Varmaan pistää monet huokaamaan syvään tämä teksti, mutta jos sen huokauksen jälkeen ilmoittaisi ajatuksensa olisin kiitollinen.
Olen siis 20v hetero-näin ainakin olen pitkään ajatellut. Sen verran minussa on lesboa, että kykenen kuvittelemaan itseni kolmen kimpassa poikaystäväni kanssa harrastamaan seksiä naisen kanssa. Ja lisäksi olen ehkä muutaman kerran elämässäni ollut "ihastunut" tyttöön. Lähemmin on vaikea selittää tuota tunnetta sillä en itsekään ole ihan selvillä.. Mutta olen miettinyt, että olen enintään 20% lesbo ja loput heteroa.. Jos näin nyt saa jakauttaa.
Nyt kuitenkin näin unen, jossa nykyinen (asunut saman katon alla n puoli vuotta) kämppäkaverini lähtee pois. Se aika siis koittaa jossakin vaiheessa keväällä kyllä ja olen miettinykin sitä tässä aikaisemmin, mutta muulla tavalla. Nyt kuitenkin sen unen jälkeen(huolimatta siitä, että uni oli täysin viaton) on lähtenyt niin hulluja ajatuksia, että olen hieman hämilläni. Haluaisin olla kokoajan hänen lähettyvillään, alan olemaan vaivautunut hänen lähellään(niin kuin yleensä olen ollut poikaihastuksien kanssa) ja lisäksi jos hän katsoo silmiin mietin vain kuinka kauniit ne on. Siis mitä hittoa? Ja moisia ajatuksia ei ole ollut ikinä ennen tytöistä. Ja tottakai vähän pidemmällekin ajatukset kovasta estelystä menneet.... Vilkas mielikuvitus kun on.
Olenko nyt ihastunut(=lesbo-osa minussa kasvanut) vai onko tässä jotain yksinkertaisempaa(pelko menetyksestä?). Ette(te=lesbot) ole psykologeja, mutta osaatte varmemmin sanoa milloin itseään voi sanoa lesboksi ja milloin ei.
PS. Haluan siis edelleen elämäni kumppaniksi miehen. Piste.
Olen siis 20v hetero-näin ainakin olen pitkään ajatellut. Sen verran minussa on lesboa, että kykenen kuvittelemaan itseni kolmen kimpassa poikaystäväni kanssa harrastamaan seksiä naisen kanssa. Ja lisäksi olen ehkä muutaman kerran elämässäni ollut "ihastunut" tyttöön. Lähemmin on vaikea selittää tuota tunnetta sillä en itsekään ole ihan selvillä.. Mutta olen miettinyt, että olen enintään 20% lesbo ja loput heteroa.. Jos näin nyt saa jakauttaa.
Nyt kuitenkin näin unen, jossa nykyinen (asunut saman katon alla n puoli vuotta) kämppäkaverini lähtee pois. Se aika siis koittaa jossakin vaiheessa keväällä kyllä ja olen miettinykin sitä tässä aikaisemmin, mutta muulla tavalla. Nyt kuitenkin sen unen jälkeen(huolimatta siitä, että uni oli täysin viaton) on lähtenyt niin hulluja ajatuksia, että olen hieman hämilläni. Haluaisin olla kokoajan hänen lähettyvillään, alan olemaan vaivautunut hänen lähellään(niin kuin yleensä olen ollut poikaihastuksien kanssa) ja lisäksi jos hän katsoo silmiin mietin vain kuinka kauniit ne on. Siis mitä hittoa? Ja moisia ajatuksia ei ole ollut ikinä ennen tytöistä. Ja tottakai vähän pidemmällekin ajatukset kovasta estelystä menneet.... Vilkas mielikuvitus kun on.
Olenko nyt ihastunut(=lesbo-osa minussa kasvanut) vai onko tässä jotain yksinkertaisempaa(pelko menetyksestä?). Ette(te=lesbot) ole psykologeja, mutta osaatte varmemmin sanoa milloin itseään voi sanoa lesboksi ja milloin ei.
PS. Haluan siis edelleen elämäni kumppaniksi miehen. Piste.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei ajattelu lesboksi tee. Bi
Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, asia selviää vain ajan myötä. Kyllä minäkin noita prosenttiosuuksia joskus laskin kun suuntaustani mietin. Siitähän se alkoi, että ensiksi ajattelin olevani hetero tai ehkä vähän bi, sitten täysin bi, sitten pitäväni enemmän naisista, ja lopulta lesbo. Olin tuolloin 14-16-vuotias, ja siinä iässähän tuo lokeroinnin tarve on ehkä suurimmillaan.
Olen kuitenkin sitä mieltä että ei se suuntautuminen miksikään muutu, vaan se miten asian hyväksyy, ja löytää sen oman juttunsa. Jälkikäteen ajateltuna ne teiniaikaiset ihastumiset poikiin olivat lähinnä virran mukana menemistä, pitihän minun olla samanlainen kuin muutkin tytöt. Silloin ihmettelin suuresti, että miksi minun ei ollenkaan tee mieli seksiä poikien kanssa. Ajatustasolla ehkä, mutta käytännön tilanteessa ei vähääkään. Pussailu oli ok, tosin ei sekään suuremmin missään tuntunut.
Jälkikäteen ajateltuna muistan myös jo ala-asteella kiinnittäneeni enemmän huomiota söpöihin tyttöihin kuin poikiin, mutta en ymmärtänyt että siinä olisi mitään seksuaalista.
Sitten kun lopulta annoin itselleni luvan ihastua tyttöihin, huomasin kuinka pintapuolisia ne suhteet poikien kanssa olivat olleet. Tytöt vaikuttivat paljon syvemmälle ja kaikki tuntui luontevalta ja oikealta.
Täällä kukaan ei voi sanoa oletko hetero, bi vai lesbo, sinun täytyy se itse selvittää. Joku löytää suuntauksensa 15-vuotiaana, joku viisikymppisenä, ei sillä iällä merkitystä ole. Mikäli sinua kiinnostaa kokeilla suhdetta tytön kanssa, niin antaa palaa vaan. Elämä on liian lyhyt elettäväksi puoliteholla itselle vääränlaisissa suhteissa, joten mitä sinulla on menetettävääkään? Kokeilemalla se selviää.
Tsemppiä! :)
Jos haluat elämänkumppaniksesi miehen, rakastut miehiin, pidät seksistä miesten kanssa, miksi vaivaat päätäsi sillä, mitä olet? Lesbo et varmaankaan silloin ole. Kai heterotkin voivat tuntea joskus viehtymystä omaan sukupuoleensa tai ihailla hyvännäköisiä oman sukupuolensa edustajia. Ei kai siinä ole mitään kummallista. Voithan toki olla bi, mutta en oikein ymmärrä, miksi pitäisi väkipakolla yrittää lokeroida itseään, etenkin jos nykyisessä heterosuhteessasi ei ole mitään ongelmia. Unia ei mielestäni pidä ottaa turhan vakavasti. Itse olen nähnyt aivan absurdeja seksiunia esim. työkavereistani, joista en todellisuudessa ole ollut millään tavalla kiinnostunut. Ei voi kuin ihmetellä, mistä ne unet tulevat.
kiitos vastauksisa. Etenkin toisen vastaajan tekstistä sain jotain irti.. "juttuja" pidempiä ei ole pokien kanssa kyllä ollut(eikä ole nytkään). Ja edelliselle tarkennukseksi: uni itsessään oli vain kuvitelma tilanteesta, jolloin kämppis lähtee, ei muuta. Vasta sen JÄLKEEN olen alkanut miettiä kaikkea muuta. Kyllä mullakin on ihmeellisiä unia ollut enkä mä niitä ikinä oikein vakavasti ota.. Niiden merkitystä ei ikinä voi tietää jollei ole ammattilainen(jos sillonkaan).
Mutta vertasin omia tuntemuksia tokaan viesiin ja kyllä oikeastaan olen halunnut poikia seksuaalisesti ja kiinnittänyt heihin enempi huomiota. Tyttöjä en ikinä. Tää kämppis on lähinnä tunnetason juttu..
hmm, nyt alkavat ajatukset selkiämään hiljalleen.
Niin ja vaivaan päätäni siksi, koska haluan tietää kuka/mikä olen. Kyllä, identiteetti kriisi on vieläkin menossa. :D
identiteettikriisiksi edes sanoa, vaikka sekin on niin muotia, identiteettikriiseillä.
Kirjoitat varmaan kotieläinpalstalle samanlaista pohdintaa siitä oletko kissa vai koiraihminen,
koska haluat huomiota. Haluat olla joku, mutta et ole.
olisko jotain nuorisopalstaa minne voisit kirjoittaa ''tykkääksmä siit ku ain ku se katsoo ni mä punastun ja sit ja sit jasit'' .... vastaus lienee : Kyllä. Ihan varmaan olet juuri tällä hetkellä muuttunut rekkalesboksi ja piste. Onhan se niin muodikastakin olla vähintäänkin bi. Hui että, nyt sä voit diivailla olevas kato vähä erikoinen...
PS. Haluan siis edelleen elämäni kumppaniksi miehen. Piste
Niin miksiköhän kirjoitit tänne, täällä haluamme elämänkumppaneiksi vain ja ainoastaan NAISEN,
eikä ketään kiinnosta miesasiasi.
uskokaa tai älkää, tollaisia vastauksia juuri halusin/toivoin. Ja kyllä identitentti kriisi on menossa, jo ennen tätä mielen selkkausta. Jos kiinnostaa.
ja huomiota viimeiseksi halusin... Olen/olin vain hämmentynyt uusista ajatuksista ja tunteista ja päätin tulla nimettömänä tänne viisauden kehtoon iskemään oman viestin ja katsoa saisinko vastauksista jotain hyödyllisiä päätelmiä tai ajatuksia itselleni, minkä kautta voisin hahmotella omaa tilannetta paremmin. Nimittäin osaa näytti hämmentävän taas se miksi tulin tänne ja tässä vähän (toivottavasti) selventävää vastausta heille.
ja totta, PS. -viesti on ehkä turha koska se ei oikeastaan liity tähän asiaan niin paljon, nyt kun tarkemmin ajattelee. Mutta kirjoitettu mikä kirjoitettu.
Minusta on hienoa, että pohdit asioita ja identiteettiäsi. Minäkin, vaikka en ole koskaan tuntenut mitään muuta kuin lämpimän ystävällisiä tunteita miehiä kohtaan, olen käynyt näitä asioita läpi pitkän kaavan mukaan, ja minulle identitettikriisi-ikä on koko ikä :) Joka tapauksessa, tahdon vain kertoa, että sinulla on lupa pohtia näitä asioita, vaikka miljoona lesbopalstan hapankärsää ilmoittaisi, että ethän sinä edes ole oikea lesbo. Ehkä et olekaan, ehkä olet. Sinulla ei ole myöskään mitään lokerointipakkoa. Tietysti on usein helpompi elää, kun on saanut ängettyä itsensä johonkin lokeroon, mutta itse kyllä liputtaisin myös ihan reilusti etsikkoajan ottamisen puolesta. Tunnustele vähän miltä tuntuu, haaveile häpeilemättä, älä ainakaan hetkeen tunne painetta luokitella itseäsi. Harva meistä oikeasti edes menee täysin johonkin lokeroon. Joku osa jää aina pilkottamaan ulos.