Haluan jaksaa uskoa!

....., kirjoitti:

Aijon tehdä jotain sellaista, mitä kaveripiiri, sukulaiset ja opettajat halveksivat; aijon lähteä maailmalle kulkuriksi lukio-opintojeni päätyttyä. Hyvin moni pitää koko ideaa mahdottomana ja hankalana, mutta he vain pelkäävät heittäytyä tuntemattomaan. Oikeastaan moni asia on hyvin yksinkertainen, kun liikkuu sillä asenteella, että haluaa lähteä kokeilemaan onneaan ja uskaltaa heittäytyä uuteen ja tuntemattomaan.
Minusta ei ole perheen perustajaksi, enkä viihdy rutiinien parissa. Joillekin ko. elämäntyyli on juuri se oikea, en siis kritisoi heitä ollenkaan :) Minulle se vain ei sovi.
Haluan kokea ja nähdä kaiken Kiinan vuoristopuroista Portugalin "maailmanloppuun". Rakastan luontoa ja elämää enemmän kuin mitään muuta, ja olen valmis uhraamaan mahdollisuuden parisuhteeseen, uran, rahat ja katon pääni päällä, jos vain pääsen maailmalle vapauteen.
Todella moni pilkkaa suunnitelmiani ihan ilkeyttään, tai siksi, että heidän mielestään minun kuuluisi hankkia koulutus ja ammatti. Onneksi alitajunnassani heikko ääni muistuttaa minua silloin tällöin siitä, että voin valita minkälaisen tulevaisuuden vaan haluan. Vapaus on aina käden ulottuvilla, jos vain on valmis uhraamaan jotain sen saavuttamiseksi. Tällä hetkellä en haluaisi tehdä mitään muuta niin paljon, kuin istua junassa ja piirtää ikkunasta näkyvää maisemaa muistiin pienelle lehtiölle, tai kirjoittaa vihkoon runoja ja mietelmiä myötä- ja vastoinkäymisistä, joita kohtaan elämässäni jossain tuolla.

Voit ihan vapaasti sanoa "kasva aikuiseksi, ja lopeta typerä haaveilu!" Niin, kuka/mikä määrittelee sen, mikä on aikuismaista... Onko aikuisuus normatiivinen käsite? ....Vaiko vain veteen piirretty viiva. Pinnan alta voi löytyä niin paljon kaikkea sellaista, mikä jää kokematta monelta.

Haluan jaksaa uskoa, pitää uskoni siihen, että joku päivä toteutan haaveeni ja tajuan, että "tässä sitä nyt ollaan".

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä