Kyselisin tietääkö kukaan, kun netistä en löydä tietoa asiaan ja viikonloppuisin ei lastenvalvojalle voi soitella.
Eli olen yh:nä ollut vuoden verran ja lapsen isä nyt puolisen vuotta ollut mukana lapsen elämässä enemmän. Hän tunnusti kyllä isyyden ja maksanut elatusmaksut alusta saakka mutta kestänyt nyt hetken että on tajunnut siinä olevan oikea ihminen ja oppinut pikkuhiljaa ottamaan lapsesta vastuuta. Minusta on hienoa että mies haluaa olla lapsen elämässä ja on ollut valmis kohtaamaan itsensä ja ottamaan itseään niskasta kiinni. Eli "toivoton mies" tms. miesten vihaaja kommentit jätän omaan arvoonsa.
SEN SIJAAN, jos joku tietää, voinko yh:nä antaa isyyden tunnustaneelle miehelle oikeuksia ja olla silti yksinhuoltaja? Haluaisin antaa miehelle tiedonsaantioikeuden sairaalatietoihin, koulutietoihin yms.
Kiitos vastauksista ja mukavaa talven jatkoa! :)
Eli olen yh:nä ollut vuoden verran ja lapsen isä nyt puolisen vuotta ollut mukana lapsen elämässä enemmän. Hän tunnusti kyllä isyyden ja maksanut elatusmaksut alusta saakka mutta kestänyt nyt hetken että on tajunnut siinä olevan oikea ihminen ja oppinut pikkuhiljaa ottamaan lapsesta vastuuta. Minusta on hienoa että mies haluaa olla lapsen elämässä ja on ollut valmis kohtaamaan itsensä ja ottamaan itseään niskasta kiinni. Eli "toivoton mies" tms. miesten vihaaja kommentit jätän omaan arvoonsa.
SEN SIJAAN, jos joku tietää, voinko yh:nä antaa isyyden tunnustaneelle miehelle oikeuksia ja olla silti yksinhuoltaja? Haluaisin antaa miehelle tiedonsaantioikeuden sairaalatietoihin, koulutietoihin yms.
Kiitos vastauksista ja mukavaa talven jatkoa! :)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Onko se lapsi SINUN OMASI????? Isällähän ei luonnollisestikaan ole oikeuksia yhtään lapseensa VAAN lapsella on OIKEUS isäänsä!
Kyselet että onko isyyden tunnustaneella miehellä oikeuksia????????
Eihän isällä ole mitään oikeuksia lapseensa vaan sinä ITSE päätät annatko edes lapselle hänen OIKEUTTAAN omaan isäänsä!!!! (silloin annat lapsen isälle kun se antaa sinulle vapauden johonkin ns. yhäri -menoon.......
Oletkos koskaan kuullut sanontaa "kuka tahansa kusipää pystyy lapsen siittämään, mutta isyyteen tarvitaan selkärankaa". Ei se siittäminen mikään oikeusautomaatti ole, pitää pystyä todistamaan että on kykenevä niinkin vaativaan hommaan kuin isyys. Samalla kun itket vakioporuasi isien oikeuksista, mieti sitä että lapsella on oikeuksia myös. Lapsella on oikeus välittävään, rakastavaan isään. Ja siementäminenhän ei tarkoita sitä että mies olisi sellainen. Ap on aivan oikeilla jäljillä asiansa kanssa, jos mies ei alusta lähtien ymmärrä asiaa, hän ei myöskään ole ansainnut mitään oikeuksia lapsen suhteen ennenkuin on todistanut olevansa pystyvä isäksi.
Sinä taas taisit olla niitä kelvottomiksi havaittuja luusereita, jotka vatvovat exänsä menemisiä vielä vuosikaudet eron jälkeen? Pitäisikö sulle nauraa vai itkeä?
Oletkos koskaan kuullut sanontaa "kuka tahansa lortto pystyy hankkiutumaan raskaaksi, mutta äitiyteen tarvitaan selkärankaa". Ei se äidiksi tuleminen mikään oikeusautomaatti ole, pitää pystyä todistamaan että on kykenevä niinkin vaativaan hommaan kuin äitiys. Samalla kun itket vakioporuasi äitien oikeuksista, mieti sitä että lapsella on oikeuksia myös. Lapsella on oikeus välittävään, rakastavaan äitiin ja isään. Ja perseen jakaminenhan ei tarkoita että äiti olisi sellainen.
Hyvä yritys, mutta metsään meni. Tiesitkö että äidiksi tullaan vasta yhdeksän kuukauden odotuksen jälkeen? Odotusaikana tuleva äiti oppii jo laittamaan lapsen edun omien mielitekojensa edelle (kaikki eivät näin tee, sen tiedämme sanomattakin, mutta valtaosa tekee). Äidillä on vahva tunneside lapseen jo ennen tämän syntymää, siinä mielessä äitiys ja isyys eroavat toisistaan. Isä voi lähteä kävelemään ennen lapsen syntymää, palata muutaman vuoden päästä vaatimaan oikeuksiaan ja sen pitäisi olla ihan ok? Vaikka isukki on käytöksellään todistanut ettei hänestä ole isäksi. Millaisena äitinä pitäisit ihmistä joka jättää vaikkapa kolmikuisen vauvan isälleen ja luistelee matkoihinsa palatakseen kolmen vuoden päästä peräämään äidin oikeuksia? Melko paska mutsi?
Ja pikku vinkkinä sinulle, oi infantiili inisijä, persettä jakamalla ei kukaan tule raskaaksi ;)
isää olemasta mukana täysillä lapsen elämässä jollet sitä itse estä. totta kai saat luovuttaa tietoja ja kertoa lapsen asioista isälle ja niin kuuluisikin tehdä,oli sitten yh tai ei,jos lapsen isä on tosiaan kiinnostunut lapsen elämästä. Älä välitä edellisestä keuhkoilijasta.
Minulla ollut yksinhuoltajuus jo vuosia,koska mieheni ei halunnut olla juurikaan tekemisissä lapsen kanssa. Ei nykyäänkään kysele lapsen kuulumisia,soittele,kysele koulun käynnistä tai tule koulun juhliin taikka synttäreille vaikka pyydetään. Olen silti laittanut välillä tekstaria että miten pojalla menee koulussa ja onko ollut terveenä jne;saisi olla ylpeämpi pojastaan ja näyttää sen myös lapselle. Lähetetään joka isänpäivä ja jouluna kortti lapsen isälle mutta eipä ole kiitosta edes takaisin tullut.
Koulut ja sairaalat eivät itse suoraan saa ilmoittaa tietoja mutta mikä estää sinua niitä kertomasta miehelle itse jos esim lapsi loukkaantuu,joutuu leikkaukseen jne.
Voitte sopia lastenvalvojana että isäkin on huoltaja. Silloin hän saa tiedonsaantioikeuden ja lapsen huoltajana hän voi huolehtia lapsesta jos sinulle tapahtuu jotain.
todennäköisesti lapsesta tulee huolehtimaan(tai se mahdollisuus tulee olemaan),huoltajuusmuodosta riippumatta,jos äidile jotain sattuisikin.Joo:Yhteishuoltajuus helpottaa paperisotaa mutta luuletko todella että jos isä on hoitanut isyytensä hyvin lapsi sijoitettaisiin johonkin outoon paikkaan?Ei todellakaan!Lapsella lämmin suhde isäänsä niin isälle hän menee!Vai meinaatko että lapsi sijoitetaan äidin kuoltua johonkin perheeseen ja isä käy lasta tapaamassa??Salli mun nauraa!
"Meillä on eritelty mihin isällä on tietojensaanti oikeus; päiväkoti, koulu, neuvola ja lääkärit.
Esimerkiksi sosiaalitoimea tämä ei koske, sieltä ei tipu mitään jne jne.
Isä jos haluaa tietoja, menee oikeuden päätöksen kanssa niitä pyytämään."
http://www.eroperhe.net/keskustelu/index.php?topic=82723.msg1250296;topicseen
Heheh. Aikas hauskaa että kun ollaan isälle oikeuksiaan antamassa niin siitäkin tulee porua eli ihan sama kai haukkuuko isän saamattomaksi lurjukseksi vai ---- Minusta on hienoa että mies haluaa olla lapsen elämässä ja on ollut valmis kohtaamaan itsensä ja ottamaan itseään niskasta kiinni---
Eli meidän tilannehan on se, että isä haistatti ensin pitkät eikä halunnut olla missään tekemisisissä, haukkui minut huoraksi ja jätti asian sikseen, tuli lapsen synnyttyä toisiin loppu raskaudesta toisiin aatoksiin ja halusi tunnustaa isyytensä joka tietty tunnustettiin. Minulle yksinhuoltajuus isänsäkin halusta ja isälle oli aluksi vaikeaa olla lapsen lähellä, tutustua yms. Ei ollut mitään mielipiteitä minkään suhteen ja häipyikin kuvioista noin puoleksi vuodeksi, tapasi lasta pari kertaa sinä aikana. Ja minun puolesta olisi voinut tavata vaikka joka viikko jos haluaisi. Yhteishuoltajuusko siihen väliin vai?
Lapsen ollessa puolivuotias isä alkoi soittelemaan ja näkemään lastaan enemmän ja puhuimme paljon siitä kuinka iso asia tämä isälle oli ja kuinka vaikeaa hänelle oli olla isä jne. Niimpä hän tutustui lapseen pikkuhiljaa. Imetyksen loppuun saakka lapsi on ollut minulla kokoajan ja isä tavannut lasta minun läsnäollessani eli olemme yhdessä viettäneet aikaa ja isä ei siis itsekään ole halunnut (uskaltanut) olla lapsen kanssa kaksin. Nyt mietitty että kun lapsi vähän kasvaa, joka toinen viikonloppu kuulostaa miehen korvaan hyvältä alulta opetella ottamaan vastuuta myös yksin.
Olen mielestäni avomielinen isää kohtaan ja yksinhuoltajuudesta en luovu lähinnä paperisodan vuoksi ja siksi, että tässä on vasta muutamia kuukausia isä ollut kiinnostunut lapsesta. Aloituksessani sanoin haluavani antaa isälle oikeuden lapsen tietoihin ja se että olen yksinhuoltaja ei tarkoita että käytännössä päättäisin kaikesta itse. Käytännössä esim. meidän tilanteessa yh:us on vain paljon kätevämpää kuin yhteishuotajuus.
Miten sinä isänsä suhtautuisit lapsesi äitiin jos ilmoittaisi ensin että ei halua nähdäkkään ja sitten haluaakin yhtäkkiä olla lapsen elämässä? Lapsella on oikeus äitiin ja isään, isällä oikeus lapseen ja äidillä myös ja plaaplaaplaa sanon minä. Onko tässä maailmassa kyse siitä kellä on 'oikeus johonkin?' Eikö kaiken pointti ole se, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi ja isä ja äiti viihtyvät lapsen kanssa ja toisin päin. Ei lasta kiinnosta kellä on mikin titteli ellei jotkut valopäät tekisi siitä lapsellekin ongelmaa. Isä on isä oli yhteishuoltaja tai ei ja tässä byrokratian maassa titteleillä on väliä mutta ei ne nimikkeet meidän arkeamme koske. Minun arkeani koskettaa se, että näen isän ja lapsen tutustuvan toisiinsa ja olen iloinen että lapseni isä päätti toisin eikä viimeinen sanansa ollut huorittelut minua kohtaan vaan hän oppi itsestään jotain uutta ja sen takia pääsee näkemään sen yhtä ihanan joka päivän ihmeen kuin minäkin, enkä ole häntä siinä estämässä.
Niinkuin sanoin, taitaa olla ihan sama kiristääkö isää elareilla vai toimiiko niinkuin aikuisen lapsen parasta ajattelevan kuuluukin toimia kun paskaa sitä saa niskaansa kuitenkin. Ahdasmielisillekin hyvää talvipäivien jatkoa! :)
Ja kiitos muuten! Eli tämä erittely siis onnistuu, hienoa.
Ja lapsen isä siis kiinnostui lapsesta loppuraskaudessa ja syntymän jälkeen hetkeksi enemmän ennen uutta katoamistaan. Tarkkasilmäisille.
Ja lapsen elarit on muuten lapsen menoihin meneet ja loput säästössä lapsen tilillä, eli jos joku nyt niistäkin keksii valittaa niin turha edes aloittaa. Ei ole minun syyni että täällä pitää niitä elareita maksaa jos isyyden tunnustaa, enkä ole vaatinut mitään, saan sen minimin mikä säännöissä lukee, jos saisin päättää isä antaisi rahan lapselle suoraa ostamalla esim. vaatteita tms. Eikä minun pankkitilini kautta.
Saat minimi elarit ja olet vielä säästänyt niistä lapsen tilille!!!
Muutenkin kirjotuksistasi huomaa, että olet enemmän kuin järkevä äiti!
Olet tyytyväinen mitä sinullä tällähetkellä on, ainahan lapsi--isä suhde voisi olla huonomminkin!
Loistavaa jatkoa teille kaikille!!!
en tiedä kirjotanko nyt väärälle palstalle mut olen itsekkin yh sillä erolla et olen mies ja kyllä minun mielestä lapsen tietoja on hyvä ilmoittaa myös toiselle osapuolle ja parempi säilyttää eri taloudet et pyrökkraatit eivät saa nakerrettavaa
Sädekehä sinulle. Olet armollinen, kun annat lapsesi isälle oikeuden isyyteen.
Miehellä aika usein voi kestää kauemmin tajuta että siinä se pieni ihminen on MUN OMA LAPSI. Vauva-aika on niin vauva-äiti-keskeistä ja kuuluukin olla, että isä voi jäädä vähän syrjään koko hössötyksestä. Ja jos on erotilanne tai lapsen vanhemmat eivät muutenkaan asu yhdessä, isältä voi viedä aikaa sopeutua tilanteeseen.
Ne isän oikeudet tulevat lain myötä, ja niistä voi sopia lastenvalvojan luona kun sen aika on. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin vaikka lapsen lähivanhempi olisikin lapsen yksinhuoltaja.
Riippuu miehestä miten paljon hänelle tiedotetaan lapseen liittyviä, mutta itse olen sitä mieltä että isällä niin kuin äidilläkin, on oikeus tietää missä mennään kun on kyse hänen lapsestaan. Näistäkin kannattaa keskustella ja sopia yhdessä, ja tarvittaessa lastenvalvojan luona.
Näimpä. Ja tässähän on kyse nimenomaan siis isän oikeudesta olla isä. Ja sädekehiä on turha jaella. Isällehän ei tarvitse tätä oikeutta luovuttaa, koska -kuten kirjoituksestani varmasti näkyy- isällä on oikeus olla isä jo siittäessään lapsen. Isä sitten käyttää sen oikeuden tai ei.
Vastatkaa nyt ihan oikeasti joku isä tai etä-isä sieltä miten TE sitten toimisitte tilanteessa, jossa äiti häviää paikalta ja palaa puolen vuoden päästä tai pidemmänkin ajan päästä? Lapsen parasta ajatellessa kaikki varmaan tajuavat, ettei se itse lapsikaan tunne oloaan turvalliseksi ihmisen kanssa joka ei ole hänelle tuttu. Ei lapsi tiedä automaattisesti kuka on isä ja kuka äiti. Se lapsen luottamus pitää ansaita.
Meillä ainakin lapsi itki ensimmäiset kerrat kovaa huutoa heti isän sylissä vaikka olisin ollut vieressä. Siinä piti rauhoitella lasta, sekä todistella isälle, että kyllä se ajan kanssa...
Äiti häipyi n. 4 vuodeksi. Järkikikin sen jo sanoo, että pikku hiljaa ajan kanssa lapsen ehdoilla, pitäisi toimia. Mutta nyt sitten, odotellaan oikeuden päätöstä, äiti hakee yksinhuoltajutta.
Millä perusteella hakee yksinhuoltajuutta? Jos on jo kerran lapsensa hylännyt voi se tapahtua uudestaan. Taistele vastaan, älä anna lasta edesvastuuttomalle vanhemmalle.
Ei kai siihen nyt mitään syitä tai perusteita kaivata, kuhan hakee. Taistellaan, se mikä taistellaan. Kyse on sentää jo kohta 16v pojasta.
Onpas äidiltä ihan mieletöntä ajan tuhlausta... Poika kuitenkin sen ikäinen, että saa varmasti tavata äitiä ja on hänen asiansa tapaako vai ei.
Toivottavasti ei sinulle koidu suuria tuhria kuluja!