Joskus täällä kysyin neuvoja koirani agressiivisuuteen ja kun olin silloin epätietoinen mikä koiralla voisi olla ja sain vastauksesi, että koiralla ns. agressiivisuus syndrooma eli koira saa välillä agressiivisuus kohtauksia.
Eli joka täällä palstalla käy, niin luultavasti tunnistaa mistä koirasta on kyse eli en ala enää kirjoittamaan koiran elämäntarinaa, mutta jota kiinostaa enemmän, niin kirjoitukseni löytyy palstan kakkos sivulta luultavasti..
Edelleenkin olen kastrointia vastaan, koska sain taas vähän aika sitten kuulla, että kun omistaja
leikkautti koiransa, niin koirasta muuttui vaan pahempi eli leikkaus on nyt kokonaan pois suljettu vaihto ehto, koska en ota sitä riskiä, että saisin entisestään vaikeamman koiran.
Koiran kohtaukset ovat samanlaiset välillä on päiviä jolloin menee paremmin ja välillä huonommin. Tämä päivä on luultavasti kaikkein huonoin päivä. Vähän väliä koira alistamassa pienempää koiraa ja vähän aika sitten, kun itse en ollut skarppina, niin koira hyökkäsi tappomielellä pienemmän koiran päälle ja onneksi olin suht. lähellä, niin sain napattua koiran irti ja pistin vessaan jäähylle. Pienempi koira satutti jalkansa, koska piti sitä ylhäällä ja kun yritin katsoa sitä ja koskettaa, että murtuiko se tai jotain, niin inahti joka kerta, mutta onneksi siihen ei sattunut pahemmin, koska nyt se kävelee normaalisti ja koskeminen ei enää satu.
Ennen tätä päivä pystyttiin remmilenkillä käymään rauhallisin mielin, eikä tarvinnut pelätä, että koira saisi kohtauksia, mutta tänään se on näyttänyt merkkejä siitäkin, että enää ei voi normaalisti käydä remmilenkilläkään :(
Edelleenkään en löydä hyvää ja asiantuntevaa kouluttajaa pirkanmaan alueelta, joka voisi meitä auttaa.
Ja nyt alkaa itseltäni hermot loppumaan ja taidot, kun joka päivä pitää olla skarppina koiran vuoksi.
Sekä koirat stressaavat tilanteesta, niin paljon. Pienempi koira siksi, kun koko ajan pitää olla varuillaan ja isompi koira, kun koko ajan pitää olla agressiivinen..
Koira luultavasti pärjäisi paremmin ainoana koirana, mutta kuka antaisi kodin koiralle jolla on tusina ongelmaa? Eli onko ainoa mahdollisuus lopettaminen?
Eli joka täällä palstalla käy, niin luultavasti tunnistaa mistä koirasta on kyse eli en ala enää kirjoittamaan koiran elämäntarinaa, mutta jota kiinostaa enemmän, niin kirjoitukseni löytyy palstan kakkos sivulta luultavasti..
Edelleenkin olen kastrointia vastaan, koska sain taas vähän aika sitten kuulla, että kun omistaja
leikkautti koiransa, niin koirasta muuttui vaan pahempi eli leikkaus on nyt kokonaan pois suljettu vaihto ehto, koska en ota sitä riskiä, että saisin entisestään vaikeamman koiran.
Koiran kohtaukset ovat samanlaiset välillä on päiviä jolloin menee paremmin ja välillä huonommin. Tämä päivä on luultavasti kaikkein huonoin päivä. Vähän väliä koira alistamassa pienempää koiraa ja vähän aika sitten, kun itse en ollut skarppina, niin koira hyökkäsi tappomielellä pienemmän koiran päälle ja onneksi olin suht. lähellä, niin sain napattua koiran irti ja pistin vessaan jäähylle. Pienempi koira satutti jalkansa, koska piti sitä ylhäällä ja kun yritin katsoa sitä ja koskettaa, että murtuiko se tai jotain, niin inahti joka kerta, mutta onneksi siihen ei sattunut pahemmin, koska nyt se kävelee normaalisti ja koskeminen ei enää satu.
Ennen tätä päivä pystyttiin remmilenkillä käymään rauhallisin mielin, eikä tarvinnut pelätä, että koira saisi kohtauksia, mutta tänään se on näyttänyt merkkejä siitäkin, että enää ei voi normaalisti käydä remmilenkilläkään :(
Edelleenkään en löydä hyvää ja asiantuntevaa kouluttajaa pirkanmaan alueelta, joka voisi meitä auttaa.
Ja nyt alkaa itseltäni hermot loppumaan ja taidot, kun joka päivä pitää olla skarppina koiran vuoksi.
Sekä koirat stressaavat tilanteesta, niin paljon. Pienempi koira siksi, kun koko ajan pitää olla varuillaan ja isompi koira, kun koko ajan pitää olla agressiivinen..
Koira luultavasti pärjäisi paremmin ainoana koirana, mutta kuka antaisi kodin koiralle jolla on tusina ongelmaa? Eli onko ainoa mahdollisuus lopettaminen?
Vastaukset 57
Vanhimmat
Se on samankaltainen kuin monet sydroomat ihmisilläkin, eli kun kohtaus tulee, niin sitä ei olio pysty itse hallitsemaan. Siihen ei siis koulutus tehoa.
Minä olen kumminkin tuon koiran luovutuksesta uusille omistajille sitä mieltä, että ei paranisi pistää ketään uhrautumaan hankalaluonteisen koiran takia, kun itse sen kumminkin omistat. Ei pahalla, mutta aika hanua.
Olisko AP:n aika ottaa vastuu koirasta eikä sysätä koiraa ongelmineen jonkun muun harteille?
Mihin sellaiseen paikkaan ajattelit koiran saada ettei se laita jonain päivänä ohi kulkevan fifin kylmäksi? Voikko sen jälkeen hyvillä mielin miettiä että eipä vahinko sattunut koiran ollessa sun omistuksessa?
Niin kauan kun vielä pähkäilet, niin laita nyt koiralle edes kuonokoppa ennenkö pienempi koiras potkasee tyhjää isomman hampaissa
Raivosyndrooma on lempinimi tietyissä roduissa kaikille aggressiivisille koirille. Olen itse noihin tapauksiin törmännyt useaankin ja kyllä kaikkiin koulutus tehosi, yhdessä tapauksessa auttoi epilepsialääkitys ja koulutus (lääkkeet eivät poista opittuja käytöksiä). Raivosyndrooma ei läheskään aina tarkoita, että koira hyökkää aivan syyttä, vaan ennemminkin sitä, että koira reagoi todella herkästi aggressiolla, jolloin koulutetaan koiraa sietämään enemmän ja vahvistetaan muita, vaarattomampia, loitontavia signaaleja.
Mutta AP:n kysymykseen, jos koirasta luopuminen on ainoa vaihtoehtosi, niin kerro rehellisesti ongelmista ja älä anna koiraa, mikäli et ole täysin vakuuttunut, että uusi omistaja sen kanssa pärjää ja osaa kouluttaa. Jos et uutta asiantuntevaa kotia löydä on lopetus parempi vaihtoehto, kuin ongelman siirtäminen toisen harteille.
Sillä voi olla kivulias sairaus taustalla, epilepsia ym. Ei mikään rokotustarkastus vaan nimenomaan tätä käytöstä ajatellen tutkittu ja pätevällä ell:llä?
EI kiertoon ,mielummin lopetus
Sama aloittaja edellisellä kerralla asiaa kysellessään ei reagoinnut lainkaan eläinlääkärissä käynti ehdotukseen. Tuskin hän on koiraa eläinlääkärillä käyttänyt. Asiasta saa kuvan, että kouluttamaton ja huonosti pidetty koira alkaa nyt kiristää omistajan hermoja ja hän haluaa helpon tien tilanteesta pois. Ehkä tosiaan on paras lopettaa koiraparka, ettei sen tarvitse enää kärsiä huonossa hoidossa :(
Mieluummin uusi kokemusta omaava koti kuin lopetus eli ei lapsiperheeseen ja ei muita koiria. Mutta ennen kuin voi hakea kotia on hyvä arvioittaa ja selvittää mistä on kyse.
Epäilyttää koko juttu.. Vaikuttaa siltä ettei tuo aloittaja edes osaisi arvioida mikä sitten olisi hyvä koti. Luultavasti antaa koiran ihan kelle vaan, vain päästäkseen siitä eroon.
mutta parempi etsiä sille ei aggressiiviselle koiralle uusi koti kuin ongelmakoirallenne joka on vaikeampi sijoittaa.
Tuo hankalammalle koiralle uuden kodin etsintä vaikuttaa aika hanulta hommalta.
Vastasin joskus aiemmin sinulle ja minusta sinun kannattaisi edelleen leikkauttaa koira se ei mene pahemmaksi...ei todellakaan se muuttaa hormonitason ei muuta. Mutta jos kovin pelkäät niin eläinlääkärillä on myös hormonitason alentajaa pistoksena niin näet miten leikkaus tulisi vaikuttamaan.
Samoin tuo aggressiosyndrooma ei ole varmaa ennen kuin eläinlääkäri tms tähän perehtynyt näkee koiran ja asia varmistuu. Eli voi olla vain kyse puhtaasta dominanssista. Ennen kuin voi tehdä päätelmää on asia varmistettava täysin.
itsekin asun pirkanmaalla ja tuli mieleen että kokemäellä on yksi ongelmakoirakouluttaja josta oli apua tutulleni
http://www.koiraneuvola.fi/index.php?module=htmlpages&func=display&pid=3
http://www.livtv.fi/ohjelmat/koirakuiskaaja/etusivu
Tuosta muutama jakso niin pääset asian ytimeen. Vessaan jäähylle laittaminen ei ainakaan kuulostanut kovin pro toiminnalle :)
Niin ja kyllä se kassien kevennys voi hyvinkin auttaa.
Tässä nyt kaikille vastauksia.
Kyllä koiran käytin eläinlääkärissä, eikä lääkäri löytänyt koirasta mitään eli sai täysin puhtaat paperit joten mikään sairaus ei ole syynä agressioon..
En ole koiraa sysäämässä ensimmäisen vastaatulevan hartioille. Koira on minulle sen verran rakas, että en sitä edes luovuttaisi täysin vento vieraan ihmisen käsiin eli jos en löydä osaavaa kotia tuttava piiristä, niin silloin se ei lähde minnekään. Ja jos en tosiaan en sitten muuta keksi, niin kai se on sitten paras koittaa leikkausta, sen jälkeen on edessä lopetus, jos ei sekään tepsi. Koska mun on pakko ajatella myös toisen koirani parasta, eikä jatkuva pelossa eläminen sille hyvää tee. Tähän asti ollaan päästy ilman sen pahempia haavereita, mutta joku kerta voi käydä pahemmin, enkä halua ottaa sitä riskiä..
Tietäisikö kukaan treella mitään hyvää ja osaavaa ongelmakouluttajaa? Kokemäelle on kuitenkin liian pitkä matka täältä missä asun 200km ja kun autoa en omista.
Saaks kysyy kuka hyvä ongelmakoirakouluttaja asuu Kokemäellä?
Se on se josta tällä palstalla paljon p****a puhutaan, mutta jolta oikeasti ongelmaisten koirien omistajat ovat saaneet avun. Selvensikö?
Tuollahan on wwwsivu ja kyllä minusta on parempi hakea apua kuin lopetuttaa koira. Se että auttaako se sitähän ei ennalta tiedä mutta joskus ulkopuolinen näkee paremmin asioita kuin itse.
Ja toinen on ettei ole ongelman kanssa yksin. Varsinkin tämän keskustelun aloittaja vaikuttaa melko masentuneelta ongelmaansa ja joskus voi jäädä jurraamaan samoihin kuvioihin huomaamatta.
En tiedä onko lähempänä ja mistä saa luotettavan ongelmakoirakouluttajan ..googlaamalla voisi selvitä mutta tarkkana saa olla kenen luo menee ja millainen koulutustausta. Hyvin kirjavaa sakkia. tietäisikö eläinlääkäriasemat/eläinkaupat paikkakunnilla..mutta aloittaja katso tarkkaan kenelle menet. :)
Tiedät varmasti itsekin, että ko. henkilö on aivan kauhistus koirapiireissä. Niissä, joissa oikeasti tiedetään ja koiria osataan kouluttaa.
Ko. "kouluttajalla" ei ole mitään muuta kuin huonoja ja vielä huonompia ideoita kuinka pelotella koiraa. Aivan järkyttävää. Turun suunnalla asuessani pk-puolella SM-tasolla kilpailevat ihmiset olivat jo muutama vuosi sitten kauhuissaan "kouluttajan" metodeista. Niin, ja väitän nähneeni itsekin jos jotain, sellaistakin, joka on tänä päivänä kiellettyä.
Jos koiria kasvattaisin tai joskus yhdestäkään jostain syystä joutuisin luopumaan, pyytäisin että vievät koiran vaikka ennemmin lopetukseen kuin turvautuvat henkilöön, joka tekee "luonnetestejä" omilla tulkinnoillaan omalla tavallaan koirille. Luonnetesti tehtynä o.i.k.e.i.d.e.n tuomareiden toimesta on ok ja suotavaa mutta jonkun "kouluttajan" kaltaisen toimesta on järkyttävää! Aivan järkyttävää.
Aina on ollut ja tulee olemaan ihmisiä jotka puhuvat valkoisen mustaksi ja saavat epävarmat koirien omistajat uskomaan vakuuttavaa puhetta. Koiranomistaja ressukat uskovat kaiken. Säälittää koirien puolesta.
Jos haluat mielenrauhasi säilyttää niin suosittelen lopetusta. Mikään ongelmakorjaaja ei pysty korjaamaan sitä omistajan luottamuspulaa minkä tuollainen raivosyndrooma aiheuttaa. Itse olen elänyt koiran kanssa johon en uskaltanut luottaa (näykkäisi ihmistä kerran, yhden koiran meinasi laittaa lahtiin) ja voin sanoa ettei sen kamalampaa olekaan. Älä ainakaan eläintä kiertoon laita missään nimessä!
Toiseksi koira on vain koira. Ainoa jolle eutanasia on ongelma on ihminen, koira siitä vähät välittää. Kautta koirien kasvatuksen fyysisesti viallisia koiria on lopetettu, miksei saisi lopettaa myös psyykkisesti ongelmallista? Koiramaailma olisi huomattavasti tervehenkisempi jos tätä vaihtoehtoa käytettäisiin useammin.
Oma koirani on päässyt puremaan kunnolla siskoani kädestä, kun olimme lenkillä. Siskoni kyykistyi silittämään koiraa hetken aikaa sai silittää ja sitten napsahti saksipurenta siskoni käsi varteen. Hampaan jäljet on vieläkin muistuttamassa. Sen tapauksen jälkeen olen joutunut kaikille sanomaan ettei silitä koiraa ellei halua saada hampaista. Kuitenkin koirani rakastaa rapsutuksia, mutta jotenkin vain pakonomaisesti se silti käyttäytyy agressiivisesti... Itse en kanssa luota koiraan, jos on vieraita paikalla.
Rupesin tässä muistelemaan, että minkälainen oli koirani emä, kun haimme sen pentukodista. Se käyttäytyi todella agressiivisesti vaikka emme olleet lähelläkään itse emää saatikka pentua. Kasvattajalta kyllä kysyttiin, että onko emä agressiivinen, johon kasvattaja vastasi, että se suojelee pentuaan, mutta ei muuten.
Ja olin silloin niin haltioissani pennusta ettei järki luistanut kunnolla siinä vaiheessa. Eli olisiko mahdollista, että tämä olisi emältä periytyvää? Ajattelin myöskin tänään ottaa kasvattajaan yhteyttä ja kysellä koiran suvusta enemmän, jos siellä on ennenkin ollut tälläinen tapaus.
Ensikuun alussa leikkautan koiran, joten osaisiko joku sanoa, että kuinkahan kauan suurinpiirtein menee aikaa, ennenkuin alkaa muutoksia näkymään?
Tuo on hyvä että menet tutustumaan uudestaan kasvattajan kasvattamiin koiriin..auttaa ehkä selvittämään asiaa onko periytynyt piirre. Ja leikkaus..
Kyllä ne asiat alkaa selviämään ja tsemppiä sinulle päätöksiin, onhan erittäin vakava asia ja koskee koirasi elämää ja sinun. Koira ei ole vain koira kuten ei ole sinullekaan vaan rakas perheenjäsen ja jos käy lopulta niin ettet voinut auttaa koiraasi leikkauksen ja koulutuksen myötä niin olet ainakin kaikkesi tehnyt ja voit olla syyllistämöttä itseäsi.
Tuo puremisen taso kertoo myös aggressiosta eli onko näykkäisy vai kunnon purenta mikä on jo hälyttävää. jotkut varmasti älähtää nyt että pureminen kuin pureminen..mutta epävarma koira saattaa näykätä mutta todella hyökkäävä koira jo purra.
Hmm.. yhtä juttua vaan mietin.. Mitä jos pääsee jostain syystä käymään niin, että olet koirasi kanssa ulkona, ja jostain nurkan takaa syöksyy pieni lapsi kädet ojossa koirasi luokse silittämään sitä. Koira käy lapseen pahasti kiinni ennenkuin ehdit tehdä mitään ja lapselle käy todella huonosti, hän joutuu sairaalaan ja vammautuu/arpeutuu loppuiäkseen... Sinä saat myös syytteen.. Sinulla on koira, jonka tiedät olevan hyvin aggressiivinen ja todistetusti vaarallinen ihmiselle?? Toivon todella että olet kokoajan äärimmäisen valppaana, etkä anna huomiosi herpaantua hetkeksikään...
Kyllä tuo menee jo ylireagoinniksi. Sitä paitsi, varmaan puolet maailman koirista toimisivat tuolla tavoin lapsen hyökätessä.
Tuntuu siltä, että syyllistät minua siitä, koska koirani on agressiivinen? Jos nurkan takaa syöksyy lapsi kädet ojossa, niin luulisi lapsella olevan vanhempi mukana, joka ei lapsensa anna syöksyillä nurkkien takaa jokaista koiraa silittämään vastuuntuntoinen vanhempi ei edes harkitse antavansa lapsensa silittää vierasta koiraa ellei ole ensin kysynyt. Ulkona kun ollaan, niin koira on aina lyhyellä, jos ihmisiä tulee vastaan oli sitten aikuisia taikka lapsia.
Tuollaisessa tapauksessa, jos lapsi syksyy nurkan takaa koiran luo voi kilttikin koira säikähtää ja näykkäistä lasta, eikä pelkästään agressiiviset.
Hän ei itse ole saman laisessa tilanteessa kuin sinä. Hän ei ymmärrä, miltä tuollainen omgelmakoiran omistaminen tuntuu. Kumpa hänenkin koiransa muuttuisi sattumalta aggressiiviseksi, niin hänkin tietäisi, miltä sinusta tuntuu. Onkohan hänellä myös ADHD, kun on pakko tulla tänne muita jatkuvasti syyttelemään.
Heh..En ymmärrä et miten ADHD:ta sairastava ihminen olis herkempi syyttelemään muita kun sellaset joilla sitä ei oo?
Mä tekisin kaikkeni koirani eteen. En kyllä lopettais..
Tähän asti olen kaikkeni yrittänytkin mihin omat taidot vaan yltää. Olen kyllä käynyt kolmen kouluttajankin
luona, mutta he eivät olleet ongelmakoiriin perehtyneitä eli eivät osanneet sanoa juuta, eikä jaata koirastani.
Nyt on sitten leikkaus edessä ja koko ajan edelleenkin etsin asiantuntevaa kouluttajaa pirkanmaalta
mieluiten treelta jonka luokse menisimme, mutta näyttää olevan kivien alla sellaiset ihmiset.
Monet täällä tuomitsevat minut. Käskevät ottaa vastuun koirasta, koira on kouluttamaton ja huonosti pidetty ja nyt yritän vain eroon siitä yms.. Jos en välittäisi koirasta, niin miksi ihmeessä tulisin täältä edes kysymään keneltäkään apua ongelmaan, jos koira ei olisi minulle rakas, niin olisinhan sen voinut viedä aika päivää sitten lopetukseen tai antanut sen jo pois, jos en olisi ottanut koirastani vastuuta, niin ties mitä se olisi jo kerennyt tekemään. Päinvastoin koira on minulle tärkeämpi ja rakkaampi, kuin monet ihmiset. Monet itkut on tän koiran takia itketty ja vain siksi kun ei omat taidot riitä auttamaan koiraa joka todella tarvii apua. Sitten tulen tänne vielä saamaan lokaa niskaan vain siksi, kun yritän auttaa koiraani, eikä siltikään kukaan edes osaa sanoa hyvää ja asiantuntevaa kouluttajaa pirkanmaalta.
Sori kun nyt tuli vähän avauduttua, mutta tää viesti on nyt niille kaikille jotka tosiaan luulee, että vähät välitän koirasta. Mutta ISO kiitos niille parille jotka antoivat asiallisen vastauksen ja jotka todella ymmärtävät tälläisen tilanteen ja kannustivat jatkamaan.
..tuli mieleen että kennelliitossa voisi olla listaa kunnon ongelmakoirakouluttajista joilla on koulutusta siihen. Eli ehkä kannattaa kysellä myös sieltä.
Ja ihan hyvä tuo sinun viimeinen"avautumisesi" asiat ei ole niin mustavalkoisia ja selvästi olet tehnyt asian eteen jo paljon..toivon todella että saat asiasi kuntoon ja pidettyä myös rakkaasi koirasi. Tsemppiä edelleen ja olisi kiva kuulla miten on onnistunut voisi olla apua myös muillekin joilla samantyyppisiä ongelmia.
Kun olen koiran leikkauttanut ja se on siitä toipunut, niin rupean käymään kouluttajan luona, jos sellaisen siihen mennessä olen löytänyt. Katselin kennelliiton sivuja, mutta itse en ainakaan löytänyt sieltä mitään listaa tai vastaavaa jossa olisi ongelmakoirakouluttajia.
Mutta löysin koirakoulu pikkihukan. Lähetän heille nyt sähköpostia, kun olen tämän kirjoittanu.
Tulen kyllä jatkossakin kirjottelemaan tänne ja kertomaan kuulumisia koirasta. Jotkut muutkin tosiaan jossain päin kamppailee samanlaisen ongelman kanssa ja olisin enemmän kuin iloinen, jos vain olen jollekin avuksi, jos siis omalla kohdallani kaikki sujuu hyvin, kun leikkaus sun muu on tehty.
Mitä jos ottaisit sähköpostilla yhteyttä kennelliittoon mistä saa kunnon listan vaatimukset täyttävistä ongelmakoirakouluttajista..uskoisin että heillä on tiedot siihen. Jostain nimittäin juuri luin että heillä olisi tietoa. Löysin tälläisen linkin missä oli aluekouluttajat, nämäkin voivat tietää..mutta ainakin yleiselläkin yhteydenotolla varmasti hieman selviää. Ongelmakoirakoulutus on eri asia kuin normaali koulutus. Eli siksi olisi hyvä saada perehtynyt auttamaan. :)
http://www.kennelliitto.fi/FI/yhteystiedot/aluekouluttajat/aluek.htm
googlasin hieman ja tuli koulutuskeskus jonka kautta voisi saada ehkä tietoa valmistuneista ongelmakoirakouluttajista
http://www.elainkoulutuskeskus.fi/
Siellä on taas parikymppinen tyttö ottaut jonkun haastavan rodun, seefferikö se on?? ilman millaista kunnon kokemusta.. Itse olen kanssa 22.v nainen ja mmärsin ottaa pienen koiran vaikka kokemusa löytyy. Juuri siksi että tekstistäsi paistaa läpi se, ettet ole edes ihmisenä tarpeeksi kehittynyt kouluttaaksesi koiraa. Haluaisit lopettaa koiran etkä tuhlata siihen enää aikaa ja rahaa, mutta et halua itsellesi tunnontuskia koska et tiedä onko se oikein, niinpä toivot että palstalaiset päättäisivät puolestasi. Se on sinun koirasi, jonka olet ottanut vaikka sinun ei olisi pitänyt ja nyt kannat itse vastuun.. Pidä se eri huoneessa kuin pienempi koira, käytät ulkona pimeällä ja eri aikaan, menet metsäteitä, hankit kuonokopan, maksat kunnon kasvattajasta, jne... ehkä vuoden päästä kaikki ok. Näin ei olisi käynyt jos olisit valinnut kykyjesi mukaisen rodun!!! Ja ihan turha sanoa että kaikissa roduissa on saman verran sekopäitä, kun itse et kykene koiraasi kouluttamaan niin pienen koiran olisit voinut edes hallita sen käytöstä koska se on PIENI. ps olen varma että liioittelit tuota että koira kävi ihmiseen kiinni jotta saisit enemmän "parempia" kommentteja lopetusta ajatellen.. Mitä tahansa teetkin niin ota itse vastuu siitä äläkä vieritä vastuuta koirallesi jonka olet pilannut
Siinäpä onkin viisas rotuasiantuntija. Varmasti >>sivistymätln äidin pikku pimu>>, joka opiskelee jotakin >>tiedettä koiraroduista>>.
Hanki elämä !
Esiinnyinkö jonain asiantuntijana??=) puhuin omalla suullani. Ja opiskelen ihan vain kätilöksi ja sairaanhoitajaksi ;) innolla odottelen että tollaset hankkii lapsia..
Hmm.. Ensinnäkin neiti on hyvä ja käy etsimässä ihan ensimmäisen kirjoitukseni löytyy vissiinkin sivulta 4 tai 5, tunnistat aloitukseni nimimerkistäni. Tulet huomaamaan tosiaan miten suuresta koirasta on kyse, kyllä joo nyt kun tota katselee, niin sehän on aivan mielettömän iso..
Aikaa ja rahaa olen kuluttanut koiraan ja tulen vielä kuluttamaan. Minkä ihmeen takia käyttäisin koirani pimeällä ulkona? Menisin metsäteitä? Maksaisin kunnon kasvattajasta? Mihin ihmeeseen tarvin uutta kasvattajaa?
Sitä paitsi tämän rodun hankin juuri siksi, koska tiesin kykyni. Ja koska vaihteeksi halusin pienen koiran verrattuna entiseen koiraani jolla säkää löyty lähemmäs 70cm ja nykyisellä sitä ei löydy, kuin vaivaiset 38cm. Eli jos et jaksa vaivautua etsimään edellistä aloitustani, niin kyseessä on siis am.cockerspanieli, mutta luonne sillä on tiikerin, eikä toinen koira sitä kyllä paljon pienempi ole.
Koira todellakin on koulutettu ihan pennusta asti ja tottelee paikassa, kuin paikassa, mutta ei silloin jos kohtaus on mennyt ns. punaiselle alueelle. Voit kyllä tulla katsomaan siskoni kättä löytyykö kädestä hampaan jäljet. Olen koko ikäni ollut koirien kanssa tekemisissä eli en ole kuitenkaan ihan eilisen teeren lintuja. Entisen koirani ja nykyiset koirani olen kouluttanut ihan itse, mutta koskaan ei ole tullut tälläistä ongelmaa vastaan varsinkaan, kun kyse PIENESTÄ koirasta ja nyt ei enään omat taidot yksinkertaisesti riitä.
Mutta suosittelen sinua lukemaan uudestaan kaikki vastaukseni ja huomaat mitä aion koiran kanssa tehdä, mutta jos et nytkään jaksa lukea, niin kerron sen tässä eli koira kastroidaan ja kuvautetaan lisää, koska sain kouluttajalta lisätietoa, että missä mikäkin kuvaus voidaan suorittaa eli tarvitaan enemmän, kuin pelkkä lonkat, kyynäret ja selkä. Tämä paikkakunta jossa asun, niin täällä ei ole mahdollisuutta kuin ottaa vain nuo kuvat koirasta ja treella enemmän.
Sekä kuten tuli ilmi löysimme vihdoin ja viimein läheltä ongelmakoirakouluttajan, joka vaikuttaa todella asiansa osaavalta ihmisiltä.
Sitten kun saat enemmän ikää ja viisautta, niin ymmärrät kyllä, että ihmistä ei pidä tuomita heti ja varsinkaan, kun ei tunne ja tiedä toista ihmistä millään lailla. Pitkälle et pääse tuolla elämäntyylillä, jos jatkat tuomitsemista ja kirjoituksestasi kyllä käy hyvin ilmi minkä ikäinen olet eli ei olisi tarvinnut sitä sanoa erikseen :)
ps. En ole parikymppinen
Sinulla silti tuskin on kokemusta jokaisesta koirarodusta. Koirakirjat eivät paljasta kuin niiden tekijöiden mielipiteet eri roduista. Kätilönä ja sairaanhoitajanakaan tuskin selviät pitkälle ilman potkuja, jos potilaillesikin/asiakkaillesikin tuollain tietämättömänä tulet heidän joka asioista arvostelemaan. Kannattaa harjoitella sosiaalistumista, mikäli meinaat olla tulevassa ammatissasi muiden mieliksi.
Itseasissa hyvin on mennyt töissä ja jos kuulisit mitä kahvihuoneissa asiakkaista puhutaan, niin kauhistuisit. Siellä saa ja pitää puhua mitä haluaa, parempihan se on kollegojen kanssa päästellä. Asiakkaiden kanssa pärjään hyvin, tulinhan sosiaalisten taitojen pääsykokeistakin valituksi kouluun, 650 hakijasta 30 otettiin ;) että joooo... älä tule neuvomaan kun minä neuvon sinua sairaalassa niin et edes tiedä että se olen minä :-)
Sano mitä sanot kypsyydestä, mutta itse en tappaisi koiraani ilman huippuhyvää ongelmakouluttajaa ja parin vuoden koulutusta =) kukin tallaa tyylillään, itse uskon siihen ettemme voi päättää koiran puolesta sen "eutanasiasta" jos sillä on terveys tallella eikä se ole vielä tehnyt mitään SUURTA..muuta kuin kuluttanut hermojasi.. mutta tosiaan..et ehkä ole tietoinen mutta terveydenhuollon henkilöstöllä kuten muillakin on ammattiminä ja yksityiselämän minä.. ne ovat kaksi eri asiaa ja siten työssä jaksetaan, koska se on aika rankkaa.. yksityishenkilönä voin esittää ihan millasia mielipiteitä kiinnostaa,niin kauan kuin en loukkaa työnantajan tai potilaiden yksityisyyden suojaa =) ja jos joku parjaa että millaisia hoitajia meillä on, niin olen hieno hoitaja ja täydellä sydämellä mukana.. netin keskustelupalstoilla on helppo sanoa asioita kun ei näe.. jos tulisit minun vastaanotolleni itkemään asiasta, sanoisin että mene terapiaan ja vie koira pois, koska olisin ammattihenkilö.. nyt en ole kuitenkaan työssä ja oma näkemykseni vaikuttaa asiaan =)
Mikä on ongelmasi? Onko luetun ymmärtämisen vaikeus?
Enkö juuri kertonut viestissäni, että VIHDOIN JA VIIMEIN löysin kouluttajan.
En tiedä onko huippuhyvä, mutta eikai hän nyt maailman huonoinkaan ole.
Otappas nyt itsellesi kunnolla aikaa ja lue edellinen tekstini oikein ajan kanssa, niin ymmärrät
sitten vähän enempi.
Tosiaan kuten sanoit "yksityishenkilönä voin esittää ihan millasia mielipiteitä kiinnostaa"
Kertokaa kyllä paljon.
Outoa, et nyt aloittaja onkin tehnyt vaikka mitä koiransa eteen, jopa 3 kouluttajaakin on muka koiraa yrittänyt kouluttaa, mutta eka aloitus silloin aiemmin oli kyllä ihan muuta. En usko sanaakaan tuosta seli-selittelystä, jota aloittaja nyt on suoltanut. Koiraparka..
Oletpas lapsellinen ja hyvin epäeettinen. Itsekin olen palvelualalla mutta en minä asiakkaita/potilaita hauku heidän selän takana edes kollegoilleni. Jos on kipuja(sairaus), mielenterveysongelmia , asiat ei ole sujuneet kuten piti tai muuten huono päivä mitä sattuu jokaiselle kuuluu se ammatin kuvaan. Ei niitä henkilökohtaisesti oteta ja itse pyrin tekemään parhaani jotta kaikille asiat sujuisi parhaan mukaan.
Minä en suoraan sanoen pidä kahvihuoneessa tapahtuvasta mollaamistyylistä; se vain romuttaa yhteishenkeä ja palveluhalua. Ja tiedän että joka työpaikassa näitäkin piisaa eli kun sinä menet vaikka autokaupoille voi sielläkin olla sinun selkäsi takana puhuttu..kaunista vai mitä ;)
Minulla on sydän mukana työssäni toisin kuin sinulla tuntuu olevan.
lisäys edellinen viesti oli hanki aivot tyypille, tässä kun on välillä hankala seurata kuka vastaa kenellekin..aikas osuva nimitys hanki aivot mutta taisi ollakin bumerangi. :)
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9593960 On sitä koiraa kai jossain käytetty, mutta aloittajasta saa kyllä vähän ikävämmän kuvan noiden tekstien perusteella. Varmaan siksi osalla kirjoittajista on hänestä sellainen käsitys, että asioita ei ole hoidettu niin kuin aloittaja täällä selittää.
Tuo ei ole minun aloitukseni.
Vastaan vielä sinulle.
En ole sanonut, että he yrittäivät koiraa kouluttaa vaan se tyssäsi jo siihe, kun he eivät olleet perehtyneet ongelmakoiriin. Menin ystäväni mukana, kun hän vei pentuaan kouluttajan luokse ja ajattelin siellä jonkun osaavan auttaa ja tosiaan siellä oli 3 kouluttajaa yksi oli pentu ryhmässä, toinen niiden kanssa jotka olivat käyneet muutaman kerran ja kolmas oli konkareiden kanssa. Kaksi ensimmäistä ei osannut auttaa millään lailla, kun ei ollut kokemusta ongelmakoirista. Konkareiden luona olevalla kouluttajalla piti kuulemma olla (epäilen kyllä vahvasti, että ei ollut ja jos olikin, niin hyvin harvasta tai ei näin ongelmaisesta) ja niimpä hän antoi ajan milloin tuon koirani ja tein työtä käskettyä. Pari hyvää neuvoa häneltä sain, mutta kun hänen oma koiransa haukkui ja veti hihnassa, niin hän hapetti koiraansa ja ne käynnit loppui siihen. Eli joo tavallaan olen vain yhden kouluttajan luona käynyt, mutta kouluttajiahan ne kaksi muutakin olivat.
Laita linkki.
Laiskimukset ottaa silmän käteen ja lähtee 4 sivulle surffaileen ja ettii nimimerkkiä lopen uupunut, nii joha löytyy. ite löysin ainaki ku tos yhes viestis alottaja kerto et löytyy sivuilta 4 tai 5 ja sama nimimerkki.
Blaablaablaa yritä itse tehdä töitä, kun 50-vuotias ohitusleikkauken läpikäynyt iskee joka välissä perseeseen kiinni kun vaimon silmä välttää. Tai mielenterveyongelmainen valittaa kuinka ei vo tehdä mitään eikä ole peruskoulun jälkeen muuta kun ulkoiluttanut koiia, harmi kuitenkin että ryyppäämään ehtii joka päivä ulos asti.. On se kumma =) sanoinko että takahuoneissa haukutaan, sanoin että sielä puhutaan?! Eri asia.. kritioiminen ja miettiminen mistä tällainen jumalattoman typerä käytös voi johtua on vähän eri asia kuin että menisi takahuoneeseen ja täräyttäisi "vittu mikä homo" luuletko että sairaanhoitajat puhuvat niiin.... yeah right... haluat nyt vaan tuntea jostain paremmuutta, olet siis lähihoitaja vai kaupan kassa kun et maininnut muuta kuin palvelualalla??? Todellakin hanki aivot jos olet montakymmentä vuotta kaupan kassalla. sanon minä ykistyishenkilönä ;) Ja mitä te olette arvostelemaan aivokapasiteettiani kirjoitettujen viestien perusteella??? Itse arvostelen sen perusteella mitä ihminen kertoo työkseen tekevänsä, se on aika määrittävä tekijä...toisin kuin 5 mielipidettä provokaatisella mielipidepalstalla, ei kerro mitään vielä, muuta kun että ihminen suhtautuu koiriin ja ihmisiin jotka ottavat koiria ja ovat heti lopetamassa ja luopumassa niistä, intohimoisesti..
Ps. voin kertoa että kaikki yhteiskuntamme organisaatiot ja niiden työntekijät, lukuun ottamatta muutamaa enkeliä kymmenestä tuhannesta, ovat samaa mieltä kanssani. Ilmaisen koulutuksen maassa on aivan helvetin typerää olla kouluttautumatta. Lisäksi sellaiset mielenterveysongelmat jotka oikeasti estäisivät JONKIN opiskelua ovat harvassa, lähes kaikki mielenterveysongelmat pahenevat jos jää kotiin makaamaan ja se lisää niiden syntyä.. kaikki tietävät että pieni marginaali ihmisistä taluttelee työkyvyttömyyseläkkeellä jotain saatanan seeffereitä tuolla ja valittaa mielenterveysongelmista.. samaan aikaan meuhkataan keskustelupalstalla kuinka seefferien omistajat ovat tasapainosta porukkaa joille näitä koiria pitäisi antaa =)=) onneksi olkoon, toivottavasti eläkepommi ja valtion lainat räjähtävät 2020 käsiin ja tukenne loppuu =)
Vastailet jatkuvasti pitkin viestein myös omiin viesteihisi ? Aivan kuin et osaisi lopettaa kirjoittelua, tai päättää mitä kerrot viimeiseksi :-/
Hanki aivot tyypille vielä..Eihän sinulla ole päätä eikä häntää noissa jutuissasi..?
Et todellakaan vaikuta tasapainoiselta ja minusta sinä et ole sovelias palvelualalle..työstään voi saadakin jotain muutakin kuin vitutusta kun siihen menee mukaan ihan positiivisella rauhallisella mielellä, kärsivällisyydellä ja tasapainoisuudella silloin ei asiakkaat/potilaat ole rasite vaan juuri se varsinainen työ miksi jotain tehdään ja kenelle..asiakkaat ne palkkasi lopulta maksavat.
Itse en pidä tuosta selän takana manaamisesta ellei se liity itsessään sen asiakkaan/potilaan tilanteen parantamiseen tai pieneen purkuun että olipas rankka tilanne jne. Kunhan asia käsitellään asiallisesti..työmoraali ennen kaikkea..vai mitä? :)
Ihmetyttää vaan, ettei tän keskustelun aloittaja oo osannu suhtautuu ollenkaan sellasiin kommentteihin, jotka jollain tavalla arvostelee hänen omaa toimintaansa, tai on eri mieltä siitä, mitä koiran kanssa pitäisi tehdä.. Myönnän, että tänne on tullut paljon epäasiallisiakin kommentteja, mutta mielestäni joissakin arvostelevissa viesteissä ollaan oltu ihan asiallisia, mutta aloittaja ei ole kunnioittanut niitä ollenkaan, ja on kiittänyt vain niitä jotka ovat hänen kanssaan samaa mieltä.
Turha kai tänne on tulla mitään kysymään, jos erilaiset vastaukset eivät kelpaa? sori vaan...
Tuntuu oikeesti siltä et siel on kuitenki joku 18-vuotias pikku pimu ekan koiransa kanssa ongelmissa
Tämä viestiketju on jo vanha ja varmasti ratkaisut koiran kanssa on jo tehty.
Tiedän ja tunnen tilanteesi oman kokemukseni kautta. On ilmiselvää, että ihmiset, jotka ovat kohdanneet koiran normaalia aggressiota, joka johtaisi puremaan saakka eivät voi kuvitella tilannetta, joka syntyy siitä, kun koira saa raivokohtauksen yleensä hyvin mitättömästä syystä. Koira voi olla aggressiivinen ja jopa vaarallinen, mutta yleensä käytös on ennustettavissa, sillä koirat kyllä kertovat etukäteen mihin tilanne johtaa jos sitä ei tulkita oikein. Nämä "raivosyndrooma" koirat eivät siihen pysty, sillä tilanne leimahtaa hetkessä äärimmäisiin mittasuhteisiin. Siitä seuraavat vahingot ovat sitten riippuvaisia koiran koosta ja puruvoimasta, mutta raivo on valtaisa.
Toivottavasti aloittajan tilanne on selvinnyt.
Mikä vika on Tommy Wirenissä? Luulisi, että kaikki hänet tuntisivat kun on moneen kertaan ollut telkkarissa jne. Ihan pätevältä tyypiltä vaikutti kun meillä kävi ja kouluttaa viranomaisten koiriakin. Ja jos Tommy ei osaisi tehdä asialle jotain hän varmaan osaa neuvoa eteenpäin. Vaikutti sillälailla vastuunkantajalta ja koirista välittävältä tyypiltä. Asuu Kangasalla ja tekee kotikäyntejä. Meiltä veloitti 80e ja vaati vain yhden käyntikerran kun saatiin ongelma ratkaistua.
Lopen uupuneelle sanoisin vielä, että et kyllä vaikuta luovuttajalta ja siltä, että etsit vain ensimmäistä mahdollisuutta sysätä ongelmaa muille. Ne, jotka näin väittävät, eivät lue tekstiäsi kunnolla. En kyllä ole lukenut aikaisempaa ketjua, mutta eiköhän asianlaita jo kohtuu hyvin tästäkin selvinnyt. Suurin ongelmasi tuntuu olevan tiedon keruutaitojen puute. Tai ainakin siltä se kuulostaa. Kyllä niitä ongelmakoirakouluttajia on pilvin pimein jos vain osaa edes hieman etsiä. Käy useammalla eläinlääkärillä. Yksi tai kaksi ei löydä vikaa, mutta ehkä se kolmas sen löytää. Veteriä kyllä vältä, koska siellä löytyy takuulla jotain vikaa, jolla rahastaa. Ihan vain omasta kokemuksesta puhun. Edellinen koira olisi lopetettu lääkärin määräyksestä jo 14 vuotta ennen kuin se sitten lopulta terveen elämän jälkeen kuoli vanhuuteen. Etsin meinaan toisen lääkärin, joka hoiti lopulta aivan mitättömän vaivan kuntoon.
Tsemppiä vain! Hanki kuonokoppa koirallesi toistaiseksi ja ota Tommyyn yhteyttä!
Eläinlääkäri Helena Koskentalo on kirjoittanut kirjan, josta on uusi painoskin,
Pelkopurija ja huomionhakija.
Siinä on kyllä käsitelty tätä leikkauttamisen vaikutusta erilaisiin ongelmiin.
Joskus se on vain pahasta.
Aggressiivinen koira monttuun, jos ei jaksa tai uskalla itse pitää.
Jo on kyse raivosyndroomasta, mitään muuta ei voi missään nimessä.
Pääsääntöisesti uroksen kastraatio auttaa aggressio-ongelmiin ja ns. dominanssiin, mitä itsekään en oikein teoriana tarjoile enkä selityksenä hyväksy kuin poikkeustilanteissa. Tämä korjauksena Varmuudeksi-nimimerkille. Tästä on sekä pätevien englantilaisten kouluttajien sana että tilastollinen tutkimus urosten käytöksestä ennen kastraatiota ja seurannasta vuosi leikkauksen jälkeen.
Tämähän on itse asiassa päivänselvää, ihmispuolella tiedetään testosteronin liittyvän väkivaltaiseen/aggressiiviseen käytökseen. Ei mitään mutu-fiilistelyä koirapuolellakaan. Jos koiran kastraatiota on jahkattu liian pitkään, vuosiakin, toki ei-toivottuja käytösmalleja on jo ehtinyt muodostua, ja niiden sammuminen/poiskouluttaminen on pitkä tie.
Naaraspuolisilla eläimillä steriloinnilla on vastakkainen vaikutus, eli elimistön hormonitasapaino liikahtaa testosteroni-suuntaan. Ei toivoa "kiltiksi muuttumisesta".
Aloittajan tapauksessa tosiaan tuntuu olleen kyse "raivosyndroomasta" joka taas on ihan eri juttu. Pikermminkin koiran synnynnäinen ominaisuus kuin mitään koulutuksella tai leikkauksella korjattavaa. Miten mahtoi käydä koiralle?
Pentua ei tietenkään kannata ostaa jos emä osoittaa hyökkäävyyttä käydessänne katsomassa.
Poikeuksena ehkä tietyt "poliisikoirarodut", vaativaan käyttöön ja koulutukseen.