Olen seitenkymppinen vanhus jo, jalat pettää, väsyttää, vaikka kuinka harrastan liikuntaa päivittäin.
En voi kehua olevani nuori vielä, en näe itseäni nuorempana kuin ikä edellyttää, päinvastoin, ihmiset on kohteliata ((( pelkkää imartelua, luulevat olevansa kohteliaita ))), turhaan imarteluun / kohteliaisuuksiin olen tosi väsyny, totuus on että vetelen viimesiä.
En voi kehua olevani nuori vielä, en näe itseäni nuorempana kuin ikä edellyttää, päinvastoin, ihmiset on kohteliata ((( pelkkää imartelua, luulevat olevansa kohteliaita ))), turhaan imarteluun / kohteliaisuuksiin olen tosi väsyny, totuus on että vetelen viimesiä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tämä talvi on ainakin täällä etelässä ollut ihanan valkoinen - ihailen pehmeitä, lumisia puita ja valkoisia hankia. Tosin aika rankkaa on välillä tarpoa lumessa. Yritän kuitenkin aina olla vähän ulkona luonnossa joko sauvakävelyllä tai kävellen liukuesteet talvikengissäni. - Kaupoissa ja asioilla pyrin kulkemaan valoisana aikana.
Muuten kauppakeskuksessa saatan kävellä ihan vaan 'ikkunaostoksilla', katselemassa ihmisiä, saatan mennä jopa juomaan kupin kahvia tai teetä ja samalla katsella hyörinää.
Kotona sitten taas olen laiskana, jos ei huvita tehdä mitään - luen kyllä mielelläni kaikkea ilmaislehdistä viikkolehtiin ja kirjojakin. Kirjastossa käyn mielelläni - sielläkin välillä luen useita aikakausilehtiä ja lainaan kirjoja aiheista, joista olen kiinnostunut.
Tapaan joskus tuttavan tai ystävän, kutsun kyläänkin tai käyn kylässä. Mutta mitään suurempia kekkereitä en näin joulun jälkeen välitä viettää.
Yritän laittaa itselleni ruokaa ja pidän siitä, että lautasella on värikäs annos - sekin on piristävää (ja ehkä terveellisempääkin). - Vitamiineja olen syönyt syksystä alkaen ihan säännöllisesti (luulen niidenkin hieman auttavan ja piristävän oloani).
Sitten minulla on kyllä käsityö aina kesken ja meneillään, ristikko ratkomista vaille - innostun aina ostamaan ristikkolehtiä ja tykkään ratkoa niitä. Radio ja Tv ovat myös ystäviäni ja täytyy sanoa myös, että tämä nettikin on aika mukava.
Toivon sinullekin mukavaa vuodenjatkoa - huomaatko, että päivä on jo pidentynyt hieman ja valoisuus lisääntyy. Tulee vähitellen kevät ja toisinaan ostan pöydälle monivärisen tulppaanikimpun - se ilahduttaa.
Meidän pitää käydä ainakin vuosittain tarkistuttamassa terveytemme. Pyydä lä'käriltä lähete laboratorioon ja käy sitten kuuntelemassa tulokset.
Niinkuin varmaan tiedät voi joku piilevä sairaus nostaa senkan useihin kymmeniin kun sen pitäisi olla alle 10.
Auton omistavat hoitavat autoaan paremmin kuin itseään. Taitaa olla nin, että 7-kymppisenä tapahtuu jonkinlainen loppurupsahdus vanhuuteen, näin ainakin itse koin.
Olen 74 v ja pyörryttää sekä väsyttää. En juurikaan liiku, säästelen mieluummin jäljelläolevia voimia. Isäni oli samanlainen. Eli 93 vuotta. Kaikki on geeneistä kiinni.
Voisiko olla sitä viime vuosina paljon puhuttua pimeä allergiaa, siitä kärsii nuoretkin mistä sitten johtunee.
Auringon ilmestymien alkaa sitten helpottamaan, kuitenkin pieni ulkoilu päivittäin voi saada myös ihmeitä aikaan, saa juttukavereita ja koirantaluttajia jututtaa.
Nyt on ollut paljon tapetilla minun tuttujeni parissa eräs auringonkuvalla varustettu valmiste, jotain kuitenkin kannattaa kokeilla, hedelmiäkin.
Ehkä se voi olla tuo edellä mainittu neste sitä virkistystä kun vaan fingerporillisen sitä harvakseltaan!
minkäänlaista energiaa jos en pysty nukkumaan. Nuo päivät ovat toivottomia. Ei pysty tekemään mitään ja tekee virheitä kaikissa toimissa. Jos nukun hyvin niin olen aivan toinen ihminen, kävelen 1km keskustaan ja ostan valmista hyvää ruokaa ja kävelen takaisin ja pystyn tekemään melkein mitä vaan. Kyllä tämä on sitä vanhuutta 77 vuotiaana, hyvät ja huonot päivät. Enemmän kumminkin huonoja.
Joo, mutta me rakastetaan sinuakin, tule vaan mukaan juttelemaan, sekin auttaa kun ei yksin tarvii olla ajatuksiensa kaa.Eks' joo..
Tämä' palsta on saatava sellaiseksi ystävällisyyden tyyssijaksi, jossa kaikki vihtyvät ja tukevat toisiaan.
Töihin vaan me kaikki! Hyvån asian puolesta kannattaa ponnistella.
:-))
Energiaa ja kaiken lisäksi hyvän mielialan tässäkin iässä saa ruoasta,teestä, liikunnasta, unesta ja seksistä. Kaikkea niitä tarvitaan kohtuullisessa määrin. Jos jonkin niistä pitäisi puuttua, niin se voisi olla tee tai liikunta.
niin siististi yksin.
Luuletko, ettei kellään muilla samanlaisia tuntemuksia joissain vaiheissa. Eikös ole hyvä, että vielä sentään tuntee,välillä ahistaa ja sitten taas ei. Ei ole tasapaksua elämä. Anna aikansa mennä omalla painollaan nämäkin ajat, eivät ne ikuisesti kestä, nytkin jo päivä sarastaa, ei ole ikuisesti yö.
Noita " hyvin täälläkin menee"-nikin yksinkertaisia neuvoja voi kyllä noudattaa......totta sekin, että teen ryystämisen ja liiallisen kuntoilun voi jättää vähemmälle.
Yhteydet muihin ihmisiin antavat energiaa. Minä kutsuin kylään edesmenneen vanhemman veljeni lapset puolisoineen. Johan osa heistäkin on kuusikymmentä ohittanut. Koko eilisen päivän valmistelin, leivoin ja siivosin. Energiaa siinäkin tarvittiin, mutta virkkuna heräsin jo klo seitsämän jatkamaan touhuja. Korvapuustitaikina on nousemassa. Pääsevät pullantuoksuisen tätinsä tapaamaan. Meitä onkin koolla sitten tusina tuossa yhden maissa. Siitä saa pirteyttä taas pitkäksi aikaa.
Hyvä on olla vaikka yksi ystävä, jota tapaa säännöllisesti, periaatteella , vuoroin vieraissa käydään. Se on hyvä tapa, piristää ja vie ajatukset muualle omasta navasta.
joskus sieluun asti hiipii halla
joka tunteet tappamalla
rikki repii sydämen....
Lauluntekijän sanoin tervehdys sinulle uupunut.
Olet kenties koko elämäsi joutunut olemaan voimavara toisille ja kuormitettu ylenmäärin yli ihmisen voimien menevillä asioilla, ympärillä maailma joka ei armoa ja rauhaa ikinä ihmiselle antanut.
Kehon ja mielen kipu?
Pysähdytään miettimään mikä syö ihmisen voimat ja ahdistaa joskus niin kovasti.
Toivon että löytyy jokaiselle voimaannuttavia asioita elämään, iloa ja mielekkyyttä ihan elämän loppuun asti.
Eikö oo totta että tämänikäisiltä on aina suorittamista ja vahvuutta vaadittu koko elämän ajan?
Oikeus olla välillä pieni ja heikko ihminen, onko sitä koskaan oikeasti ollut?
Ja lupaa purkaa ahdistusta ilman että halveksittavasti sanotaan että purat katkeruutta, olet vain likasanko
tai kone?
Ihan vaan tämmösiä ajatuksia mieleen nousi. En minäkään ole kone vaikka koneella kirjoitan.
Itsellekin tuttu tunne välillä että "sydän tuskasta repeää".
Kun vertaan omaa viestiäni sinun kauniiseen ja ymmärtäväiseen viestiisi, melkein haluaisin sen omani poistaa. Niin olin vain tässä omassa hetkessäni ja touhussani ja omassa navassani.
Kuinka totta ja tyypillistä tuo onkaan, että tuo muista huolehtiminen. Sitä ottaa omakseen muitten huolet ja murheet ja koettaa olla tukena, omat pidämme sisällämme. Ajattelin että se on meidän äitien ominaisuus, mutta ei, kyllä se on kaikissa naisissa sisäänrakennettuna.
Olisi onnellista jos aina jälkipolvilla menisi asiat hyvin, mutta elämään voi tulla kaikenlaista murheellista. Kyllä se ilman muuta kuluttaa voimavaroja, olen huomannut että vanhetessa voimat eivät ole samat kuin ennen.
Väsyneenä jää mielellään omiin oloihinsa kotiin, pitää sitten pakottaa itsensä vaikka ulos kävelemään tai jotain mikä niistä ajatuskierteistä irrottaisi.
Hyvää tekee kun saa tuupattua itseään jonnekin. Ihanaa kun joku ystävä joskus myös hieman tönäisee liikkeelle.