Ei lakkaa kummat kuulumasta.....

ei toinna olla moksiskaan, joutavaa uhoa.

Tässä linkissä on juttua meidän ikäisten elämäntaipaleen alkua ja jatkoa. Passaa lueskella nyky nuortenkin.http://www.ruotsinsuomalainen.com/marjaleena.shtml

että miespuoliset monikaan kerkeää viettämään vanhuutta noissa kuntien sun muissa hoitoloissa. Naisia niissä kun on yli 90%.

Suurin osa nuoruuden kavereista on jo kuollut, kuten sanotaan saappaat jalassa. Emme siis rasita tuon
linkin aloittajaa, tai tuotakaan luuserin sosiaaliturvaa. Kehoitin jo kyseistä linkin aloittajaa menemään töihin, kuten me olemme tehneet aikoinaan !

Heh, mikähän nuoremmilla on huonommin, kuin suurilla ikäluokilla? Et taida tuntea kuitenkaan suurten ikäluokkien elämänvaiheita. Ehkä kannattais tutustua todellisuuteen.

Päivänä muutamana olin asunnossa jossa kolme sorrettua pohti sellasta epäkohtaa kuin työkkärin kiinnimeno.
Kyllä pitäs olla pitempään auki kuin kolmeen ,eihän sinne kukaan ehri noin aikaseen,nukkuakkin kun täytyy.

Suurille ikäluokille ei ollut edes koulutuspaikkakaan itsestään selvyys. Vain osa mahtui koulutukseen. Opintotukia ei ollut. Kuljetuksia ei ollut. Autoja ei ollut. Kun lähdin kouluun aamuyöstä tarpomaan talvella, oli tiekin tukossa. Myrskylyhty valaisimena. Monasti lumipyryn jälkeen aura-auto ajoi, ja poimi minut tieltä talteen, pääsin junalle, jonne matkaa oli n. 10 km, jonka olisin joutunut muuten kävellen tarpomaan.
Moniko nykynuori kävelee 10 km päästäkseen linja-autoon tai junalle? Meillä ei edes linja-autoja kulkenut lainkaan. Lähimmät kaupat 10 km:n päässä, jossa käytiin talvella hiihtäen, ja kesällä pyöräillen, tai sitten ratsain kävin kaupassa.

Työttömyysturvaakaan ei ollut, kehittyi joskus -60 luvun puolivälin jälkeen. Minuakaan työttömyysturva ei ole ikinä koskenut. Tein kaikkea, ompelin, kudoin käsityöliikkeille myytäväksi tavaroita, ja tein käsitöitä, joita myin. Olin lapsenpiikana, sitten iän karttuessa olin pappilassa piikana 15 vuotiaasta alkaen yms. piikana. Siitä se ura urkeni. Ei tullut kuuloonkaan, että nenää olisi nyrpistetty millekkään työlle.

Silloin ei valitkoitu työtä, sitä tehtiiin, mitä oli. Eräskin samassa työpaikassa tilapäisesti palkattu kaveri oli hakenut vuoden sisällä yli sataan työpaikaan, ja kaikkiiin hakijoita oli satoja.
Enpä todella tiedä, en löydä ainuttakaan asiaa, mikä olisi nykynuorilla huonommin, muuta kuin että heillä on varaa niuhottaa, mitä suostua tekemään. Sillä työkokemuksen kartuttamista ei kovinkaan moni oikein tajua.
Tietty on edelleenkin nuoria, jotka tarttuvat rivakasti hommaan kuin hommaan, mutta on luusereita aivan liian paljon.