vielä hetki luodolla
pimeässä
rantakivillä
minun on kuunneltava
nuotioni kertomaa
lähestyvän tuulen
kuiskauksessa
on yön käheä ääni
minä tunnen sen
kasvavan
voimistuvan
istuvan aivan viereeni
on uskottava sitä
opetusta
maasta maan tavalla
jonka taivaalla satakielet
laulavat silkasta rakkaudesta
luolanovi tunnemaailmaani
on avoinna
sinun tulla
hengityksesi on
sydämenlyöntini päässä
enää
pimeässä
rantakivillä
minun on kuunneltava
nuotioni kertomaa
lähestyvän tuulen
kuiskauksessa
on yön käheä ääni
minä tunnen sen
kasvavan
voimistuvan
istuvan aivan viereeni
on uskottava sitä
opetusta
maasta maan tavalla
jonka taivaalla satakielet
laulavat silkasta rakkaudesta
luolanovi tunnemaailmaani
on avoinna
sinun tulla
hengityksesi on
sydämenlyöntini päässä
enää
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun kuuntelen runoasi ; ajattelen kuinka paljon olen yrittänyt sanoa rakkaudesta "täällä",kuinka usein todennut sanojen vääristävän vain totuutta. Kaikkea ei ole tarkoitettu ymmärrettäväksi, ei linnun laulussa opetusta.
Niin,
tulee vain kuunnella tuulen ääntä puissa, linnun laulua.
Ne herättävät sydämessä jotakin.
Kuin,
hengitykseni on sydämenlyöntisi,
-avoimena vain kuunnella-
sanon vain ;
Kiitos, tulen.
Mä olin ihan oikeasti päättänyt "sulkea" yksinäisen luotoni, kunnes tapahtui jotakin sellaista kuin
että mun sisäinen ääni vaati mua vielä kerran palaamaan tälle saarelle ja esittämään toivomukseni
universumille. Pelottavaa "herätä henkiin" ja jopa tiedostaa se...
on vain pikku juttu
sinun on löydettävä
polku
että minun odotukseni
päättyy
sulkien ympyrän
Mä kiitän tietäen
että odotukseni palkitaan
pian:)
Sydän on avoin asioiden tulla, kun aika on oikea.
Runo.....huh......
It hurts!
Joskus vaikka vain tietää jollakin salaisella tavalla
asioiden tapahtuvan, väsyy odottamaan koska pelkää
jonkin peruuttamattoman katastrofin rynnivän paikalle ennen
niitä hyviä asioita ja sitä mitä kohti vääjäämättä on menossa...Tätä on pirun vaikea
selittää, lähestulkoon yhtä vaikea kuin tulkita omaa sielunmaisemaansa,
mä vaan olen..tällainen...ajattelen liikaa...Kiitos sulle:)
Huh mikä runo!
Ah mikä tunne!
Puet tunteittesi valmiuden rakkauteen, luottamukseen kauniisti sanoiksi!
Löydänköhän minä koskaan perille avatusta ovesta.
Voi kumpa tuo luolansuu näkyisi tänne asti.