Huomio! Teksti sisältää väkivaltaa ja seksiä.
Olet niin kaunis, Elenani
Olet niin kaunis, ihosi on norsunluunvärinen ja kimmoisa kuin kypsynyt omena. Hiuksesi hohtavat pimeyttä ympärilleen, tiedän sinun käyneen ne värjäämässä joitain päiviä sitten. Hiuksesi ovat pitkät ja tuulen mukana hulmuavat, aina niin puhtaat ja terveennäköiset. Silmäsi loistavat aina kun hymyilet, ja olen rakastunut ainaiseen hymyysi kauniilla kasvollasi. Huulesi muodostavat symmetrisen ja virheettömän ruusunnupun, lähes yhtä kypsänpunaisen. Vaatteet ylläsi ovat tyylikkäät, mutta aina niin viattoman yksinkertaiset. Pidät monesta eri väristä, sen pystyy kuka tahansa näkemään, ja kannat mukanasi kaunista mutta enemmänkin käytännöllisen näköistä olkalaukkua. Tiedän, että vaatteesi kätkevät alleen upean vartalon kiinteine ja pystyine rintoineen, mutta sinä et seurustele kenenkään kanssasi. Saatat jopa olla koskematon, neitseellinen neito, joka odottaa ritariaan kiiltävässä haarniskassa, valkoisen hevosen selässä.
Sinä opiskelet lukiossa, olet viimeisellä luokalla, oi kaunis Elenani. Olet älykäs, mutta niin syntisen kaunis. Voi, kuinka paljon minä sinua rakastankaan, pystyn tuntemaan, kuinka Jumala loi meidät toisillemme. Me sovimme yhteen, sinä ja minä, niinä kertoina kun olen sinulle uskaltanut jutella, olet aina hiljentänyt minut nokkelalla sanailulla ja verbaalilla lahjakkuudellasi. Mutta sisälläni minä tiedän, että olen vertaisesi, kaikessa ja ikuisesti.
Minä en näe pelkoa sinun kanssasi, en kykene siihen. Silmäni himoitsevat ja ahmivat jokaista neliömilliä kuvissa, jotka olen sinusta ottanut. Kadulla, kotona, uimarannalla, voi kuinka kauniista sinä juokset, miten keskittynyt ilme kasvoillasi onkaan, kun pyrit itsesi voittamaan.
Sinä haluat aina voittaa, mutta vain terveellä tavalla. Minä haluan voittaa sinut itselleni, mutta pelkään tekeväni sen väärin.
Sinä et syö, vain kyyhötät huoneesi nurkassa. Itket niin surullisesti, olet itkenyt niin kovin paljon siitä maagisesta yöstä lähtien. Silloin minä tunsin täydellisyyttä, ja sinusta tuli lopullisesti nainen. Olit tiukka ja kuuma, et vielä silloin halunnut ottaa minua sisääsi, mutta minä sain kostutettua sinut. Työnnyin lihaasi, tuhosin esteen edessäni, urahtaen kuin uroskarhu tyhjennyin sisääsi, purin siemenlastini peltoosi. Yritit lyödä minua, ja minä yritin saada sinut uskomaan. Miten minä itkinkään, kun sidoin sinut kiinni. En sitä olisi halunnut tehdä, en villeimmissäkään fantasioissani. Miten satutinkaan itseäni sinä iltana, itkiessäni ja ulvoessani katsellessa filmiä, jonka silloin kuvasin. Kyynelten valuessa kummankin kasvoilla – kuinka mones todiste se olikaan yhteensopivuudestamme – kahlitsin sinut sänkyni kaiderautoihin. Tulin reisilleni joka kerta, kun katsoin sen kohdan, jossa nuolin sinun ihanan vartalosi joka kohdan puhtaaksi ja märäksi. Uudestaan ja uudestaan, alkuun aina kelaten.
Mutta nyt. Joka yö, kun tulen luoksesi, sinä vain itket ja anelet. Et minua sisääsi, vaan että pääsisit pois. Mutta en minä voi sinua päästää pois, en vielä. Minun täytyy saada sinut uskomaan ensin, minä tunnen sen sisälläni. Aina kun puhun Jumalalle, hän kertoo saman asian minulle. Uudestaan ja uudestaan, ja siitä minä saan voimaa ja uskoa, mitä niin kaipaan ja tarvitsen.
Niin kärsivällisesti minä puhdistan sinut ja pakotan sinut syömään. Kyllä, pakotan, ja se satuttaa minua enemmän kuin minä sinua. En haluaisi tehdä sinulle mitään pahaa, mutta minun on vain pakko. Et muuten selviä, ja se on minulle tärkeintä tässä maailmassa, tärkeämpää kuin oma hyvinvointini. Minä kuihdun ja kärsin, mutta pahiten sieluani raatelee näkymä, joka minua kohtaa huoneessasi. Katso, mitä toin sinulle: uskollisen ja rakkaan teddykarhusi. Löysin sen kuin itse Jumalan osoituksesta asunnostasi, se loisti silmiini jo kadun toiselta puolelta, silloin kun tähyilin asuntosi ikkunaa liikkeen pelossa. Minua niin pelottaa, mitä voi tapahtua, jos en ehdikään saada sinua uskomaan, vaan että joku löytää meidät. Hän varmasti haluaa satuttaa meitä kumpaakin, sillä minä tiedän, miten vaikeaa on uskoa, että joku minunlaiseni mitätön olento on sisältään kaunis. Oi kaunis Elenani, sinun kauneutesi saa minun kauneuteni näyttämään iljettävältä ja kauhistuttavalta.
Rikoit nallesi, murskasit sen syleilyysi. Miksi? Kun siivoan lattialta jälkesi, tunnen nallenriekaleiden kosteuden kyyneliesi jäljiltä. Kun samana iltana yhdyn kanssasi Jumalani ristin edessä, kyynelehdin minä, sillä Jumala antoi minulle velvollisuudekseni ottaa käyttöön jyrkemmät menetelmät. Minun täytyy saada sinut uskomaan. Kun uskot, kykenet vasta tuntemaan sen täydellisyyden, mikä meitä kahta parhaiten kuvaa.
Minä tiedän, että silloin kun sinä sen aistit, yhdyt minuun mieluusti ja riemukkaasti. Sikiäähän meistä sentään Jumalan uudet lapset, sen luulisi olevan yliluonnollinen ilo ylpeille vanhemmillekin.
Siksi satutin sinua, löin sinua nyrkilläni. Luulin sen olevan oikein, oikein satuttaa sinua niin pahasti. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani, veren liatessa käteni ja vartaloni. Yhä uudestaan ja uudestaan, nyrkkini iskeytyessä kasvoihisi, veri pulppuaa ulos, liikkeesi hiljenevät. Itkusi ja vaikerointisi hiljenee, anelusi loppuu. Lyön ja lyön, en pysty pysäyttämään itseäni.
Kunnes olet hiljaa. Vaikka kuinka itken ja suutelen veristä päätäsi, et äännähdäkään. Kuinka pahoillani minä olenkaan.
Olet niin kaunis, Elenani
Olet niin kaunis, ihosi on norsunluunvärinen ja kimmoisa kuin kypsynyt omena. Hiuksesi hohtavat pimeyttä ympärilleen, tiedän sinun käyneen ne värjäämässä joitain päiviä sitten. Hiuksesi ovat pitkät ja tuulen mukana hulmuavat, aina niin puhtaat ja terveennäköiset. Silmäsi loistavat aina kun hymyilet, ja olen rakastunut ainaiseen hymyysi kauniilla kasvollasi. Huulesi muodostavat symmetrisen ja virheettömän ruusunnupun, lähes yhtä kypsänpunaisen. Vaatteet ylläsi ovat tyylikkäät, mutta aina niin viattoman yksinkertaiset. Pidät monesta eri väristä, sen pystyy kuka tahansa näkemään, ja kannat mukanasi kaunista mutta enemmänkin käytännöllisen näköistä olkalaukkua. Tiedän, että vaatteesi kätkevät alleen upean vartalon kiinteine ja pystyine rintoineen, mutta sinä et seurustele kenenkään kanssasi. Saatat jopa olla koskematon, neitseellinen neito, joka odottaa ritariaan kiiltävässä haarniskassa, valkoisen hevosen selässä.
Sinä opiskelet lukiossa, olet viimeisellä luokalla, oi kaunis Elenani. Olet älykäs, mutta niin syntisen kaunis. Voi, kuinka paljon minä sinua rakastankaan, pystyn tuntemaan, kuinka Jumala loi meidät toisillemme. Me sovimme yhteen, sinä ja minä, niinä kertoina kun olen sinulle uskaltanut jutella, olet aina hiljentänyt minut nokkelalla sanailulla ja verbaalilla lahjakkuudellasi. Mutta sisälläni minä tiedän, että olen vertaisesi, kaikessa ja ikuisesti.
Minä en näe pelkoa sinun kanssasi, en kykene siihen. Silmäni himoitsevat ja ahmivat jokaista neliömilliä kuvissa, jotka olen sinusta ottanut. Kadulla, kotona, uimarannalla, voi kuinka kauniista sinä juokset, miten keskittynyt ilme kasvoillasi onkaan, kun pyrit itsesi voittamaan.
Sinä haluat aina voittaa, mutta vain terveellä tavalla. Minä haluan voittaa sinut itselleni, mutta pelkään tekeväni sen väärin.
Sinä et syö, vain kyyhötät huoneesi nurkassa. Itket niin surullisesti, olet itkenyt niin kovin paljon siitä maagisesta yöstä lähtien. Silloin minä tunsin täydellisyyttä, ja sinusta tuli lopullisesti nainen. Olit tiukka ja kuuma, et vielä silloin halunnut ottaa minua sisääsi, mutta minä sain kostutettua sinut. Työnnyin lihaasi, tuhosin esteen edessäni, urahtaen kuin uroskarhu tyhjennyin sisääsi, purin siemenlastini peltoosi. Yritit lyödä minua, ja minä yritin saada sinut uskomaan. Miten minä itkinkään, kun sidoin sinut kiinni. En sitä olisi halunnut tehdä, en villeimmissäkään fantasioissani. Miten satutinkaan itseäni sinä iltana, itkiessäni ja ulvoessani katsellessa filmiä, jonka silloin kuvasin. Kyynelten valuessa kummankin kasvoilla – kuinka mones todiste se olikaan yhteensopivuudestamme – kahlitsin sinut sänkyni kaiderautoihin. Tulin reisilleni joka kerta, kun katsoin sen kohdan, jossa nuolin sinun ihanan vartalosi joka kohdan puhtaaksi ja märäksi. Uudestaan ja uudestaan, alkuun aina kelaten.
Mutta nyt. Joka yö, kun tulen luoksesi, sinä vain itket ja anelet. Et minua sisääsi, vaan että pääsisit pois. Mutta en minä voi sinua päästää pois, en vielä. Minun täytyy saada sinut uskomaan ensin, minä tunnen sen sisälläni. Aina kun puhun Jumalalle, hän kertoo saman asian minulle. Uudestaan ja uudestaan, ja siitä minä saan voimaa ja uskoa, mitä niin kaipaan ja tarvitsen.
Niin kärsivällisesti minä puhdistan sinut ja pakotan sinut syömään. Kyllä, pakotan, ja se satuttaa minua enemmän kuin minä sinua. En haluaisi tehdä sinulle mitään pahaa, mutta minun on vain pakko. Et muuten selviä, ja se on minulle tärkeintä tässä maailmassa, tärkeämpää kuin oma hyvinvointini. Minä kuihdun ja kärsin, mutta pahiten sieluani raatelee näkymä, joka minua kohtaa huoneessasi. Katso, mitä toin sinulle: uskollisen ja rakkaan teddykarhusi. Löysin sen kuin itse Jumalan osoituksesta asunnostasi, se loisti silmiini jo kadun toiselta puolelta, silloin kun tähyilin asuntosi ikkunaa liikkeen pelossa. Minua niin pelottaa, mitä voi tapahtua, jos en ehdikään saada sinua uskomaan, vaan että joku löytää meidät. Hän varmasti haluaa satuttaa meitä kumpaakin, sillä minä tiedän, miten vaikeaa on uskoa, että joku minunlaiseni mitätön olento on sisältään kaunis. Oi kaunis Elenani, sinun kauneutesi saa minun kauneuteni näyttämään iljettävältä ja kauhistuttavalta.
Rikoit nallesi, murskasit sen syleilyysi. Miksi? Kun siivoan lattialta jälkesi, tunnen nallenriekaleiden kosteuden kyyneliesi jäljiltä. Kun samana iltana yhdyn kanssasi Jumalani ristin edessä, kyynelehdin minä, sillä Jumala antoi minulle velvollisuudekseni ottaa käyttöön jyrkemmät menetelmät. Minun täytyy saada sinut uskomaan. Kun uskot, kykenet vasta tuntemaan sen täydellisyyden, mikä meitä kahta parhaiten kuvaa.
Minä tiedän, että silloin kun sinä sen aistit, yhdyt minuun mieluusti ja riemukkaasti. Sikiäähän meistä sentään Jumalan uudet lapset, sen luulisi olevan yliluonnollinen ilo ylpeille vanhemmillekin.
Siksi satutin sinua, löin sinua nyrkilläni. Luulin sen olevan oikein, oikein satuttaa sinua niin pahasti. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani, veren liatessa käteni ja vartaloni. Yhä uudestaan ja uudestaan, nyrkkini iskeytyessä kasvoihisi, veri pulppuaa ulos, liikkeesi hiljenevät. Itkusi ja vaikerointisi hiljenee, anelusi loppuu. Lyön ja lyön, en pysty pysäyttämään itseäni.
Kunnes olet hiljaa. Vaikka kuinka itken ja suutelen veristä päätäsi, et äännähdäkään. Kuinka pahoillani minä olenkaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hieno oli. En vain aluksi tajunnut, mutta mikäs siinä.
*itkee* yyhh yhh.. ;(
pöh ja höh.
*
Hieno kuvaus joka toi mieleeni kuinka kaksinainen ihminen voi olla. Kuten että esim: suutuksissaan löisijasitten huomaisi kauhistuttavan tekonsa.