Kissan ja koiran ystävyys?

Meillä oli 5-vuotias kolli kun otimme koiranpennun. Ovat kuin parhaat kaverit. Aluksi valvoimme tilannetta ja annoimme kissan rauhassa kirjahyllyn päältä totutella uuteen perheenjäseneen. Ensin se ei oikein välittänyt ja osoitti hieman mieltäänkin mutta tottui parissa kuukaudessa ihan hyvin. Nyt puolentoistavuoden kuluttua ei enää mitään ongelmaa, nukkuvat vierekkäin ja leikkivät yhdessä jahdaten toisiaan vuoronperään.

Jos koira ei ole hanakka ajamaan kissoja takaa, ja jos kissakin käy koiran kimppuun vain, kun se tulee lähelle niin kyllä kumpikin osapuoli oppii, miten lähelle uskaltaa mennä. Pikkuhiljaa kissat kyllä alkavat uteliaisuuttaan lähestyä koiraa. Siihen voi tietty mennä aika paljon aikaa, mutta meillä on ainakin toiminut se, että kissa ja koira näkevät toisensa, mutta välissä on aita tai portti, tai kissat kuljetusbokseissa aluksi. Näin ne tottuvat toisiinsa turvallisessa ympäristössä. Ja molemmille osapuolille tietty kehyja ja herkkuja aina, kun homma menee putkeen.

Moikka! Meillä kissat ja koirat on totutettu niin, et päästetään samaan tilaan ja valvotaan matkan päästä. Perheessä neljä kissaa ja neljä koiraa, koskaan ei oo sattunut haavereita. Jos kuitenkin eläimet sen vaativat, niin voi pitää alkuun vaikka vierekkäisissä huoneissa jolloin haistavat toisensa oven raoista ja ihmisten vaatteista & käsistä.

Meillä oli bernhardilainen ja kissa samaan aikaan ja ne olivat tosi kavereita keskenään. Söivät samasta ruokakupista sulassa sovussa, vähän kyllä joskus hirvitti katsoa sitä kun kissa olisi mennyt yhdellä hotkaisulla koiran suuhun. Mieleenpainuvin kokemus oli kun olin kerran ulkoiluttamassa koiraa ja kissa lähti matkaan (lähti usein mukaan) käveli parin metrin päässä ihan omia aikojaan, vastaan tuli jonkun irtipäässyt pystykorva jonka kanssa meidän koira teki vähän tuttavuutta, ihan ok kunnes pystykorva huomasi kissa ja syöksähti sen kimppuun, sitäpä meidän koira ei suvainnut, vaan syöksyi puolestaan pystykorvan kimppuun ja ajoi sen pois pois kissan lähettyviltä, pystykorva lähti häntä koipien välissä liukkaasti paikalta, tosi yllättävä tapahtuma kun ajattelee kuinka ystävällinen ja lupsakka koirarotu berhardilaisrotu on, no se oli kait sitä kaverin suojeluvaistoa. Molemmat ovat jo poistuneet eläimien taivaaseen, onneksi on monia mieleenpainuvia muistoja jäljellä.

On tietysti vähän eri asia jos kissat ja koira tapaa vain silloin tällöin kuin että asuisivat yhdessä. Toisiinsa tottuminen voi olla hankalampaa harvemmin nähdessä. Samassa taloudessa asuessa tottuvat nopeasti ja pitävät toisiaan perheen jäseninä. Itsellä ainakin on käynyt näin.

Meillä varmaan sattui olemaan hyvät valinnat kun eipä ole ikinä mitään kumoista ollut.

Ensin oli koira Caro, sitten otettiin kissa Vilkku, jota oli kuulemma purrut koira, mutta eipä Vilkku mitään välittänyt Carosta, kun Caro itsekkin on ihan rauhallinen ja haluaa haistella. Vilkku kyllä huitaisi tassulla(ilman kynsiä) jos ei halua että tultiin lähelle.

Sitten otettiin toinen koira Devi, se oli ollut edellisessä perheessä missä oli ollut kissoja, joten sehän nyt ei mitään välittänyt Vilkusta ja Vilkkukin oli jo tottunut niin hyvin Caroon ettei välittänyt Devistä.

Nyt joulukuussa otimm uuden kissan Poseidonin, se ei oikein tykännyt koirista ja sähisi aika paljon, mutta koirat kun ovat jo tottunet kissoihin, niin osasivat jättää Poseidonin rauhaan ja sen sijaan leikkiä Vilkun kanssa joka tykkää todella paljon peuhata koirien kanssa, se jopa nukkuu niiden kanssa, kun taas poseidon turvallisesti meidän kanssa sängyllä.

Meillä on siis aika pitkät välit ennenkun otimme uuden eläimen, että ovat siksi tottuneet todella hyvin ennenkun tulee uusi jäsen. Mutta todella lyhyessä ajassa tuo Poseidonkin on totunut koiriin, se uskaltaa ihan hyvin kävellä koirien vierestä, kun se on oppinut tietämään ettivät ne sille mitään tee.

Koirat ovat sakemanneja ja kissat ihan tavallisia maatiais kissoja. Koirat on otettu "aikuisina", aina jostain mistä niistä on pitänyt luopua, kissat ovat Vaasan kissatalosta, mutta minulla on siis vaan tieto jo varttuneista eläimistä ei niinkään pennuista.

Uskon että minkä tahansa kissan ja koiran saa sopimaan samaan taloon jos vaan viitsii ja on halua yrittää ja tehdä sen eteen jotain. Kun olettaisin että kaikilla enimmäkseen ongelma on niinpäin että koira on liian kiinnostunut kissasta kuin että kissa olisi liikaa kiinnostunut koirasta ja tässä oletan että kaikki pystyvät hallitsemaan koiransa, eikä koira hallitse ihmistä, eli käskyillä saa koiran pois kissan luota.

Mutta näistä asioista voidaan olla montaa mieltä, tässä vain minun näkökulmani.

Annatte vain elukoiden olla keskenään ja pidätte silmällä, kyllä ne yleensä tottuvat toisiinsa.Jos on jotain konkreettista syytä uskoa että voisivat käydä tosissaa toistensa kimppuun, niin joku portti tai kissaboksi voisi olla aluksi hyvä vaihtoehto, voi mennä jopa viikkoja ennenkun ne hyväksyvät toisensa."Ihanteellinen" asetelma olisi tietysti jos kissa tai koira olisi pentu, yleensä aikuiset eläimet huomaavat tällaisen asian eivätkä koe pentua mitenkään uhkaavaksi.

Tosin, ei kannata yrittää väkisin loputtomiin, kyllä eläimiäkin on sellaisia yksilöitä jotka eivät totu "tontinvaltaajiin" ikinä, varsinkin kissat tuntuvat olevan hyvin reviiritietoisia eivätkä välttämättä ota toista kissaakaan mielellään vastaan.

Mulla on neljä koiraa ja kissa ja hyvin tulevat toimeen. Kun aluksi koirat leikkivät liian rajusti kissan mielestä tai tulivat härkkimään, antoi kissa vähän tassua. Koirat oppivat kunnioittamaan sen reviiriä ja sen jälkeen kaikki sujui hyvin. Ajan kanssa ne oppii, vaikkei alunperin ole samaa perhettä olleetkaan, kunhan vaan antaa ajan kulua. Mun kaverukset nukkuu samassa kasassa. ja jäävät kotiin keskenään, jos on tarvis, ei tartte pelätä. Tutustumista ei voi kiiruhtaa, antaa eläinten itse totutella, omaan tahtiin. Kaikkihan he ovat yksilöitä, joten samat neuvot ei kaikilla toimi. Kärsivällisyyttä....

Vaikka tässä on ihan hyviä ohjeita jo tullut, niin ajattelin kertoa vähän omia kokemuksiani. Mulla on ollut aina sekä kissoje että metsästysrotuisia koiria. Toisten kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa, toisten kanssa tottuminen ei ole onnistunut millään. Vaikeinta on, jos kissa ja koira eivät näe kuin silloin tällöin ja ovat jo aikuisia tutustuessaan. Jos molemmat jo pentuina saavat tottua sekä kissoihin että koiriin, oppivat paremmin, että omaan laumaan voi kuulua molempia. Aikuisten eläinten toisiinsa totuttaminen käy huonosti. M inä olen tehnyt näin, että ensin kissa ja koira näkevät toisensa vain etäältä, esim. eri huoneista, ja saavat siinä totutella vähitellen sietämään toisiaan. Ruokinta-aika täytyy rauhoittaa täysin, voi tulla pahat tappelut, jos yritetään esim. makupaloja antamalla houkutella toistensa luo. Paras vinkki on kuitenkin ollut, että kissaa ja koiraa silitellään ja harjataan samalla harjalla vuorotellen, näin tottuvat toistensa hajuun, ja sitä kautta hyväksymään uuden tuttavuuden. Sekä myös siihen, että uuden eläimen haju tulee ensin oman hoitajan mukana, joten oivaltavat nopeammin, että kyse on ystävästä eikä vihollisesta. Ihan ensin voi tuoda kissan luo koiran hajua tutkittavaksi, esim. siinä harjassa (täytyy olla tietenkin varma, ettei eläimissä ole loisia jotka voisivat tarttua) ja sitten vasta kun haju on tuttu, eläimet voisi vähitellen tuoda toistensa luo. Aika pian näkee, miten ne suhtautuvat toisiinsa. Koskaan alkuvaiheessa niitä ei saa jättää valvomatta tai laskea niin suureen vapaaseen tilaan, että koira pääsisi juoksuttamaan kissaa. Pakorefleksi kissoilla on yleisin reagointitapa, ja siihenhän koira vastaa takaa-ajolla. Voi myös olla, että koira onkin arka ja kissa aggressiivinen, ja takaa-ajo käy toisin päin. Kissa on hengenvaarassa, jos koira onkin tappajaviettinen, eikä sitä voi etukäteen tietää siitä, että "ihan kiltti" se on. Koiralla vaarassa ovat ainakin silmät sekä loukattu kunnia pienempänä vahinkona.
Kaikki eläimet eivät aina opi toisiaan sietämään lainkaan. Toisista tulee hyvätkin ystävät, useimmat kissat ja koirat kai sen sijaan oppivat rauhallisen rinnakkaiselon, vaikka eivät toisistaan oikein pidäkään.

Moikka.
Meillä oli niin että ensin tuli kissa ja sitte koira. Kyl sitä hieman vahti et miten kissa reagoi koiraan.
Koirana meillä tanskandoggi tyttö. Kissa kyl ei välittänny silleen koirasta mut piti silti etäisyyttä..mut ei silti antannu edes kynttä. Muutaman kerran on varottannu tassulla (ilman kynsiä) kun koira halunnu haistaa.
Sitten otin toisen kissan. Tyttö vauva oli 10 viikkoa. Ja tässä sit kävi niin että, kissapa meniki koiran tissille ja nukku koiran kyljessä

Se onnistuu jos aikuinen kissa ja pieni koiran pentu tutustuvat toisiinsa. Kotonani oli näin ja kissa nukkui myöhemmin aikuisen koiran kainalossa. Lämmin koiran syli oli lempipaikka aikuiselle kissalle. Mutta on varmastikin hankalampaa opettaa jo aikuista koiraa kissaan tai toisinpäin. Riippuu siitäkin miten kissa ja koira on oppineet pienenä suhtautumaan toiseen, onko viha vai rakkaussuhde. Koira isompana on yleensä jahtaaja ja ajaa kissaa takaa, kissa taas pakosalle menevä tai päälle käyvä kynsillä puolustautuja.

Kysympäs tässä samassa ketjussa, kun minulle mahdollisesti tulossa kissa. Koira siis on 9kk.

Oletteko pitäneet samat säännöt kissalle ja koiralle? Mulla siis sänky ollut kielletty alue koiralle, mutta kissalta sitä ei niin helppo kieltää... mietin siis, että kun kissa saisi maata sängyssäni, niin pitäisikö minun sallia se myös koiralle? Eli ottaako koira uuden tulokkaan huonommin vastaan, jos kissa saa heti enemmän oikeuksia?