tytön tarpoessa Kuusamon metsissä. Silmät ihastuksesta loistaen hän koki kauneuden ympärillään, ähkien välillä jalkojen painuessa syvälle hankeen. Päästessään metsikköön, missä kuuset olivat melkein kiun suojana pienelle niitun tapaiselle, oli jo helpompaa kulkea.
Lumet karsivat hauskasti tytön ravistaessa pirteästi pikku päätään, vaatteista ei väliä, mutta isoisän antama lakki oli tärkeä.
Hymy jo valaisi pikku kasvot mielihyvästä, kun reppu heilahti selästä, ja mummon antana eväspaketti aukesi.
Oli, oli mommo antanut leipäjuustoa mukaan! Oli siinä soma istua kannolla ja mutustella herkullista juustokolmiota, ihan pieni maiskutus kuului halukkaasti syödessä. Loput juustonpalat Hassu lapsi kääri huolellisesti takaisin reppuun, muttei malttanut vielä nousta kotiinlähtöön.
Pimeeään oli vielä aikaa, ja siinä oli hyvä saada levätä, pikku vatsan ollessa tyytyväinen.
Silmät ihmetyksestä apposen auki tyttö katseli tuttua paikkaa, joka oli kuin sadun haltian luoma.
Puut kauniina lumikuorrutuksellaan, tummanvihreiden kuusien ja valkoisen lumen yhdistelmä oli raikas.
Muutama lehtipuu erottui kauempana siroinen lumen peittämine oksineen taivasta vasten. Hassu lapsi huokaisi
syvään mielihyvästä, silmien ollessa ihastuksesta sirrillään.
Mikä, ei tuo ollutkaan oksistoa! Ooh, oksien muotoon melkein sulautuen, erottui hirven uljaat sarvet. Hengitystään pidättäen tyttö tajusi hirven seisseen siellä koko ajan, uljas pää koholla katsellen tyttöön aivan hiljaa.
Molemmat katsoivat toisiaan silmiin, hirven silmissä näkyi hyvää tekevä rauha, sierainten vain laajetessa säännöllisesti. Hassu lapsi ojensi kasvojaan ja vartaloaan kohti hirveä, kuin haluten tulla luo, mutta järjesti samalla reppuaan joka oli putoamaisillaan.
Viskaitessaan sen selkäänsä hän vilkaisi vielä näkyä, mutta se oli kadonnut. Vain puut seisoivat paikallaan kuten aina.
Hassu lapsi vaelsi mietteissään kotiin, päivän jo hämärtyessä hiljaa ja onnellisna. Jossakin syvällä mielen pohjalla, säilyi muisto ikivanhasta viisaudesta, joka heijastui uljaan hirviuroksen silmistä.
Lumet karsivat hauskasti tytön ravistaessa pirteästi pikku päätään, vaatteista ei väliä, mutta isoisän antama lakki oli tärkeä.
Hymy jo valaisi pikku kasvot mielihyvästä, kun reppu heilahti selästä, ja mummon antana eväspaketti aukesi.
Oli, oli mommo antanut leipäjuustoa mukaan! Oli siinä soma istua kannolla ja mutustella herkullista juustokolmiota, ihan pieni maiskutus kuului halukkaasti syödessä. Loput juustonpalat Hassu lapsi kääri huolellisesti takaisin reppuun, muttei malttanut vielä nousta kotiinlähtöön.
Pimeeään oli vielä aikaa, ja siinä oli hyvä saada levätä, pikku vatsan ollessa tyytyväinen.
Silmät ihmetyksestä apposen auki tyttö katseli tuttua paikkaa, joka oli kuin sadun haltian luoma.
Puut kauniina lumikuorrutuksellaan, tummanvihreiden kuusien ja valkoisen lumen yhdistelmä oli raikas.
Muutama lehtipuu erottui kauempana siroinen lumen peittämine oksineen taivasta vasten. Hassu lapsi huokaisi
syvään mielihyvästä, silmien ollessa ihastuksesta sirrillään.
Mikä, ei tuo ollutkaan oksistoa! Ooh, oksien muotoon melkein sulautuen, erottui hirven uljaat sarvet. Hengitystään pidättäen tyttö tajusi hirven seisseen siellä koko ajan, uljas pää koholla katsellen tyttöön aivan hiljaa.
Molemmat katsoivat toisiaan silmiin, hirven silmissä näkyi hyvää tekevä rauha, sierainten vain laajetessa säännöllisesti. Hassu lapsi ojensi kasvojaan ja vartaloaan kohti hirveä, kuin haluten tulla luo, mutta järjesti samalla reppuaan joka oli putoamaisillaan.
Viskaitessaan sen selkäänsä hän vilkaisi vielä näkyä, mutta se oli kadonnut. Vain puut seisoivat paikallaan kuten aina.
Hassu lapsi vaelsi mietteissään kotiin, päivän jo hämärtyessä hiljaa ja onnellisna. Jossakin syvällä mielen pohjalla, säilyi muisto ikivanhasta viisaudesta, joka heijastui uljaan hirviuroksen silmistä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minä oikein kyyristelin kun niin nauratti
minäkin olin siellä:D
mua Kuusamo,
metsän näen jämäkän
ja vaaran sinertävän....
puhdasta, niin kaunista käydessäni siellä 70-80 -luvulla! Ei unohdu!
Nyt on tuo tarinani jo luonnoksena:D Kun sen kerran näin sieluni silmin, siirrän sen kankaalle/levylle.
Pieni kokoisena otoksena,--- kapeat Lapin kuuset , ja hirven sarvet oksiin sulautuneina, on mystistä tunnelmaa! Kiitos palstan melskeiden taas....kirjoitankin sen taulun taakse:D Nettiryöppyjä pakoon!
laita se nähtäväksi minä-galleriaasi, jos pystyt.
Mutta eihän luonnosta viitsi esittää. Edessä on vielä työsarkaa, eikä valokaan ihan riitä täysin.
Siitäkin olen epävarma, jos galleriaan saa enää laittaa taulujen kuvia. Voidaan katsoa mainostamiseksi, vaikk'en myymässä olekaan.
Kiitos kuitenkin kiinostuksestasi.
Arvasin heti aloituksen luettuani, kuka siinä maalailee ensin sielunsa silmin ja sanoin, sitten alkaa käsi hahmotella kankaalle. Niittu, aukea metsän keskellä on mitä suurenmoisin näyttämö. Tuli minullekin halu olla ihan pieni ja hassu, jotta hirvi kumartuisi, voisin kavuta sen lapiosarvien päälle kyytiin ja näkisin kaiken sieltä. Voisin katsoa luottavaisesti vanhan hirven viisaisiin levollisiin silmiin, vaarin antama turkislakkini viistäisi tykkylumen kattamia kuusen oksia, lunta varisisi kasvoilleni ja nauraisin.
Vaarin karvalakista tulee liikuttava muisto mieleen. Näin eräässä maatalossa pikkupojan, joka nukkuikin vaarivainaansa karvareuhka vasten poskea, siinä kun oli rakkaan ja tärkeän isoisän muisto konkreettisena tuoksua myöten.
Kauniin talvenvalkoiseen aamuun sai täälläkin herätä jälleen tänä aamuna. Leppoisaa viikonloppua kaikille !
Ihan koin minäkin lumen kasvoillani...ilmeisesti hirveni on nuori, koska sillä ei niitä paksuja lapioja ole.
Napakettu eli naali on kaunisturkkinen eläin. Odotan innolla alkuun pääsemistä, jo ajatus pikkutytön raikkaanväiristä kasvoista siniharmaata turkista vasten ihastuttaa. On taas kiva sekoittaa värejä , joskin se alkaa käydä vaistonvaraisesti kun hetken työskentelee.
Aina ei lopputulos onnistu, varsinkin akvarelleissä, mutta malttia se kysyy:D
Katsokaahan tätä:D
http://www.youtube.com/watch?v=PFgrPGUY9Hg
ei pitäisi ottaa lemmikiksi metsän eläintä, eihän sitä voi täysikokoisena kotona pitää. Sen täytyy saada elää lajin mukaista elämää. Ei naurata yhtään. Jos onkin tarkoitus tehdä siitä helppo hirvipaisti. Etovaa !!!!
Eiköhän tuo ole jo luonnossa. Ehkä se on orvoksi jäänyt emon kuollessa? Ei niitä muuten oteta kasvattettavaksi. Luultavasti on jo luontoon opetettu takaisin.
Vaan tanssi se hauskasti kuralätäkössä!
hirvi lemmikkinä. En nyt ajattele niin tosikkomaisesti, ettei noin saisi tapahtua.
Todella, jos hirven vasa jää ilman emoa, eihän sitä voi heitteillekään jättää. En minä ainakan voisi. Metsäänhän se tietysti on ohjattava, kun tarpeeksi sille ikää tulee, mutta kyllä minulla olisi hirveä huoli siitä, että se joutuisi metsämiehen saaliiksi.
Erikoinen tuo Sinisirkun hirvivideo on. Missä päin mahtaa olla tapahtunut? Olikohan Kainuussa?
Vaikea tietää, saattaa olla eläintarhassa ihan hyvissä olosuhteissa. Karselin hirvenkuvia ja törmäsin tuohon:D
Somahan se oli kun köllähti sänkyynkin hoitajiensa viereen. Kiva kun et paheksunut:)
Minusta se vain oli niin soma hypellessään iloisena ja luottavaisena kun sai elää!