SET ME FREE
Ambulanssi matkaa. Eteen ja taakse. Auton renkaat värjäävät tieltään äidin uuden maton punaiseksi. Keittiön pöytä ja varsinkin tuolien jalat ovat liian tiuhassa isolle pojalle. Pääni osuu pöydän kulmaan ja päätän sittenkin oikaista isäni kenkien kautta. Isä ei vilkaisekkaan minuun. Katsoo seinään ja muistuttaa minua patsaasta, jonka olin viime vuonna saanut nähdä kun matkasimme mummille isoon maailmaan. Isäni hevosineen.
Ambulanssi jatkaa matkaansa. Värjää aina vaan vähemmän kallista mattoa. Lopulta matka ja puna loppuu. Ambulanssi nousee lentoon. Vanhan kellon helähdys saa minut itkemään kun lyön pääni samalla lamppuun. Kuljen kaappikellon luokse. Varmistan että isäni ei nää minua ja pakotan ambulanssini kulkemaan kellotaulun läpi. Isäni ei huomannut. Olen iloinen. Tuo kello oli ollut tuossa niin kauan kuin muistan. Ajattelen isäni tarinaa sukupolvien vaihtumisesta. Tämä oli siis sitä? Voisin leikkiä karhuntaljalla ja hirvensarvilla, tai lukea hauskoja sanoja tai laskea äidin hampaat. Päässäni soi erään elokuvan kappale "set me free". En juurikaan osaa englantia mutta nuo sanat riittävät.
Istuudun. Katson ikkunan punaa ja sohvan kiiltoa. Kuunvalossa kaikki näytti niin mustalta, niin ihanan lohduttavalta ja lumoavalta. Enään en kyseenalaistanut isääni. Ymmärsin tämän keinot. Ymmärsin kaiken mitä olin pitänyt pahana. Mitä äiti piti pahana. Se olikin vain vapautta.
Ambulanssi kulkee taas. Muttei kauaa. "Bensa loppuu" sanoin itsekseni. Set Me Free.
Ambulanssi matkaa. Eteen ja taakse. Auton renkaat värjäävät tieltään äidin uuden maton punaiseksi. Keittiön pöytä ja varsinkin tuolien jalat ovat liian tiuhassa isolle pojalle. Pääni osuu pöydän kulmaan ja päätän sittenkin oikaista isäni kenkien kautta. Isä ei vilkaisekkaan minuun. Katsoo seinään ja muistuttaa minua patsaasta, jonka olin viime vuonna saanut nähdä kun matkasimme mummille isoon maailmaan. Isäni hevosineen.
Ambulanssi jatkaa matkaansa. Värjää aina vaan vähemmän kallista mattoa. Lopulta matka ja puna loppuu. Ambulanssi nousee lentoon. Vanhan kellon helähdys saa minut itkemään kun lyön pääni samalla lamppuun. Kuljen kaappikellon luokse. Varmistan että isäni ei nää minua ja pakotan ambulanssini kulkemaan kellotaulun läpi. Isäni ei huomannut. Olen iloinen. Tuo kello oli ollut tuossa niin kauan kuin muistan. Ajattelen isäni tarinaa sukupolvien vaihtumisesta. Tämä oli siis sitä? Voisin leikkiä karhuntaljalla ja hirvensarvilla, tai lukea hauskoja sanoja tai laskea äidin hampaat. Päässäni soi erään elokuvan kappale "set me free". En juurikaan osaa englantia mutta nuo sanat riittävät.
Istuudun. Katson ikkunan punaa ja sohvan kiiltoa. Kuunvalossa kaikki näytti niin mustalta, niin ihanan lohduttavalta ja lumoavalta. Enään en kyseenalaistanut isääni. Ymmärsin tämän keinot. Ymmärsin kaiken mitä olin pitänyt pahana. Mitä äiti piti pahana. Se olikin vain vapautta.
Ambulanssi kulkee taas. Muttei kauaa. "Bensa loppuu" sanoin itsekseni. Set Me Free.
Vastaukset 3
Vanhimmat
no comments about this work of art?
Minä pidän tästä.
Ehkä siksi, että tämä ei kerro perimmäistä ajatustaan turhan suorasanaisesti.
Tiedä sitten, mikä se ajatus alunperin on ollut, jättää kuitenkin kiitettävästi tulkinnanvaraa.
Näin.
----
Kyse taitaa sittenkin olla eri "Set Me Free"-kappaleesta. Eipähän ainakaan heti tule mieleen elokuvaa, johon tuon osaisin sijoittaa.
Kynäilijän kiitokset:D