Olenko suruista tehty.
Itkulla silitelty.
Suudelmi eloon herätelty.
Niinkö olen tullut.
Jättänyt rukkaset suruineen.
hyvästit päivän paisteeseen.
Niin että vappana leijuisin.
Pilvenhattaralla keinuisin.
Olisin varjo auringon.
Tähdenlento sudenkorennon.
Kuu ilman lumoa.
Teenkä vain ajatuksillani tuhoa.
Ollakko vaiko ei.
Sieluni kumppaneil.
Se ikuinen päänvaiva.
Aurinko vaiko kuu aivan.
Mut yhden asian kerron nyt.
Olen kaikkeen mieltynyt.
Siis ollakko vai eikö niin.
Sama vaikka rakastutiin.
Itkulla silitelty.
Suudelmi eloon herätelty.
Niinkö olen tullut.
Jättänyt rukkaset suruineen.
hyvästit päivän paisteeseen.
Niin että vappana leijuisin.
Pilvenhattaralla keinuisin.
Olisin varjo auringon.
Tähdenlento sudenkorennon.
Kuu ilman lumoa.
Teenkä vain ajatuksillani tuhoa.
Ollakko vaiko ei.
Sieluni kumppaneil.
Se ikuinen päänvaiva.
Aurinko vaiko kuu aivan.
Mut yhden asian kerron nyt.
Olen kaikkeen mieltynyt.
Siis ollakko vai eikö niin.
Sama vaikka rakastutiin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sanat eivät satuta yhtään niin paljon kuin ajatukset, joita voi vain arvailla.
Siksipä totuus - ikäväkin sellainen - on aina parempi vaihtoehto.
Hiljaisuus pahinta.
Hieno runo. :)
Totuus ennen kaikea.
Kiitos kun et virheistä valita,,,hih.
Katos nyt vasta lukasin ja huomasin.
Vihonviimeiset virheet jälleen.
Kun en silleen koskaan lue kirjoitan vain.
Mitä sieluni huutaa.
Ja sydämeni näkee.
En nää silloin virheitä.
Suudelmin heräteltynä,
vapaana leiluisin.
Kiitos kun kurkistit
siitä on kysymys (citeeraan Hamlettia) Tämä runo oli yksi
parhaimmistasi jos niitä voi luokitella paremmuusjärjestykseen,
joka tapauksessa ten points saat multa. Runosi oli minun mieleeni, siis pidin
tästä paljon.
Kiitos ihansita sanoista.
Nyt nokka taivaisii,,,,hiiiiiii