jokaisella on oma elämä elettävänä ,jokainen katsoo sitä elämää kohti aina kunnes valmistautuminen,
yksin purjehdukseen alkaa,silloin katse on merellä, ilman että muut rannalla olijat,voimme sitä ymmärtää.
ehkä haluamme kieltää lähtemästä mutta emme enää voi estää sillä silloin kun suuret tuulet puhaltavat ei ihmisen tahdolla ole väliä.
on paljon kysymyksiä joihin ei tule vastauksia on paljon valintoja joiden vuoksi joudumme itkemään
on myös kyyneleitä jotka puhdistavat ja antaa lohtua jokaiselle meistä
yksin purjehdukseen alkaa,silloin katse on merellä, ilman että muut rannalla olijat,voimme sitä ymmärtää.
ehkä haluamme kieltää lähtemästä mutta emme enää voi estää sillä silloin kun suuret tuulet puhaltavat ei ihmisen tahdolla ole väliä.
on paljon kysymyksiä joihin ei tule vastauksia on paljon valintoja joiden vuoksi joudumme itkemään
on myös kyyneleitä jotka puhdistavat ja antaa lohtua jokaiselle meistä
Vastaukset 5
Vanhimmat
kun hän kävi elämänkoulunsa.
... surumielinen surussasi. Vaikka purjehtija lähtee, hän elää muistoissamme ja sydämmissämme.
http://www.youtube.com/watch?v=RZ2BILoT7IM&feature=fvsr
Valmistautuminen on sitä luopumisen tuskaa.
Ja se luopuminen on joskus meillä jokaisella ajankohtainen.
Kuinka kauniisti Laura Närhi siitä laulaakin.
lohturuno osui silmiini eräästä lehdestä ja otin talteen:
" Minä irrotan otteeni ja annan sen tapahtua.
Minä kaadun, mutten kaadu.
Minä olen sylissä, se on päivänselvää,
minusta pidetään huolta,
joku nostaa minut."
Claes Andersson