Psykoosi on yhteinen nimitys mielenterveyden häiriöille, joissa todellisuudentaju vääristyy - henkilöllä on vaikeuksia erottaa, mikä on todellisuutta ja mikä ei. Keskeisiä oireita ovat aistiharhat, harhaluulot ja vääristyneet tulkinnat ulkoisesta todellisuudesta.
Kohonneesta psykoosiriskistä kertovat toistuvat oireet kuten outo ja poikkeava ajattelu, epäluuloisuus sekä toimintakyvyn pitkäaikainen lasku. Nuoren kohdalla se voi tarkoittaa, että hän ei enää pärjää koulussa, ei pysty hoitamaan työtään tai eristäytyy ikätovereistaan. Nämä ovat selvästi merkityksellisiä asioita.
Lievät aistiharhat ja harhaluulot saattavat liittyä myös moneen muuhun sairauteen.
Juuri tämä tekee psykoosin varhaisen tunnistamisen haasteelliseksi. Oireet ovat aluksi hyvin epätarkkoja. Vasta kun ihmiselle alkaa tulla enemmän muun muassa outouden tunnetta, outoa ajattelua ja aistit alkavat reistailla, psykoosiriskissä oleva potilas voidaan tunnistaa paremmin.
Skitsofreniaan sairastutaan yleensä nuoruudessa tai varhaisaikuisuudessa.
Riskitekijöistä keskeisin on geneettinen alttius. Eli se, että lähisuvussa on psykoosia sairastava henkilö. Jos äiti sairastaa skitsofreniaa, niin 5-10 prosenttia lapsista sairastuu.
Eräät riskitekijät liittyvät raskauteen ja lapsen varhaiskehitykseen. Esimerkiksi äidin infektiot ja sikiön raskauden aikainen hapenpuute ovat vaaratekijöitä. Mutta tällaiset tekijät nostavat sairastumisriskiä vain muutaman prosentin.
Sairastumisriskiä voivat lisätä myös lapsuusajan hylkäämis- ja hyväksikäyttökokemukset ja pitkäaikainen kiusaaminen.
Psykoosin hoitoon tarvittaisiin entistä parempia lääkkeitä. Tällä hetkellä suuri osa psykoottisista oireista kuten aistiharhat saadaan useimmiten kuriin lääkityksellä. Moniin muihin oireisiin ne eivät tehoa samalla tavalla.
Kohonneesta psykoosiriskistä kertovat toistuvat oireet kuten outo ja poikkeava ajattelu, epäluuloisuus sekä toimintakyvyn pitkäaikainen lasku. Nuoren kohdalla se voi tarkoittaa, että hän ei enää pärjää koulussa, ei pysty hoitamaan työtään tai eristäytyy ikätovereistaan. Nämä ovat selvästi merkityksellisiä asioita.
Lievät aistiharhat ja harhaluulot saattavat liittyä myös moneen muuhun sairauteen.
Juuri tämä tekee psykoosin varhaisen tunnistamisen haasteelliseksi. Oireet ovat aluksi hyvin epätarkkoja. Vasta kun ihmiselle alkaa tulla enemmän muun muassa outouden tunnetta, outoa ajattelua ja aistit alkavat reistailla, psykoosiriskissä oleva potilas voidaan tunnistaa paremmin.
Skitsofreniaan sairastutaan yleensä nuoruudessa tai varhaisaikuisuudessa.
Riskitekijöistä keskeisin on geneettinen alttius. Eli se, että lähisuvussa on psykoosia sairastava henkilö. Jos äiti sairastaa skitsofreniaa, niin 5-10 prosenttia lapsista sairastuu.
Eräät riskitekijät liittyvät raskauteen ja lapsen varhaiskehitykseen. Esimerkiksi äidin infektiot ja sikiön raskauden aikainen hapenpuute ovat vaaratekijöitä. Mutta tällaiset tekijät nostavat sairastumisriskiä vain muutaman prosentin.
Sairastumisriskiä voivat lisätä myös lapsuusajan hylkäämis- ja hyväksikäyttökokemukset ja pitkäaikainen kiusaaminen.
Psykoosin hoitoon tarvittaisiin entistä parempia lääkkeitä. Tällä hetkellä suuri osa psykoottisista oireista kuten aistiharhat saadaan useimmiten kuriin lääkityksellä. Moniin muihin oireisiin ne eivät tehoa samalla tavalla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei kaikkia kummitusjuttuja voi selittää tuolla..itse kokenut kohtaamisia kummitusten kanssa jossa mukana muitakin ihmisiä..
Ihmisen mieli luo ilmiöt? Toki on olemasssa paljon erillaisia elämän muotoja joita emme vielä tunne ja jotka voivat vierailla tai elää vierellämme niitä huomaamatta. Kummitukset siinä muodossa kun ne mielletään(kristiusko/taikausko) eivät ole tosia. Eli mitään yliluonnollista ei maailmassa sinällään ole, on vain luonnollista mutta vielä selittämätöntä.
kummitusilmiö niin se on joukkopsykoosi?
voi selittää kaikkia tapahtumia..
On jopa tutkimuksia jossa porukalla täysin keksitty henkilö ilmaantuu kummittelemaan.
On myös todellinen henkimaailma, ja osassa kokemuksissa on kysymys henkivaltojen toiminnasta. on tott että tapahuu kummallisa asioita joiden toistajina on useita henkilöitä samanaikaisesti.
Onko kummittelu vain "päänsisäinen ilmiö" vai voiko siihen liittyä myös "todellisia" fyysisiä elementtejä?
Tietääkseni "virallinen" totuus on nykyään tämä : kyseessä ovat "päänsisäiset ilmiöt", ilman fyysistä konkretiaa.
Viralliseen totuuteen on helppo yhtyä. Jos niihin "fyysistä konkretiaa" liittyy, miksi ei asiaa nykytekniikan
keinoin (valokuvin, äänittein jne) ole sitovasti pystytty todeksi osoittamaan ?
Ovat toki tietyt tutkijaryhmät (ghosthunterit) tätä yrittäneet. mutta tulokset eivät ole vakuuttaneet.
Tämän "fyysisen konkretian" osoittamiseksi ghosthuntereilla olisi edessään mittava operaatio:
Pitäisi kutsua usean maan johtavista yliopistoista mainekkaita tutkijoita (psykologeja, fyysikoita , sosiologeja
jne.) meetingiin, jossa esim, poltergeist antaisi lavalle asetetulle tuolille kyytiä ilman fyysisiä apuneuvoja,
(naruja , vipuja yms.)
Tehtävää ei helpota se, että ko. ilmiöt ovat spontaaneja, sattuva milloin ovat sattuakseen,
eivätkä noudata etukäteen sovittuja aikatauluja.
Ei sekään, että paranormaalien ilmiöiden tutkimuksissa vain murto osa tuottaa "positiivista näyttöä".
Ei liioin se, että kiistatta monet em, ilmiöt liittyvät mielenterveyden häiriöihin.
Jos siis paranormaaleissa ilmiöissä henkivoimat operoivat, "virallinen" totuus löytyy täten uskonnollisista
selityksistä, siis apuun vain Jeesusta, Mohammedia , Buddhaa jne. valinnanvaraa löytyy onneksi runsaasti!