Minua on huolettanut vähän jo pidemmän aikaa toisen lapseni "normaalius".
Jo pienenä ihmettelin kun hän on niin kamalan hermostuneen oloinen monessa tilanteessa. Siis esim. ruokapöydässä kädet ja jalat heiluu ja maitolasi kaatui lähes joka kerta.
Nyt tytär on 10v. Edelleen hän koko ajan nyplää jotain sormillaan tai esim. istuessaan illalla sohvalla rullailee mattoa varpaillaan. Ei yksinkertaisesti osaa vain olla rauhassa. Mitään käytöshäiriöitä ei varsinaisesti ole vaan tyttö on aivan ihana ja auttavainen. Jatkuva levottumuus tuntuu kuitenkin vaivaavan aina vaan.
Nyt kun hän on 4.luokalla huomaan että sama levottomuus vaivaa esim. kun pitäisi osata rauhallisesti keskittyä läksyjen lukemiseen. Lukeminenkin on ollut hänelle vähän haastavampaa kuin toiselle lapselleni ja hänellä on vieläkin tapana "arvata" miten pitkän sanan loppu menee ilman että malttaa sen lukea rauhassa loppuun. Koulussa alkaa myös muissa aineissa esiintyä haasteita. Edelleen myös kömpelyyttä esiintyy eli laseja kaatuu ja tavaroita tippuu, tosin onneksi harvemmin kuin pienempänä.
Huolehdinko turhaan? Kaikki ovat erilaisia ja oppivat eri tahtiin. Mieltä kuitenkin vaivaa että jos tuohon levottomuuteen onkin jokin syy ja sen havaitseminen auttaisi häntä parantamaan keskittymistä koulussa.
Mainitsin asiasta jo aikoinaan neuvolassa ja myös koulussa opettajalle mutta sitä ei juuri noteerattu. Olisiko muilla vastaavia kokemuksia tai neuvoja tilanteeseeni?
Jo pienenä ihmettelin kun hän on niin kamalan hermostuneen oloinen monessa tilanteessa. Siis esim. ruokapöydässä kädet ja jalat heiluu ja maitolasi kaatui lähes joka kerta.
Nyt tytär on 10v. Edelleen hän koko ajan nyplää jotain sormillaan tai esim. istuessaan illalla sohvalla rullailee mattoa varpaillaan. Ei yksinkertaisesti osaa vain olla rauhassa. Mitään käytöshäiriöitä ei varsinaisesti ole vaan tyttö on aivan ihana ja auttavainen. Jatkuva levottumuus tuntuu kuitenkin vaivaavan aina vaan.
Nyt kun hän on 4.luokalla huomaan että sama levottomuus vaivaa esim. kun pitäisi osata rauhallisesti keskittyä läksyjen lukemiseen. Lukeminenkin on ollut hänelle vähän haastavampaa kuin toiselle lapselleni ja hänellä on vieläkin tapana "arvata" miten pitkän sanan loppu menee ilman että malttaa sen lukea rauhassa loppuun. Koulussa alkaa myös muissa aineissa esiintyä haasteita. Edelleen myös kömpelyyttä esiintyy eli laseja kaatuu ja tavaroita tippuu, tosin onneksi harvemmin kuin pienempänä.
Huolehdinko turhaan? Kaikki ovat erilaisia ja oppivat eri tahtiin. Mieltä kuitenkin vaivaa että jos tuohon levottomuuteen onkin jokin syy ja sen havaitseminen auttaisi häntä parantamaan keskittymistä koulussa.
Mainitsin asiasta jo aikoinaan neuvolassa ja myös koulussa opettajalle mutta sitä ei juuri noteerattu. Olisiko muilla vastaavia kokemuksia tai neuvoja tilanteeseeni?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos koulu sujuu normaalisti ja lapsi pärjää, anna asian olla! Mitä hyötyä olisi jostain tutkimuksista tai diagnooseista? Toivon mukaan yhteiskunnan rajalliset resurssit säästetään niille, jotka oikeasti ovat pulassa.
Ihmisten välillä on normaalia vaihtelua. Toiset ovat kömpelömpiä jne. kuin toiset. Syy tähän on se, että aivot ovat kaikilla erilaiset. Tutkimuksessa varmaan voitaisiin todeta, että lapsesi on keskimääräistä enemmän tai vähemmän tuota tai tätä. Hoitokeino on sitten adhd-lääkitys tai pienryhmäopetus. Jos ei näihin ryhdytä, mitä hyötyä oli tutkimuksista? Ei ole kuitenkaan mitään erityistä hyötyä alleviivata lapselle sitä, että hän on kömpelömpi tai hitaampi kuin joku muu tai ihmiset yleensä.
Panosta diagnoosin metsästämiseen sijaan lapsesi tukemiseen. Hän ehkä hyötyisi jostain liikunnallisesta harrastuksesta, jossa voisi harjoittaa koordinaatiotaan, esim. tanssi tai voimistelu. Tue myös lukemisharrastusta, etsikää yhdessä materiaalia, jonka lukemisesta hän on kiinnostunut. Tarkasta, että läksyt tulevat tehdyksi ja lapsi pysyy kärryillä.
Suurempaan huoleen ja toimiin on syytä vasta, jos koulussa alkaa olla ongelmia. Lapsesi opettaja on opettanut luultavasti satoja tai tuhansia lapsia, hän on kyllä aika pätevä arvioimaan, mikä on epänormaalia ja hälyttävää.
Kuulostaa siltä, että lapsellasi on mahdollisesti lievää tarkkaavaisuusoireilua ja mahdollisesti myös lukivaikeutta. Jos koulussa asiaan ei ole kiinnitetty huomiota, pulmat ovat luultavasti hyvin kapeita. Tutkiminen ja diagnosointi voivat olla hyödyllisiä siinä mielessä, että lapsesi saattaisi saada esim. neuropsykologista kuntoutusta tai erityisopetuksen tukea. Moni lapsihan alisuoriutuu koulussa vain sen vuoksi, ettei saa kykyjään parhaalla mahdollisella tavalla käyttöön.
on kyllä sellainen, että yhteiskunnan resurssit ovat rajalliset eivätkä riitä kaikkeen. Jos alamme pitää jotenkin epänormaalina jokaista lasta, joka ei aina jaksa keskittyä tai on vähän kömpelömpi kuin ikätoverinsa, mihin se johtaa?
Erityis- ja tukiopetusta annetaan kouluissa oppilaille tilanteen mukaan joko open, huoltajan tai oppilaan aloitteesta ihan jatkuvasti oli oppilaalla sitten diagnoosia tai ei. Tukea voi lasta aina ilman diagnoosejakin! On muitakin tapoja auttaa lasta kuin medikalisointi, joka itse asiassa ei itsessään mitään autakaan.
Neuropsykologista kuntoutusta veronmaksajan piikkiin saavat lähinnä ne, joiden oppimisvaikeudet ovat vakavia. Mutta jos on itse valmis maksamaan niin...
Alisuoriutuminen on hankala käsite. Kuka voi sanoa, mille tasolle oppilaan pitäisi päästä? Miten se tutkitaan ja määritellään? Jos oppilas oppii normaalisti ja tulokset ovat sellaiset, että hän voi huoletta aina siirtyä seuraavalle luokalle/kouluun, niin mikä on silloin ongelma? Onko aikuisena mitään väliä sillä, että hissan numero jäi keskittymisvaikeuksien takia viidennellä luokalla seiskaksi, kun se muuten olisi voinut olla kasi?
Antakaa lasten olla lapsia ja omanlaisiaan ihan rauhassa. Ei kaikki ihmisten välinen erilaisuus ole sairautta.
Itse asiassa, neuropsykologista kuntoutusta annetaan niille, jotka siitä eniten hyötyvät, eli siis niille, joiden pulmat ovat kapeita ja vahvuuksia löytyy. "Vakavimmille" siitä ei ole hyötyä. Käytännöt voivat eri kunnissa olla erilaiset, mutta täällä siis näin.
Asuinpaikallani erityisopetukseen tarvitaan usein lausunto erikoissairaanhoidon piiristä, muuten sitä ei välttämättä heru. Ihan tältä pohjalta yritin neuvoa, mikäli alkuperäinen kirjoittaja asiaan haluaa apua ja ammattilaisen mielipiteen. Koulupsykologiin toki ensin on oltava yhteydessä, ennen kuin neuropsykologiseen arvioon pääsee (ja itsemaksavanahan se tietty onnistuu ilman tätäkin).
Epänormaalejahan olemme kaikki jollain tavalla, mutta myös erilaiset näkökulmat ovat sallittuja. Alkuperäinen kirjoittaja on oikeutettu tietämään, mitä mahdollisuuksia on olemassa. Aina opettajat ja neuvolat eivät valitettavasti tiedä lapsen parasta. Medikalisointi sinänsä ei ehkä auta, mutta usein apua alkaa herumaan, kun "järeämmät aseet" on otettu käyttöön.
Alisuoriutumisesta sen verran, että oppilaanhan pitäisi tietenkin päästä näyttämään osaamisensa paras taso. Jos oppilaalla on vaikkapa kirjoitusvaikeutta, hänen tulisi saada suorittaa tai täydentää kokeensa suullisesti jne., sillä kirjoitustaito sinänsä ei liity tietotasoon.
Voisikohan omega-3 rasvoista olla apua?