Eli kirjotin ton iiha äsken ja siinä on varmasti tuhat ja sata virhettä, mutta kertokaapas mitä mieltä olette, jos ei niitä kirjotusvirheitä ota huomioon. :)
Missä olen. Täällä on pimeää. En tunne muuta kuin tuskaa. Ystävät, missä he ovat? En muista mitään, tai ehkä en vain tahdo muistaa. "Lataa 200". Kuulen ääniä. "Uudestaan!". "Sinä et lähde minnekään! Tule takaisin". Tunnen sykähdyksen. Se sattuu. Mutta se kestää vain hetken ja sen jälkeen ei satu enää yhtään. "Kuoleman aika 13.46"."piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiip" Hiljaisuus.
Näen valoa, se näyttää kutsuvalta ja turvalliselta. Kuljen sitä kohti. Kuulen takaani nyyhkähdyksen. Se on joku, joku jota en muista. Mutta se tuntuu tärkeämmältä kuin turvallisuus ja rauha. Käännyn takaisin ja jätän valon taakseni. Kipu vain kasvaa kun valo katoaa ja hiipuu pois. En kestä enää. Kipu on liian voimakas, mutta aion pysyä paikoillani.
Se yksi nyyhkähdys riitti. En tiedä kenen se oli, miksi se oli niin voimakas, mutta se saa minut yrittämään. Pysyn paikallani ja kuulen taas ääniä. "piip, piip,piip" "Mitä? Hetki odottakaa. Pulssi on palannut." Vedän henkeä ja huudan. "tuokaa kipulääkitystä! Hän on elossa!" "Saana! Saana, sinä elät!" Se on siskoni. Menetän tajuntani.
Herään valkoisessa huoneessa ja perheeni on vieressäni. Olen taas elossa, mutta mitä siellä valossa olisi ollut? Sitä en taida saada tietää vielä, mutta elämä on tärkeämpää.
Missä olen. Täällä on pimeää. En tunne muuta kuin tuskaa. Ystävät, missä he ovat? En muista mitään, tai ehkä en vain tahdo muistaa. "Lataa 200". Kuulen ääniä. "Uudestaan!". "Sinä et lähde minnekään! Tule takaisin". Tunnen sykähdyksen. Se sattuu. Mutta se kestää vain hetken ja sen jälkeen ei satu enää yhtään. "Kuoleman aika 13.46"."piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiip" Hiljaisuus.
Näen valoa, se näyttää kutsuvalta ja turvalliselta. Kuljen sitä kohti. Kuulen takaani nyyhkähdyksen. Se on joku, joku jota en muista. Mutta se tuntuu tärkeämmältä kuin turvallisuus ja rauha. Käännyn takaisin ja jätän valon taakseni. Kipu vain kasvaa kun valo katoaa ja hiipuu pois. En kestä enää. Kipu on liian voimakas, mutta aion pysyä paikoillani.
Se yksi nyyhkähdys riitti. En tiedä kenen se oli, miksi se oli niin voimakas, mutta se saa minut yrittämään. Pysyn paikallani ja kuulen taas ääniä. "piip, piip,piip" "Mitä? Hetki odottakaa. Pulssi on palannut." Vedän henkeä ja huudan. "tuokaa kipulääkitystä! Hän on elossa!" "Saana! Saana, sinä elät!" Se on siskoni. Menetän tajuntani.
Herään valkoisessa huoneessa ja perheeni on vieressäni. Olen taas elossa, mutta mitä siellä valossa olisi ollut? Sitä en taida saada tietää vielä, mutta elämä on tärkeämpää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nii eli siis sitten vielä se, että en tienny minne muuallekaa tän laittaisin, niin päätin laittaa tänne, kun mä oon kuiteski nuori (14-vuotias) vielä.
Sen sijaan, että toteaisi tekstissä olevan varmasti tuhat ja sata virhettä voisi vaikka yrittää korjata niitä, koska ei niitä voi noin vain olla ottamatta huomioon. Oikeinkirjoituksella on ihan yhtä paljon merkitystä kuin itse sisällölläkin.
Tarina on ehkä vähän mitäänsanomaton ja nuo vuorosanat jotenkin tahattoman humoristiset. Repesin etenkin tuolle "Saana, sinä elät!", se oli jotenkin niin kornia. Olisi ehkä ollut parempi jättää kaikki vuorosanat kokonaan pois.
Jos etsit jotain paikkaa missä julkaista kirjoituksiasi niin kokeile vaikka harhakuva.org-sivustoa.