johduin minäkin katselemaan 80 palstan vaikutteista johtuen ja maininnan arvoiseksi huomasin Minna Canth'n. Hän kirjoitti näin:
"Pahoja ne vain ihmiset olivat köyhää ja heikkoa kohtaan, silloinkin kun olivat apua antavinaan. Parempi, että veisivät hengen kerrassaan eivätkä kiusaisi puutteessa ja onnettomuudessa. Mutta köyhän puolta ei kukaan pitänyt, jok`ikinen vain oli valmis sortamaan ja kuormaa kuorman päälle panemaan. Sen hän niin elävästi tunsi, aina kun lastensa tulevaisuutta ajatteli. Kovuutta he tulisivat maailmassa tarpeeksi asti kokemaan, ei heillä ilon päiviä ollut odotettavana. Pikku Annikin tuossa kätkyessä, kuka hänen kohtaloaan saattoi edeltäpäin arvata. Kauniiksi hän ehkä kasvaisi, oikea herran enkeli hän nyt ainakin oli sinisilmineen ja valkokiharoineen. Mutta siinäpä ehkä juuri pahin vaara olikin tarjona. Kaunis ja köyhä tyttö joutui pian huonoille teille."
(Köyhää kansaa,1886)
- - -
Ajatella, että jo siihen aikaan tuollaista tekstiä!
"Pahoja ne vain ihmiset olivat köyhää ja heikkoa kohtaan, silloinkin kun olivat apua antavinaan. Parempi, että veisivät hengen kerrassaan eivätkä kiusaisi puutteessa ja onnettomuudessa. Mutta köyhän puolta ei kukaan pitänyt, jok`ikinen vain oli valmis sortamaan ja kuormaa kuorman päälle panemaan. Sen hän niin elävästi tunsi, aina kun lastensa tulevaisuutta ajatteli. Kovuutta he tulisivat maailmassa tarpeeksi asti kokemaan, ei heillä ilon päiviä ollut odotettavana. Pikku Annikin tuossa kätkyessä, kuka hänen kohtaloaan saattoi edeltäpäin arvata. Kauniiksi hän ehkä kasvaisi, oikea herran enkeli hän nyt ainakin oli sinisilmineen ja valkokiharoineen. Mutta siinäpä ehkä juuri pahin vaara olikin tarjona. Kaunis ja köyhä tyttö joutui pian huonoille teille."
(Köyhää kansaa,1886)
- - -
Ajatella, että jo siihen aikaan tuollaista tekstiä!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vielä 2004 tuollaista teksitä.
Pirukaan ei palstalla viihdy
eikä lue höpinöitäsi.
niin päin, että kirjoitus oli kuin hunaja, joka houkutteli ajatollah'n kaavussa olevan pirun paikalle. Siis pienenpienen pirun, josta ei ole mitään haittaa kenellekään, se vain piipertää pienellä äänellään jonninjoutavia piiperryksiään.
Onhan Minna Canth'n kirjoitusasu tietenkin vanhahtavaa, mutta kun ottaa huomioon sen aikaisen naisten aseman, niin siitä katsoen se on todella edistyksellistä.
Naiset olivat täysin miestensä vallan alaisina, eikä heillä ollut työpaikkaa, tai rahaa. Minna Canth'n asema poikkesi yleensä naisten asemasta. Kenties se, että ei ollut miestä, mahdollisti hänen vallankumoukselliset julkaisunsa.
Rohkea ja vahva Virginia Woolf terävine havaintoineen tuli vasta paljon myöhemmin.
Kiitokset Sofialle. Mielestäni Minna Canth´n hunajainen teksti, vaikkakin vanhahtavaa, on nykypäivänäkin hyvä pitää mielessä.
entä palstan valtaukset.
Kumpikaan ei ole lukenut ainuttakaan Canthin teosta.
ethän sinä voi tietää sitä.
Tuollaiset näkemykset olivat tuona aikana uutta.
Nyt ne ovat aikansa elänyttä. Nykypäivinä ei tuollaisia köyhiä ole. Yhteiskuntaerot ovat supistuneet.
Yleensäkin "köyhät" lienevät nykyisin meilläkin kaupungeissa ja etupäässä suuremmissa. Kaiken lisäksi monet ovat sitä omaa syytään. Jos joku työtä vieroksuva on köyhä, niin itseään se saa syyttää. - Kuka sitä paitsi tunnustaa olevansa köyhä?
Tämänkin palsta kirjoittajissa on varmaan monia, jotka ovat kokeneet lapsuudessaan köyhyyden, mutta eivät koe sitä nyt, kaukana siitä.
jo eilen tuon kirjoituksesi, mutta päätin miettiä yön yli, koska asia on tärkeä.
Mielestäni köyhyyttä on monenlaista.
Myös nälkäkuolemat ovat tosiasioita Suomessa meidän vanhempiemme ikäluokan keskuudessa. Äitinikin, joka oli myllärin tytär, kertoi jonkun nälkäisen pyytäneen saada lakaista lattian, johon oli karissut jauhoisia säkkejä kannettaessa jauhopölyä. Kun tälle ihmiselle oli tarjottu leipää, hän oli kuollut koska vatsa ei ollut kestänyt monta leipäpalaa. Eikä niitä ole ollut varaa tarjota kovin monta, koska heitä itseäänkin on ajoittain nälkä vaivannut!
Tuo aineellinen köyhyys, jota on ollut vielä 1800-luvun loppupuolella- ja sitä seuranneen vuosisadan alkupuolella syntyneiden elämässä, ei ilmene enää sellaisena. Tietääkseni.
Aineellinen köyhyys toisten samanlaisten kohtalotoverien kanssa on muutenkin helpompi kestää kuin yksinään, muista poikkeavana. Tuolloin oli paljon hyvin köyhiä ihmisiä.
Nykyään on köyhyyttä nuorten työttömien keskuudessa. Ei nälkäkuolemia, mutta ympäröivä rikkaus vaikuttaa nuorten mieleen tietyllä tavalla, jos he ovat vain perustoimeentulon varassa ilman virikkeitä. He ovat köyhiä.
Niiden vanhusten kohdalla, jotka makaavat laitoksissa lääkkeitten avulla sänkyynsä kahlittuna(jotta eivät kävele käytävillä häiritsemässä hoitajien ja mahdollisen lääkärin liikennettä) kyvyttöminä hankkimaan elämänhalua lisääviä virikkeitä, ovat köyhiä.
Stop tykkänään, Tapani, puhumasta sellaisia, että yhteiskuntaerot ovat supistuneet! Ainakin viime aikoina kuilua yhteiskuntaluokkien välillä syvennetty ja levennetty.
Tässä oli vain pari esimerkkiä nykyisestä köyhyydestä Suomessa. Köyhyyttä on enemmänkin ja se koskettaa sitä, jolla on nälkä.
Suomessa opiskellaan vielä filosofiaa, mutta mallimaassa ei ole enää yhtään filosofista koulukuntaa, joten meillekin keskiyön pimein aika on vasta tulossa. Luulen niin.
Nälässä olevan lohtu on se, että nälkä lakkaa vaivaamasta kun on riittävän kauan ilman ruokaa.
Lukekaa Iltalehti 15.5.2004.
Koulupokaa rankaistiin siitä että söi 2 makkaraa, oli kai nälkä ressukalla. Lihapulliakaan ei kuulemma enää tarjota kun ope ei kerkiä laskemaaan monta kukin ottaa. Uskomatonta. Tämäkö on hyvinvointi Suomi.
tyttäreni ei ollut uskaltanut mennä koulussa syömään, koska opettajat olivat tuijottaneet vihaisesti.
Opettaja oli myös syyttänyt häntä omenanpalasten ottamisesta kotitaloustunnilla.
- Onko teillä niin huonot kotiolot kun pitää kotitaloustunilla varastaa omenanpalasia!?! oli opettaja huutanut käveltyään tyttäreni eteen.
Tyttäreni oli sanonut, ettei ollut koskenutkaan omenanpalasiin ja muut oppilaat olivat todistaneet samaa. Niille, jotka niitä olivat napsineet, opettaja ei ollut sanonut mitään.
Tässä oli eräs esimerkki erään opettajan päässä olleesta köyhyydestä. Vihaa tai muuta suvaitsemattomuutta oli yllin kyllin.
Tämä oli tietenkin esimerkki myös koulukiusaamista, jossa kiusaajana oli opettaja.
Kiusaaminen oli jokapäiväistä ja siihen syyllistyi useampikin opettaja.
Koulukiusaajassa on aina jotain köyhyyttä.