Onko normaalia, että ihan hyvin pärjäävän 40 vuotiaan (työ, koti ym. kunnossa) vanhemmat peruuttavat lomamatkansa "lapsen" kipeytyneen käden vuoksi? Selvittävät asioita "lapsen" työpaikalle sairaslomista ym?
Olen ymmällä kaverini vanhempien käytöksestä ja itse 40vuotiaana häpeisin, jos vanhempani käyttäytyisivät noin. Toki käsi kipsissä olisi varmasti kaikki apu tervetullutta, mutta kyllä toivoisin, että saisin sairaslomani selvitellä työpaikalleni itse...
Olen ymmällä kaverini vanhempien käytöksestä ja itse 40vuotiaana häpeisin, jos vanhempani käyttäytyisivät noin. Toki käsi kipsissä olisi varmasti kaikki apu tervetullutta, mutta kyllä toivoisin, että saisin sairaslomani selvitellä työpaikalleni itse...
Vastaukset 19
Vanhimmat
kävimme keskustelun aiheesta.
Keskustelun tuloksesta emme tulleet "hullua hurskaammaksi"
Pääsääntöisesti totesimme että aloitus oli ainakin hullu.
Ja vastauksetkin.
Toivottavasti ei "hurskaus" lisäänny.
Silloin taisi eniten syntyä keskustelua Italialaisita miehistä.
H.
Hullun hurskaus on mielenkiintoinen ja oman avauksen arvoinen aihe.
Teetkö sinä Hunksz vain minä vai oletko jo tehnyt sen?
pysty, uskovainen kun en ole.
Sanontoja osaan kyllä käyttää hyväkseni.
En kyllä usko että sinä saisit mitään mielenkiintoista aikaan aiheesta.
Se on liian vaikea.
Mutta jospa, annat minulle tunnin aikaa niin yritän.
Sinä saat tehdä aikaisemminkin, jos siltä tuntuu.
Muista kuitenkin, lässytys on helppoa.
H.
Saatanpa tehdäkin aloituksen jos et ehdi ennen minua.
palstalla käy varmasti sellaisiakin lukijoita/keskustelijoita, jotka kenties kaksi vuotta sitten ei tienneet koko palstan olemassaolosta. Myös satunnaisia kävijöitä, jotka ei siis tiedä, mistä täällä palstalla "elävät" ovat jo keskustelleet. Hyppää yli keskustelut, joita et halua lukea. Et ole ainoa palstalainen.
..jospa lakkaisit tekemästä noita heittojasi siitä, että jokin asia on keskusteltu jo muutama vuosi sitten.
Me "tuoreemmat" keskustelijat emme tosiaankaan lue vanhoja ketjuja, ja on ihan samantekevää, mitä kaksi vuotta sitten on jostain asiasta kirjoitettu. Tokkopa siellä mitään niin ylimaallisen suuria viisauksia on lauottu, että niitä voisi ihan jumalansanana pitää.
Anna ihmisten kirjoittaa rauhassa silloin kun ei ketään kiusata.
On tainnut tämä hunksi olla pari vuotta sitten vielä viisikymppisten palstalla...
Ihan lähipiirissä on poikia, Ikinä ei tyttöjä, jotka ovat äitimuorin esiliinan-nauhoissa kiinni, ja tiukasti.
lapsien pitää kyetä tulemaan toimeen omillaan.
Apua saa pyytää ja sitä pitääkin pyytää.
Lapsen normaaliin aikuistumiseen kuuluu, että hän ottaa asteittain vastuuta elämästään ja oppii tekemään ratkaisuja.
Huono on se isä tai äiti, joka lastaan "imettää" aikuisenakin.
Miten käy lapsen kun vanhemmat kuolevat?
Mene sinä tekemään niitä "hullun hurskaita" aloituksiasi muualle ja anna ihmisten kirjoittaa asioista rauhassa.
Olet kuin huomiota kerjäävä pikkukakara.
Jos ei opita seisomaan omilla jaloillaan,niin tukeuduttava kyynärsauvoihin,eli yhteiskunnan apuun.
että vanhemmat on tottunu passaamaan (ilm. sama kuin höösääminen) joka asiassa. Tai vanhemmat ei usko lapsensa osaavan hoitaa asioitaan. Olis korke aika alkaa opetella omatoimiseksi.
Itse en ikäpäivänä alkaisi moiseen, menisin lomalle jne. jollei "lapsi" olisi esim. teho-osastolla hoidossa tms. vakavaa tapahtunut. Tähän mennessä ei ole sattunut sellaista, onneksi.
Kyllä nelikymppinen osaa ihan itse hoitaa saikkulomansa tarpeen työnantajalleen.
Uskon, että aikuiset lapseni häpeis, jos mä alkasin soitteleen.
Tyttäremme lähti heti kirjoitusten jälkeen opiskelemaan Helsingin Yliopistoon aloittaen ennen opintoja kesätyöllä sairaalassa.
Poika kävi kirjoitusten jälkeen intin vapaaehtoisena ja häipyi Otaniemeen tekniselle fysiikalle.
Opiskelun ohessa varasto-, siivous-, vartiointi- ja satamajätkän töitä.
Yhteyttä on pidetty puolin ja toisin.
Alkuun poika kyseli autorempoista, sittemmin rakentamiseen liittyvistä asioista.
Myös voimailuun liittyvät aiheet ovat olleet asialistalla.
Me olemme lähinnä käyttäneet hänen pihaansa pitkäaikaisparkkina reisujemme aikana.
Vaimo vierailee muutaman kerran vuodessa tyttäremme luona.
Yhden asunnon rempan kävin käynnistämässä hänelle.
Omilleen muuttojen jälkeen emme ole tyrkyttäneet ohjeitamme.
Ovatpa nuo osanneet tarvitessaan kysyäkin.
Tarkoittiko avaaja ehkä meitä 6-kymppisiä lapsia, joita vanhemmat vielä paapoo?
- No, äitihän on aina äiti, vaikka vaikka satavuotiaana ja samoin isä.
Minkäslaista se nykyopiskelu on, kun sen aikana voi töissäkin kulkea?
Kun minä 60-luvun lopulla kävin tekua, ei taatusti jäänyt aikaa muuhun kuin opiskeluun. Oli kaikenlaisia kotitehtäviä: piirtämistä, labroja, lujuusopin ja mekaniikan kotitehtäviä, matematiikan kotitehtäviä jne. Ei taatusti jäänyt aikaa muulle! Pääsiäisen pyhätkin menivät ihan kokonaan kotitehtävissä. Ammattiaineita ei hirveän paljon tarvinnut lukea, silloin nuorena ne asiat tarttui päähän tunnilla ja kertalukemisella. Englannista piti ottaa työvoitto...
Ja 200 markan stipendin sitten sain koulun parhaasta päästötodistuksesta. Käytin sen työpaikan etsintään...
Jos täysissä järjissä kysyt, tiedät itsekin vastauksen. Mitä varten tätäkin asiaa pitää oikein joukolla pohtia ja yli kuusikymppisten vielä? Onko aloittaja oman paikkakuntansa tai lähipiirinsä juorutäti, joka kuljettelee ja "ihmettelee" itsestään selviä asioita saadakseen huomiota ja aiheuttaakseen paineita muille? Ihan hyvin pärjäävällä 40-vuotiaalla on oma suu ja tahto ja hän osaa jo siinä iässä viimeistään sen ilmaista, jos haluaa ja pystyy, siis pystyy. Vanhemmat ovat sen sijaan tässä iässä sen verran vanhoja, että tuskin meistä kukaan haluaa vapaaehtoisesti roikkua lapsissaan, kun alkaa olla omiakin kremppoja. Vammaisen aikuisen kanssa onkin eri asia. Onhan myös niitä, joiden ilmaisutaidot ovat pahasti vajaavaiset ja siksi asioiden hoito ei oikein onnistu, jos vastapuoli ei saa selvää toisen puheista.
Mikä työpaikka muka on sellainen, jossa vanhempien ilmoitukset sairaslomasta menevät läpi, kun työntekijä itse on noinkin vanha? Sellainen työpaikka on vain suojatyöpaikka ja silloin ei ole kyse enää ihan hyvin toimeentulevasta 40-vuotiaasta vaan muusta. Että ihoan kaltaisiasi riekkujia. Toivottavasti saat elämääsi ihan aitoja ja omia murheita. Jos kyse on keksitystä tarinasta, häpeä. Yli kuuskymppiseltä en ymmärrä tällaisia juttuja enää pätkääkään. Noin yksinkertainen ei kukaan ole, joten juttusi motiiviksi jäävät vain ilkeys ja pahantahtoisuus. Tämä ei sinua miellytä, mutta joskus on hyvä kaltaisillesi sanoa suorat sanat.
Näyttää olevan tuolla 40:ssäkin sama aloitus...
jos se on sitä,ku teen ilomielin heil ruakaa ja
saan hyvää miält,ku nuoriso tulee muutamaks tunniks visiitil.
Tykkään myäs kuttoo heil vanttui ja tillukoi ym.Lahjoiks ja ilopusseiks.
Leivon ja lähettelen lämpimäisii.
Eilen viimeks;näkkärii ja kaalilaatikon lopun,ku miniä tykkää.
Jotku äitit käy lastes(aikuiste) tykön siivoomaski,sitä emmää ol ikin tehny.
Ei ol kyl tarvinnukka.Siivoovat itte niin hyvi.
Emmää kyl matkaa peruis,ellei joteski vakaavaa sairaut olis.
Poikien miälest hössötän joskus liikaa.Huihai sille.
Muttem mää heijän asioihis puutu....ku sitku apuu pyyretään.
, muka liikaa poijjan pärjäämistä ja muuta sellaista, hän sanoi: Kuule äiti, usko nyt jo - mie olen jo yli 40 vuotias, ja mie olen pärjänny vaikka minkälaisessa paikassa.." he.., sen jälkeen en ole oikein kehannu ääneen virkkaa sen suuntaisia ajatuksi etteivät muka pärjäisi :)
P.s mutta kyl mie annan alstenhoito ohjeita kaikille lapsillemme :))