Kömpelö lapsi vai neurologista vikaa?

on kyllä sellainen, että yhteiskunnan resurssit ovat rajalliset eivätkä riitä kaikkeen. Jos alamme pitää jotenkin epänormaalina jokaista lasta, joka ei aina jaksa keskittyä tai on vähän kömpelömpi kuin ikätoverinsa, mihin se johtaa?

Erityis- ja tukiopetusta annetaan kouluissa oppilaille tilanteen mukaan joko open, huoltajan tai oppilaan aloitteesta ihan jatkuvasti oli oppilaalla sitten diagnoosia tai ei. Tukea voi lasta aina ilman diagnoosejakin! On muitakin tapoja auttaa lasta kuin medikalisointi, joka itse asiassa ei itsessään mitään autakaan.

Neuropsykologista kuntoutusta veronmaksajan piikkiin saavat lähinnä ne, joiden oppimisvaikeudet ovat vakavia. Mutta jos on itse valmis maksamaan niin...

Alisuoriutuminen on hankala käsite. Kuka voi sanoa, mille tasolle oppilaan pitäisi päästä? Miten se tutkitaan ja määritellään? Jos oppilas oppii normaalisti ja tulokset ovat sellaiset, että hän voi huoletta aina siirtyä seuraavalle luokalle/kouluun, niin mikä on silloin ongelma? Onko aikuisena mitään väliä sillä, että hissan numero jäi keskittymisvaikeuksien takia viidennellä luokalla seiskaksi, kun se muuten olisi voinut olla kasi?

Antakaa lasten olla lapsia ja omanlaisiaan ihan rauhassa. Ei kaikki ihmisten välinen erilaisuus ole sairautta.

opex kirjoitti:

on kyllä sellainen, että yhteiskunnan resurssit ovat rajalliset eivätkä riitä kaikkeen. Jos alamme pitää jotenkin epänormaalina jokaista lasta, joka ei aina jaksa keskittyä tai on vähän kömpelömpi kuin ikätoverinsa, mihin se johtaa?

Erityis- ja tukiopetusta annetaan kouluissa oppilaille tilanteen mukaan joko open, huoltajan tai oppilaan aloitteesta ihan jatkuvasti oli oppilaalla sitten diagnoosia tai ei. Tukea voi lasta aina ilman diagnoosejakin! On muitakin tapoja auttaa lasta kuin medikalisointi, joka itse asiassa ei itsessään mitään autakaan.

Neuropsykologista kuntoutusta veronmaksajan piikkiin saavat lähinnä ne, joiden oppimisvaikeudet ovat vakavia. Mutta jos on itse valmis maksamaan niin...

Alisuoriutuminen on hankala käsite. Kuka voi sanoa, mille tasolle oppilaan pitäisi päästä? Miten se tutkitaan ja määritellään? Jos oppilas oppii normaalisti ja tulokset ovat sellaiset, että hän voi huoletta aina siirtyä seuraavalle luokalle/kouluun, niin mikä on silloin ongelma? Onko aikuisena mitään väliä sillä, että hissan numero jäi keskittymisvaikeuksien takia viidennellä luokalla seiskaksi, kun se muuten olisi voinut olla kasi?

Antakaa lasten olla lapsia ja omanlaisiaan ihan rauhassa. Ei kaikki ihmisten välinen erilaisuus ole sairautta.

Lue lisää

Itse asiassa, neuropsykologista kuntoutusta annetaan niille, jotka siitä eniten hyötyvät, eli siis niille, joiden pulmat ovat kapeita ja vahvuuksia löytyy. "Vakavimmille" siitä ei ole hyötyä. Käytännöt voivat eri kunnissa olla erilaiset, mutta täällä siis näin.

Asuinpaikallani erityisopetukseen tarvitaan usein lausunto erikoissairaanhoidon piiristä, muuten sitä ei välttämättä heru. Ihan tältä pohjalta yritin neuvoa, mikäli alkuperäinen kirjoittaja asiaan haluaa apua ja ammattilaisen mielipiteen. Koulupsykologiin toki ensin on oltava yhteydessä, ennen kuin neuropsykologiseen arvioon pääsee (ja itsemaksavanahan se tietty onnistuu ilman tätäkin).

Epänormaalejahan olemme kaikki jollain tavalla, mutta myös erilaiset näkökulmat ovat sallittuja. Alkuperäinen kirjoittaja on oikeutettu tietämään, mitä mahdollisuuksia on olemassa. Aina opettajat ja neuvolat eivät valitettavasti tiedä lapsen parasta. Medikalisointi sinänsä ei ehkä auta, mutta usein apua alkaa herumaan, kun "järeämmät aseet" on otettu käyttöön.

Alisuoriutumisesta sen verran, että oppilaanhan pitäisi tietenkin päästä näyttämään osaamisensa paras taso. Jos oppilaalla on vaikkapa kirjoitusvaikeutta, hänen tulisi saada suorittaa tai täydentää kokeensa suullisesti jne., sillä kirjoitustaito sinänsä ei liity tietotasoon.