...ja heille on niin pirun tärkeää miten kaikki menee, missä järjestyksessä, kaiverretaanko päivät, onko sormus varmasti miljoonan karaatin kultaa, jotta avioliittokaan ei vaikuttaisi köyhältä jne..
En ymmärrä. Minulle on ihan sama, rakkaushan se tärkeintä on. Naimisiin ehkä menemme niinkin järkiperäisistä syistä, kuin Suomen lainsäädäntö. Lapsien ja mahdollisesti toisen kuoleman takia, ettei kukaan joudu puille paljaille tai osattomaksi. Toisaalta nuo asiat voi varmaan hoitaa jonkin muun sopimuksen kautta, onko muuten tietoa? Varmasti nyt monet kirjoittavat tulikivenkatkuisia kommentteja..kyllä minä haluan olla mieheni kanssa loppuelämän, mutta vihkivalaa emme siihen tarvitse. Tunteet riittävät.
En ymmärrä. Minulle on ihan sama, rakkaushan se tärkeintä on. Naimisiin ehkä menemme niinkin järkiperäisistä syistä, kuin Suomen lainsäädäntö. Lapsien ja mahdollisesti toisen kuoleman takia, ettei kukaan joudu puille paljaille tai osattomaksi. Toisaalta nuo asiat voi varmaan hoitaa jonkin muun sopimuksen kautta, onko muuten tietoa? Varmasti nyt monet kirjoittavat tulikivenkatkuisia kommentteja..kyllä minä haluan olla mieheni kanssa loppuelämän, mutta vihkivalaa emme siihen tarvitse. Tunteet riittävät.
Vastaukset 15
Vanhimmat
eihän kenenkään ole pakko mennä naimisiin, mutta näinköhän tuo ajatus itsellesikään ihan yhdentekevä on, kun tulet yhdentekevyyttä hää-palstoille vakuuttelemaan??
Kyllä mainitsemasi sopimukset, perimiset yms. voi hoitaa myös sopimuksilla, mikäli ei mene naimisiin. Nykyään tehdään tosin kaikenlaisia sopimuksia nimenomaan naimisiinmennessä aika paljon, nimenomaan rajoittamaan perintäoikeutta yms.
Pitkän avoliiton sihteen kannattaakin olla tarkkana, ettei esim. pulison kuollessa käy niin, että suku nakkaa avolesken esim. kodistaan kartanolle. Tätä sattuu luvattoman paljon, kun ns. virallisia papereita ei ole hoidettu ajantasalle. On luotettu vain siihen, että kun meille se rakkaus riittää.
Mutta näistä asioista saat tarkemmin tietoa ainakin oikeusaputoimistosta.
ilman häitäkin. Mutta testamentattu omaisuus avopuolisolle menee korkeamman verokaavan mukaan. Ja ainakin minun työnantajan tapaturmavakuutus kuoleman johdosta kattaa vain aviopuolison tai lapset. Itse en ole naimisissa mutta noista syistä kyllä menisin. Ukko vaan ei lämpene ajatukselle.
Ei kaikille ole tärkeää, että sormus on jumalattoman kallis tai että häät ovat komeat ja kalliit. Uskoisin, että useimmat haluavat viettää häänsä siksi, että haluavat kertoa rakkaudestaan ja päätöksestään elää yhdessä muillekin ja kutsua sukulaiset ja ystävät sen merkeissä koolle. Ei minusta häiden järjestämisessä sinänsä ole mitään konservatiivista. Onko se sitten jotenkin modernia, että mitään ei koskaan juhlita eikä merkkipäiviä muisteta?
Käytännössähän avioliitto on juuri juridinen sopimus niin kuin sanoit. Ilman muuta kannattaa mennä naimisiin, koska juuri tuossa kuoleman tilanteessa avolesken osa on todella paskainen. Ymmärtääkseni mitään muita vastaavia sopimuksia ei ole, ja miksi olisikaan, kun kerran ihmisillä on mahdollisuus mennä naimisiin. On todella hölmöläisen hommaa, jos aletaan rakentaa jotain vaihtoehtoisia sopimuksia vaikkapa avoliitosta, kuten jossain vaiheessa muistaakseni julkisuudessa väläyteltiin. Mikä siinä avioliitossa niin hiertää ja inhottaa, että ei haluta mennä naimisiin ihan käytännön syistä vaikka yhdessä on päätetty elää ja hankkia ehkä lapsiakin? Miksi niin monet "vastustavat" avioliittoa, mutta haluaisivat kuitenkin lain edessä miehen ja vaimon aseman itselleen?
..kielteisen kuuloinen kantani saattaa johtua siitä, että ystäväpiirissäni on paljon naisia, joilla on todella vanhoillinen käsitys avioliitosta ja kaikkeen siihen liittyvästä, ja minut, jonka näkemys hiukan poikkeaa, tuomitaan sen takia. Eräs ystäväni ei esimerkiksi hyväksy avoliittoa. Täytyy mennä naimisiin ennen kuin muuttaa yhteen. Sehän on silkkaa hulluutta! Meilläkin oli kauhea kriisi heti alkuun kun aikanaan muutettiin yhteen, sopeutumisongelmia..jos oltais vielä oltu naimisissa niin kyllä olisi varmasti sillä hetkellä kaduttanut kun ei nähny niiden huonojen hetkien lävitse...
Kyllä minä sellaisista pikkujuhlista pidän, mutten mistään kermakakkuseremonioista..jos menemme naimisiin, ne häät saavat kyllä olla todella pienimuotoiset..miehelläni on vielä paniikkihäiriö, että mitkään ylevät kirkkohäät eivät todellakaan tule kysymykseen.
Ehkä sen avioliiton myötä tulee sellaisia pinttyneitä käsityksiä, mitkä ei välttämättä lainkaan pidä paikkaansa...esim. mieheni kokee avioliiton, niin lapsellista kun se onkin, jonkinlaisena pallona jalassa. Eihän se todellisuudessa muuta mitään, mutta henkisesti hän kokee olevansa vapaampi näin. Mistään pettämishommista ei ole kyse :)
Tuo rahan tuhlaus, sormusten hinta..ei varmasti olekaan kaikille tärkeää, mutta muutaman ihmisen mielipiteestä sen sanoin. Kun ollaan kaverien kanssa vaikka kahvilla, niin yksi aloittaa keskustelua, kuinka paljon rahaa he pistävät sormuksiin, pitää olla teetettyä, uniikkia. Ehkä vain purin ärtynyttä oloani tänne..en kestä tuollaisia ihmisiä, vaikka ystäviäni ovatkin, noiden asenteiden takia. Ehkä siksi koko naimisiinmenosta on tullut minulle harmaa alue..saa nähdä, ehkä joskus.
Osan Riinan mielipiteistä, vaikka itse naimississa olenkin.
Monille tuntuu olevan tärkeää saada ne häät, sen kummemmin itse liittoa ajattelematta.
Mutta eihän se juhlien koreus onnea takaa.
Sormukset eivät ole lainkaan pakollisia.
Omat hääni maksoivat kaikkinensa n. 1000euroa.
Ja siinä on IHAN kaikki.
Toisaalta en myöskään ymmärrä tätä "pallo jalkaan"-ajattelua. Aivan, kuin ihmiset haluaisivat pitää takaoven auki siltä varalta, jos jotain parempaa sattuisi ilmenemään.
Ei haluta ottaa vastuuta, eikä sitoutua.
En tarkoita niitä, jotka vain eivät usko avioliittoon. (kaveripiirissäni on niitäkin)Vaan niitä jotka kieltäytyvät naimisiinmenosta sen "lopullisuuden" yms. vuoksi. Haluavat kuitenkin jakaa arjen ja elämänsä näennäisesti.
Ei siinä mitään, kukin tavallaan. Mutta ne, jotka rehellisesti ovat jotain mieltä ovat sitä tuomitsematta muita. Kuten tämä avioliittoon uskomaton kaverini. Silti hän on onnellinen meidän onnestamme ja liitostamme. Ilman arvosteluja. Hän voi olla, koska on oikeasti sinut mielipiteensä kanssa, eikä tarvitse vahvistuksia itselleen.
Yhtä vähän, kuin minä itselleni.
ihan samaa mieltä, mutta antaa kaikkien kukkien kukkia vaan... :)
saako olla utelias ja kysyä,minkälaiset häät teillä oli ja missä pidettiin? meillä vasta suunnitteilla,mutta halutaan nimenomaan pienet, tunnelmalliset ja omannäköiset juhlat, mahdollisimman epäkaupalliset ja ilman turhia hörsöjä,vaikka silti juhlavat häät.
ois kiva kuulla kokemuksia.
Meidät vihittiin omalla pihalla kirsikkapuun alla :) Läsnä olivat kummankin vanhemmat ja sisarukset, sekä lapset.
Telttakatoksen olimme vuokranneet, ja kaverit kutsuttu illaksi "puutarha juhliin", eivät siis tienneet tullessaan, että olimme menneet naimisiin.
Tarjolla boolia, patonkia ja muutamaa eri tuorejuustoa, salaattia, kanakasvisriisi pata ja kasvisriisi pata.
Juhlat olivat juuri näköisemme. emme halunneet printeisiä höhrellyksiä, mutta halusimme silti rennot juhlat.
Kummallakaan ei ollut perinteistä hääpukua, vaan omannäköiset, kesäiset vaatteet. Sen verran periksi, errä hameeni oli pitkä (farkkua) ja miehellä hennostiraidallinen kauluspaita (ryppykangasta).
Ystäväni kokosi morsiuskimppuni lahjaksi äitinsä pihan yrttikukista:)
Häämatkaa emme tehneet, vaan nautimme kuumasta suomensuvesta kahden kesken.
Pihaa (portinpielet ja porraspielet, sekä telttakatoksen) koristelimme luonnonkukilla.
Parhaimmillaan ihmisiä oli vajaa 50, näistä yli 20 lapsia.
Kivaa ja rentoa oli. Sinnikkäimmät juhlivat kuuteen asti aamulla:))
Ai niin, hääkakkuna oli ihanan anoppini leipoma rehellinen mansikka kakku ilman mitään kommervenkkejä.
Eipä tuo minullekaan tärkeää ole, minkälaiset sormukset valitaan jne. Minulle kävisi vaikka naru sormeen jos ei muuta ;) kyllähän sormukset on järkevä keksintö, se viestittää rakkaudesta ja sitoumuksesta toisille ja myöskin välittämisestä.. ( siis myös muillekin kun teille itsellenne) Se että moni nainen (ja miksei myös mieskin) haluaa häistänsä näyttävät on varmaankin se, että toivoo että se tapahtuma on vain kerran elämässään ja sen haluaa muistaa ikuisesti ihanana tapahtumana. Vaikken itse asiantuntija olekaan...
Ihanasti sanotuu! Arvaatkos mitä, me jopa oikeasti menimme kihloihin narulla sormessa! Ne oli itse asiassa aika persoonalliset, mutta hajosivat parissa kuukaudessa. Sitten vaihdettiin sormuksiin, kylläkin ihan hopeisiin. Köyhä kullalla koreilee vai miten se meni.
Haluan siksi naimisiin koska uskon minun jumalaani ja haluan häneltä siunauksen ja tunnustuksen rakkaudelleni...
heips!
olemme olleet mieheni (avo) kanssa yhdessä kohta kymmenen vuotta ja ei meillä ainakaan ole kiirettä vihille. Mitä se yksi papin aamen muuttaa? rakkautta on riittänyt ilmankin ;) vaikka uskonkin jumalaan, mielestäni tämä 'susipari' hössötys on jo aikansa elänyt! avoliitot kunniaan :)
Muuttaa se "aamen" aika paljon teidän asemaanne yhteiskunnan silmissä. Tätini kuoli hiljattain, mutta koska hän ei ollut naimisissa, pitkäaikaisella elämänkumppanilla ei ole sanan sijaa mihinkään mm. hautajaisia ja muita käytännön järjestelyjä koskeviin päätöksiin, vaan tyttäret ulkomailta tekevät kaiken niin kuin heitä huvittaa eivätkä mm. kunnioita vainajan tahtoa viimeisestä leposijasta.
Avioliittoon ei tarvitse liittää mitään uskonnollista, se on vain käytännön järjestely, jolla turvataan monet oikeudet esim. kuolemantapauksesa. Mikäs siinä että ollaan avoliitossa, se on pariskuntien oma valinta, mutta ei sitten pidä hämmästyä, että kun kuolema yllättää, perintöoikeutta ei ole eikä leskeneläkettä tule. Eikä yhteiseen asuntoonkaan saa jäädä asumaan.
... sitä tehdä selväksi vanhemmilleen/omaisilleen miten haluaa toimittavan kuoleman sattuessa. Meillä ainakin näissä asioissa on selvät sävelet ja tarkoitus on myös tehdä testamentit. Kenen omaiset sitäpaitsi ovat niin älyttömiä että rupeaisivat mitään vaatimaan? tai no löytyy näköjään ..Vuokra-asunnossa kun asuu ei ole tuota asunto ongelmaakaan . Sitäpaitsi minulle ei ole mitään väliä vaikken avoani perisikään, hän se minulle on se tärkein! Sitten kun on lasten aika asioita mietitään uudestaan siihen asti tämä riittää vallan mainiosti :)
Mekin olemme olleet avoliitossa yli seitsemän vuotta. Liittomme vain lujittuu vuosi vuodelta. Ei siihen pappia tai sormuksia tarvita.
Pääasia, että ihmiset ovat onnellisia toistensa kanssa olivat he sitten avioliitossa tai eivät.
Itse en kuulu mihinkään uskonnolliseen liikkeeseen enkä siis tarvitse mitään "siunauksia" mistään. Naimisiin menemme kuitenkin mieheni kanssa maistraatissa, sillä olemme hankkimassa yhteistä omaisuutta (asunto, autot, jne.) ja haluamme lain suojaamaan meitä.
Se on yksi sama hailee sanotteko omille vanhemmillenne tai sukulaisille, että "minun kuollessani omaisuuteni saa puolisoni", jos testamenttia ei ole, laki on niin kuin se on ja kaikki menee sukulaisille. Suullisilla sopimuksilla ei ole hevon kukun arvoa. Jos taas teette testamentit, maksatte osuudestanne moninkertaisen perintöveron. Ehkä se ei nyt paljon mietitytä, mutta jos kyetäkseen maksamaan verot joutuu myymään perimänsä (esim. oman kodin), se ei paljon naurata.
Kyllä, niin kauan kuin teillä kummallakaan ei ole omaa tai yhteistä omaisuutta, asialla ei juurikaan ole väliä. Mutta heti kun lähdette yhdessä esim. perustamaan omaa kotia, kannattaa asia ottaa todella harkintaan.
Muista, ihmiset ovat ahneita! Sukulaiset vievät tuhkatkin pesästä kun joku kuolee, vaikka eläessä ollaan oltu miten mielin kielin. Et ehkä välitä puolisosi omaisuudesta, mutta kun omaisuus on yhteistä ja osa siitä meneekin vieraille ihmisille, silloin voi ottaa päähän (oma koti lähtee alta).