Olen luultavasti aina tiennyt olevani lesbo, enkä ole koskaan joutunut mitenkään kyseenalaistamaan suuntautumistani. Nyt olen kuitenkin tämän tilanteen edessä. Nyt minun pääni on aivan sekaisin, kun olen ihan totaalisen rakastunut naiseen joka tahtoo olla mies ja on aloittanut jo sukupuolenvaihdos-prosessin.
Vaikeaksi tästä tilanteesta tekee se, etten tiedä pystynkö rakastamaan ja jatkamaan suhdetta kun hän on prosessin käynyt läpi. Hän on melko maskuliininen jo nyt habitukseltaan ja käytökseltään, ja juuri näihin puoliin hänessä rakastuin melkein vuosi sitten. Mutta rakastuin silti NAISEEN. Ja koen etten voi rakastaa muuta kuin naista ja kuvottaa ajatuskin seksistä miehen kanssa. ja pelkkä ajatus täysin platonisesta suhteesta, noh ei kiitos.
Olen yrittänyt naiseni kanssa tästä puhua, mutta hän sanoo ettei hän ihmisenä muutu miksikään. Ja ettei vielä ole kiire tehdä päätöksiä ja on sitä mieltä, että kyllä minä miehen kanssa opin olemaan.
Mahtaakohan löytyä kohtalotovereita? Mielipiteitä siitä voisiko olla tulevaisuutta? Vai olisiko reiluinta häntä kohtaan päättää suhde jo nyt?
Vaikeaksi tästä tilanteesta tekee se, etten tiedä pystynkö rakastamaan ja jatkamaan suhdetta kun hän on prosessin käynyt läpi. Hän on melko maskuliininen jo nyt habitukseltaan ja käytökseltään, ja juuri näihin puoliin hänessä rakastuin melkein vuosi sitten. Mutta rakastuin silti NAISEEN. Ja koen etten voi rakastaa muuta kuin naista ja kuvottaa ajatuskin seksistä miehen kanssa. ja pelkkä ajatus täysin platonisesta suhteesta, noh ei kiitos.
Olen yrittänyt naiseni kanssa tästä puhua, mutta hän sanoo ettei hän ihmisenä muutu miksikään. Ja ettei vielä ole kiire tehdä päätöksiä ja on sitä mieltä, että kyllä minä miehen kanssa opin olemaan.
Mahtaakohan löytyä kohtalotovereita? Mielipiteitä siitä voisiko olla tulevaisuutta? Vai olisiko reiluinta häntä kohtaan päättää suhde jo nyt?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nuo on isoja päätöksiä mitä mietit, eikä kannata liian nopeasti tehdä päätöksiä, joita saattaisit myöhemmin katua.
Sinun täytyy ehdottomasti punnita mikä on sinulle tärkeintä, jos huomaat ettet pääse yli siitä että rakastumisesi kohde korjaa sukupuolensa siihen, mitä hän on eli mies, niin silloin luultavasti ei ole järkeä jatkaa. Toisaalta niinkuin kumppanisi sanoi, ei se mitä hän on: luonne, huumori, arvot, ajatukset tule muuttumaan vaan ainoastaan jo valmiiksi maskuliinisesta ulkomuodosta siksi mitä hän kokee myös sisältään olevan. Periaattessahan olet rakastunut alunperinkin mieheen, kun hän sitä kokee olevansa..
No tarkoittaako tämä ettet olisi enää lesbo identiteetiltäsi? Itse ajattelen, ettei se sitä muuta että naisista pitäisit edelleen, mutta joskus ihmiset rakastuvat enemmän vielä itse ihmiseen eikä sukupuoleen. Kaikelle ei aina löydy sanoja, jotka juuri täydellisesti sopisivat identiteettiimme.
Kuvottaako sinua ajatus seksistä hänen kanssaan, kun hän on käynyt prosessin läpi? Lain edessähän teistä tulisi heteropari, mutta ei se sinun identiteettiä kuitenkaan muuta. Muistaakseni ihmiselle joka kiinnostuu transsukupuolisista ihmisistä- löytyy oma sanansa. Kannattaa setan sivuilta kattella niitä määritelmiä..:)
Öhöm..-nostaa nenän kohdalta rillejä ylöspäin- tosin en omista sellasta, mutta kuitenkin.
Ei hän tahdo olla mies. Hän on jo mies. Silloin kun ihminen on kuoreltaan vielä määritellysti sukupuoleltaan nainen mutta haluaa sukupuolenKORJAUSleikkauksen (unohtakaa jo se vaihdos sana...), niin silloin tämä ihminen on jo jonkun aikaa ollut mies. Ei nainen. Henkinen puoli voittaa aina fyysisen puolen.
Pilkun viilausta? Hei joillekin noi on aika tärkeitä asioita mitä kannattaa kunnioittaa ja ottaa asiasta selvää.
Ihminen on hyvin monimutkainen tapaus ja yhä enemmän määritteet ja kaikki nämä transseksuaali ja transsukupuoli asiat on menny ristiin rastiin ja ihmiset on vaikka ja mitä.
Minä en pysty määrittelemään itseäni enkä oikeastaan haluakaan. En ole täysin nainen, enkä ole mieskään. Enkä todellakaan androgyyni.
Että jos olette sen vuoden ajan nyt seurustelleet, olet seurustellut miehen kanssa. Ainakin tekstin perusteella.
Sinua nyt kovasti vain huolestuttaa se ulkoinen puoli...
jääden...
Itse pidän trans ja draq . Itsekin näyttävä, sanoisi naiseksi kaunis, mieheksikin kaunis. Habitus naisellista maskuliinia. Tunne osin seksikäs nainen, osin tulisen maskuliininen (ei varsinaisesti kuitenkaan mies).
Mä kyllä ymmärrän sen, että ulkoinen puoli huolestuttaa. Huolestuttaisi muakin sun tilanteessa, koska ajatus seksistä miehen kanssa lähinnä ällöttää. Mutta toisaalta, olet rakastunut häneen ja olet todellakin rakastunut itsensä jo aikaisemmin mieheksi tunteneeseen ihmiseen, joten siinä mielessä mikään ei muutu. Toki olen kuullut siitäkin, että hormoneiden syöminen voi muuttaa ihmisen käyttäytymistä tai hänen tapaansa reagoida eri asioihin, tai tunteita (esim. miehestä naiseksi sukupuolensa korjaavat sanovat tulevansa tunteellisemmiksi, toisin päin puolestaan rationaalisemmiksi ja vähemmän tunteellisiksi). Siinä mielessä kysymys ei ole siis pelkästään ulkoisesta olemuksesta, jos näin käy kumppanisi kohdalla. Itse esimerkiksi usein rakastun naisissa juuri tunteellisuuteen ja herkkyyteen, ja jos nuo ominaisuudet jotenkin vähentyisivät naisessani, tuntisin hänet varmasti vieraaksi ja mielenkiintoni häntä kohtaan vähentyisi.
Mielestäni hän ei itse asiassa ota sua juuri lainkaan huomioon, jos kuittaa huolenaiheesi vain yksinkertaisilla toteamuksilla. Koko prosessi ei varmaan ole ollut hänellekään mitenkään yksinkertainen, ja kyllä hänen tulisi myös kyetä ymmärtämään, miten se voi vaikuttaa sinuun ja ettei se näyttäydy sullekaan yksinkertaisena. Ei sinun pitäisi joutua miettimään näitä asioita yksinäsi, kyllä hänen pitäisi tukea sinua ja kommunikoida kanssasi, jos hän sinua kerran rakastaa. Mun mielestäni ei ole myöskään yksin sinun vastuullasi miettiä, mikä on häntä kohtaan oikein ja mikä ei, jollei hän kerran ota huolenaiheitasi huomioon. Jos hän ei suostu kuuntelemaan pohdintojasi, voiko hän syyttää sinua siitä, jos myöhemmin toteat, ettet kykene olemaan hänen kanssaan? Mielestäni ei.
Sinuna varmasti odottaisin, ja katsoisin, mitä tuleman pitää ja eläisin päivän kerrallaan.
Toi korjausleikkaus on sellainen asia että turha melkein miettiä muita. Meinaan että ne on niitä asioita minkä takia jotkut ei pysty elämään itsensä kanssa jos ei ulkoiset ja muut psyko-fyysis asiat ole kohdallaan henkisten asioiden kanssa. Ei siinä vaiheessa muiden mielipiteet kauheesti vaikuta.
Mitä tahansa teetkin, älä ainakaan väheksy hämmennystäsi. Nämä ovat monimutkaisia asioita.
Jos määrittelen itseni nopeasti, kerron olevani nainen ja homoseksuaali. Se on totuus, osatotuus nimittäin. Viehätyn ihmisistä joiden ns. henkinen sukupuoli on nainen tai jokin muu. Henkisesti täysin miehiin en ole rakastunut. Mutta vain naisen keho kiinnostaa minua seksuaalisesti. Uskon vakaasti, että perimmäinen syy tähän on feromonit.
Olen lapsena ja nuorena kokenut olevani sekä tyttö että poika. Olin hyvinkin tyttömäinen pikkutyttö, kunnes kokemus sukupuolesta alkoi hitaasti muuttua kouluikäisenä. Muistan elävästi, kuinka varhaisessa teini-iässä tuijotin itseäni peilistä ja hoin mielessäni olevani poika. Myöhemmin nämä kaksi lasta kasvoivat yhteen ja aikuiseksi. Elän silti jatkuvassa ristiriidassa kahden puoleni kanssa. Olen oppinut elämään sen kanssa, että minulla on vain tämä yksi keho.
Yritän vain sanoa, että fyysisellä sukupuolella saa olla väliä. Koska sillä on.