vauvan kanssa

eli vauva kans kokoajan minun kanssani, sitten kun isi tulee töistä teen tarpeellisimpia hommia... turvakaukalossa sen hetken kun käyn vaikka wc:ssä :D En kyllä usko että riippuvuus vielä tässävaiheessa tulee, onhan nisäkkäiden poikasten paikka emon lähellä.

Mielestäni oman ajan otto vauvan kanssakin ei ole väärin. Koen sen lähinnä oman mielenterveyden hoitamisena. Vauvaa en missään vaiheessa koko ajan kuljetellut mukanani. Sisällä nukkui meillä olohuoneessa matkasängyssä, kaukalossa tai vaunuissa päiväuniaan sitterissä myös viihtyi hyvin. Sylikultanakin sai olla ja huomiota on saanut. Vessassa vauva ei ollut mukanani koskaan. Nyt taaperona tunkee sinne mukaan erittäin tarmokkaasti.

Minä nautin vauvasta myös silloin, kun en häntä mukanani kanniskellut. Otin päiväunia vauvan nukkuessa, söin ja latasin muutenkin akkuja. Ei se, että jättää vauvan viihdyttämään itseään tai nukkumaan rauhassa turvalliseen paikkaan tee kenestäkään huonoa äitiä. Se, että jättää huomiotta lapsen tarpeet onkin sitten toinen juttu. Lapsen etu on myös se, että äiti ja vanhemmat yleensäkin ovat toimintakykyisiä ja jaksavat lapseen keskittyä silloin, kun lapsi huomiota tarvitsee ja haluaa. Perustarpeet, leikki, juttelu ja muu huomiointi ovat tärkeitä mutta mielestäni myös hetkittäinen oma rauha, sekä vauvan että vanhemman. Ja sen oman rauhanhan saa silloin, kun lapsi esimerkiksi nukkuu, syö rinnalla tai meillä ainakin mielellään seuraili sitteristä tai kaukalosta touhuilujamme ollessaan hereillä.

Sinä olet tosi intomielisesti hoitanut lastasi.

Mulla on mennyt näin:
Alussa, kun vauva ei yksin viihtynyt, pidin häntä paljon sylissä. Joskus jotakin (kuten väsäsin äkkiä voileivän) jouduin tekemään siten, että lapsi huusi sohvalla mun lähellä. Rintarepusta hän ei tykännyt, joten se ei tarjonnut helpotusta. Ensimmäiset kaksi kuukautta meni noin.

Tosin itse olen kyllä ihan kylmästi katsellut telkkaria imettäessäni (sillä vauva saattoi pikkuhiljaa nautiskellen imeä tissiä jopa tunninkin putkeen) ja joskus lapsen kanssa puuhatessanikin. Ihan tyytyväisellä tuo vauva vaikuttaa ja saa kehuja neuvolassa.

Parin kuukauden iästä eteenpäin vauva alkoi viihtymään sitterissä, joten pystyin sitterissä kantamaan häntä mukaan "kaikkialle". Samoihin aikoihin hän alkoi viihtymään pieniä hetkiä itsekseen lattialla leikkimatolla. Tuosta iästä eteenpäin aloin tekemään kotitöitä yhdessä lapseni kanssa.

Uskon, että syli on hyvä paikka vauvalle, mutta vauvan pitää päästä myös lattialle harjoittelemaan taitoja ja harjoittelemaan pieniä eroja äidistään. Lisäksi monilapsisissa perheissäkin on kasvanut ihan fiksuja ja tasapainoisia lapsia, vaikka vanhemmilla ei taatusti ole mahdollista pitää lapsia jatkuvasti sylissä.

Paras paikka vauvalle on syli, eikä vauvaa voi sylittää liikaa. Mutta... Jos haluat kantaa lasta, hommaa vaikka kantoliina (rengasliina on kätevin ja nopein), niin saat kädet vapaiksi ja vauva voi halutessaan nukkuakin siinä (myös imetys onnistuu). Vauvaa toki on hyvä pitää lattiallakin, että oppii kannattelemaan itseään ja fysiikka kehittyy. Toki motoriikka ja lihaksisto kehittyvät myös jos kannat aina vähän eri asennoissa, tms. Liina on tähänkin hyvä, vauva liikkuu sinun liikkeitäsi mukaillen ja oppii kannattamaan päätään. Ainakin 3 kk neuvolassa kehotetaan pitämään vauvaa enemmän lattialla. Vauvan voi aivan hyvin jättää lattialle, kun menet vessaan. Ei pääse putoamaan, tms. Ja monet äidit ottavat "omaa aikaa" imettäessään, lukevat kirjaa, katselevat tv:ta tms, ei sitä vauvaa tarvitse herkeämättä tuijottaa :) Kyllä olet imettäessä läsnä ja lähellä, vaikka jotain katselisitkin. Sitterissä ei mielestäni ole tarvetta vauvaa istuttaa, lattia on parempi, eli syli paras, lattia seuraava (näin sanotaan neuvolassakin). Lapsesi täytyy kyllä jossain vaiheessa päästä kokeilemaan kykyjään itsekin liikkuen ja opetella uusia taitoja lattialla.

olen ainakin arvostanut aina sitä aikaa, kun vauva on viihtynyt yksinään. Pikkuisena pidettiin sylissä vain kun oli hereillä (mitä ei ensimmäisenä kuukautena juuri tehnyt) eikä myöhemminkään olla pidetty sylissä vain sylissä pitämisen takia. En siis todellakaan tarkoita ettei olisi myös sylissä ollut ja viihdytetty ja seurusteltu ym..! Imetyksen aikana en todellakaan olisi vain katsellut koko aikaa vauvaa, vaan kyllä se aika oli tv:n katsomista varten (koko 5-10min) mitä vauva tissillä kerrallaan oli.

Myöhemmin olen saanut paljon kommentteja tyyliin "ihanaa kun teidän vauva viihtyy noin paljon yksinään, meillä tuo oli juuri pahinta aikaa, kun ei ollut hetkeäkään yksin" ja "kylläpäs teidän vauva touhuaa hienosti itsekseen" ym.

Ei onnistu vauvan saaminen riippuvaiseksi läheisyydellä, sylillä ja hellyydellä. Jos lapsesta haluaa riippuvaisen, pitää vauvan tarpeet jättää huomiotta, olla ottamatta syliin jne. Mitä vähemmän syliä, lämpöä jne, sitä helpommin lapsesta tulee riippuvainen. Tosin on muistettava, että lapset ovat erilaisia, toiset ovat luonnostaan riippuvaisempia kuin toiset. Mutta lasta ei koskaan voi pitää liikaa sylissä!

esikoista viihdytin aina kun hän oli hereillä ja tein kaikki ruoat ja kotityöt kun hän nukkui. Imetin aina makuuhuoneessa hämärässä enkä koskaan katsonut tv:tä imettäessä ja välillä kyllä alkoi tuntua että pää hajoaa kun olin makuuasennossa 8h vuorokaudessa imettäen. Nyt toisen lapsen kanssa imetän aina istuessaan ja vaikka vauva syö nopeasti vain 10min, niin usein katson samalla telkkaria ja vahdin esikoista (1v9kk). Kuopus on usein sitterissä pitkiäkin aikoja, koska on hoidettava myös esikoinen ja nyt olen pyrkinut tekemään kotityöt lasten ollessa hereillä ja kun lapset nukkuvat, minä lepään tai teen jotain mieleistä! Neuvolan mielestä on vain hyvä, että lapset oppivat näkemään että kotitöitä tehdään eikä heitä koko ajan viihdytetä! Tietysti pidän vauvaa sylissä ja huomioin lapsia välillä, mutta en siis koko ajan kuten esikoisen kanssa!