Vedostuslitkujen huurut ja pimiön hämärä sai mieleeni ajatuksen.
Neuvostoliitto oli aikanaan mustavalkovalokuvauksen edelläkävijä. Syynä vissiin se ettei vedostuksessa elohopean määrää säästelty. Onko tietoa, mistä saa kotosuomessa itänaapurissa valmistettua vedostuspaperia ja -kemikaaleja? Tartteeko mennä käymään rajan takana?
Kuvat ovat kyllä todella hienoja.
Neuvostoliitto oli aikanaan mustavalkovalokuvauksen edelläkävijä. Syynä vissiin se ettei vedostuksessa elohopean määrää säästelty. Onko tietoa, mistä saa kotosuomessa itänaapurissa valmistettua vedostuspaperia ja -kemikaaleja? Tartteeko mennä käymään rajan takana?
Kuvat ovat kyllä todella hienoja.
Vastaukset 2
Vanhimmat
aikoinaan oli venäläisiä filmejäkin, mutta osoittautuivat Orwon tuotteiksi ddrstä. Ehkä sama tilanne paprujenkin kanssa. Eikä niitä neukkujen filmejä saanu kehitettyä Suomessa, menivät silloin jonnekin keski-Eurooppaan ja tulos ihan kaamea (värifilmi). Kyllä Venäjä on nykyisinkin valokuvauksessa huipulla, samat releet kuin meilläkin mutta taito ja huolellisuus parempia. Luulen.
Pitää korjailla alkuperäisen kirjoittajan virheitä, ihan vaan varmuuden vuoksi. Ei neukkulassa käytetty papereissa sen enempää elohopeaa kuin muullakaan. Hg: ei nimittäin ole emulsiossa lainkaan, sen sijaan kylläkin hopeaa Ag.
Sitä neukkupapereissa oli ihan mukavasti, sillä siellä ei maailmanmarkkinahinnat vaikuttaneet jalometallien hintaan. Hankin 80-90 lukujen vaihteessa muutamia laatikoita isoja, taisi olla 30x30 tai 40x50, papereita, kun vapautuneet pääsivät rajan yli ostoksille ja toivat mitä tahansa irti saivat, jotta voisivat ostaa uutta tavaraa lännestä. Mutta vaikka papru oli melkein ilmaista, en ollut siihen varsin tyytyväinen, emulsioissa oli läikkiä ja hieman huonoakin se mielstäni oli. Ongelmaksi muodostui myös se, että samaa lajia ja valmistajaa ei pystynyt takaamaan, kun virallista organisaatiota ei ollut.
Mutta kyllä muutkin itäpaperit olivat aikanaan ihan hyviä, esimerkiksi unkarilainen Forte ja jugoslavialainen Emaks olivat laatutavaraa. En vaan tiedä miten niiden valmistuksen on käynyt, kilpailu on koventunut ja kysyntä pienenee digikuvauksen takia koko ajan. Uhä useampi valmistaja on lopettanut tuotannon, ja sama kohtalo taitaa tulla EU:n myötä näiden entisten sosialistimaiden tuottajille.
Hyvä, mutta pirun kallis paperilaji on ranskalainen Bergger, joka on vanhoista tehtaista koottu tuottaja. Hienoja papereita, mutta kalliita. Kiinalaista paperia saattaisi saada halvalla, mutta toimiiko Suomi-Kiina seura vielä? Sitä kautta nimittäin voisi saada ainakin koe-eriä. Eikä tuolta maailmalta kannata mitään muovipaperia hankkia, vaan vanhanaikaista kuitupaperia näyttelykuviin. Muoviversiot on kumminkin sen verran halpoja ja nopeampia, että niitä kannattaa ostaa eurooppalaisina tuotteina. Vain näyttelypaperit on Euroopassa kalliita, siis esim. Ilford, Agfa ja Kodak. Ja niitten valikoimat pienenee koko ajan.
Ja koko ajan olen tässä kirjoittanut mustavalkoisista tuotteista, väri tulkoon edelleen USA:sta, Japanista tai Saksasta.