hän oivalsi, ja ymmärryksen levitessä hänen kasvoilleen Roopen kauhistuksesta laajenneet silmät varmistivat hänen ajatuksensa.
Joku muu olisi jättänyt siihen, eikä olisi sanonut mitään ääneen. Ronja oli kuitenkin varsin suorasukainen ihminen. Piirre, jonka Roope yhdisti Ronjan hyväsydämisyyteen ja rehellisyyteen, ja josta hän sen vuoksi piti. Siis yleensä piti. Nyt hänen teki mieli kuristaa siskoa.
”Se ei oo tyttö.”
Hyvin pienellä äänellä. ”Ei niin.”
Ronja kokosi ajatuksiaan vain pienen hetken ajan, kunnes vastasi:
”Mitä sitten? Et kai sä anna jonkun NOIN merkityksettömän asian estää sua?”
Roope katsoi häneen suurin silmin. Tätä ennen hän ei ollut edes ehtinyt ajatella, että Jon on poika. Vastahan hän oli käsittänyt, että tuntee vetoa Jonia kohtaan. Ja Jon häntä –sen ajatuksen sulattamiseen meni vielä kauemman aikaa. Hän ei ollut ajatellut Jonia poikana, vaan Jonina. Upeana, seksikkäänä ja vaihtelevissa määrin vittumaisena Jonina.
Mutta vaikka Roope ei ollut ajatellut asiaa aikaisemmin, hänen oli helppo vastata sisarensa kysymykseen.
”En.”
Ronja hymyili rohkaisevasti, ilmeisesti ajatellen Roopen pelkäävän, että hän tuomitsee veljensä. Kun Roope hymyili takaisin, Ronja oivalsi, ettei poika takellellut sen vuoksi, että hänen ihastuksensa oli samaa sukupuolta.
”No kerro nyt ihan oikeesti, kuka se on?”
”Kangaskosken Jon.”
Ronjan kulmakarvat kohosivat.
”Rakkari-Jon? Laittoi-Roopen-reksin-puhutteluun-Jon? Helvetin-perkeleen-kusipää-Jon?”
Roope punastui taas. ”No, onhan se välillä vähän hankala.”
”Hankala?! Sähän vihaat sitä!”
”Ööh…”
”Ai jaa.” Ronjan kasvoille levisi taas oivallus. ”Ai JAA!” Ilmankos Roope oli vihannut luokkakaveriaan niin paljon. Hevosenleikkiä!
”Mitä?” Roope kysyi vähän ärtyneenä.
”No, sitähän jätkät tekee kun ne tykkää…kiusaa.”
”Tekeekö?” Jon oli kiusannut häntä koko yläasteen ajan, Roope ajatteli. Siitäkö se oli johtunut?
”No tekee tekee. Hitto, oikeesti, oletsä aina noin pihalla?”
Roope ei kuunnellut. Perhoset lentelivät hänen vatsassaan. Oliko Jon ollut häneen ihastunut kauankin aikaa jo? Ja hän ei vaan ollut tajunnut?
”Oho, helvetti, bussi tulee parin minsan päästä.” Ronja havahtui yhtäkkiä katsomaan kelloa. He nousivat pöydästä ja menivät hakemaan reppujaan. Roope ei ollut syönyt mitään koko aamuna, mutta hän ei edes huomannut koko asiaa.
Hän ajatteli vain sitä, että pian hän näkisi taas Jonin.
-Tonya-
Roope ja Jon
- Elokuun yö
Kappale 1
Kun Roope heräsi aamulla sängystään, hän ei heti muistanut edellispäivän tapahtumia. Kellon soidessa hän nousi vastahakoisesti ylös ja haroi unisena tukkaansa. Roope ei ollut aamuihmisiä, hän inhosi lähteä kouluun kahdeksaksi.
Vasta noustuaan sängystä ja puettuaan farkut ylleen hän muisti. Muisto sai koko hänen vatsansa kääntymään ylösalaisin, ja hän istui sängylle, koska pelkäsi jalkojensa pettävän alta.
Tappelu Jonin kanssa. Jälki-istunto. Laatikoiden kantaminen. Jon hänen takanaan. Jonin suu hänen suutaan vasten. Ja, ja…
Roope haroi jälleen hiuksiaan, tällä kertaa voimakkaammin. Erilaiset tuntemukset myllersivät hänen sisällään. Ensin hän pelästyi. Sitten hän pelästyi vielä lisää. Ja sitten…Jon oli halunnut häntä. Jon oli suudellut häntä. Jon oli tehnyt hänelle uskomattomia asioita. Jon, koulun komein poika. Valtava ilo tulvi Roopen sisään.
Lopulta pojat olivat irrottautuneet vastahakoisesti toisistaan, nousseet ylös, ja ruvenneet kantamaan painavia laatikoita hyllyyn. He olivat olleet pahasti aikataulusta jäljessä. Rehtori oli tullut kolmelta seuraamaan heidän työskentelyään ja päästänyt hiljaiset pojat kotiin vartin yli kolme, kun viimeinenkin laatikko oli kannettu hyllyyn. Päästyään ulos koulusta Jon oli taakseen katsomatta lähtenyt kävelemään kohti kotiaan, eikä Roope ollut saanut enää tilaisuutta puhua hänelle.
Mutta tänään, Roope ajatteli. Tänään hän näkisi taas Jonin. Ajatus karisti viimeisetkin unenrippeet Roopen silmistä, ja täysin heränneenä hän käveli portaat alas keittiöön.
Roopen isosisko Ronja istui syömässä aamupalaa. Hän kävi lukion kolmatta luokkaa, joten meni joka aamu myös kahdeksaksi. Sisarukset toivottivat huomenet toisilleen ja Roope istuutui pöytään ja alkoi tehdä itselleen leipää.
Ronjalla oli paitsi veljensä vaalea tukka, myös hänen tarkat, siniset silmänsä. Vieno hymy nousi Ronjan kasvoille, kun hän yhtäkkiä huomasi veljensä punottavat posket. Roopen kasvoilla oli ilme, jollaista Ronja ei ollut koskaan aikaisemmin hänellä nähnyt. Ihan kuin Roope olisi..
”Mitäs broidi on hommannut, kun tolla lailla silmät kiiluu?”
Roope nosti katseensa leivästä, jota hän oli yrittänyt voidella viimeisen minuutin ajan. Hän punastui vähän lisää. Jos vastapäätä olisi istunut joku muu kuin hänen välkky siskonsa, hän olisi voinut yrittää keksiä jotakin tekosyitä. Mutta Ronja, Ronja näki hänestä kaiken ja olisi vain innostunut lisää, jos olisi huomannut hänen yrittävän peitellä jotakin.
”Ööh, no, siis…”
”Et kai sä VAAN ole ihastunut? Sä et punastellut noin edes sillon, kun naapurin Pepe veti sulta housut nilkkoihin viisivuotiaana juhannusjuhlissa.”
”Kiitti Ronja, just tuon mä halusinkin kuulla.” Roope harkitsi ärtymistä. Ronja huomasi sen ja vaihtoi pehmeämpään sävyyn:
”Eikun ihan oikeesti. Sori. Siis kun sä näytät siltä että sulle on tapahtunu jotain. Niin että mitä sulle on tapahtunut? Ootsä löytäny jonkun?”
”No, tavallaan, tai siis en mä tiedä.”
”Wau! Aivan upeeta! Kuka se on?”
”Ööh…”
”Eikun kerro nyt! En mä kerro kellekkään!”
”Kun en mä oo oikein varma vielä mikä juttu se on.”
”No oletsä ihastunut?”
Pieni tauko. ”Joo.”
”Rakastunut?”
Pienellä äänellä. ”Kyllä kai.”
”Muttet tiedä mitä se toinen ajattelee?”
”No kyllä mä jotain tiedän, mutta…” Roopen ääni vaimeni.
”Oottekste suudelleet?”
”No joo”. Pieni hymy kareili Roopen huulilla. Ronja huomasi sen. Ilmeisesti hymy paljasti enemmän kuin Roope tarkoitti, sillä Ronja muutti seuraavan kysymyksensä toteamukseksi säikyttäen samalla veljensä pahanpäiväisesti.
”Te ootte sekstailleet.”
”Miten niin?”
”No voi jumalauta, se näkyy kilsan päähän sun naamastas.” Virnistys.
”Ei me, siis eikä kun, no..”
Ronja nauroi. Roopenkin naama suli leveään virneeseen.
”Kerro nyt oikeesti kuka se onnentyttö on! Mun on pakko saada tietää!”
Roopen hymy suli saman tien pois. Ronjakin vakavoitui huomattuaan sanoneensa jotakin kummallista. Sekunnin ajan hän kelasi, mitä oli juuri sanonut. Sitten hän oivalsi, ja ymmärryksen levitessä hänen kasvoilleen Roopen kauhistuksesta laajenneet silmät varmistivat hänen ajatuksensa.
Joku muu olisi jättänyt siihen, eikä olisi sanonut mitään ääneen. Ronja oli kuitenkin varsin suorasukainen ihminen. Piirre, jonka Roope yhdisti Ronjan hyväsydämisyyteen ja rehellisyyteen, ja josta hän sen vuoksi piti. Siis yleensä piti. Nyt hänen teki mieli kuristaa siskoa.
”Se ei oo tyttö.”
Hyvin pienellä äänellä. ”Ei niin.”
Ronja kokosi ajatuksiaan vain pienen hetken ajan, kunnes vastasi:
”Mitä sitten? Et kai sä anna jonkun NOIN merkityksettömän asian estää sua?”
Roope katsoi häneen suurin silmin. Tätä ennen hän ei ollut edes ehtinyt ajatella, että Jon on poika. Vastahan hän oli käsittänyt, että tuntee vetoa Jonia kohtaan. Ja Jon häntä –sen ajatuksen sulattamiseen meni vielä kauemman aikaa. Hän ei ollut ajatellut Jonia poikana, vaan Jonina. Upeana, seksikkäänä ja vaihtelevissa määrin vittumaisena Jonina.
Mutta vaikka Roope ei ollut ajatellut asiaa aikaisemmin, hänen oli helppo vastata sisarensa kysymykseen.
”En.”
Ronja hymyili rohkaisevasti, ilmeisesti ajatellen Roopen pelkäävän, että hän tuomitsee veljensä. Kun Roope hymyili takaisin, Ronja oivalsi, ettei poika takellellut sen vuoksi, että hänen ihastuksensa oli samaa sukupuolta.
”No kerro nyt ihan oikeesti, kuka se on?”
”Kangaskosken Jon.”
Ronjan kulmakarvat kohosivat.
”Rakkari-Jon? Laittoi-Roopen-reksin-puhutteluun-Jon? Helvetin-perkeleen-kusipää-Jon?”
Roope punastui taas. ”No, onhan se välillä vähän hankala.”
”Hankala?! Sähän vihaat sitä!”
”Ööh…”
”Ai jaa.” Ronjan kasvoille levisi taas oivallus. ”Ai JAA!” Ilmankos Roope oli vihannut luokkakaveriaan niin paljon. Hevosenleikkiä!
”Mitä?” Roope kysyi vähän ärtyneenä.
”No, sitähän jätkät tekee kun ne tykkää…kiusaa.”
”Tekeekö?” Jon oli kiusannut häntä koko yläasteen ajan, Roope ajatteli. Siitäkö se oli johtunut?
”No tekee tekee. Hitto, oikeesti, oletsä aina noin pihalla?”
Roope ei kuunnellut. Perhoset lentelivät hänen vatsassaan. Oliko Jon ollut häneen ihastunut kauankin aikaa jo? Ja hän ei vaan ollut tajunnut?
”Oho, helvetti, bussi tulee parin minsan päästä.” Ronja havahtui yhtäkkiä katsomaan kelloa. He nousivat pöydästä ja menivät hakemaan reppujaan. Roope ei ollut syönyt mitään koko aamuna, mutta hän ei edes huomannut koko asiaa.
Hän ajatteli vain sitä, että pian hän näkisi taas Jonin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mietittiin yhen kaverini kanssa kun olit vissii sanonu että "Elokuun yö" jatkuu siun nettisivuilla eikä löyetä niitä mistään ni haluaisitko kertoa missä Ah-Niin-Ihana tarinasi jatkuu?
www.zsanyaseyes.net